N41: En osaa jutella mitään muiden naisten kanssa (esim. pariskuntailloissa)

Juttuseuraa

Mulla on ongelma. Juttu miesten kanssa sujuu hyvin ja oon kai haluttuakin seuraa. Sen sijaan naisten kanssa en pääse oikein mitenkään juttuihin mukaan. Mä en osaa/jaksa jutella hiuksista tai jostakin lasten vaatteista (merkki, hintavertailut..).
Olin juuri kaveriperheen pikkujouluissa. Samaan aikaan kun miehet sanoivat pitkän kaavan mukaan jäin neljän 3-4kymmpisen äiti-tyypin kanssa keittiöön. Voi luoja niitä juttuja! Varsinkin pienessä hiprakassa! Jankataan jotakin naapurin Liisan tekemisiä. Sitt loppuillasta porataan ja kaikki lohduttelee, että kyllä se siitä.
Miten nää naisten jutut on tällasta soopaa?
Sitt jos tulet ulkopuolisena uuteen porukkaan, se on sellasta kyräilyä: osa porukasta lopettaa juttelemisen, ne vaan kattelee. Tuntuu hieman oudolta. Mittaillaan sun ulkonäköä.
Tietääkseni mussa ei pitäisi olla mitään erikoista ei jutuissa eikä ulkonäössä. Oon tähän ikään mennessä tavannu tosi paljon ihmisiä, ja osaan jutella ihan mistä vaan tilanteen mukaan. oon saanut paljon hyvää palautetta mun juttelutaidoista, tosin miehiltä. Samoin ulkonäköä on kehuttu ja on se mun mielestä ok.
Tapaan naisia aika harvoin lukuunottamatta omia bestiksiäni. Onko niin, että tässä pitäisi oikein opetella tulemaan juttuun myös naisten kanssa? Miten?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Kun puhut viestissäsi "kaveriperheen" pikkujouluista, tarkoitatko nyt että ko. perheen mies on kaverisi? Vai onko koko tämä em. kaveriperhe mahdollisesti sinun oman miehesi kavereita, eikä siis sinun omia ystäviäsi? Muuten en ymmärrä, miksi väkisin kaveeraisit ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy.

Jos et "pääse juttuihin mukaan" kenenkään naisen kanssa, vika on sinussa. Jos ongelmana on vain tietyt naiset, vältä heidän seuraansa. Helppoa, eikö?

Itse olen saman ikäinen kuin sinä ap, ja vietin viikonloppuna aikaa omassa kaveripiirissäni, johon kuuluu aika tasapuolisesti miehiä, naisia, homoja ja heteroita. Ei puhuttu kertaakaan hiuksista tai lastenvaatteista. Puhuttiin mm. asuntokaupoista, seksistä, politiikasta, reissaamisesta, hyvistä ravintoloista ja duunista.

Tulisit varmasti paremmin juttuun naisten kanssa, jos itse yrittäisit päästä eroon tuosta vihamielisestä ja yleistävästä asenteestasi omaa sukupuoltasi kohtaan. Se, että niputat välittömästi kaikki muut naiset tiettyyn lokeroon, ja oletat että he ovat kiinnostuneet vain ja ainoastaan hiuksista ja lastenvaatteista, näkyy varmaan naamastasi / käytöksestäsi. Älä siis odota ihmeitä, ennen kuin olet itse valmis muuttumaan.

Toisaalta, pakkokos sinun on edes naisten kanssa seurustella, jos se on niin vastenmielistä. Keksi vaan tekosyitä riittävän monta kertaa, niin huomaat että kutsut loppuvat automaattisesti jossain vaiheessa.

Vierailija

Tunnistan saman ongelman omassa tuttavapiirissäni. En jaksa kuunnella lasten koulu-, harrastus tms. juttuja koko iltaa. Totta kai jonkun aikaa, mutta kun juttu ei kehity.

No minun ystäväpiriini koostuu pitkälti miehistä, joten vika lienee minussa.

N34

Vierailija

Kuulostat ihan minun exältäni. Niin itseään täynnä ja empatiakyvytön, että ei yhtään ystävää esimerkiksi lapsuus- tai nuoruusajalta jäljellä. Naisista harvoin sai kavereita ja jos saikin, niin yhtäkään arvostelevaa tai sinne päinkään tulkittavaa lausetta ei sietänyt, ystävyys katkesi heti. Miesystäviä oli kyllä paljon ja tuli miesten kanssa juttuun, olihan hyvännäköinen nainen ja miehethän tykkää jutella kauniin naisen kanssa, vaikka kanana pitäisivätkin. Sai hetkeksi koukutettua minutkin, onneksi älysin irtautua.

Eli olisiko kyse kauniista tyhmästä kanasta, jonka mieliaihe keskustelussa on hän itse ja ulkonäkönsä. 

Vierailija

No, vatvot ulkonäköäsi sen verran paljon että luulisi sinun olevan kuin kala vedessä tuossa naisporukassa. Jos joku katsoo minua kyräillen, mies tai nainen, en koskaan veikkaa syyksi ulkonäköäni.

Ja jos sinulla oikeasti olisi hyvät juttelutaidot, osaisit luotsata keskustelun sinua kiinnostavaan suuntaan. Sinulla on tosi paha asenneongelma oman sukupuolesi suhteen.

Vierailija

En minäkään välttämättä jaksaisi tuollaisten ihmisten seuraa, mutta kaveripiiriini kuuluukin vähän erityylisiä ihmisiä, sekä naisia että miehiä. Ehkä kyse olikin vain erilaisesta ihmistyypistä kuin sinä, eikä kaikista naisista. Tuliko se mieleen?

Vierailija

taijat olla aspergeri. Tai vielä et ole kypsä nainen henkisesti. Ehkä geneettisesti oletkin mies? mOni on tietämättään mies, se selviää vasta kromosomitesteissä. Jos alitajuisesti haet ystäviä ja seuraa miehistä, varmasti olet mies. Tytöt tuppaavat ala-koulussa muodostamaan omia piirejään, ja pojat omia. 

mun entinen ystävä oli just tollanen, oli hänen ainoa lapsuus ystävä. EI saanu ketään muuta, koska mulla oli niin huono itsetunto. AIkuisena sain terveen itsetunnon , lopetin sen ystävyyden. Hän käyttä ä muita naisia vain hyväkseen tai astinjalustanaan että saisi itse loistaa miesten edessä. Nyt sitä astinjalustaa ei enää ole. Katotaan seuraukset. Todellsita ystävyyttä ei kyenny antamaan naisille, koska koki kaikki kilpailijoinaan miesten huomiosta, myös minut.MIesten huomio on hänelle kakki kaikessa. Hänen täytyy saada olla huomion keskipiste.Kirjoituksesesi perusteella halveksit vielä aisia ja heidän juttujaa,juoruja, yms.ELi asetat itsesi muiden naisten yläpuolelle. mene miesten saunailtaan ja kuuntele niitä juoruja. Siellä se kanakerho laulaa!

Vierailija

Ehkä sä  tykkäätkin tytöistä "silllä tavalla" alitajuisesti, mutta et vain pysty tunnustamaan tätä itsellesi? Ja sen takia maalaat (kaikista) muista naisista noin ikävän kuvan.

Chorry

Tiedän tunteen, naisten jutut on yleenä super-booring, ainakin alkuillasta kun kaikki yrittää olla niin tärkeitä ja asiallisia (ettei kukaan vaan huomaa, että sitä punkkua on tullut jo kitattua pari lasillista). Naisten suurin ongelma on yrittää esittää jotakin muuta kuin mitä ovat. Pitää olla super-äiti, super-toimistoduunari, super-shoppaaja... Aiheet menee helposti kilpavarusteluksi esim. kenellä on kotona eniten Riviera Maisonia, kenellä on tekotukkaa tai miten ne lapset harrastaa kaikkea mahdollista. Todellisuus saattaa olla ikävä avioliitto, heikko itsetunto ja kova stressi. Niitä sitt itkeskellään loppuilasta kun kulissit kaatuu.

Voi kuvitella, että jokainen nainen on toiselle kilpailija. Sitä ei välttämättä ajattele, mutta se vaan on alitajuisesti niin. Jokainen haluaisi olla se seurueen prinsessa, varsinkin 30 v naiset tekee tätä, kypsemmällä iällä se vähenee.

Tuossa joku neuvoi, että mee sitt niihin miesporukkoihin. Totta. Siinä saa vaan pahaa silmää, mutta ainakin ilta on hauskempi.

Vierailija

Mistä sitten pitäisi puhua? Itse en puolituttujen naisten kanssa oikein osaa aloittaa juttua muusta kuin lapsista tai kehua jotain asu/kampaus/koruvalintaa. Jos on samalla alalla niin sitten voi työhön liittyen jotain yleistasoista puhua. Joskus jos sattuu löytymään hengenheimolainen voi olla että keskustelu etenee johonkin henkilökohtaisempaan, harvoin näin käy yhdessä illassa. Yleensä isojen porukoiden illanistujaiset on vähän tylsiä, itse kun en alkoholista tykkää. Jotain sosiaalista elämää sitä pitää silti olla, muuten tulee mökkihöperöksi. Lasten saamisen jälkeen ollaan miehen kanssa enimmäkseen käyty yksin omien kavereiden kanssa. Tosin tyypillisesti naisten tapaamisissa on lapset mukana, miesten kokoontumiset on vähän ilta/olutpainotteisempia. Mies itse asiassa tästä väliläl valittaa. Haluaisi mielummin tavata kavereitaan ihan ihmisten aikaan, näin pikkulapsiperheessä kun dagen efter ei saa nukkua...

Jos seurueessa on tasaisesti molempien sukupuolien edustajia, on keskustelu yleensä kaikkein hedelmällisintä. Jos yksin eksyy miesseurueeseen, saa alkuun ehkä huomiota liikaakin. Sitten ikäänkuin unohtavat että olet siinä... Joko jauhavat ihan jotain paskaläppää ja härskejä vitsejä, tai sitten puhuvat autoista/metsästyksestä/lainoista/veneistä. Booring!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, naisten jutut on yleenä super-booring, ainakin alkuillasta kun kaikki yrittää olla niin tärkeitä ja asiallisia (ettei kukaan vaan huomaa, että sitä punkkua on tullut jo kitattua pari lasillista). Naisten suurin ongelma on yrittää esittää jotakin muuta kuin mitä ovat. Pitää olla super-äiti, super-toimistoduunari, super-shoppaaja... Aiheet menee helposti kilpavarusteluksi esim. kenellä on kotona eniten Riviera Maisonia, kenellä on tekotukkaa tai miten ne lapset harrastaa kaikkea mahdollista. Todellisuus saattaa olla ikävä avioliitto, heikko itsetunto ja kova stressi. Niitä sitt itkeskellään loppuilasta kun kulissit kaatuu.

 

Kylläpä te tunnette kummallisen stereotyyppisiä ihmisiä. Mä olen kohta 50-vuotias, ja aina on löytynyt keskustelunaiheita sekä miesten että naisten kanssa. Mun ystävät puhuu sukupuolesta riippumatta kiinnostavista asioista; en ole koskaan ymmärtänyt tämmöistä jaottelua, että naiset puhuu siitä ja miehet tästä. Meidän kaveriporukassa kiinnostuksenkohteita ja juttukavereita ei jaotella sukupuolielimien perusteella. 

Jos tuntuu, että jatkuvasti jumiutuu tuollaiseen kanamaiseen naisporukkaan, kannattaisiko tutkia hieman omaa käytöstään, ja sitä, miksi ajautuu tuollaiseen porukkaan? Maailma on täynnä naisia, jotka ovat kiinnostuneita muistakin asioista kuin lapsista ja ulkonäöstä. Jokainen on vapaa valitsemaan oman kaveripiirinsä.

Vierailija

AP:

Ihan vilpittömästi haluaisin mukaan jutusteluun. Tuntuu vaan, että en osaa puhua mistään naisten aiheista. Sitten tuli jo melkein paniikki, kun huomasin, että ne muut on bestiksiä ja mä oon ulkopuolinen niissä sisäpiirin asioissa."Muistat Satu varmaan kun.." "No se Henrihän oli silloin Tuulin kanssa ja .."

Ja joo, nämä olivat mun miehen kavereita vaimoineen. En tuntenut ketään ennestään.

Yritin jotain omia juttuavauksia, mutta eipä niitä juuri noteerattu. Huomasin, että esim. ajankohtaisista uutisista ei tunnuttu tietävän/kiinnostuvan kenenkään. Sen sijaan Jaanan rakennekynnet saivat ansaittua huomiota :)

Olin ehkä vaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Miesten jutuissa helponta on se, että ne on letkeitä: voi jutella mistä vaan ja tunnelma on letkeä. Tuossa joku mainitsi sanan "kilpavarustelu", se on hyvä huomio kun 3-kymppisistä naisista puhutaan.

Ps. Mietin jälkikäteen sitäkin, että miksi miehet pettää vaimojaan niin usein. Tiedän tästäkin porukasta muutaman miehen "aktiivireissuista". En ihmettele, että nää rakennekynsikeskeiset daamit eivät jaksa ilmeisesti kiinnostaa edes omia miehiään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
AP:

Ihan vilpittömästi haluaisin mukaan jutusteluun. Tuntuu vaan, että en osaa puhua mistään naisten aiheista. Sitten tuli jo melkein paniikki, kun huomasin, että ne muut on bestiksiä ja mä oon ulkopuolinen niissä sisäpiirin asioissa."Muistat Satu varmaan kun.." "No se Henrihän oli silloin Tuulin kanssa ja .."

Ja joo, nämä olivat mun miehen kavereita vaimoineen. En tuntenut ketään ennestään.

Yritin jotain omia juttuavauksia, mutta eipä niitä juuri noteerattu. Huomasin, että esim. ajankohtaisista uutisista ei tunnuttu tietävän/kiinnostuvan kenenkään. Sen sijaan Jaanan rakennekynnet saivat ansaittua huomiota :)

Olin ehkä vaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Miesten jutuissa helponta on se, että ne on letkeitä: voi jutella mistä vaan ja tunnelma on letkeä. Tuossa joku mainitsi sanan "kilpavarustelu", se on hyvä huomio kun 3-kymppisistä naisista puhutaan.

Ps. Mietin jälkikäteen sitäkin, että miksi miehet pettää vaimojaan niin usein. Tiedän tästäkin porukasta muutaman miehen "aktiivireissuista". En ihmettele, että nää rakennekynsikeskeiset daamit eivät jaksa ilmeisesti kiinnostaa edes omia miehiään.

 

Ongelma oli siis tympeät ihmiset, ei sukupuoli.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat