Mitä mieltä ihmisistä, jotka tykkäävät elää saman kaavan mukaan?

Miksi et ensin kerro mitä mieltä itse olet, ap? Pelkäätkö haasteita? :)

En ole kovin seikkailukas arjen tasolla, tunnistan itsessäni muutosvastarinnan. Minulle on tärkeä vuoden kierto tiettyjen juhlien ja vanhojen ja omien, uusien perinteiden kautta. Teen luovaa työtä, jossa otetaan riskejä, etsitään uutta, "kävellään heikoilla jäillä", joten työn ulkopuolisen arjen tuttuus on lepoa ja turvallisuutta.

Mutta mitä mieltä olen? Ap:n kuvailemassa elämässä on vaarana aivojen surkastuminen, suvaitsemattomuus, vieraan pelko, jonka kautta elämä etenee yhä suppeammaksi. Se puolestaan saattaa alkaa ahdistaa, se voi yksinäistää. Mikään elämässä ei ole pysyvä, muuttumaton tila, vaan ympärillä kaikki muuttuu koko ajan, haluttiin tai ei. 

Ymmärrän, että joku haluaa elää ap:n kuvailemalla tavalla, enkä hirveästi ajattele tuntemattomista mitään, eläköön kukin miten haluaa. Minusta on kuitenkin aika sääli, jos joku käyttää ainoa elämänsä, vapaan tahtonsa, älynsä ja tunne-elämänsä pyörimällä vain samaa, yhä ahtaammaksi käyvää ympyrää. Onneksi viimeistään lapset pakottavat vanhempansa uusille vesille. 

Vierailija kirjoitti:

Siis sellaisista, jotka inhoavat muutoksia ja rakastavat sitä, että asiat toistuvat samanlaisina. Eivät ikinä hanki mitään uutta, ellei ole aivan pakko, vaikka varaa olisikin. Eivät juuri matkustele tai käy viihteellä, vaan viihtyvät enimmäkseen omien harrastustensa ja mielenkiinnonkohteidensa parissa.

Mun isästäni on eläkkeelle jäätyään tullut tuollainen. Päivässä rutiinit ovat tärkeitä ja niiden pitää toistua samanlaisina. Töissä ollessaan oli luova ja mukautuva. Voiko olla orastavaa dementiaa?

Itse olen havainnut että henkisesti kehittymättömät ihmiset jotenkin juuttuvat sellaiseen rutiiniin ja pysähtyneisyyteen. Kaikki uusi tyrmätään voimakkain vastareaktion, niin kuin jostain näistä vastauksista näkee.

Itse kun palaan kotiseudulle, näen näitä ihmisiä jotka eivät lähteneet opiskelemaan. Heidän viikottaiset rutiininsa ovat tismalleen samat kuin 10v sitten, ja eivät panosta harrastuksiin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellaisista, jotka inhoavat muutoksia ja rakastavat sitä, että asiat toistuvat samanlaisina. Eivät ikinä hanki mitään uutta, ellei ole aivan pakko, vaikka varaa olisikin. Eivät juuri matkustele tai käy viihteellä, vaan viihtyvät enimmäkseen omien harrastustensa ja mielenkiinnonkohteidensa parissa.

Mun isästäni on eläkkeelle jäätyään tullut tuollainen. Päivässä rutiinit ovat tärkeitä ja niiden pitää toistua samanlaisina. Töissä ollessaan oli luova ja mukautuva. Voiko olla orastavaa dementiaa?

Mulle tuli ekana mieleen, että tuo on sopeutumista eläkeläiseen elämään. Rutiinit, jotka ennen tulivat työn kautta, pitää nyt rakentaa itse. Eläkkeelle siirtyminen on kova paikka, varsinkin jos työ on ollut antoisaa ja haastavaa. Kuinka kauan isäsi on ollut eläkkeellä? Minkä ikäinen hän on, onko hän terve? Oliko eläkkeelle siirtyminen hänelle vaikeaa? Onko hänellä ystäviä?

Ehkä tuo on luovan ja mukautuvan ihmisen asettumista eläkkeelle? 

Tottakai se voi olla dementiaakin, jonkinlainen muistisairaus ja aivojen rappeutuminen odottaa meitä kaikkia elämän ehtoopuolella. Ihan ensimmäiseksi en alkaisi kuitenkaan diagnoosia tekemään. 

Turvallisia. Rakastan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen havainnut että henkisesti kehittymättömät ihmiset jotenkin juuttuvat sellaiseen rutiiniin ja pysähtyneisyyteen. Kaikki uusi tyrmätään voimakkain vastareaktion, niin kuin jostain näistä vastauksista näkee.
Itse kun palaan kotiseudulle, näen näitä ihmisiä jotka eivät lähteneet opiskelemaan. Heidän viikottaiset rutiininsa ovat tismalleen samat kuin 10v sitten, ja eivät panosta harrastuksiin yms.

Ap:han sanoi, että viihtyvät harrastusten ja mielenkiintojensa parissa. Kyllähän siinä tapauksessa voi panostaa harrastuksiin aika paljonkin. Ne voivat vain pysyä samoina vuodesta toiseen. En näe siinä mitään ongelmaa.  Onko se nyt sitten niin kurjaa, jos samat harrastukset pysyvät kymmeniä vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Mun isästäni on eläkkeelle jäätyään tullut tuollainen. Päivässä rutiinit ovat tärkeitä ja niiden pitää toistua samanlaisina. Töissä ollessaan oli luova ja mukautuva. Voiko olla orastavaa dementiaa?

Isäsi toimii viisaasti, jos rakentaa päiviin kunnon rutiinit ja pitää niistä kiinni. Ne juuri auttavat muistamaan asioita ja pitävät yllä toimintakykyä. 

Ja voi olla, että isälläsi alkaa olla iän mukanaan tuomia vaikeuksia tarkkaavaisuudessa ja muistissa. Silloin rutiinit ovat hyvin tärkeitä. Muistihäiriöistä kärsivä ihminen tarvitsee niitä, eikä niitä saa lähteä purkamaan. Nuori hermosto voi sopeutua muutoksiin ja saada niistä uudenlaista virtaa ja oppia uutta, mut iäkäs ihminen usein vain stressaantuu ja väsähtää siitä että joutuu sopeutumaan liian moniin uusiin asioihin.

Eivät he ole parempia eivätkä huonompia ihmisiä kuin muutkaan.

Heidän tapansa elää ja toimia ovat aivan yhtä hyvät kuin muillakin. Tärkeintä että ovat itse tyytyväisiä valintoihinsa, eivätkä vahingoita muita.

Oma pääni ei sellaista elämäntyyliä kestäisi, mutta se on vain minun ongelmani. Eikä oikeastaan edes minun ongelmani, sillä elän itse sellaista elämää joka sopii minulle parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen havainnut että henkisesti kehittymättömät ihmiset jotenkin juuttuvat sellaiseen rutiiniin ja pysähtyneisyyteen. Kaikki uusi tyrmätään voimakkain vastareaktion, niin kuin jostain näistä vastauksista näkee.

Itse kun palaan kotiseudulle, näen näitä ihmisiä jotka eivät lähteneet opiskelemaan. Heidän viikottaiset rutiininsa ovat tismalleen samat kuin 10v sitten, ja eivät panosta harrastuksiin yms.

Minä taas näen tämän hyvänä asiana. Vaikka itse olenkin lähtenyt muualle ja opiskellut.  Ihmisillä usein on kaikkein hauskinta siinä parikymppisenä, eikä siinä ole mitään vikaa että samat rutiinit samojen ihmisten kanssa toistuvat sitten vaikka läpi loppuelämän. Jos rutiinit ovat hyvät ja toimivat, niin miksi muuttaa niitä? 

Kyllähän suuri osa suomalaisista kuitenkin haluaa elämäänsä niitä pysyviä asioita, eikä niissä ole minusta mitään ihmeellistä. Aika monet menevät naimisiin, rakentavat talon, jossa aikovat asua vuosikymmeniä, etsivät vakituisen työpaikan, tekevät lapsia, hankkivat elinikäisiä ystäviä jne. Onko ap:lla mitään näistä tai edes toivetta tällaisista asioista?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen havainnut että henkisesti kehittymättömät ihmiset jotenkin juuttuvat sellaiseen rutiiniin ja pysähtyneisyyteen. Kaikki uusi tyrmätään voimakkain vastareaktion, niin kuin jostain näistä vastauksista näkee.

Itse kun palaan kotiseudulle, näen näitä ihmisiä jotka eivät lähteneet opiskelemaan. Heidän viikottaiset rutiininsa ovat tismalleen samat kuin 10v sitten, ja eivät panosta harrastuksiin yms.

Minä taas olen huomannut, että henkisesti kehittymättömät ihmiset ovat usein näitä adhd-koheltajia joiden pitää kokoajan olla säntäämässä paikasta toiseen ja mistään ei oikein osata nauttia kuin pintapuolisesti. Harrastukset vaihtuvat useammin kuin sukat jalassa, kaikki on viikon superia ja seuraavalla viikolla passe. 

Vierailija kirjoitti:

Siis sellaisista, jotka inhoavat muutoksia ja rakastavat sitä, että asiat toistuvat samanlaisina. Eivät ikinä hanki mitään uutta, ellei ole aivan pakko, vaikka varaa olisikin. Eivät juuri matkustele tai käy viihteellä, vaan viihtyvät enimmäkseen omien harrastustensa ja mielenkiinnonkohteidensa parissa.

Kutsun heitä onnellisiksi: he ovat löytäneet itselleen ja elämälleen tarkoituksen, ei tarvitse enää kouhkata kaikenlaisen materian ja kokemusten perässä, koska tietää, että ne eivät oikeasti ole tarpeen. Matkustaminenkin voi olla harrastus, vaikka ei matkusta joka kuukausi halpamatkoja eri kaupunkeihin.

maailma olisi parempi paikka, jos useammat ihmiset olis sellaisia. en tajua miksi oman huvin vuoksi lentely on ihan yleisesti hyväksyttyä, vaikka se saastuttaa helvetisti. samat ihmiset kumminkin lajittelevat esim roskat, eli eivät ole täysin välinpitämättömiä kaikesta? vaikea käsittää.ù

Minulla on yksi tällainen sukulaispariskunta. Pyytelevät aina kylään, mutta itse eivät lähtisi mihinkään. Toisaalta ymmärrettävää, koska naisella ei ole ajokorttia ja mies ei mielellään ole vuosiin ajanut pitkiä matkoja. Asuvat pienellä paikkakunnalla, katsovat paljon televisiota, eivät ole koskaan oikein matkustaneet eivätkä opiskelleet. Mielipiteet ovat mustavalkoisia, mies puhuu mielellään politiikaa mutta on hirveä jäärä. Nainen taas voi puhua vaikka viisi tuntia heidän koirastaan. Lapsia heillä ei ole. He ovat kuolettavan tylsää seuraa. 

Toisaalta taas tunnen kirjailija-käsikirjoittajan, joka on valtavan ahkera. Suurin osa ajasta menee työntekoon ja loput lasten kanssa kotosalla. Silti hänellä on valtavan rikas sisäinen elämä, on loistava kirjoittaja, hauska ja huumorintajuinen, syvällinen ja viisas ihminen, jonka seuraan en ikinä kyllästy. Ulkoisesti hänenkään elämässään ei varmaan kauheasti tapahdu muutoksia, mutta löytää arjen draamaa ja huumoria vaikka lähikaupassa käynnistä tai opettajan yhteydenotosta.