Lue keskustelun säännöt.
Häh, pitääkö opettajalle hankkia joululahja??
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itä-Suomessa ei ole tälläistä lahjakulttuuria ollenkaan.
Lapsen itse kirjoittama kiitoskirje on paras lahja!
No ei todellakaan pidä. Sille ylipalkatulle sakille ette osta mitään. Ihme perseennuolentaa.
Lahjusten vastaanottaminen/antaminen on ihan verotustoimin tehty erittäin hankalaksi. Yli 50€ lahjoja ei opettajan kannata ottaa vastaan. Paitsi tietysti, jos antajana on koko luokka, silloin summa jakautuu oppilasmäärällä.
Opettaja
No ei tietenkään pidä. Hevonhumppaa. T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itä-Suomessa ei ole tälläistä lahjakulttuuria ollenkaan.
Lapsen itse kirjoittama kiitoskirje on paras lahja!
Kuopiossa opettajien lahjomiskulttuuri oli kuitenkin voimissaan ainakin 90-luvulla. Onko siitä päästy eroon?
No ei todellakaan tarvitse, eikä ole edes kohteliasta kantaa ties mitä krääsää.
En nyt suorastaan pahoita mieltäni, jos joskus jotain saan, mutta ikävämpää on se, jos alkaa olla pakkopullaa vanhemmille.
Lapsen itse tekemä kortti riittää aivan hyvin!
t. ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itä-Suomessa ei ole tälläistä lahjakulttuuria ollenkaan.
Lapsen itse kirjoittama kiitoskirje on paras lahja!
Höpöhöpö! T. Ope Lappeenrannasta
Ei tarvitse. Jos lapsi tai vanhempi ehdottomasti haluaa jotain antaa, niin lapsen tekemä kortti on paras asia. Jos on pakko kortin lisäksi lahjaa antaa, niin mielellään jotein edullista kulutustuotetta: suklaata, kynttilötä, teetä, glögipullo jne.
t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä ole tarpeen. Tunnen myötähäpeää niitä lapsia kohtaan, joiden äidit hössöttävät lahjoja opelle. Voi luoja! kortti on sopiva tapa ilahduttaa, jos on pakko jotakin antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloitin opettajana 80-luvulla, ei juuri ollut tapana tuoda opettajalle lahjoja. Nyt monet tuovat, mutta missään tapauksessa en pidä sitä velvollisuutena. Jopa kiusaannuttavaa, jos lahja on sellainen "pakkolahja" -- persoonaton suklaarasia, kynttiä, paketti erikoiskahvia ym.
Eli, jos ei ole aitoa halua ilahduttaa ja kiittää, niin minusta parempi olla tuomatta mitään. Lapsi tietysti voi vaatia ja se on sitten hankalampi juttu. Hän voi kokea häpeää, kun muilla on viemisiä ja itse tulee tyhjin käsin.
Jos saisin valita, niin entinen käytäntö oli paljon parempi. Työtä me vain teemme siinä, missä muutkin. Ei erityisiä muistamisia tarvita.
Olen huomannut tämän tavan yleistyvän koko ajan. Vuonna -01 kun esikoiseni aloitti koulun, ei tällaista juurikaan ollut.
Koko ajan enemmän ja enemmän panostetaan opettajien lahjomiseen. Nuorimmaiseni on nyt 3. luokalla ja siellä luokan yhden oppilaan touhukas äiti keräilee rahoja joulu- ja kevätlahjoja varten.
Toisen lapsen luokalla taas oppilaat vie itse mitä vie, mun lapsi yleensä vain kortin mutta kyllä siinä pöydät aika lailla notkuu lahjoista ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa lahjojen vienti, sillähän tämäkin ONGELMA ratkeaa. Meidän perhe voi antaa ainoastaan joulukortin, rahakkaammat vievät isoja joulukukkia yms. eriarvoisuus korostuu tässäkin, ja yhteiskunta opettaa lapsille jo pienestä pitäen tätäkin kautta, että rahalla saa....mitä näyttävämpi lahja sitä parempi.
Oli vaikea peitellä itkua kun lapsi pohdiskeli, mitä voimme antaa opelle, kun se ja tämä ja tuo tyttö antaa sitä ja tätä....meillä on mahdollista antaa se kortti, ja tiedätte varmaan mitä lapsi miettii....hävettää antaa kortti kun Janica, Jenita ja Junita antavat upeita isoja paketteja. Helvettiin koko joulu. On kyllä ajattlemattomia vanhempia.
Voitteko mammat edes hoitaa homman jotenkin salassa, etteivät muut lapset tiedä lahjoista, joita opelle viette???!!
Kommentoija 13 jatkaa:
Tämä yhteinenkin rahankeruu on kaksipiippuinen juttu. Tietysti on mukavampi saada jokin arvokas lahja, esim. lahjakortti kuin pientä sälää nurkat täyteen.
Toisaalta tämä aiheuttaa turhaa ryhmäpainetta niille, jotka eivät halua osallistua. Eivät kaikki aina ole jokaiseen opettajaan tyytyväisä tai muuten vain periaattellisista syistä eivät halua osallistua lahjaan.
Minusta ainakin on tyylikästä antaa tällainen lahja ilman nimiä. Eli opettaja ei pääse näkemään, onko sen ja sen kodista osallistuttu vaiko ei.
Minä saan joka joulu ja kevät lahjoja. En minä niitä kaipaisi. Enemmän arvostan sitä, että oppilas tulee toitottamaan hyvää joulua, kiittää kauniisti syksystä ja katsoo silmiin tämän tehdessään. Siinä on vuoden paras lahja. Vilpittömät lasten tekemät kortit ilahduttavat myös.
Itse olemme tavanneet antaa lasten opettajille lahjan, kun tiet eroavat. Kun lapsen lempiopettaja vaihtui viime keväänä, ostimme hänelle korun. Toinen, ei niin pidetty, sai skumppapullon.
Muistan kyllä, että jo parikymmentä vuotta sitten meillä oli tapana muistaa opettajaa jotenkin jouluisin ja kevätjuhlissa. Ehkä siitä on sitten tullut kilpavarustelua nykyään, en tiedä, kun omat lapseni eivät vielä ole kouluikäisiä.
Itsekin työskentelen opetusalalla, mutta aikuiskoulutuksessa. Kurssin loputtua kaikilla ryhmillä on ollut tapana muistaa kouluttajaa jotenkin. Ryhmästä riippuen, joskus voi saada kukkakimpun, joskus lahja on hyvinkin hulppea. Mukavaa kuitenkin.
Eikä tämä minusta ole mikään opettajien yksinoikeus, kyllä monet ihmiset muistavat postinjakajaa tai isännöitsijää jouluna. Vai olenko väärässä?
Kyllä, se on laki. Lahjan hinta mielellään siinä sadasta eurosta ylöspäin, mutta hintakattoa ei ole.
T. ope