Lue keskustelun säännöt.
Valmistun maisteriksi 23-vuotiaana, ahdistaa
08.12.2015 |
Olen loppuvuoden lapsi, pääsin yliopistoon ensiyrittämällä ja tätä vauhtia olen valmistumassa maisteriksi vuoden päästä syksyllä, 4,5 vuoden opintojen jälkeen. Valmistuessani olen 23-vuotias. Sukulaisten mielestä tämä on tietysti äärettömän siisti juttu, olla nyt niin nuori ja jo valmistunut, elämä edessä ja sitä rataa. Mutta kun minua ahdistaa aivan suunnattomasti!
Tänä syksynä aloittaneissa fukseissa on paljon minun kanssa samana vuonna syntyneitä, vanhempiakin. Siellä ne menevät haalarit jalassa bileistä bileisiin ja ovat kaikin mahdollisin tavoin nuoria. Vähän noloa ehkä, mutta olen itkeskellytkin sitä, että mun nuoruuteni tuntuu päättyvän vuoden päästä, kun pitäisi olla fiksu ja filmaattinen aikuinen, palkkatöissä käyvä asiantuntija.
Oliko muilla tällaisia tunteita?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihania" nämä ap:n kaltaiset ihmiset, joille noloa on vähän yksi sun toinen asia.
Idiootti. Sinulle ei selvästikään ole tuttua mm. sosiaaliset roolit ja niiden aiheuttamat paineet. "Liian aikaisin" valmistuminen voi aiheuttaa hämmennystä.
Itse olet lukutaidoton. Ap:n mielestähän noloa ovat hänen ikäisensä fuksit, jotka "bilettävät kuin olisivat vielä nuoria".
Öh, hänen mielestään on noloa itkeä moisen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla itse lukutaidoton.
Siksi en varmaan koskaan valmistunutkaan :)
21
Ymmärrän ap:n fiiliksiä vaikka olen ihan eri asemassa. Valmistuin 25-vuotiaana ammattiin jota tosiaan olen halunnut tehdä, sain töitä ja niitä onkin sitten riittänyt. Tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli. Ja ei tätä tunnetta ehkä muuten olisi, mutta minulla on yksi lapsi (opiskeluaikana saatu) ja toinen tulossa, avioliittoa takana 5v ja asunto joka kelpaisi neljäkymppiselle keskiluokkaiselle.
Haen opiskelemaan uutta tutkintoa äitiyslomalla. Ei pidä jämähtää. Tekisin yhtä toista juttua vielä mieluummin kuin tätä, joten siihen tähdätään.
Hmm. Mulla oli toi sama tilanne muutama vuosi sitten: olin 23 ja valmistuin maisteriksi. Omalla kohdallani tuo tarkoitti sitä, että en ollut ehtinyt miettiä, mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Sit masennuin tosi pahasti, kun töitäkään ei tahtonut löytyä (huolimatta siitä, ettei ala ollut mitenkään huonosti työllistävä, tilanne vaan on ollut huono vuosia) enkä voinut hukuttaa ahdistustani töihin.
Itse päädyin takaisin opiskelemaan. En tiedä vieläkään, mitä "haluan" tehdä, mutta olen oppinut tuntemaan omia vahvuuksiani paremmin.
Nuorena valmistumisessa ei ole sen enempää hävettävää kuin ylpeilemistäkään. Ihmiset vaan tekee elämässään erilaisia valintoja.
Periaatteessa sinä toki voit saada vielä Erasmus-rahaa, joskin omalla yliopistollasi voi olla omia sääntöjä. Apurahan voisi käyttää työharjoitteluun vaihdon sijasta, jolloin olisi ikään kuin opiskelun ja työelämän välissä, eikä ehkä tuntuisi niin ahdistavalta. Sitä kautta voisit saada myös muita kontakteja, ja voisit hyvin olla sitten valmistumisesi jälkeen jonkun vuoden ulkomailla töissä, vaikka ihan omanikäisten kanssa. Tarkista myös onko yliopistollasi sellaista Erasmus-työharjoittelurahaa, joka on tarkoitettu vastavalmistuneille, sellaisen saaminen voisi sekin lieventää astumista työelämään.
Valmistumisahdistuksesta kannattaa muuten käydä juttelemassa YTHS:n tai oman yliopiston psykologin (jos sellainen on) kanssa. Itse kävin ja siitä oli apua myös muutamaan muuhun pienempään ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Öh siis miten niin noloa?? Tuon ikäisenä kaikki valmistuu jo ulkomaillakin. Ei varmaan missään muualla kuin Suomessa pitkitetä opintoja loputtomiin...." - Sitä en tiedä, että mitä tai mikä on noloa tässä, mutta ei Suomessakaan opintoja aivan loputtomiin pitkitetä, vaikka itse myönnän kyllä, että mieluummin olen "toistaiseksi" köyhä opiskelija kuin työtön maisteri. Niin ja siinä, että muualla maailmassa valmistutaan yleensä nuorempana kuin Suomessa on totta toinen puoli. - Monessa maassa opiskellaan vain kandiksi ja vain murto-osa jatkaa opintojaan maisteriksi saati tohtoriksi (, joista esimerkiksi jälkimmäisten taso vaihtelee "hieman" maittain). Toki suomalaisten hidasta valmistumista selittänee myös se, että aika moni joutuu hakemaan opiskelupaikkaa useammankin kerran. En kyllä itse pidä ratkaisuna sitä, että jokainen halukas otettaisiin sisään ja karsinta tapahtuisi vasta opintojen kuluessa niin, että vain parhaat voisivat jatkaa opintonsa loppuun asti, muiden karsiutuessa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hidasta pääaineopintoja, käy vaihto-oppilasvuosi, kerää jo nyt työkokemusta. Mikä kiire sulla on kortistoon?
Kummasti yliopistoketjut vetävät puoleensa katkeria ja ilkeitä ihmisiä.
Akateemisuus on edelleen paras tae siitä ettei joudu työttömäksi, sori :D
En ole katkera, olen itsekin yliopisto-opiskelija. Vieläpä samasta tiedekunnasta kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kannatan ajatusta ulkomaille suuntaamisesta. Jos vaihto-opiskelu on jo nähty, niin hakisin harjoitteluun. Itse lähdin tekemään muutaman kuukauden harjoittelua ulkomaille, kun olin jo saanut dippatyön valmiiksi ja kaikki kurssit oli valmiina. Yliopistolta ei ollut mitään sitä vastaan, ja sain myös harjoittelua varten apurahan. Ja niinpä kävikin, että tuo harjoittelu poiki minulle myös työpaikan ulkomailta, ja sille tielle sitten jäin :) Jos olisin ottanut paperit ulos tammikuulla, olisin varmasti joutunut kortistoon ainakin kesän loppuun asti, tai sitten olisin joutunut etsimään jotain täysin alaani liittymätöntä työtä.
Vierailija kirjoitti:
"Öh siis miten niin noloa?? Tuon ikäisenä kaikki valmistuu jo ulkomaillakin. Ei varmaan missään muualla kuin Suomessa pitkitetä opintoja loputtomiin...." - Sitä en tiedä, että mitä tai mikä on noloa tässä, mutta ei Suomessakaan opintoja aivan loputtomiin pitkitetä, vaikka itse myönnän kyllä, että mieluummin olen "toistaiseksi" köyhä opiskelija kuin työtön maisteri. Niin ja siinä, että muualla maailmassa valmistutaan yleensä nuorempana kuin Suomessa on totta toinen puoli. - Monessa maassa opiskellaan vain kandiksi ja vain murto-osa jatkaa opintojaan maisteriksi saati tohtoriksi (, joista esimerkiksi jälkimmäisten taso vaihtelee "hieman" maittain). Toki suomalaisten hidasta valmistumista selittänee myös se, että aika moni joutuu hakemaan opiskelupaikkaa useammankin kerran. En kyllä itse pidä ratkaisuna sitä, että jokainen halukas otettaisiin sisään ja karsinta tapahtuisi vasta opintojen kuluessa niin, että vain parhaat voisivat jatkaa opintonsa loppuun asti, muiden karsiutuessa pois.
Komppaan. Valmistumisaikojen tuijottaminen on kapeakatseista. Muistaakseni muutama vuosi sitten vertailu osoitti, että Suomessa ja muissa maissa, joissa valmistutaan myöhempään (=muut Pohjoismaat) valmistuneet kuitenkin pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön nopeammin. Eli muissa maissa opiskelujen jälkeen käytetään useampia työvuosia tekemällä työtä, joissa koulutusta ei saada tehokkaasti käyttöön.
Opintojen pitkittymiseen on todella monia syitä. Opintoaikojen lyhentämiseen tähtäävissä toimissa niitä ei ole huomioitu vaan ajatellaan ilmeisesti, että tukien vähentäminen ratkaisee nämäkin ongelmat. Kuten sen, ettei ole töitä tai sen, että on sairastunut tai sen, että ei saa graduun ohjausta.
Itse olet lukutaidoton. Ap:n mielestähän noloa ovat hänen ikäisensä fuksit, jotka "bilettävät kuin olisivat vielä nuoria".