Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole ikinä katsonut tuntematonta sotilasta
06.12.2015 |
Miksi pitäisi?
Monet tuttuni ihmettelevät kuinka on mahdollista että en ole sitä nähnyt. Ei vain voisi vähempää kiinnostaa.
Onko täällä muita jotka eivät ole sitä katsoneet?
Kommentit (81)
Pelaan CoDia enkä todellakaan katso mustavalkoista propagandaa menneisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laineen elokuva on ihan jees, vaikka näyttelijät yli-ikäisiä rooleihinsa. Ne olivat parikymppisiä pojankoltiaita sodassa, eivät kolmekymppisiä ja vanhannäköisiä naamaltaan, niin kuin elokuvassa. Monet Laineen elokuvan näyttelijöistä olivat itse osallistuneet sotatoimiin, joista elokuvaa tehtäessä oli kulunut jo kymmenen vuotta, joten laskekaa siitä. Laineen elokuva menee siksikin suomalaisiin kuin häkä, koska siinä käytettiin Finlandiaa musiikkina.
Mollbergin elokuvassa näyttelijät olivat paremmin esikuviensa ikäisiä ja elokuvakin kertoi todemmin, mitä sodassa oikein tapahtui (näin kertoi minulle sodankäynyt isäni, jonka kanssa olin elokuvaa katsomassa elokuvateatterissa v. 1985), mutta Mollberg veti asiansa överiksi eikä onnistunut koskettamaan suomalaisia kuten Laine teki. Ja monelle Tuntematon sotilas elokuvana on yhtä kuin se ensimmäinen, ei sille mitään voi. Näin käy sen uuden elokuvankin kanssa, sen jota juuri nyt suunnitellaan, uskokaa pois.
Minusta kirja oli kokemuksena parempi kuin kumpikaan elokuva. Väinö Linna sai tuntemaan aivan kuin itse olisi mukana tapahtumissa, mitä kumpikaan elokuva ei minulle ole tarjonnut, sodan raakuuden ja mielettömyyden ja totaalisen turhuuden. Luin kirjan ensimmäisen kerran 15-vuotiaana teinityttönä ja se lukukokemus on jäänyt järisyttävänä mieleeni. Virallista Suomen historiaa se ei ole, fiktiivinen teos kun on, mutta pirun lähellä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne se englannin, venäjän ja saksan suvereenisti osaava katosi. Oksennuksesi on edelleen kääntämättä
Anteeksi, mulla on muutakin elämää kuin AV. Siksi en myöskään viestiäni käännä. Sä voit tehdä sen ihan omalla ajallasi, mulla on muutakin tekemistä myös.
Ja jos mitään kielistä tietäisit, se että osaan kieltä ei tarkoita automaattisesti että sitä osaisin kääntää erityisen hyvin. Voisin kirjoittaa viestini uudelleen englanniksi, saksaksi taikka venäjäksi, mutta mitä iloa siitä olisi minulle, tai sinulle?
Tuossa ajassa olisit sen jo tehnyt. Et vaan osaa ko. kieliä. Et osaa suomea etkä mitään kieltä kunnolla. Miten helvetissä sä osaat arvostella niitä kirjoja jos et osaa kieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
Ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Niin, pidätkö sinä sitä kirjaa tai elokuvaa dokumenttina, faktuaalisena historiankertomisena?
Kannattaa tosiaan ihan ottaa selvää genreistä ja perustiedoista kuten siitä, että mitä "viihde" tarkoittaa.
Onko se viihde-elokuva oli kysymys
Jälleen toisto: ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Googlaa mitä viihde tarkoittaa niin tiedät, että Tuntematon sotilas ON VIIHDETTÄ. Se ei ole dokumentti.
Kenelle on kenelle ei. Ei minusta suomalaisten tappaminen ole komediaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
Ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Niin, pidätkö sinä sitä kirjaa tai elokuvaa dokumenttina, faktuaalisena historiankertomisena?
Kannattaa tosiaan ihan ottaa selvää genreistä ja perustiedoista kuten siitä, että mitä "viihde" tarkoittaa.
Onko se viihde-elokuva oli kysymys
Jälleen toisto: ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Googlaa mitä viihde tarkoittaa niin tiedät, että Tuntematon sotilas ON VIIHDETTÄ. Se ei ole dokumentti.
Kenelle on kenelle ei. Ei minusta suomalaisten tappaminen ole komediaa.
Ei viihde ole pelkkää komediaa. Myös draama on viihdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
Ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Niin, pidätkö sinä sitä kirjaa tai elokuvaa dokumenttina, faktuaalisena historiankertomisena?
Kannattaa tosiaan ihan ottaa selvää genreistä ja perustiedoista kuten siitä, että mitä "viihde" tarkoittaa.
Onko se viihde-elokuva oli kysymys
Jälleen toisto: ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Googlaa mitä viihde tarkoittaa niin tiedät, että Tuntematon sotilas ON VIIHDETTÄ. Se ei ole dokumentti.
Kenelle on kenelle ei. Ei minusta suomalaisten tappaminen ole komediaa.
Ei viihde ole pelkkää komediaa. Myös draama on viihdettä.
Oletko tyhmä
Olen katsonut pari kertaa,mutta en ymmärrä miksi juuri se pitäisi katsoa joka itsenäisyyspäivänä tai minkä takia juuri sen katsomisesta yleensäkään pitäisi tehdä joku säännöllisesti toistuva 'riitti' tai 'seremonia'.
Hieman sitä myöhemmin valmistunut Paavo Rintalan "Pojat" kertoo asioista kotirintaman kannalta ja on mielestäni vähintään yhtälailla 'ajatuksen kanssa' katsomisen arvoinen ja joka suhteessa ansiokas elokuva.
Itsekin sodassa kaukopartiomiehenä ansioituneesti palvellut,edesmennyt näyttelijä, Matti Oravisto piti "Sissit" -nimistä elokuvaa parhaimpana missä hänellä oli ollut tilaisuus näytellä ja hänen mielestään myös realistisena sodan tapahtumien ,sen tuntojen ja tunnelmien kuvauksena.
Siitä huolimatta ko. elokuvaa ei ole näytetty kuin ehkä muutaman kerran koko Suomen television historiassa .
Samoihin aikoihin kuin Laineen TS valmistui, tehtiin esim " Silja, nuorena nukkunut" ,joka oli maamme historiaa luotaava kansalliskirjailijan hienosti luoma (tositapahtumiin perustuva) kuvaus ja se on myös jäänyt täydellisesti tuon Laineen elokuvan varjoon.
'Hienoja' sotia ja 'loistokkaita taisteluita' ei mielestäni olekaan.
Sodat ovat aina kansakuntien suuronnettomuuksia ja yhtä megaluokan katastrofien sarjaa jolloin inhimillisyys on tärkeimmältä osaltaan unohdettu. (korkeintaan sen raunioiden soraläjistä ja kuopista pelastetaan mitä ja ketä vielä pelastettavissa on ja yritetään jakaa keittoa ja huopia ja jotain tilapäisuojaa kaikille tarvitseville- joskus siinä onnistutaan,usein valitettavasti ei )
Melkein kaikilla niillä TS-elokuvan henkilöhahmoilla , jotka siinä (sodanajan ylvään isänmaallista ilmaisua käyttääksemme) 'kaatuvat', on joku (..'.elokuvalliseen kerrontaan hyvin
sopiva') hieno, isänmaallisen ylevä 'loppurepliikki'.
Todellisuudessa sitä vain ei monillakaan voinut olla....
Ei niillä ,joiden osaksi tuli tukehtua taistelukaasuun ja oksennukseensa,
ei niillä joiden korsu sai täysosuman,
tai niillä jotka tukehtuivat maan alle luhistuneeseen pesäkkeeseen vihollisen panssarivaunun telan tasatessa päältä ,
ei niillä jotka kuolivat kaikki samassa räjähdyksessä,
tai jotka kuolivat keskelle otsaansa osuneeseen tarkk'ampujan luotiin,
saati niillä joilta sirpale vei pään mennessään .
Parhaimpana (=pasifistisimpana) sotaelokuvana pidän kuitenkin Lewis Milestonen (jo 1930-luvulla) ohjaamaa elokuvaa "Länsirintamalta ei mitään uutta" .
Sen ilmaisua ei aika ole verottanut eikä syönyt eikä se ole menettänyt mitään sanomastaan. " Sodassa yksilöllä (=tavallisella sinne pakotetulla sotilaalla) ei ole mitään saavutettavaa,mutta hän voi siinä menettää kaiken"
(Siinä elokuvassa oli muuten siinäkin oma "Rokkansa" ,vanha sotajermu joka oli rintamalohkolle tulleille alokkaille isämäinen hahmo....
hän tosin kuoli elokuvassa lopuksi ja häntä kantoi selässään se alokas jonka näkökulmastasta koko kirja oli kirjoitettu,Paul Baumer,(joka aivan lopuksi sitten kuoli itsekin)
Sankareita ei siinä kirjassa ollut.
"Kukaan tavallinen ihminen ei luonnostaan halua sotaa-sota on täysin epäinhimillistä ja siinä tavalliset ihmiset pakotetaan raakuuksiin." näin sanoi radiohaastattelussa eräs entinen lotta.Yksinkertainen totuus sodasta,eikä siihen ole minulla mitään lisättävää
Uskon häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
Ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Niin, pidätkö sinä sitä kirjaa tai elokuvaa dokumenttina, faktuaalisena historiankertomisena?
Kannattaa tosiaan ihan ottaa selvää genreistä ja perustiedoista kuten siitä, että mitä "viihde" tarkoittaa.
Onko se viihde-elokuva oli kysymys
Jälleen toisto: ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Googlaa mitä viihde tarkoittaa niin tiedät, että Tuntematon sotilas ON VIIHDETTÄ. Se ei ole dokumentti.
Kenelle on kenelle ei. Ei minusta suomalaisten tappaminen ole komediaa.
Ei viihde ole pelkkää komediaa. Myös draama on viihdettä.
Oletko tyhmä
En ole. Millä perusteella olisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
Ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Niin, pidätkö sinä sitä kirjaa tai elokuvaa dokumenttina, faktuaalisena historiankertomisena?
Kannattaa tosiaan ihan ottaa selvää genreistä ja perustiedoista kuten siitä, että mitä "viihde" tarkoittaa.
Onko se viihde-elokuva oli kysymys
Jälleen toisto: ei jumalauta miten tyhmiä osa ihmisistä on. Googlaa mitä viihde tarkoittaa niin tiedät, että Tuntematon sotilas ON VIIHDETTÄ. Se ei ole dokumentti.
Kenelle on kenelle ei. Ei minusta suomalaisten tappaminen ole komediaa.
Entä muunmaalaisten tappaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut pari kertaa,mutta en ymmärrä miksi juuri se pitäisi katsoa joka itsenäisyyspäivänä tai minkä takia juuri sen katsomisesta yleensäkään pitäisi tehdä joku säännöllisesti toistuva 'riitti' tai 'seremonia'.
Hieman sitä myöhemmin valmistunut Paavo Rintalan "Pojat" kertoo asioista kotirintaman kannalta ja on mielestäni vähintään yhtälailla 'ajatuksen kanssa' katsomisen arvoinen ja joka suhteessa ansiokas elokuva.
Itsekin sodassa kaukopartiomiehenä ansioituneesti palvellut,edesmennyt näyttelijä, Matti Oravisto piti "Sissit" -nimistä elokuvaa parhaimpana missä hänellä oli ollut tilaisuus näytellä ja hänen mielestään myös realistisena sodan tapahtumien ,sen tuntojen ja tunnelmien kuvauksena.
Siitä huolimatta ko. elokuvaa ei ole näytetty kuin ehkä muutaman kerran koko Suomen television historiassa .
Samoihin aikoihin kuin Laineen TS valmistui, tehtiin esim " Silja, nuorena nukkunut" ,joka oli maamme historiaa luotaava kansalliskirjailijan hienosti luoma (tositapahtumiin perustuva) kuvaus ja se on myös jäänyt täydellisesti tuon Laineen elokuvan varjoon.
'Hienoja' sotia ja 'loistokkaita taisteluita' ei mielestäni olekaan.
Sodat ovat aina kansakuntien suuronnettomuuksia ja yhtä megaluokan katastrofien sarjaa jolloin inhimillisyys on tärkeimmältä osaltaan unohdettu. (korkeintaan sen raunioiden soraläjistä ja kuopista pelastetaan mitä ja ketä vielä pelastettavissa on ja yritetään jakaa keittoa ja huopia ja jotain tilapäisuojaa kaikille tarvitseville- joskus siinä onnistutaan,usein valitettavasti ei )
Melkein kaikilla niillä TS-elokuvan henkilöhahmoilla , jotka siinä (sodanajan ylvään isänmaallista ilmaisua käyttääksemme) 'kaatuvat', on joku (..'.elokuvalliseen kerrontaan hyvin
sopiva') hieno, isänmaallisen ylevä 'loppurepliikki'.
Todellisuudessa sitä vain ei monillakaan voinut olla....
Ei niillä ,joiden osaksi tuli tukehtua taistelukaasuun ja oksennukseensa,
ei niillä joiden korsu sai täysosuman,
tai niillä jotka tukehtuivat maan alle luhistuneeseen pesäkkeeseen vihollisen panssarivaunun telan tasatessa päältä ,
ei niillä jotka kuolivat kaikki samassa räjähdyksessä,
tai jotka kuolivat keskelle otsaansa osuneeseen tarkk'ampujan luotiin,
saati niillä joilta sirpale vei pään mennessään .
Parhaimpana (=pasifistisimpana) sotaelokuvana pidän kuitenkin Lewis Milestonen (jo 1930-luvulla) ohjaamaa elokuvaa "Länsirintamalta ei mitään uutta" .
Sen ilmaisua ei aika ole verottanut eikä syönyt eikä se ole menettänyt mitään sanomastaan. " Sodassa yksilöllä (=tavallisella sinne pakotetulla sotilaalla) ei ole mitään saavutettavaa,mutta hän voi siinä menettää kaiken"
(Siinä elokuvassa oli muuten siinäkin oma "Rokkansa" ,vanha sotajermu joka oli rintamalohkolle tulleille alokkaille isämäinen hahmo....
hän tosin kuoli elokuvassa lopuksi ja häntä kantoi selässään se alokas jonka näkökulmastasta koko kirja oli kirjoitettu,Paul Baumer,(joka aivan lopuksi sitten kuoli itsekin)
Sankareita ei siinä kirjassa ollut.
"Kukaan tavallinen ihminen ei luonnostaan halua sotaa-sota on täysin epäinhimillistä ja siinä tavalliset ihmiset pakotetaan raakuuksiin." näin sanoi radiohaastattelussa eräs entinen lotta.Yksinkertainen totuus sodasta,eikä siihen ole minulla mitään lisättävää
Uskon häntä.
Todella hyvä kommentti kaiken kaikkiaankin, kiitos siitä. Minun vanha isäni, keuhkot aivan loppu keuhkosyövän (ja muutaman muun keuhkosairauden) takia viimeisellä viikollaan kymmenen vuotta sitten näki hallusinaatioita ruumiskasoista, joita hän oli nähnyt vain hiukan päälle kaksikymppisenä poikasena kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Näky oli polttanut tiensä hänen alitajuntaansa, ja sieltä vanha ja sairas mieli nosti ne esiin lähes viimeiseksi asiaksi, jonka hän tajusi ennen kuin pimeys laskeutui kokonaan. Sota ei ollut sankarillista, siellä ei tehty sankaritekoja, siellä tapettiin raa'asti ihmisiä. Niin moni elämä jäi elämättä, romanssi kokematta, lapsi syntymättä. Moni joutui vastentahtoisesti ottamaan toiselta samanikäiseltä elämän, koska ne toiset olivat "vihollisia" ja valtiovalta oli heidät siihen tilanteeseen pistänyt. Nälkä, vilu, taudit, käsittämätön pelko - ja toisella puolella vihollisina samanlainen joukko samanikäisiä, jotka myös varmasti samalla lailla ihmettelivät, miksi heidän täytyy olla täällä, kun aikaa voisi viettää rakentamalla yhteiskuntaa ja perustamalla perhettä. He olivat maailmanpolitikan pelinappuloita, joita turvassa olleet isokenkäiset siirtelivät ympäriinsä kuin shakkinappuloita laudalla. Monelle tuli kohtaloksi shakki ja matti, game over. Isän lempiveli lepää aaltojen alla miinanraivaaja Ilmarisen syvyyksissä, on maannut siellä jo 74 vuotta. Isä sentään tuli takaisin, ja sain syntyä vakaampiin olohin 20 vuotta sodan loppumisen jälkeen, mutta isään jälki jäi. Se tuli esiin 60 vuotta myöhemmin hänen viimeisenä elinviikkonaan. Sitä ei ollut kaunista katsoa, mutta hänen tuntemuksensa oli varmasti vielä paljon kauheampaa.
44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa innostuin aiheesta hieman ja luin vähän enemmänkin, lähinnä koska alkoi kyllästyttää peruskoulun ja lukionkirjojen valehtelu esim. erillissodasta.
Heh :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katsonut. En muutenkaan katso juuri koskaan mitään elokuvia. Ei vain kiinnosta.
En myöskään ymmärrä, miten joku jaksaa katsoa uudelleen samoja elokuvia tai tv-sarjoja, kun tietää jo valmiiksi, mitä siinä tapahtuu. Todella pitkästyttävää minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa innostuin aiheesta hieman ja luin vähän enemmänkin, lähinnä koska alkoi kyllästyttää peruskoulun ja lukionkirjojen valehtelu esim. erillissodasta.
Heh :)
Ai Suomi soti natsi-Saksan puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa innostuin aiheesta hieman ja luin vähän enemmänkin, lähinnä koska alkoi kyllästyttää peruskoulun ja lukionkirjojen valehtelu esim. erillissodasta.
Heh :)
Ai Suomi soti natsi-Saksan puolesta?[/quote)
Suomi soti Suomen puolesta,mutta siinä sodassa natsi-Saksa oli Suomen puolella ja antoi aseapua ja sotilastukea, koska yhteinen vihollinen oli Stalinin johtama Neuvostoliitto.
Arvostan ja kunnioitan sotaveteraaneja ja kaikkia heitä jotka Suomen itsenäisyyden meille takasivat. Mutta ei, en ole koskaan katsonut Tuntematonta Sotilasta, ei vaan kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kuten en ole kirjaakaan lukenut. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä kuluttaa aikaani katsomalla/lukemalla historiallista sotaviihdettä, oli se sitten kuinka arvostettua ja kollektiivisesti tätä kansakuntaa yhdistävää.
Tää nyt ei ole mitenkään yllättävää av mammalta :D Tokihan av lla kommentointi on kehittävämpää ja sivistävämpää ajanviettä kuin vanhan arvostetun klassiko elokuvan katselu.
Heko heko, kuvitteletko antavasi itsestäsi fiksun ja sivistyneen kuvan tekemällä pienestä kommentistani tuollaisia johtopäätöksiä? Et osaa kirjoittaa oikein edes "klassikkoelokuvaa".
Olen lukenut tänä vuonna reilut 80 kirjaa vapaa-ajallani, joukossa pääasiassa suomennettua ulkomaista kaunokirjallisuutta, klassikoista nykykirjallisuuteen. On tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Mutta av-palsta kiinostaa...
Eikä elokuva ole koskaan pelkkää viihdettä se on myös taidetta ja kulttuuria.
Kuten varmasti tiedät, ihminen on monitahoinen olento. Mitä sitten sinä, kultturelli ja intellektuelli yksilö tällä palstalla mahdat tehdä?
Toistan: on tabu kertoa ettei oman valtion sotahistoria kiinnosta kuin faktojen - ei viihteen muodossa.
Onko tuntematon sotilas viihdettä. Ehkä kannattaisi katsoa se kerran
On se viihdettä. Sehän on lajityypiltään sotilasfarssi.
No ei todellakaan ole sotilasfarssi.
Minä luin sen ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana. Ehkä jotain meni ikäni vuoksi ohi, mutta eläydyin kirjan tapahtumiin ja henkilöihin voimakkaasti. Kun kirjan loppupuolella nämä keskeiset henkilöt alkoivat kuolla, olin ihan murheissani. Tiesin aina, kun kappaleen alussa mainittiin joku, että hän tulee kuolemaan tässä osassa. Tajusin jo silloin, että tämä kirja kertoo sodasta tai sen järjettömyydestä tavallisen ihmisen kokemuksesta, J.Karjalaista lainatakseni "Me ollaan sankareita kaikki"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut pari kertaa,mutta en ymmärrä miksi juuri se pitäisi katsoa joka itsenäisyyspäivänä tai minkä takia juuri sen katsomisesta yleensäkään pitäisi tehdä joku säännöllisesti toistuva 'riitti' tai 'seremonia'.
Hieman sitä myöhemmin valmistunut Paavo Rintalan "Pojat" kertoo asioista kotirintaman kannalta ja on mielestäni vähintään yhtälailla 'ajatuksen kanssa' katsomisen arvoinen ja joka suhteessa ansiokas elokuva.
Itsekin sodassa kaukopartiomiehenä ansioituneesti palvellut,edesmennyt näyttelijä, Matti Oravisto piti "Sissit" -nimistä elokuvaa parhaimpana missä hänellä oli ollut tilaisuus näytellä ja hänen mielestään myös realistisena sodan tapahtumien ,sen tuntojen ja tunnelmien kuvauksena.
Siitä huolimatta ko. elokuvaa ei ole näytetty kuin ehkä muutaman kerran koko Suomen television historiassa .
Samoihin aikoihin kuin Laineen TS valmistui, tehtiin esim " Silja, nuorena nukkunut" ,joka oli maamme historiaa luotaava kansalliskirjailijan hienosti luoma (tositapahtumiin perustuva) kuvaus ja se on myös jäänyt täydellisesti tuon Laineen elokuvan varjoon.
'Hienoja' sotia ja 'loistokkaita taisteluita' ei mielestäni olekaan.
Sodat ovat aina kansakuntien suuronnettomuuksia ja yhtä megaluokan katastrofien sarjaa jolloin inhimillisyys on tärkeimmältä osaltaan unohdettu. (korkeintaan sen raunioiden soraläjistä ja kuopista pelastetaan mitä ja ketä vielä pelastettavissa on ja yritetään jakaa keittoa ja huopia ja jotain tilapäisuojaa kaikille tarvitseville- joskus siinä onnistutaan,usein valitettavasti ei )
Melkein kaikilla niillä TS-elokuvan henkilöhahmoilla , jotka siinä (sodanajan ylvään isänmaallista ilmaisua käyttääksemme) 'kaatuvat', on joku (..'.elokuvalliseen kerrontaan hyvin
sopiva') hieno, isänmaallisen ylevä 'loppurepliikki'.
Todellisuudessa sitä vain ei monillakaan voinut olla....
Ei niillä ,joiden osaksi tuli tukehtua taistelukaasuun ja oksennukseensa,
ei niillä joiden korsu sai täysosuman,
tai niillä jotka tukehtuivat maan alle luhistuneeseen pesäkkeeseen vihollisen panssarivaunun telan tasatessa päältä ,
ei niillä jotka kuolivat kaikki samassa räjähdyksessä,
tai jotka kuolivat keskelle otsaansa osuneeseen tarkk'ampujan luotiin,
saati niillä joilta sirpale vei pään mennessään .
Parhaimpana (=pasifistisimpana) sotaelokuvana pidän kuitenkin Lewis Milestonen (jo 1930-luvulla) ohjaamaa elokuvaa "Länsirintamalta ei mitään uutta" .
Sen ilmaisua ei aika ole verottanut eikä syönyt eikä se ole menettänyt mitään sanomastaan. " Sodassa yksilöllä (=tavallisella sinne pakotetulla sotilaalla) ei ole mitään saavutettavaa,mutta hän voi siinä menettää kaiken"
(Siinä elokuvassa oli muuten siinäkin oma "Rokkansa" ,vanha sotajermu joka oli rintamalohkolle tulleille alokkaille isämäinen hahmo....
hän tosin kuoli elokuvassa lopuksi ja häntä kantoi selässään se alokas jonka näkökulmastasta koko kirja oli kirjoitettu,Paul Baumer,(joka aivan lopuksi sitten kuoli itsekin)
Sankareita ei siinä kirjassa ollut.
"Kukaan tavallinen ihminen ei luonnostaan halua sotaa-sota on täysin epäinhimillistä ja siinä tavalliset ihmiset pakotetaan raakuuksiin." näin sanoi radiohaastattelussa eräs entinen lotta.Yksinkertainen totuus sodasta,eikä siihen ole minulla mitään lisättävää
Uskon häntä.
Todella hyvä kommentti kaiken kaikkiaankin, kiitos siitä. Minun vanha isäni, keuhkot aivan loppu keuhkosyövän (ja muutaman muun keuhkosairauden) takia viimeisellä viikollaan kymmenen vuotta sitten näki hallusinaatioita ruumiskasoista, joita hän oli nähnyt vain hiukan päälle kaksikymppisenä poikasena kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Näky oli polttanut tiensä hänen alitajuntaansa, ja sieltä vanha ja sairas mieli nosti ne esiin lähes viimeiseksi asiaksi, jonka hän tajusi ennen kuin pimeys laskeutui kokonaan. Sota ei ollut sankarillista, siellä ei tehty sankaritekoja, siellä tapettiin raa'asti ihmisiä. Niin moni elämä jäi elämättä, romanssi kokematta, lapsi syntymättä. Moni joutui vastentahtoisesti ottamaan toiselta samanikäiseltä elämän, koska ne toiset olivat "vihollisia" ja valtiovalta oli heidät siihen tilanteeseen pistänyt. Nälkä, vilu, taudit, käsittämätön pelko - ja toisella puolella vihollisina samanlainen joukko samanikäisiä, jotka myös varmasti samalla lailla ihmettelivät, miksi heidän täytyy olla täällä, kun aikaa voisi viettää rakentamalla yhteiskuntaa ja perustamalla perhettä. He olivat maailmanpolitikan pelinappuloita, joita turvassa olleet isokenkäiset siirtelivät ympäriinsä kuin shakkinappuloita laudalla. Monelle tuli kohtaloksi shakki ja matti, game over. Isän lempiveli lepää aaltojen alla miinanraivaaja Ilmarisen syvyyksissä, on maannut siellä jo 74 vuotta. Isä sentään tuli takaisin, ja sain syntyä vakaampiin olohin 20 vuotta sodan loppumisen jälkeen, mutta isään jälki jäi. Se tuli esiin 60 vuotta myöhemmin hänen viimeisenä elinviikkonaan. Sitä ei ollut kaunista katsoa, mutta hänen tuntemuksensa oli varmasti vielä paljon kauheampaa.
44
Olen katsonut elokuvan monta kertaa, en kuitenkaan joka vuosi. Elokuva on tietysti elokuvaa, eikä se voi jokaisen henkilökohtaisia tuntoja kuvata. Todellisuus on varmasti ollut paljon rankempaa ja jokainen sotilas on kokenut sen omalla tavallaan, mutta elokuva mielestäni kuvastaa kuitenkin hienosti kansan tuntoja keskimäärin.
Suomalaiseen yleissivistykseen kuuluu ehdottomasti. Minä olen kiitollinen kaikille heille, jotka ovat suomalaisen elämänmenon mahdollistaneet. Tuntematon sotilas on kunnianosoitus kaikille enemmän tai vähemmän sankarilisille sotilaille.
Minusta Tuntematon on hyvä kirja ja hyvä elokuva, mutta häiritsee kun sen katsomisesta on tullut joku pyhä toimitus ja isänmaallisuuden mittatikku.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi, mulla on muutakin elämää kuin AV. Siksi en myöskään viestiäni käännä. Sä voit tehdä sen ihan omalla ajallasi, mulla on muutakin tekemistä myös.
Ja jos mitään kielistä tietäisit, se että osaan kieltä ei tarkoita automaattisesti että sitä osaisin kääntää erityisen hyvin. Voisin kirjoittaa viestini uudelleen englanniksi, saksaksi taikka venäjäksi, mutta mitä iloa siitä olisi minulle, tai sinulle?