Mikä ihmeen "ketä" on tullut suomen kieleen?

Annan kaikille luvan ulostaa suuhuni.

---

.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Näin eilen naisen, "ketä" oli samassa työpaikassa minun kanssani aikoinaan!!!??? Lauseen pitäisi kuulua näin:

Näin eilen naisen, JOKA oli samassa työpaikassa minun kanssani aikoinaan.

Toinen esimerkki: "Ketä" on juonut minun kahvini!!!??? Hirveää kieltä! KUKA on juonut minun kahvini?

Salossa puhuttiin noin!

Kirjoitetussa kielessä ärsyttää ihan jumalattomasti myös tämä, että korvataan sana 'lähteä' sanalla 'lähtä'! Eli 'mun pitää lähtä'.. voi helvetti. Ja toinen, että yhdistetään näin; 'Ellankans' kun pitäis olla 'Ellan kans'. Luulin ensin että nää on kirjotusvirheitä, mutta ei ne ole, ihmiset käyttää ihan tosissaan näitä.

Kuka odotat?

Olen törmännyt tähän "ketä" -ilmiöön vasta viime vuosina, ärsyttävän kuulosta. Veikkaan, että on joku typerä muoti. ja ärsyttää kun kirjoitetaan isolla lauseen keskellä Suomalainen tai Ruotslainen tai Heinäkuu. Ja se, että jatkuvasti näkee esim. vartia (vartija).

Vierailija kirjoitti:

Ketä on murresana. Salon ja Turun seudulla. Tekeekö mie ja siekin ihmisestä idiootin teidän mielestä?

Itse asiassa tekee.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ketä/kuka ole ihan normaali länsi/itämurteita erottava piirre. Siitähän on vielä välimuoto "kekä" Tampereen seudulla. Agricola ja kumppanit suunnilleen arpoivat, että otetaanko mistäkin ilmiöstä/asiasta kirjakieleen itä- vai länsimurteiden sana, joten lienee ihan sattumaa, että kirjakieleen valikoitui "kuka". Itse asiassa ketä on loogisempi, koska kaikki muutkin vastaavat kysymyssanat ovat ke-vartaloisia (kenet, kenen, keitä jne.)

Ketä ei ole yhtään loogisempi, koska se ei ole itsenäinen, taipumaton sana kuten kuka, vaan ken-sanan partitiivimuoto. Jos siis kuka-sanan haluaa korvata niin ken on okei, vaikkakin harvinainen. Toki murrepiirteenä tuo kuka- ja joka-pronominien käyttö käy, mutta ainakin minulla se särähtää todella pahasti korvaan eikä sitä voi mitenkään suositella yleiskieleen.

Voi anna mun kaikki pysyä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ketä/kuka ole ihan normaali länsi/itämurteita erottava piirre. Siitähän on vielä välimuoto "kekä" Tampereen seudulla. Agricola ja kumppanit suunnilleen arpoivat, että otetaanko mistäkin ilmiöstä/asiasta kirjakieleen itä- vai länsimurteiden sana, joten lienee ihan sattumaa, että kirjakieleen valikoitui "kuka". Itse asiassa ketä on loogisempi, koska kaikki muutkin vastaavat kysymyssanat ovat ke-vartaloisia (kenet, kenen, keitä jne.)

Ketä ei ole yhtään loogisempi, koska se ei ole itsenäinen, taipumaton sana kuten kuka, vaan ken-sanan partitiivimuoto. Jos siis kuka-sanan haluaa korvata niin ken on okei, vaikkakin harvinainen. Toki murrepiirteenä tuo kuka- ja joka-pronominien käyttö käy, mutta ainakin minulla se särähtää todella pahasti korvaan eikä sitä voi mitenkään suositella yleiskieleen.

Ken kuulostaa kauniilta ja runolliselta, myös iskelmissä käytetään. "Ken voi liekin sammuttaa" .. vai miten se meni .. Aletaankin kaikki käyttää sanaa ken kuka-sanan sijaan!

Vierailija kirjoitti:

Ketä nuo idiootit on? Nuo isoperseiset ketä tuolla tulee.

:D

Ketä on kuka-pronominin yksikön partitiivi

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/558

Turussa yleisesti käytössä. Mut nehän on muutenki vähän tyhmiä.

Jotkut kielenpiirteet liikkuvat somen ja median viestin välityksellä ja koetaan muodikkaiksi, kun ns.jokainen alkaa käyttää sitä. Harha yleisyydestä levitti sen hetkessä nuorten parissa ja siitä vähän vanhemillekin. Itse en sitä ikinä käytä, mutta so what: kieli muuttuu ja ns.kirjakieli on nuorille yhtä vaikeaa kuin swahili. Puhekielisyys koetaan siksi oikeaksi kieleksi ja kirjakieli on fossiilien kamaa jostain saatanan tylsistä kirjoista.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1038

"Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu Uudenmaan koululaisten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”"

Vierailija kirjoitti:

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1038

"Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu Uudenmaan koululaisten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”"

Koulutin kerran erään teinin esimerkeillä:

"Kuka tulee?"

"Ketä sinä lyöt?"

Oppi kerrasta.

Lauri Lylykin juuri ylen kunnallisvaalihaastattelussa lohkaisi " Lähipäivinä nähdään ketä on demareiden pormestari ehdokas "

Vierailija kirjoitti:

Ketä nuo idiootit on? Nuo isoperseiset ketä tuolla tulee.

Toi vielä menee, koska ton voi ajatella olevan sanan "keitä" lyhennetty muoto. Sen sijaan "Tuo isoperseinen, ketä tuolla tulee" särähtää korvaan ja pahasti