Kauhea riita lapsen koulusta!
Poika haluaa tiettyyn lukioon, jossa voi lukea tiettyä kieltä B-kielenä. Mies taas haluaa, että poika ottaa pitkän matikan ja fysiikan. Ei hyväksy ollenkaan pojan suunnitelmaa kieliopinnoista. Muuten miehelle sama missä käy koulua. Poika itse ei halua lukea matematiikkaa vaan historiaa, filosofiaa ja kieliä. Hänelle on jo selvillä, mitä haluaa opiskella yliopistossa. Mies ei hyväksy tätä ollenkaan, koska on insinööri ja matematiikka ja luonnontieteet on hänelle kaikki kaikessa.
En kestä tätä tilannetta enää. Ymmärrän poikaa, mutta en haluaisi olla miestäni vastaan. Miten saisin pojan mielen muuttumaan? Olemme koittanut lahjoa mm moottoripyörän lupaamalla mutta ei auta. Olen myös rukoillut poikaa tekemään niinkuin isä haluaa, ettei perheemme hajoaisi, mutta poika ei suostu. Meillä on vielä kaksi alakouluikäistä, joita on myös ajateltava ja jotka selvästi kärsivät tilanteesta.
Kommentit (65)
Voi herranjestas! Toivottavasti tämä on provo. Lapsi itse päättää lukionsa ja teidän tehtävä vanhempina on tukea sitä päätöstä. Älä nyt sinäkin hylkää lastasi!
Niin, no, ehkä sinä äitinä voit miettiä, elääkö poikasi omaa elämäänsä vai isänsä elämää ja tehdä ratkaisut siitä näkökulmasta.
Siis mitä. Pojan elämä ja poika on se, jonka pitäisi muuttaa mieltään. Eiköhän se ole isä, joka on vaatimuksessaan kohtuuton. Kyse ei ole mistään pikkulapsen päähänpistosta.
Tietenkään et mene miehesi puolelle, vaan poikasi. Hänen ajatuksia ja mielipiteitä sun kuuluu tukea.
Kai tajuat, että se koulu sujuu paljon paremmin kumpaan poika haluaa mennä?
Omalla ysiluokkalaisella ei ole hajuakaan minne hakee, sinuna olisin onnellinen pojan suunnitelmista.
Äh, tämä on tylsä juttu, tuo pizzanleikkaus on paljon parempi.
Eikö teillä 13-vuotiailla ole nykyään mitään parempaa tekemistä?
Hyvän tähe, mitä touhua! Antakaa pojan itse tehdä valintansa suuntautumisensa mukaan! Tuolla pitkä matikka puoella on valtavasti matemaattisia aineita, kursseja on paljon ja, jos suuntautuu humanistisiin aineisiin myöhemmin, niin tarpeettoman paljon! Itse olin aikoinaan lukiossa just pitkä matikka, pitkä fysiikka (vaihdoin ekan vuoden jälkeen lyhyelle) opinnoissa koska opon mielestä ei olisi kannattanut vaihtaa kieltä lukiossa alkavaksi (olin lukenut venäjää ja en halunnut jatkaa paskan venäjän opettajan vuoksi, olisin halunnut aloitta saksan). Kadun sitä suunnattomasti, koska olen ehdottomasti enemmän kieli- kuin matikka-ihminen ja matemaattisten aineiden opiskelu oli vain suoriutumista/läpäpääsyä vailla mitään mielenkiintoa matemaattisia haasteita kohtaan (toisin kuin monilla muilla ryhmäni opiskelijoilla, joista tuli niitä diplomi-insinöörejä).
Vanhempana sinun ehtäväsi on pitää lapsesi puolia, tunnistaa lapsesi vahvuudet, tukea valinnoissa! Millainen diktaattori isä oikein on?! Lapsella on ihan omat elämänpolut kuin vanhemmilla, eikä lapsen tehtävä ole toteuttaa vanhemman haaveita!
Jos nyt olisi niin hassusti että tämä ei ole provo, niin teidän perheessä taitaa olla hieman isompiakin ongelmia kuin poikanne lukion opintosuunnitelma.
Näin useamman työelämään päässeen lapsen äitinä ja kasvatustieteen maisterina sanoisin, että olet tehnyt väärän valinnan, kun yrität kääntää poikasi mieltä etkä miehen.
Mies ei ole oivaltanut olennaista elämästä, eli itse kukin elää omaa elämäänsä ja tekee omat virheensä. Oikein sydäntä kylmää ajatuskin, että poika joutuisi luopumaan omista unelmistaan ja pilaamaan oman elämänsä sillä, että tekee valinnat isän mielen mukaan. Olisitte kiitollisia, että sentään lukioon on menossa eikä ammattikoulun kokkilinjalle, mikä olisi varmaan teille suuri kauhistus.
Minä niin toivon, että tämä olisi provo, mutta pelkään että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään et mene miehesi puolelle, vaan poikasi. Hänen ajatuksia ja mielipiteitä sun kuuluu tukea.
Kai tajuat, että se koulu sujuu paljon paremmin kumpaan poika haluaa mennä?
Omalla ysiluokkalaisella ei ole hajuakaan minne hakee, sinuna olisin onnellinen pojan suunnitelmista.
Tyhmyri! Etkö tajunnut, että tuo oli silkka provo? Missä medianlukutaitosi on?
Eihän tässä kenenkään mieltä tarvitse/pidä kääntää. Isällä saa olla just sellainen mielipide asiaan kuin tahtoo, mutta päätöksen asiassa tekee vain ja ainoastaan poika itse. Äidinkään ei tarvitse olla samaa mieltä kummakaan kanssa.
Toivon että poika kyllästyy totaalisesti ja valitseekin lukion sijaan amiksen karvanoppalinjan.
Mites sitten suut pannaan.
Valitettavasti oikeassa elämässä on tuonkaltaisia narsisti-ihmisiä jotka haluavat määrätä ihan kaiken.
En tiedä onko aloitus provo vai ei, mutta näin voisi olla jossain.
Ja tyypillisesti nainen yrittää pitää sopua yllä.
ihan samoin mut painostettiin ottamaan laajat mat ja fys. Pskakasihan ne meni. todistuksen keskiarvo huomattavasti matalampi näiden vaikeiden aineiden takia, ja monissa, TODELLLAKIN monissa yliopistojen pääsykokeen lähtöpisteissä ei annetaa mitään eroa sille onko laajat mat ja fys, vai tavalliset. 6 on 6. ja 7 on 7 .häpeän näitä numeroita todistuksessani koko ikäni. Ilman näitä ovet oisi helpommin auennu vaikka minne.! Esimerkiksi opettajankoulutuslaitos, ei välitä! Lukion ylsiesarvosana C, muilla lyhyen mat ja kielien lukijoilla M ja L, joista he ovat ylpeitä, ja saiva stipendejä kympeistään.
Jos valitsee laajan fysiikan, kannattaa todellakin itse HALUTA lukea sitä, koska jos se on pakkopullaa, se ei toimi, on nimittäin kielipäälle vaikeaa. Sitten ne numerot on niin häpeällisiä mitä saa, esim,5 tai 6, ja voi jopa koko lukio keskeytyä kun ei pääse luokaltaan! Että kerroppa tämä varoitus miehellesi! Into opiskella lähtee itsestään, jos ei ole, se ei auta päntätä sitä, kska se ei vaan mahdu aivokapasiteettiin kun sitä ei ole! ja sitten kun on liikaa lautasella, ei energiaa ole enää siihen ylimääräiseen kieleenkään, sekin menee paskaksi!
Kyllähän minä ymmärrän, että lapsen pitäisi saada itse valita koulunsa ja ammattinsa, jos maailma olisi täydellinen. Mutta kun se ei ole täydellinen ja on otettava huomioon muitakin asioita kuin mitä itse haluaa.
Tiedän miten tärkeä asia tämä on miehelleni ja tiedän, että hän ei koskaan voi hyväksyä poikaa, jos tämä ei lähde matemaattiselle tai luonnontieteelliselle alalla. Niin paljon mies halveksii humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Jos poika pitää oman päänsä, mies ei toivu siitä koskaan. Mies hylkää pojan ja minä saan kuulla lopun ikääni, että olen kasvatuksellani pilannut pojan. Tietyssä mielessä varmaan olenkin osittain syyllinen, sillä vanhempani ja sisarukseni ovat kaikki humanisteja ja opiskelleet yliopistossa kieliä ym. Tiedän, että poika on imenyt heiltä vaikutteita.
Mies siis varmaan syyttää lopunikääni minua ja perhettäni, jos poika ei ota pitkää matikkaa. Ymmärrän miestäni myös sen takia, että nuoremmat lapsemme ovat tyttöjä, joten heistä ei varmaan tule insinöörejä.
Mies on sanonut että poika voi mennä kauppakorkeaan, jos tekninen ala ei kelpaa, eli ei me sentään ihan kohtuuttomia olla, vaikka te niin tunnutte ajattelevan. Ap
Eli miten saan pojan sinne helvetin matikkalinjalle ja tämän kauhean tilanteen purettua? Neuvokaa edes joku! Ap
Mitä nämä sinun kirjoituksesti ovat? Puhut miehestä ja sinun perheestäsi?
Ei teidän perhe tule tuohon hajoamaan, se on jo rikki.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minä ymmärrän, että lapsen pitäisi saada itse valita koulunsa ja ammattinsa, jos maailma olisi täydellinen. Mutta kun se ei ole täydellinen ja on otettava huomioon muitakin asioita kuin mitä itse haluaa.
Mies siis varmaan syyttää lopunikääni minua ja perhettäni, jos poika ei ota pitkää matikkaa. Ymmärrän miestäni myös sen takia, että nuoremmat lapsemme ovat tyttöjä, joten heistä ei varmaan tule insinöörejä.
Mies on sanonut että poika voi mennä kauppakorkeaan, jos tekninen ala ei kelpaa, eli ei me sentään ihan kohtuuttomia olla, vaikka te niin tunnutte ajattelevan. Ap
Miksi sinä olet kelvannut miehelle vaimoksi, vaikka humanistisuvusta oletkin? Ja miten ihmeessä olette voineet olla yhdessä niin kauan, että olette saaneet yhteisen (?) lapsenne lukioikään?
Elämässä joutuu tekemään valintoja. Kumpi sinulla nyt onkaan tärkeämpi, miehesi vaiko oman lapsesi tulevaisuus?
Miksi tyttäristäsi ei voi insinöörejä tulla, jos sinä itsekin olet matemaatikko? Näin oletan sillä perusteella, että mies on kuitenkin ottanut vaimokseen sinut, vaikka ei humanisteja ymmärrä.
Millä vuosisadalla sinä nyt oikein elät! Tai missä maassa? Suomessa on ollut naisinsinöörejä jo ties kuinka pitkään.
Miksi sinun miehesi ei tarvitse ottaa huomioon muuta kuin sen, mitä hän itse haluaa? Miksi miehen ei tarvitse ottaa huomioon pojan omia suunnitelmia vaan vaatii muita toimimaan niin kuin mies itse haluaa?
Ei, me emme neuvo miten saisitte pojan pakotettua pilaamaan omaa elämäänsä sillä helvetin matikkalinjalla.
Jos kukaan muu ei ajattele poikaasi ja hänen parastaan, niin sentään me!
Daa, niin varmaan joo.