Tehdäänkö minusta ls-ilmo, jos annan huonokäytöksiselle lapselle joululahjaksi risuja?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me lapsena saatiin piiskaa ja tukkapöllyä ilman kummempia jäkitraumoja. 

Ai joululahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ensin et opeta lapsellesi hyviä käytöstapoja (tai saatathan sinä yrittää, esimerkkiä ne kuitenkin enemmän katsoo), sitten pilaat hänen perhejuhlansa ja lopuksi mietit vain sitä, tuleeko siitä sinulle itsellesi ongelmia.

 

Kyllä on taas sellainen äiti josta koko Suomi saa olla ylpeä <3. Toivon että sinä saat ensi vuonna kutsun linnan juhliin, saa lapsikin viettää edes yhden mukavan juhlapyhän.

Kaikkia lapsia ei kuriin saa, vaikka kuinka yrittäisi opettaa hyviä käytöstapoja. Aina vika ei ole vanhemmissa.

Niin. Lapsi kyllä selviää vaikka saisi lahjaksi vain risuja. Eipähän opi odottamaan elämältä yhtään mitään. Ymmärtää myös syyttää itseään jatkossa jos elämältä tulee risuja. Perheen henkinen ilmapiiri vaikuttaa juuri sellaiselta, että lasuasiakkuuteen päästään viimeistään seuraavassa sukupolvessa. 

Tärkeää ei ole se, mitä antaa lapselle jouluaattona, vaan se mitä antaa hänelle kaikkina muina päivinä vuoden ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me lapsena saatiin piiskaa ja tukkapöllyä ilman kummempia jäkitraumoja. 

Jotenkin sen aistii...

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ajat parikymmentä vuotta sitten kun itse olin vähän pienempien lasten äiti... Minä tein kerran sillä lailla, että annoin omalle pojalleni (taisi olla 10v.) risuja joskus 90-luvun alussa. Oli käyttäytynyt jo pidemmän aikaa ihan mahdottomasti ja oli yritetty ojentaa moneen otteeseen kaikin konstein, mutta mikään ei auttanut. Harrasti mm. sisarustensa lyömistä sun muuta, mitä ei voinut hyväksyä. 

Juurikin tuolla olin sitten uhannut että joulupukki tuo tuhmille lapsille risuja. Normaalit joululahjat oli ostettu, mutta päätin silti toteuttaa uhkaukseni. Vein joululahjat varastoon ja kävin aatonaattona metsästä raksimassa nipullisen risuja ja sulloin ne muovikassiin. Sitten kun aattoilta tuli ja pikkusisko ja isoveli saivat kaikki hienoja uusia leluja ja lautapelejä, rahakuoret isoäidiltä ja mitä nyt siihen aikaan annettiin, niin tälle pojalle pukki antoi risuja täynnä olevan kassin käteen. En ole muuten ikinä nähnyt niin lohdutonta itkua, kuin mikä silloin tuli.

Sanoin siinä sitten, että pukki oli kuullut hänen käytöksestään ja ei ollut tyytyväinen näkemäänsä. Kerroin sitten että kuinka huonosti oli käyttäytynyt vanhempia ja sisaruksiaan kohtaan. Poika pyyteli kovasti anteeksi ja oli silminnähden todella pahoillaan ja katuvana, kun varmaan tajusi itsekin siinä kohtaa mistä oli kyse ja lupasi parantaa tapansa, mistä totesin että jos niin on niin pukki voi muuttaa mielensä jos on oikein kiltisti. Käytös yllättäen olikin jo ihan toisenlaista siitä eteenpäin ja kävin Tapaninpäivänä hakemassa muutaman ensimmäisen paketin varastosta ja jakelin ne hänelle sitten pikku hiljaa joulukuun ja tammikuun alun aikana sen mukaan, kuinka fiksusti oli ollut. En tiedä saisiko näin tehdä, mutta ainakin luulen että oppi tuosta jotain, kun ihan kunnon kansalainen on nykyään ainakin.

Kyllä se uhkailu, kiristys ja lahjonta tekee jotain muutoksia käyttäytymisessä, mutta se lapsen päänsisäinen maailma ja ns. moraali ei siitä paljoa vahvistu. Ei siis ymmärrä miksi toiselle ei saisi tehdä jotain, vaan ymmärtää ettei siitä kannata ainakaan jäädä kiinni. Jos lapsi toimeentuu olemaan kilttinä pidempään, voi toki olla että se saa jotain positiivista palautetta sisaruksiltaan ja alkaa pikkuhiljaa käyttäytymään ihan aidosti eikä lahjojen perässä fiksusti. Mutta noin ei aina käy, vaan seuraukset voi olla vaan pahemmat.

Ensinnä: Kyseessä on ilmoitus, ei ilmo. Toiseksi: Ilmoitusta ei tehdä aikuisesta vaan lapsesta. Kolmanneksi: Kuka ilmoituksen tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se uhkailu, kiristys ja lahjonta tekee jotain muutoksia käyttäytymisessä, mutta se lapsen päänsisäinen maailma ja ns. moraali ei siitä paljoa vahvistu. Ei siis ymmärrä miksi toiselle ei saisi tehdä jotain, vaan ymmärtää ettei siitä kannata ainakaan jäädä kiinni. Jos lapsi toimeentuu olemaan kilttinä pidempään, voi toki olla että se saa jotain positiivista palautetta sisaruksiltaan ja alkaa pikkuhiljaa käyttäytymään ihan aidosti eikä lahjojen perässä fiksusti. Mutta noin ei aina käy, vaan seuraukset voi olla vaan pahemmat.

Aika usein lapset tekevät tuhmuuksia ihan vaan provosoidakseen (ns. testaus) ja hyvin tietäen, että kyseessä on huono käytös. Niissä tilanteissa eivät oppisaarnat auta, vaan tarvitaan uhkailua, kiristystä, rangaistuksia ja lahjontaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ajat parikymmentä vuotta sitten kun itse olin vähän pienempien lasten äiti... Minä tein kerran sillä lailla, että annoin omalle pojalleni (taisi olla 10v.) risuja joskus 90-luvun alussa. Oli käyttäytynyt jo pidemmän aikaa ihan mahdottomasti ja oli yritetty ojentaa moneen otteeseen kaikin konstein, mutta mikään ei auttanut. Harrasti mm. sisarustensa lyömistä sun muuta, mitä ei voinut hyväksyä. 

Juurikin tuolla olin sitten uhannut että joulupukki tuo tuhmille lapsille risuja. Normaalit joululahjat oli ostettu, mutta päätin silti toteuttaa uhkaukseni. Vein joululahjat varastoon ja kävin aatonaattona metsästä raksimassa nipullisen risuja ja sulloin ne muovikassiin. Sitten kun aattoilta tuli ja pikkusisko ja isoveli saivat kaikki hienoja uusia leluja ja lautapelejä, rahakuoret isoäidiltä ja mitä nyt siihen aikaan annettiin, niin tälle pojalle pukki antoi risuja täynnä olevan kassin käteen. En ole muuten ikinä nähnyt niin lohdutonta itkua, kuin mikä silloin tuli.

Sanoin siinä sitten, että pukki oli kuullut hänen käytöksestään ja ei ollut tyytyväinen näkemäänsä. Kerroin sitten että kuinka huonosti oli käyttäytynyt vanhempia ja sisaruksiaan kohtaan. Poika pyyteli kovasti anteeksi ja oli silminnähden todella pahoillaan ja katuvana, kun varmaan tajusi itsekin siinä kohtaa mistä oli kyse ja lupasi parantaa tapansa, mistä totesin että jos niin on niin pukki voi muuttaa mielensä jos on oikein kiltisti. Käytös yllättäen olikin jo ihan toisenlaista siitä eteenpäin ja kävin Tapaninpäivänä hakemassa muutaman ensimmäisen paketin varastosta ja jakelin ne hänelle sitten pikku hiljaa joulukuun ja tammikuun alun aikana sen mukaan, kuinka fiksusti oli ollut. En tiedä saisiko näin tehdä, mutta ainakin luulen että oppi tuosta jotain, kun ihan kunnon kansalainen on nykyään ainakin.

En voisi ikinä tehdä lapselle näin. Ja juu, lapsi on tänä vuonna ollut harvinaisen hankala (ehkä ikään liittyvää) mutta niistä "tuhmuuksista" on rangaistu heti, ei jouluna. Vaikka lapsi uskoo joulupukkiin, meillä ei uhkailla lahjattomuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me lapsena saatiin piiskaa ja tukkapöllyä ilman kummempia jäkitraumoja. 

 

Jotenkin sen aistii...

Joku kukkahattutäti on päättänyt, että kaikkien kuuluu saada siitä traumoja ja siksi päinvastaista väittävät ovat ihan määritelmällisesti päästään sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnä: Kyseessä on ilmoitus, ei ilmo. Toiseksi: Ilmoitusta ei tehdä aikuisesta vaan lapsesta. Kolmanneksi: Kuka ilmoituksen tekisi?

Joku opettaja, tarhantäti tms. saattaisi tehdä asiasta kuultuaan? Eikös niillä ole lakisääteinen velvollisuus tehdä ls-ilmoja?

Vierailija kirjoitti:

Oot sairas kuvotus.

No ainakin sillä risujen saamisella lapsia koko ajan uhkaillaan, ja tyhjät uhkaukset ovat kuulemma pahasta?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ajat parikymmentä vuotta sitten kun itse olin vähän pienempien lasten äiti... Minä tein kerran sillä lailla, että annoin omalle pojalleni (taisi olla 10v.) risuja joskus 90-luvun alussa. Oli käyttäytynyt jo pidemmän aikaa ihan mahdottomasti ja oli yritetty ojentaa moneen otteeseen kaikin konstein, mutta mikään ei auttanut. Harrasti mm. sisarustensa lyömistä sun muuta, mitä ei voinut hyväksyä. 

Juurikin tuolla olin sitten uhannut että joulupukki tuo tuhmille lapsille risuja. Normaalit joululahjat oli ostettu, mutta päätin silti toteuttaa uhkaukseni. Vein joululahjat varastoon ja kävin aatonaattona metsästä raksimassa nipullisen risuja ja sulloin ne muovikassiin. Sitten kun aattoilta tuli ja pikkusisko ja isoveli saivat kaikki hienoja uusia leluja ja lautapelejä, rahakuoret isoäidiltä ja mitä nyt siihen aikaan annettiin, niin tälle pojalle pukki antoi risuja täynnä olevan kassin käteen. En ole muuten ikinä nähnyt niin lohdutonta itkua, kuin mikä silloin tuli.

Sanoin siinä sitten, että pukki oli kuullut hänen käytöksestään ja ei ollut tyytyväinen näkemäänsä. Kerroin sitten että kuinka huonosti oli käyttäytynyt vanhempia ja sisaruksiaan kohtaan. Poika pyyteli kovasti anteeksi ja oli silminnähden todella pahoillaan ja katuvana, kun varmaan tajusi itsekin siinä kohtaa mistä oli kyse ja lupasi parantaa tapansa, mistä totesin että jos niin on niin pukki voi muuttaa mielensä jos on oikein kiltisti. Käytös yllättäen olikin jo ihan toisenlaista siitä eteenpäin ja kävin Tapaninpäivänä hakemassa muutaman ensimmäisen paketin varastosta ja jakelin ne hänelle sitten pikku hiljaa joulukuun ja tammikuun alun aikana sen mukaan, kuinka fiksusti oli ollut. En tiedä saisiko näin tehdä, mutta ainakin luulen että oppi tuosta jotain, kun ihan kunnon kansalainen on nykyään ainakin.

Vittu mikä mulkku olet. Oikein sydämestä ottaa ajatella pojan lohdutonta itkua. Toivottavasti palat helvetissä.

Sanon vaan, että monesti "kertajärkytys" on ihmiselle paljon vähemmän haitallista kuin vaikka päivästä toiseen jatkuva nalkutus. Varsinkin jos se kertajärkytys todella korjaa kyseisen käytösongelman.

Jos nyt ajattelee asiaa, niin eikö lapsuus ole juuri se aika, kun ihmisen pitäisi altistua mahdollisimman monille eri tunnetiloille ja opetella käsittelemään niitä? Miksei tähän kuuluisi siis myös karvaat pettymykset ja syy-seuraussuhteiden havaitseminen esim. oman toiminnan ja saamansa palkinnon välillä. Eiköhän asia ole niin, että nykyään lapsia suojellaan liikaa kaikilta negatiivisilta tunteilta, vaikka ne kuuluvat elämään.

Joulun pilaaminen lapselta on kyllä tosi inhottava ja lapsellinen temppu vanhemmalta. Kertoo, ettei vanhemmat osaa oikeasti kasvattaa ja opettaa lapsilleen käytöstapoja. Lasten kanssa ei kannata ajautua koston kierteeseen, jossa lapsen huonoon käytökseen vastatataan kostamalla se lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ajattelee asiaa, niin eikö lapsuus ole juuri se aika, kun ihmisen pitäisi altistua mahdollisimman monille eri tunnetiloille ja opetella käsittelemään niitä? Miksei tähän kuuluisi siis myös karvaat pettymykset ja syy-seuraussuhteiden havaitseminen esim. oman toiminnan ja saamansa palkinnon välillä. Eiköhän asia ole niin, että nykyään lapsia suojellaan liikaa kaikilta negatiivisilta tunteilta, vaikka ne kuuluvat elämään.

Niitä pettymyksiä voi antaa pitkin vuotta. Joulu on monelle aikuisellekin se vuoden kohokohta, saati sitten lapsille. Miksi pitää antaa se megapettymys juuri silloin?

Vierailija kirjoitti:

Joulun pilaaminen lapselta on kyllä tosi inhottava ja lapsellinen temppu vanhemmalta. Kertoo, ettei vanhemmat osaa oikeasti kasvattaa ja opettaa lapsilleen käytöstapoja. Lasten kanssa ei kannata ajautua koston kierteeseen, jossa lapsen huonoon käytökseen vastatataan kostamalla se lapselle.

Tämän risumamman lapsihan kuitenkin sai lahjansa lopulta siinä kohtaa kun oli suostunut korjaamaan asennettaan? Minusta tuon perusteella vaikutti myös siltä, että ymmärsi ihan hyvin mistä tuossa oli kyse, kun ei kuitenkaan mistään pikkulapsesta ollut kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulun pilaaminen lapselta on kyllä tosi inhottava ja lapsellinen temppu vanhemmalta. Kertoo, ettei vanhemmat osaa oikeasti kasvattaa ja opettaa lapsilleen käytöstapoja. Lasten kanssa ei kannata ajautua koston kierteeseen, jossa lapsen huonoon käytökseen vastatataan kostamalla se lapselle.

Tämän risumamman lapsihan kuitenkin sai lahjansa lopulta siinä kohtaa kun oli suostunut korjaamaan asennettaan? Minusta tuon perusteella vaikutti myös siltä, että ymmärsi ihan hyvin mistä tuossa oli kyse, kun ei kuitenkaan mistään pikkulapsesta ollut kysymys.

Mielestäni on kamalaa, että vanhemmat alentuvat sille tasolle että lapselta pilataan jokin vuoden kohokohta ja lasta vielä nöyryytetään ojentamalla risukassi lapselle. Jos vanhemmat osaisivat puuttua lasten käytökseen aikuisella tavalla, ei tarvitsisi nöyryyttää ja kostaa lapselle.

On parempiakin rangaistuksia kuin joulun pilaaminen. Esim. kotiaresti, pleikka ja tietokone pois, puhelin takavarikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulun pilaaminen lapselta on kyllä tosi inhottava ja lapsellinen temppu vanhemmalta. Kertoo, ettei vanhemmat osaa oikeasti kasvattaa ja opettaa lapsilleen käytöstapoja. Lasten kanssa ei kannata ajautua koston kierteeseen, jossa lapsen huonoon käytökseen vastatataan kostamalla se lapselle.

Tämän risumamman lapsihan kuitenkin sai lahjansa lopulta siinä kohtaa kun oli suostunut korjaamaan asennettaan? Minusta tuon perusteella vaikutti myös siltä, että ymmärsi ihan hyvin mistä tuossa oli kyse, kun ei kuitenkaan mistään pikkulapsesta ollut kysymys.

Mielestäni on kamalaa, että vanhemmat alentuvat sille tasolle että lapselta pilataan jokin vuoden kohokohta ja lasta vielä nöyryytetään ojentamalla risukassi lapselle. Jos vanhemmat osaisivat puuttua lasten käytökseen aikuisella tavalla, ei tarvitsisi nöyryyttää ja kostaa lapselle.

On parempiakin rangaistuksia kuin joulun pilaaminen. Esim. kotiaresti, pleikka ja tietokone pois, puhelin takavarikkoon.

Silloin 90-luvun alkupuolella kun tämä risukassi on annettu, niin ei todennäköisesti ole ollut mitään näistä, mitä ajattelit pois otettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

On parempiakin rangaistuksia kuin joulun pilaaminen. Esim. kotiaresti, pleikka ja tietokone pois, puhelin takavarikkoon.

Vaikea kuvitella, että joku vanhempi ei olisi jo kokeillut noita "kevyitä" keinoja ennen kuin edes lähtee harkitsemaan risujen antamista. 

Kaikkiin lapsiin eivät sen paremmin kotiarestit, pelikiellot kuin takavarikotkaan tepsi, ja silloin on pakko keksiä jotain muuta. Nykypäivänä kun ei myöskään enää saa ripsiä niillä risuilla kintuille, mikä ole ennen rangaistus, joka tehosi aika monessa sellaisessa tilanteessa, missä muut keinot oli todettu tehottomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempiakin rangaistuksia kuin joulun pilaaminen. Esim. kotiaresti, pleikka ja tietokone pois, puhelin takavarikkoon.

Vaikea kuvitella, että joku vanhempi ei olisi jo kokeillut noita "kevyitä" keinoja ennen kuin edes lähtee harkitsemaan risujen antamista. 

Kaikkiin lapsiin eivät sen paremmin kotiarestit, pelikiellot kuin takavarikotkaan tepsi, ja silloin on pakko keksiä jotain muuta. Nykypäivänä kun ei myöskään enää saa ripsiä niillä risuilla kintuille, mikä ole ennen rangaistus, joka tehosi aika monessa sellaisessa tilanteessa, missä muut keinot oli todettu tehottomiksi.

Väkivalta on osoitus järjen puutteesta. Kun ei enää järki riitä muuhun, niin sitten hakataan lapsi kiltiksi.