Kauhea riita lapsen koulusta!

Ai että isona luovutuksena isä sallii pojalleen kauppiksen...? Buahahahaha, älytön provo. Seuraavaksi ap tulee tänne kimittämään, että isän mielestä poika on homo, jos on kiinnostunut kielistä ja reaaliaineista. Pilalla on poika, se on heti hylättävä.

Mä en usko, että yksikään mies on oikeasti noin kivikautinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, no, ehkä sinä äitinä voit miettiä, elääkö poikasi omaa elämäänsä vai isänsä elämää ja tehdä ratkaisut siitä näkökulmasta.

Jep, voisi jopa sanoa, että juuri tuo on äidin tehtävä tässä tilanteessa.

Ihanko oikeasti näin moni uskoo tämän provon...?!  Nyt mammat vähän sitä kriittisyyttä peliin... :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minä ymmärrän, että lapsen pitäisi saada itse valita koulunsa ja ammattinsa, jos maailma olisi täydellinen. Mutta kun se ei ole täydellinen ja on otettava huomioon muitakin asioita kuin mitä itse haluaa.

Tiedän miten tärkeä asia tämä on miehelleni ja tiedän, että hän ei koskaan voi hyväksyä poikaa, jos tämä ei lähde matemaattiselle tai luonnontieteelliselle alalla. Niin paljon mies halveksii humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Jos poika pitää oman päänsä, mies ei toivu siitä koskaan. Mies hylkää pojan ja minä saan kuulla lopun ikääni, että olen kasvatuksellani pilannut pojan. Tietyssä mielessä varmaan olenkin osittain syyllinen, sillä vanhempani ja sisarukseni ovat kaikki humanisteja ja opiskelleet yliopistossa kieliä ym. Tiedän, että poika on imenyt heiltä vaikutteita.

Mies siis varmaan syyttää lopunikääni minua ja perhettäni, jos poika ei ota pitkää matikkaa. Ymmärrän miestäni myös sen takia, että nuoremmat lapsemme ovat tyttöjä, joten heistä ei varmaan tule insinöörejä.

Mies on sanonut että poika voi mennä kauppakorkeaan, jos tekninen ala ei kelpaa, eli ei me sentään ihan kohtuuttomia olla, vaikka te niin tunnutte ajattelevan. Ap

Kyllä te nyt vain olette kamalan kohtuuttomia, kenties pahempaakin. Millä oikeudella miehesi inhoaa esim. humanisteja? Ja miksi ihmeessä tyttäristänne ei muka voisi tulla insinöörejä? Ihme porukka olette.

Vierailija kirjoitti:

Pojan elämästä kyse ja sinä haluaisit kääntää pojan pään ja saada hänet valitsemaan opintosuunnan, jota hän ei halua. Ihan vaan oman mukavuudenhalusi vuoksi.

Tässä meillä oikea "Vuoden Äiti"!!!

t. Isä ja insinööri, joka toivoo lapsilleen onnellisen elämän titteleistä ja palkan suuruudesta huolimatta.

Toki pitkä matikka ja fyssa avaa monia ovia, mutta voi niitä ovia avata muutenkin.

Uskoni ihmiskuntaan koheni juuri huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Herttinen sentään mitä urpoilua.

Ensinnäkään en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi pärjännyt matikassa ilman kiinnostusta lajiin. Poikanne tulee tod. näk .kuitenkin kirjoittamaan tuolla innostuksella matikasta korkeintaan C:n ja eihän sillä mihinkään polille pääse (tai aikoinaan ei ainakaan päässyt). 

Uskomattoman rahvaanomainen ajatusmaailma teillä kyllä tuntuu olevan. Ja muutenkin käsitykset suoraan jostakin 60-luvulta. Näköjään miehelläsi ei ole mitään tajua siitä, mitä yliopistossa opiskellaan ja mitä töitä työelämässä on tarjolla. DI:jä on muuten nyt aikas paljon Nokiankin jäljiltä työttömänä. 

Tästä piti tulla järkevä kommentti, mutta en sittenkään pysty. Tässä on kaikki vaan niin pielessä.

t. Matemaatikko, NAINEN. Humanistien tytär. "I just do what I love". 

Kyllä poika varmasti pärjäisi matikassa ja fysiikassakin, kun vaan käyttäisi niihin enemmän aikaa. Nyt kaikki vapaa-aika menee siihen, että poika lukee kielioppikirjoja ja antiikin historiaa käsitteleviä kirjoja, joita kantaa kotiin minun vanhemmilta. Mies sitten kyllästyi tähän ja siihen, ettei poika pärjännyt yhtä hyvin matikassa ja fysiikassa ja alkoi opettaa pojalle niitä vanhoista teknillisen opiston oppikirjoistaan. Mutta poika ei halua näitä harjoituksia tehdä vaan riitelee isänsä kanssa koko ajan.

Ja neudän ajatusmaailma on ihan tavallisten ihmisten tavallinen ajatusmaailma. Ei olla opiskeltu yliopistossa, mutta hyvin on pärjätty ja annettu hyvä ja turvallinen koti lapsille. Ja halutaan että heillä olisi hyvä elämä jatkossakin.

Anteeksi vaan mutta sinä kuulostat ihan minun siskoilta, jotka kanssa arvostelevat meitä ja katsovat meitä nenänvartta pitkin. He ovat opiskelleet yliopistossa vuosia ja asuvat nyt vuokralla jossain lähiössä. Anteeksi vaan mutta haluamme lapsillemme jotakin parempaa. Ja mitä enemmän teidän kommentteja luen, sitä enemmän alan olla vakuuttunut siitä että mues on oikeassa.

Haluat siis että sun pojasta tulee onneton. Te ajatte sen pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herttinen sentään mitä urpoilua.

Ensinnäkään en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi pärjännyt matikassa ilman kiinnostusta lajiin. Poikanne tulee tod. näk .kuitenkin kirjoittamaan tuolla innostuksella matikasta korkeintaan C:n ja eihän sillä mihinkään polille pääse (tai aikoinaan ei ainakaan päässyt). 

Uskomattoman rahvaanomainen ajatusmaailma teillä kyllä tuntuu olevan. Ja muutenkin käsitykset suoraan jostakin 60-luvulta. Näköjään miehelläsi ei ole mitään tajua siitä, mitä yliopistossa opiskellaan ja mitä töitä työelämässä on tarjolla. DI:jä on muuten nyt aikas paljon Nokiankin jäljiltä työttömänä. 

Tästä piti tulla järkevä kommentti, mutta en sittenkään pysty. Tässä on kaikki vaan niin pielessä.

t. Matemaatikko, NAINEN. Humanistien tytär. "I just do what I love". 

Kyllä poika varmasti pärjäisi matikassa ja fysiikassakin, kun vaan käyttäisi niihin enemmän aikaa. Nyt kaikki vapaa-aika menee siihen, että poika lukee kielioppikirjoja ja antiikin historiaa käsitteleviä kirjoja, joita kantaa kotiin minun vanhemmilta. Mies sitten kyllästyi tähän ja siihen, ettei poika pärjännyt yhtä hyvin matikassa ja fysiikassa ja alkoi opettaa pojalle niitä vanhoista teknillisen opiston oppikirjoistaan. Mutta poika ei halua näitä harjoituksia tehdä vaan riitelee isänsä kanssa koko ajan.

Ja neudän ajatusmaailma on ihan tavallisten ihmisten tavallinen ajatusmaailma. Ei olla opiskeltu yliopistossa, mutta hyvin on pärjätty ja annettu hyvä ja turvallinen koti lapsille. Ja halutaan että heillä olisi hyvä elämä jatkossakin.

Anteeksi vaan mutta sinä kuulostat ihan minun siskoilta, jotka kanssa arvostelevat meitä ja katsovat meitä nenänvartta pitkin. He ovat opiskelleet yliopistossa vuosia ja asuvat nyt vuokralla jossain lähiössä. Anteeksi vaan mutta haluamme lapsillemme jotakin parempaa. Ja mitä enemmän teidän kommentteja luen, sitä enemmän alan olla vakuuttunut siitä että mues on oikeassa.

Kun sanot "lapsillenne", niin minne aiotte tyttärenne pakottaa?

Tässä taas näemme että insinööriys ei tee ihmisestä fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herttinen sentään mitä urpoilua.

Ensinnäkään en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi pärjännyt matikassa ilman kiinnostusta lajiin. Poikanne tulee tod. näk .kuitenkin kirjoittamaan tuolla innostuksella matikasta korkeintaan C:n ja eihän sillä mihinkään polille pääse (tai aikoinaan ei ainakaan päässyt). 

Uskomattoman rahvaanomainen ajatusmaailma teillä kyllä tuntuu olevan. Ja muutenkin käsitykset suoraan jostakin 60-luvulta. Näköjään miehelläsi ei ole mitään tajua siitä, mitä yliopistossa opiskellaan ja mitä töitä työelämässä on tarjolla. DI:jä on muuten nyt aikas paljon Nokiankin jäljiltä työttömänä. 

Tästä piti tulla järkevä kommentti, mutta en sittenkään pysty. Tässä on kaikki vaan niin pielessä.

t. Matemaatikko, NAINEN. Humanistien tytär. "I just do what I love". 

Kyllä poika varmasti pärjäisi matikassa ja fysiikassakin, kun vaan käyttäisi niihin enemmän aikaa. Nyt kaikki vapaa-aika menee siihen, että poika lukee kielioppikirjoja ja antiikin historiaa käsitteleviä kirjoja, joita kantaa kotiin minun vanhemmilta. Mies sitten kyllästyi tähän ja siihen, ettei poika pärjännyt yhtä hyvin matikassa ja fysiikassa ja alkoi opettaa pojalle niitä vanhoista teknillisen opiston oppikirjoistaan. Mutta poika ei halua näitä harjoituksia tehdä vaan riitelee isänsä kanssa koko ajan.

Ja neudän ajatusmaailma on ihan tavallisten ihmisten tavallinen ajatusmaailma. Ei olla opiskeltu yliopistossa, mutta hyvin on pärjätty ja annettu hyvä ja turvallinen koti lapsille. Ja halutaan että heillä olisi hyvä elämä jatkossakin.

Anteeksi vaan mutta sinä kuulostat ihan minun siskoilta, jotka kanssa arvostelevat meitä ja katsovat meitä nenänvartta pitkin. He ovat opiskelleet yliopistossa vuosia ja asuvat nyt vuokralla jossain lähiössä. Anteeksi vaan mutta haluamme lapsillemme jotakin parempaa. Ja mitä enemmän teidän kommentteja luen, sitä enemmän alan olla vakuuttunut siitä että mues on oikeassa.

Kun sanot "lapsillenne", niin minne aiotte tyttärenne pakottaa?

Emme mihinkään. Sellaiseen yläkouluun menevät, missä on taloustaito oppiaineena. Miehelle on tärkeää että oppivat koulussa jotain hyödyllistä eikä pelkkää maailmanparannusta. Toki toivomme heistä ekonomeja tai juristeja, mutta aika saa näyttää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Poika haluaa tiettyyn lukioon, jossa voi lukea tiettyä kieltä B-kielenä. Mies taas haluaa, että poika ottaa pitkän matikan ja fysiikan. Ei hyväksy ollenkaan pojan suunnitelmaa kieliopinnoista. Muuten miehelle sama missä käy koulua. Poika itse ei halua lukea matematiikkaa vaan historiaa, filosofiaa ja kieliä. Hänelle on jo selvillä, mitä haluaa opiskella yliopistossa. Mies ei hyväksy tätä ollenkaan, koska on insinööri ja matematiikka ja luonnontieteet on hänelle kaikki kaikessa.

En kestä tätä tilannetta enää. Ymmärrän poikaa, mutta en haluaisi olla miestäni vastaan. Miten saisin pojan mielen muuttumaan? Olemme koittanut lahjoa mm moottoripyörän lupaamalla mutta ei auta. Olen myös rukoillut poikaa tekemään niinkuin isä haluaa, ettei perheemme hajoaisi, mutta poika ei suostu. Meillä on vielä kaksi alakouluikäistä, joita on myös ajateltava ja jotka selvästi kärsivät tilanteesta.

Mikä kynnysmatto sinä olet ja yrität tehdä pojastasi samanlaisen? JOS nuori on sen verran kiinnostunut omasta tulevaisuudestaan, että valitsee lukion jatko-opintomahdollisuuksien perusteella, olisit tyytyväinen ja tukisit lastasi!

On todennäköistä, että miehesi on oikeassa siinä, että pitkä matikka kannattaisi ottaa. Mutta ei tuon ikäistä voi pakottaa, eikä kannata lähteä siihen painiin. Asiat ovat aina myöhemmin korjattavissa, jos niikseen tulee.

Itse olin tuossa iässä taitava kaikessa - myös luonnontieteissä - mutta olin kiinnostunut humanistisemmista aineista. Vanhempani koittivat hetken ylipuhua ottamaan pitkän matikan, mutta eivät tietenkään pakottaneet. Pääsin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja aloitin yliopisto-opinnot. Minulla alkoi orastava kiinnostus tekniikkaa kohtaan. Meni pari vuotta, ennen kuin rohkaistuin ajattelemaan, etteivät yläasteen lopulla tekemäni valinnat välttämättä määritä koko loppuelämääni, ja kaikki on mahdollista, jos tarpeeksi yrittää. Aloin opiskella itse lukion oppimäärää pitkästä matikasta, fysiikasta ja kemiasta. Se oli todella raskasta muun opiskelun ohella. Pääsin lopulta opiskelemaan tekniikan alaa, mutta menihän siinä vuosikausia sekoillessa. 15-vuotiaalle itselleni sanoisin, että kannattaa varmuuden vuoksi aina ottaa pitkä matikka jos on rahkeita, vaikka kuinka olisi varma, ettei sitä mihinkään tarvitse (olin 15-vuotiaana varma haluavani kääntäjäksi tai toimittajaksi). Mutta eihän sitä 15-vuotiaan paksuun kalloon taota. Jokaisen on tehtävä omat virheensä. 

Monien nuorten ongelmana on, että he hahmottavat ehkä liikaa mahdollisia tulevaisuuden ammatteja noiden kouluaineiden kautta, ja miettivät suosikkikouluaineitaan, vaikka työelämä on todellisuudessa paljon monipuolisempaa ja vivahteikkaampaa. Silloin jää paljon mahdollisuuksia havaitsematta. Tällöin voi olla hyötyä vanhemman elämänkokemuksesta ja laaja-katseisuudesta - lapsensa hyvin tuntevalla vanhemmalla voi olla paljon laajempi näkemys siitä, millaiset ammatit tälle sopisivat, sillä on paljon ammatteja (esim. juuri kaupallisella alalla tai tekniikan puolella, toki myös muilla aloilla), joista nuoret eivät tiedä, tai eivät ainakaan käytännössä ymmärrä, mitä ne pitävät sisällään. Mutta tässä on vaarana liika omien näkemysten tuputtaminen. Nuorta ei saa ohjailla liikaa, ja tämän pitää saada tehdä itse omat päätöksensä. On nimittäin suurempi tragedia, jos nuori huomaa aikuisena joutuneensa painostetuksi väärään ammattiin, kuin jos hän huomaa itse valinneensa väärän ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näemme että insinööriys ei tee ihmisestä fiksua.

Mikään ammati ei tee ihmisestä fiksua. Siis ammatti pelkästään. Mutta tunnen monia insinöörejä, jotka ovat hienoja ja fiksuja ihmisiä ja osaavat tehdä hienoja asioita, kuten rakentaa taloja, kouluja ja sairaaloita, tai nostaa sähköllä vettä kaivosta, tai vaikka mitä. Ja itse olen siis yhteiskuntatieteilijä =D

Mutta tämä Ap ja sen perhe ovat kyllä ihan seinähullua porukkaa. Toivottavasti se poika muuttaa vaikka niiden isovanhempiensa luo että saa olla rauhassa.

"opettaa pojalle matematiikkaa ja fysiikkaa vanhoista teknillisen opisto kirjoista". Just joo, voiko hullumpaa enää keksiä?

Ap on selvästi provo, mutta vastaan kuitenkin, koska moni voi ihan oikeasti miettiä samoja asioita. Ensinnäkin, mikä estää poikaa ottamasta sekä pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa että vierasta kieltä? Oma lapseni luki pitkän matematiikan, fysiikan, A2-saksan (pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin lisäksi) sekä vielä lisäksi syventävät kurssit yhdestä reaaliaineesta. Hän myös kirjoitti tuon reaaliaineen.

Toiseksi miehesi on kyllä ihan oikeassa siinä, että pitkä matematiikka ja fysiikka kannattaa valita, jos on mahdollisuudet pärjätä siinä. Näin laajentaa huomattavasti mahdollisuuksiaan lukion jälkeen. Jos lukion jälkeen saa päähänsä, että haluaa opiskellakin historiaa, pystyy lukion historiankurssit opiskelemaan itsenäisesti muutamassa viikossa. Pitkän matematiikan ja fysiikan opiskeleminen jälkikäteen on paljon vaikeampaa, vaikkakaan ei täysin mahdotonta. Lisäksi pitkästä matematiikasta saa selvää hyötyä myös monelle humanistiselle alalla pyrkiessä.

Toisaalta miehesi on väärässä siinä, että pakottaminen ei tässä auta mitään. Jos poika ei ole itse innostunut opiskelemaan matematiikkaa, niin ei siitä pakolla mitään tule. Opinnoissa ei vain menesty, jos ei ole motivoitunut ratkaisemaan matematiikan kotitehtäviä. Voit vain yrittää selvittää ja kertoa, miten paljon hyötyä ja enemmän mahdollisuuksia pitkän matematiikan opiskelu tulevaisuudessa tuo, mutta jos se ei ole pojan oma valinta, niin ei siitä tule mitään järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näemme että insinööriys ei tee ihmisestä fiksua.

Ja onhan yksi huippuesimerkki näistä insinööreistä ihan maan pääministerinä. Voiko enää parempaa esimerkkiä olla insinööristä, joka ei ymmärrä mitään tavallisen ihmisen elämästä. No, hänhän onki insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Ap on selvästi provo, mutta vastaan kuitenkin, koska moni voi ihan oikeasti miettiä samoja asioita. Ensinnäkin, mikä estää poikaa ottamasta sekä pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa että vierasta kieltä? Oma lapseni luki pitkän matematiikan, fysiikan, A2-saksan (pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin lisäksi) sekä vielä lisäksi syventävät kurssit yhdestä reaaliaineesta. Hän myös kirjoitti tuon reaaliaineen.

Toiseksi miehesi on kyllä ihan oikeassa siinä, että pitkä matematiikka ja fysiikka kannattaa valita, jos on mahdollisuudet pärjätä siinä. Näin laajentaa huomattavasti mahdollisuuksiaan lukion jälkeen. Jos lukion jälkeen saa päähänsä, että haluaa opiskellakin historiaa, pystyy lukion historiankurssit opiskelemaan itsenäisesti muutamassa viikossa. Pitkän matematiikan ja fysiikan opiskeleminen jälkikäteen on paljon vaikeampaa, vaikkakaan ei täysin mahdotonta. Lisäksi pitkästä matematiikasta saa selvää hyötyä myös monelle humanistiselle alalla pyrkiessä.

Toisaalta miehesi on väärässä siinä, että pakottaminen ei tässä auta mitään. Jos poika ei ole itse innostunut opiskelemaan matematiikkaa, niin ei siitä pakolla mitään tule. Opinnoissa ei vain menesty, jos ei ole motivoitunut ratkaisemaan matematiikan kotitehtäviä. Voit vain yrittää selvittää ja kertoa, miten paljon hyötyä ja enemmän mahdollisuuksia pitkän matematiikan opiskelu tulevaisuudessa tuo, mutta jos se ei ole pojan oma valinta, niin ei siitä tule mitään järkevää.

Jos noin olisi, ei mitään ongelmaa olisikaan. Mutta kun tilanne on vähän kimurantimpi.

Tässä koulussa tätä ylimääräisen B-kielen opiskelua varten on oma linja. Linjalle on soveltuvuuskokeet, jotka pitää läpäistä päästäkseen linjalle. Käsittääkseni tällä linjalla ei voi valita laajentavia kursseja matematiikasta tai fysiikasta, koska linjalla luetaan muiden kielien (max 4 kpl) lisäksi vielä yksi ylimääräinen B-kieli, eli tunteja tulee tästä aika paljon lisää. Tai siis näin oken asian ymmärtänyt.

Ja poika ei halua lukea matikkaa tai fysiikkaa vaan kieliä ja reaaliaineita kuten historiaa. Ja mies haluaa, että poika lukee just näitä aineita ihan samoilla perusteilla, joita esitit edellä. Ap

Ap on täysi trolli. Ei noin sekopäätä äitiä voi olla, joka pakottaa lapsen alalle, jossa hänellä ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä. Jos lapsella ei ole matemaattista lahjakkuutta on silkkaa pahansuopuutta pakottaa hänet sinne vain siksi että vanhemmat haluaa pätea...

Isä hylkää perheensä?  No just joo...  Antaa hyljätä, taitaisi olla tälle perheelle 

kaikkein paras ratkaisu.

Aloittaja ja hänen miehensä ovat hyvää vauhtia pilaamassa poikansa elämää. Antakaa ihmeessä hänen keskittyä niihin asioihin, joihin hänellä näitten viestien perusteella on ilmeinen palo. Pakottamisesta, joka on aivan eri asia kuin kannustaminen, ei seuraa mitään hyvää.

Terveisin DI vuodelta 1975

Vierailija kirjoitti:

Jos noin olisi, ei mitään ongelmaa olisikaan. Mutta kun tilanne on vähän kimurantimpi.

Tässä koulussa tätä ylimääräisen B-kielen opiskelua varten on oma linja. Linjalle on soveltuvuuskokeet, jotka pitää läpäistä päästäkseen linjalle. Käsittääkseni tällä linjalla ei voi valita laajentavia kursseja matematiikasta tai fysiikasta, koska linjalla luetaan muiden kielien (max 4 kpl) lisäksi vielä yksi ylimääräinen B-kieli, eli tunteja tulee tästä aika paljon lisää. Tai siis näin oken asian ymmärtänyt.

Epäilen, että olet ymmärtänyt väärin. Nykyisin lukioissa valitaan kursseja hyvin vapaasti kurssitarjottimelta. Ainoa rajoitus on oikeastaan se, että ei pysty valitsemaan kahta kurssia, joiden tunnit ovat samanaikaisesti (ellei sitten suorita toista niistä itsenäisesti käymättä oppitunneilla). Tuon ylimääräisen B-kielen tunnit ovat tuskin samaan aikaan ainakaan pitkän matematiikan tuntien kanssa. Saattaa olla, että fysiikan kurssien kanssa tuleekin jotain hankaluuksia. Jos tosiaankin et ole provo, vaikka kirjoitustyylisi vahvasti viittaa siihen, niin suosittelen ottamaan suoraan yhteyttä ko. lukion opinto-ohjaajaan ja kysymään häneltä. Omista lapsistani yksi luki pitkän matematiikan lisäksi englantia, ruotsia, saksaa ja espanjaa (ja kirjoitti ne kaikki joko L:n tai E:n arvosanoilla). Sen lisäksi hän suoritti yhdestä reaaliaineesta syventävät kurssit ja kirjoitti siitäkin L:n. Fysiikasta hän ei tosin suorittanut kuin sen yhden pakollisen kurssin.

Miten olisi sellainen kompromissi, että poika lukisi haluamiensa kielten ja historian lisäksi pitkän matematiikan, mutta ei fysiikkaa? Mutta toki tämäkin vain siinä tapauksessa, että poika on itse motivoitunut.

Miehesi on markkinoinut insinööriyden pojalleen aivan väärin, ja saa syyttää siitä vain itseään, ettei poikaa yhtään kiinnosta. Ei insinööriyttä kannata markkinoida matikan ja fysiikan kautta. Monella, ja itsellänikin aika pitkään, on sellainen kuva insinöörien työstä, että nämä selkä kyyryssä pohdiskelevat jotain lujuuslaskelmia kaiken päivää. Harvan insinöörin työ kuitenkaan sellaista on - insinöörin työ on parhaimmillaan mitä luovinta ja jännittävintä. Paljon luovempaa, kuin monet perinteisemmin luoviksi mielletyt alat. Insinöörillä on mainiot kansainvälistymismahdollisuudet, ja monissa töissä pääsee tapaamaan paljon ihmisiä. Maailmaa muuttavien keksintöjen tekeminen ja ongelmien ratkaisu on äärimmäisen voimaannuttavaa. Miehesi olisi pitänyt korostaa näitä puolia, ja osoittaa pojalle insinöörityön aikaansaannoksia - jos ei viitsi viedä suurempia ihmeitä katsomaan, niin voi ihan kotiympäristön esineistä kertoa - millainen niiden valmistusprosessi on, miten niiden toimitusketju on kehittynyt hänen nuoruudestaan jne. Tämä hienovarainen työ olisi pitänyt aloittaa jo ennen kouluikää. Nyt on liian myöhäistä enää käännyttää.