Onko teillä muilla "peritunnetta"? ov

Aina kun itken, vaikka jotain pientä asiaa, niin jos tarpeeksi kauan itken ja vellon niin lopulta itken kaikkein perimmäistä tunnettani joka on että en kuulu tänne (elämään/maailmaan). Siitähän se itku sitten yltyykin ja kipeää tekee.

Nimesin sen eilen peritunteeksi, koska se paljastuu aina lopulta kaiken vastoinkäymisten alta. Se on ollut minulla nyt melkein 10 vuotta ja vaikka olen saanut hoitoa mielenterveysasioissa niin tätä peritunnetta ei ole saatu karistettua. Se on ja pysyy.

Tuntuu aika kauhealta kun ajattelen että tulen koko loppuelämäni pohjimmiltani olemaan sitä mieltä että en kuulu tänne.

Onko teillä muilla tällaista peritunnetta ja mikä se on?

Voisin kuvitella että häpeä, kelpaamattomuus, viha ja kylmyys voisi olla sellaisia. Että ihan mikä tahansa vastoinkäyminen tai surun aihe, lopulta alta kuoriutuu tämä tunne.