Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisesti ihastunut
Ryydyn ryytymistäni
09.12.2015 |
Haluan eroon tästä ryydyttävästä tunteesta. Miten olette päässeet eroon ihastuksista, joihin ei ole mahdollisuuksia, jotka on parempi unohtaa alkuunsa? Kaikki vinkit ovat tarpeen. Pitääkin vielä nelikymppisenä tällaiseen ajautua. Ei tästä nauttiakaan enää jaksa. Turruttaisiko joku pilleri pääni?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Onko kukaan todennut hyväksi? Mitä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Onko kukaan todennut hyväksi? Mitä tapahtui?
Todella hyvä tapa päästä eteenpäin. Tuskin sinä mihinkään ääliöön olet ihastunut, joten reilusti keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Onko kukaan todennut hyväksi? Mitä tapahtui?
Todella hyvä tapa päästä eteenpäin. Tuskin sinä mihinkään ääliöön olet ihastunut, joten reilusti keskustelemaan.
Omalla kohdalla ongelma on ehkä siinä, että itsetuntoni on ihan nollassa, ja pelkään että jos kertoisin ihastuksestani, toinen järkyttyisi että tämän näköinen tyyppi luulee olevansa kelvollinen ihastumaan muihin, luulee että jokin suhde voisi ikinä olla mahdollista. Toinen varmaan järkyttyisi jo siitä että on päätynyt kohteeksi minunlaiseni aikaisin tanttautuneen pullanörtin ihastukselle. En ole millään tavalla viehättävä. Jos tätä ongelmaa ei olisi, olisin varmaan tuskissani jo ilmaissutkin kiinnostukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Onko kukaan todennut hyväksi? Mitä tapahtui?
Todella hyvä tapa päästä eteenpäin. Tuskin sinä mihinkään ääliöön olet ihastunut, joten reilusti keskustelemaan.
En uskokaan hänen olevan ääliö, mutta saattaa pitää mua rajoittuneena nyhverönä. Ilman rajoittuneisuuttani voisi elämäni olla hyvinkin mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Onko kukaan todennut hyväksi? Mitä tapahtui?
Todella hyvä tapa päästä eteenpäin. Tuskin sinä mihinkään ääliöön olet ihastunut, joten reilusti keskustelemaan.
Omalla kohdalla ongelma on ehkä siinä, että itsetuntoni on ihan nollassa, ja pelkään että jos kertoisin ihastuksestani, toinen järkyttyisi että tämän näköinen tyyppi luulee olevansa kelvollinen ihastumaan muihin, luulee että jokin suhde voisi ikinä olla mahdollista. Toinen varmaan järkyttyisi jo siitä että on päätynyt kohteeksi minunlaiseni aikaisin tanttautuneen pullanörtin ihastukselle. En ole millään tavalla viehättävä. Jos tätä ongelmaa ei olisi, olisin varmaan tuskissani jo ilmaissutkin kiinnostukseni.
Mua taas miehet saattavat vilkuilla, koska olen kuitenkin nainen, mutta luonteeni ei sitten kelpaakaan. Köyhäkin olen kuin mikä. Kiusallista olisi, jos kertoisin. Itsetunto ja markkina-arvo nollassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Mun pitää toimia juurikin noin, kun ensi kerralla tavataan.Tekstiviesteissä olen laittanut aika töksähteleviä viestejä, joita voi tulkita hyvinkin väärin. Viimeksi mies loukkaantui pahasti viestistäni.
Kerran hän otti puheeksi, mitä haluan elämältäni. Silloin olin vielä hyvin epäröivä ja vastasin, etten tiedä. Eipä hänkään ollut varma silloin. Mitä enemmän mietin häntä, sitä enemmän haluan olla hänen kanssaan. On pakko ottaa tunteet puheeksi kasvotusten, ei viesteillä. Silloin näkee välittömästi, missä tilassa ollaan. Tsemppia teille jokaiselle samassa tilanteessa olevalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuna tuntui helpottavan, mutta tänään olin taas, että vitsit millainen mies. En oikein usko hänenlaisensa kulkevan vapaana. Juna meni jo. Yritän keskittyä muuhun elämään. Yritän ottaa tästedes varatut kohteliaat ja kivat miehet ihan vain ystävällisinä ihmisinä. Ap
Olin kolmikymppisenä hyvin ihastunut kollegaan. Aika hoiti homman, mutta onhan se ihastuminen silloin tällöin piristystä arkeen.
Silloinen ihastus oli varattu, odotti vaimonsa kanssa esikoista. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin ihastus on eronnut kolmen lapsen isä ja minun puolelta kaikki ihastuksen tuntemukset ovat haihtuneet, vaikka nyt saattaisi olla mahdollisuuksia... Mutta ei kiinnosta enää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Mun pitää toimia juurikin noin, kun ensi kerralla tavataan.Tekstiviesteissä olen laittanut aika töksähteleviä viestejä, joita voi tulkita hyvinkin väärin. Viimeksi mies loukkaantui pahasti viestistäni.
Kerran hän otti puheeksi, mitä haluan elämältäni. Silloin olin vielä hyvin epäröivä ja vastasin, etten tiedä. Eipä hänkään ollut varma silloin. Mitä enemmän mietin häntä, sitä enemmän haluan olla hänen kanssaan. On pakko ottaa tunteet puheeksi kasvotusten, ei viesteillä. Silloin näkee välittömästi, missä tilassa ollaan. Tsemppia teille jokaiselle samassa tilanteessa olevalle!
Ikää kun jo yli 40v, niin uskon ihmisten osaavan asiallisesti puhua tunteistaan ja saavan myös tahdikkaan vastauksen suuntaan tai toiseen. Epätietoisuus on kuluttavaa, mieluummin rehti vastaus kuin elätellä turhia toiveita. Itsellä ei ole kyllä tullut mieleenkään antaa mitään turhia toiveita kenellekään. Joko ollaan ihastuneita tai ei olla. Töissä on varmasti monia kertoja ollut mahdollisuus heittäytyä suhteeseen tai satunnaisseksiin, mutta niin ala-arvoiselle linjalle en lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kolmikymppisenä hyvin ihastunut kollegaan. Aika hoiti homman, mutta onhan se ihastuminen silloin tällöin piristystä arkeen.
Silloinen ihastus oli varattu, odotti vaimonsa kanssa esikoista. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin ihastus on eronnut kolmen lapsen isä ja minun puolelta kaikki ihastuksen tuntemukset ovat haihtuneet, vaikka nyt saattaisi olla mahdollisuuksia... Mutta ei kiinnosta enää :)
Niin se aika hoitaa tehtävänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onnistuuko, mutta aina voi yrittää päättää jatkaa elämäänsä. Etsiä muuta tekemistä, toivoa ajan auttavan unohtamaan. Kun ei tässä teinikään enää ole, niin jospa näitä pystyisi jotenkin järkeilläkin. Ap
Minäkin olen epätoivoisesti ihastunut, ihastuksen kohteena on vanha kaverini (tunnettu melkein 30 vuotta). Minun tilanteen tekee hankalaksi se että olen naimisissa, ihastuksen kohde on vapaa. Vaikka kuinka yritän päästä tunteen yli en onnistu. Muutaman viikon voin olla pitämättä yhteyttä ihastukseen mutta koko ajan on mielessä. Monet kerrat olen päättänyt unohtaa ja monet itkut olen itkenyt mutta eroon en pääse. Tätä on jatkunut pian vuoden eikä loppua näy...
Onko sinulla ollut ennen vastaavaa? Jos satut tätä ketjua vielä lukemaan.
Satuinpa paikalle.
Ei ole ennen ollut vastaavaa vaikka pitkä liitto on takana, melkein 20 vuotta olen saman miehen kanssa. Onkohan tämä jotain 4-kympin kriisiä vai mitä mutta hankala on tilanne. Oma mies ei kiinnosta yhtään vaan tämä toinen pyörii koko ajan mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onnistuuko, mutta aina voi yrittää päättää jatkaa elämäänsä. Etsiä muuta tekemistä, toivoa ajan auttavan unohtamaan. Kun ei tässä teinikään enää ole, niin jospa näitä pystyisi jotenkin järkeilläkin. Ap
Minäkin olen epätoivoisesti ihastunut, ihastuksen kohteena on vanha kaverini (tunnettu melkein 30 vuotta). Minun tilanteen tekee hankalaksi se että olen naimisissa, ihastuksen kohde on vapaa. Vaikka kuinka yritän päästä tunteen yli en onnistu. Muutaman viikon voin olla pitämättä yhteyttä ihastukseen mutta koko ajan on mielessä. Monet kerrat olen päättänyt unohtaa ja monet itkut olen itkenyt mutta eroon en pääse. Tätä on jatkunut pian vuoden eikä loppua näy...
Onko sinulla ollut ennen vastaavaa? Jos satut tätä ketjua vielä lukemaan.
Satuinpa paikalle.
Ei ole ennen ollut vastaavaa vaikka pitkä liitto on takana, melkein 20 vuotta olen saman miehen kanssa. Onkohan tämä jotain 4-kympin kriisiä vai mitä mutta hankala on tilanne. Oma mies ei kiinnosta yhtään vaan tämä toinen pyörii koko ajan mielessä.
Olen vapaa ja ihastunut väärään mieheen.Yksipuolista ja niin raastavaa, että oloa on vaikea kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan jutella hänen kanssaan asiasta, muutenhan asiat jäävät vain vaivaamaan.
Itsellä sama ongelma kuin aloittajalla ja aloin tässä mietiskellä voisko tämä olla hyväkin tapa. Jos sitä todella asialliseen tyyliin ottaisi puheeksi "olen todella ihastunut sinuun ja ollut jo pitkään ja halusin ottaa tämän puheeksi jotta voin jatkaa tilanteesta eteenpäin jollain tavalla". Nolaisiko aikuinen itsensä tällä ihan totaalisesti?
Mun pitää toimia juurikin noin, kun ensi kerralla tavataan.Tekstiviesteissä olen laittanut aika töksähteleviä viestejä, joita voi tulkita hyvinkin väärin. Viimeksi mies loukkaantui pahasti viestistäni.
Kerran hän otti puheeksi, mitä haluan elämältäni. Silloin olin vielä hyvin epäröivä ja vastasin, etten tiedä. Eipä hänkään ollut varma silloin. Mitä enemmän mietin häntä, sitä enemmän haluan olla hänen kanssaan. On pakko ottaa tunteet puheeksi kasvotusten, ei viesteillä. Silloin näkee välittömästi, missä tilassa ollaan. Tsemppia teille jokaiselle samassa tilanteessa olevalle!
Ikää kun jo yli 40v, niin uskon ihmisten osaavan asiallisesti puhua tunteistaan ja saavan myös tahdikkaan vastauksen suuntaan tai toiseen. Epätietoisuus on kuluttavaa, mieluummin rehti vastaus kuin elätellä turhia toiveita. Itsellä ei ole kyllä tullut mieleenkään antaa mitään turhia toiveita kenellekään. Joko ollaan ihastuneita tai ei olla. Töissä on varmasti monia kertoja ollut mahdollisuus heittäytyä suhteeseen tai satunnaisseksiin, mutta niin ala-arvoiselle linjalle en lähtisi.
Varmaan jos on jo viestaillut tunteistaan, kannattaa selvittää, missä oikeasti mennään. Tapauksessani ei nyt olla niin pitkällä. Yritän olla etäinen.
Tavallaan kivaa ajanvietettäkin nämä tunteet. Ei käy aika niin tylsäksi. Tähän ikään mennessä tiedän tunteiden tulevan ja menevän, joten yritän ottaa tämän hupina ja melkein pystynkin.
Mun on pakko saada asioihin selvyys ihan itseni takia. Mieluummin itken yhden illan sitä menetystä kuin vielä viikkoja virun odotellessani jotain ihmettä tapahtuvan. Realistisesti ajateltuna mies olisi paljon aktiivisempi suhteessa minuun kuin mitä nyt on, jos on oikeasti kiinnostunut. Sanoo kyllä olevansa ja ikävöikin, mutta onkohan kuitenkin vielä entisessään kiinni.
No haloo! Itsehän sä olet se pois työntävä tuossa jutussa. Lähetä viestiä sille äläkä valita että se haluaa pitää yhteyttä sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä on varattu? Vai onko teillä tosi iso ikäero? Jos ei mitään näistä, niin iske kiinni vaan.
Hänestä ei ole varmuutta. Itse olen vapaa. Ikäero on aika pieni. Harmi, kun ikäiseni miehet katselevat nuorempia.
En iske kiinni. En halua imarrella häntä niin suuresti, jos saisinkin pakit.
En ole ikinä tajunnut naisia, jotka eivät tee aloitteita. Mikä siinä on niin kauheaa? Minä olen tehnyt aloitteen kaikissa seurustelusuhteissani, samoin lyhyemmissä säädöissä. Jos olen kiinnostunut jostakusta, en todellakaan jää odottamaan ja kärvistelemään vaan toimin. Elämä on liian lyhyt sen pähkäilyyn, onko joku kiinnostunut vai ei, kun asian voi selvittää kohtuuhelposti. Jos toista osapuolta ei kiinnosta, fine, ainakin asia on sitten selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä on varattu? Vai onko teillä tosi iso ikäero? Jos ei mitään näistä, niin iske kiinni vaan.
Hänestä ei ole varmuutta. Itse olen vapaa. Ikäero on aika pieni. Harmi, kun ikäiseni miehet katselevat nuorempia.
En iske kiinni. En halua imarrella häntä niin suuresti, jos saisinkin pakit.
En ole ikinä tajunnut naisia, jotka eivät tee aloitteita. Mikä siinä on niin kauheaa? Minä olen tehnyt aloitteen kaikissa seurustelusuhteissani, samoin lyhyemmissä säädöissä. Jos olen kiinnostunut jostakusta, en todellakaan jää odottamaan ja kärvistelemään vaan toimin. Elämä on liian lyhyt sen pähkäilyyn, onko joku kiinnostunut vai ei, kun asian voi selvittää kohtuuhelposti. Jos toista osapuolta ei kiinnosta, fine, ainakin asia on sitten selvä.
Hyvä, että sulla on toiminut aloitteen tekemiset. Pidän mielessä, kunhan ensin selvitän hänen pariduhdetilanteensa jostain. Mulla nyt ei ole kiire mihinkään, kun juuri päässyt vanhoista sotkuista eroon. Olen tietysti antennit höröllä ja huulet töröllä hänen lähellään silloin kun unohdan, että piti pitää etäisyyttä... mutta apua se tunne, jos jostain tulisi elämääni hän tai ihan joku muu yhtä fiksu. Pakko ajatella niitä muitakin fiksuja, onhan niitä pakko olla. Varattuja vaan niistäkin kovin moni. On tämä elämä taiteilua välillä tunteiden kanssa ja muutenkin, eikö?
Joskus se elämä päättyy itse kullakin. Eipä kiirehditä siinäkään. Olen aika utelias katsomaan, mitä tässä omassa elämässä vielä sattuu ja tapahtuu. Olikin aika riman alittava ehdotus. Ap