Minusta on välillä hauskaa puhua kaksimielisesti, ja olen (tosi)kypsässä iässä oleva nainen
Olenko siis sairas? Jos olen, niin mahtaako se haitata? Erityisesti minua huvittaa se kun ulkonäöstäni saati olemuksestani muutenkaan ei tätä voisi helpolla uskoa, joten sillä on herkulliset vaikutuksensa sopivissa tilanteissa. ;) No tokihan en koskaan lähde laukomaan väärässä seurassa tai väärään aikaan, mutta sopivissa kyllä joskus ja etenkin oikeaan aikaan.
Kommentit (7)
Jaa jaa, no hyvä sitten. :) Sille tuskin enää tässä vaiheessa voi sitten mitään, mennyttä kalua. Ja onneksi asiallinen olemus menee täydestä monille, itse asiassa kaikille joille haluankin sen menevän.
Eiku just parasta! Oon jokusen kerran hykerrellyt sivustaseuraajana kun joku tyylikkäästi pukeutunut iäkkäämpi rouva on saanut jauhot suuhun keskustelukumppaneiltaan, varsinkin jos sitä ennen on hieman alentuvasti tätitelty tms. Iskee mun huumoriini kyllä ja varmasti itsekin olen samanlainen kolmenkymmenen vuoden päästä, jos vaan elonpäiviä riittää.
Onko tämä luonteenpiirre aina ollut sinulla, vai onko vanhemmiten ilmaantunut ? Joskus alkava dementia saattaa oireilla sopimattomana puheina ja käytöksenä.
No kyllä muistan että tuolta kaukaa teini-iästäni lähtien näin on ollut, tosin opin sen hyvin nopeasti myöskin säästämään oikeaan seuraan, kun naisen tulee olla sitä, naisen tulee olla tätä. Jos et siis lukenut kunnolla, niin minäpä toistan; valitsen aina oikein ajan ja paikan, aina. Mulla on kyllä sen verran pelisilmää että seuralaisten ei todellakaan tarvitse hävetä enkä myöskään harrasta mitään loukkaavia heittoja.
Wau! Puhu vaan jos osaat. Ikävä kyllä joskus kuulee liian härksejä ja tilanteeseen sopimattomiakin juttuja. Muuten kyllä peukutan, härskit jutut on ihan parhaita!
Nuorena ensimmäisessä kesätyöpaikassa oli yli viisikymppinen naishenkilö samassa kolmen hengen työhuoneessa, ja sillä oli kyllä uskomattoman härskejä kaksimielisyyksiä koko ajan.
Et sinä sairas ole, lapsellinen vain.