Miksi jotkut ihmiset tarkoituksella hankkii lapsia tosi isoilla ikäeroilka?

Ehkä juuri sen vuoksi, että jokainen saa lapsena riittävästi huomiota? Vaikka näistä sisaruksista ei ehkä leikkikavereita toisilleen tule, uskon että heille voi muodostua erilainen, tärkeä suhde. Se murrosiän kourissa kamppaileva voi ehkä helpommin jutella 7 vuotta vanhemmalle sisarukselle kuin vanhemmilleen. 

Uskoisin, että tuollaisessa perheessä lapset otetaan paremmin huomioon yksilöinä eikä heikä laiteta samaan nippuun. Jokaiselle on aikaa ja huomiota, eivät ole vain sellainen meluava lauma joka vie vanhempien hermot ja aiheuttaa kotona kaaoksen.

Mikä siinä on älytöntä?

Meillä lapset on "hankittu" 5-6 vuoden välein. Ihan siitä syystä etten halunnut lapsia pienellä ikäerolla.

Meillä tuli 4 vuoden välein, olisi hankittu tiheämmin mutkun ei tullu.

Minä en tullut raskaaksi. En luomusti, en lääkkeillä. Luultiin jo, ettei meille enempää suodakaan, kuin se yksi. Sitten tuli kuitenkin vielä kaksi, mutta 5v. ikäeroilla. Hyvin on pärjätty.

Onhan se kamalaa esim sille ekaluokkalaiselle jos äiti on koko sjan vain vauvassa kiinni, eikä voi tehdä mitään mitä 7- tai 14-vuotiaiden kanssa pitäisi voida tehdä.

Mä olen aina kuvitellut (olen keski-ikäinen), että se 4-5 vuotta on normaali ikäero ja hämmästellyt perheitä joissa lapset tehdään liukuhihnalla. Vasta palstan löydettyäni opin, että vuoden ikäero olisi tavoiteltava juttu. Alkuun jopa luulin jälkimmäisen olleen vahinko.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kamalaa esim sille ekaluokkalaiselle jos äiti on koko sjan vain vauvassa kiinni, eikä voi tehdä mitään mitä 7- tai 14-vuotiaiden kanssa pitäisi voida tehdä.

Niin, tämä on tietenkin totta sellaisissa perheissä, joissa on vain yksi vanhempi, ei lainkaan tukiverkkoja ja vaativa, ehkä koliikista kärsivä vauva.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kamalaa esim sille ekaluokkalaiselle jos äiti on koko sjan vain vauvassa kiinni, eikä voi tehdä mitään mitä 7- tai 14-vuotiaiden kanssa pitäisi voida tehdä.

Ei niillä lapsilla sitten ole isää, joka olisi välillä vauvassa kiinni tai tekisi isompien juttuja?

Enempi mua säälittää taaperot, joyka on itsekin ihan vauvoja vielä , mutta menettävät vanhemman huomion uudelle tulokkaalle.

Meidän lapsilla on isot ikäerot. En olisi jaksanut muuten, jokin vauva+taapero yhdistelmä olisi ollut mulle ihan liikaa. Saimme esikoisen nuorina, joten aikaakin oli. Olen tyytyväinen, että lapset on niin eri-ikäisiä. He ovat joka tapauksessa läheisiä toisilleen.

Meillä 2-3 vuoden välein..onpahan sitte tehty ja on seuraa toisilleen..en ymmärrä minäkään..ei niistä ole mitään seuraa toisilleen eivätkä ikinä tule olemaan läheisiä.

Meille tuli kaksi ja ikäero on kahdeksan vuotta. Kun sitä toista yritettiin monta vuotta. Kun se ei aina mene silleen kun toivoo.....

Minulla ja siskollani on 7 vuotta ikäeroa. Ja silti tai ehkä siksi olemme hyvin läheisiä.

En enää ollut niin äidistä kiinni, olin jo kouluun menossa ja oli omia juttuja ystävien kanssa. Ei siis tullut mitään sisaruskateutta vauvaa kohtaan. Kun sisko oli vauva, isä vei mua uimaan yms juttuja, joita aiemmin tein enemmän äidin kanssa. Ja eihän se vauva-aika ole kuin muutama kuukausi.

Me leikittiin tosi paljon yhdessä. Mulla leikkiminen jatkui siskon ansiosta pidempään, vielä 15-16-vuotiaana, mikä on vaan tosi hyvä juttu.

Nyt aikuisena me ollaan siskon kanssa varmaan läheisimmät ihmiset toisillemme henkisesti. Sama huumorintaju jne.

Kaverien lapsista ne, joilla vaan vuoden ikäero tappelee eniten keskenään teineinäkin.

Minä haluan lapset "suurella" ikäerolla 4+ vuotta. Ihan siksi että on helpompaa. Todella monet vanhemmat valittavat väsymystä ja unettomuutta kun lapsilla on 1-2 vuoden ikäero. Ei myöskään pikkulapsiaikana silloin voi tehdä juuri mitään jos kamala väsymys painaa päälle ja kumpikaan lapsista ei vielä ole omatoiminen. Meillä matkustetaan paljon ulkomailla ja tehdään muutenkin paljon asioita ja vauvan ja taaperon kanssa joutuisi varmasti karsimaan kaikesta. Minulle elämänlaatu ja kaikkien hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, että lapsista on seuraa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan lapset "suurella" ikäerolla 4+ vuotta. Ihan siksi että on helpompaa. Todella monet vanhemmat valittavat väsymystä ja unettomuutta kun lapsilla on 1-2 vuoden ikäero. Ei myöskään pikkulapsiaikana silloin voi tehdä juuri mitään jos kamala väsymys painaa päälle ja kumpikaan lapsista ei vielä ole omatoiminen. Meillä matkustetaan paljon ulkomailla ja tehdään muutenkin paljon asioita ja vauvan ja taaperon kanssa joutuisi varmasti karsimaan kaikesta. Minulle elämänlaatu ja kaikkien hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, että lapsista on seuraa toisilleen.

Mä en oikeasti ymmärrä tätä, että lapsista ei olisi seuraa toisilleen. Mulla ja siskolla ainakin ollut paljon seuraa toisistamme aina.

Sen sijaan kummityttöni ja hänen veljensä, joilla on vaan vähän yli vuosi ikäeroa, ei ole koskaan voineet sietää toisiaan. Ihan kamalat riidat jo taaperoiässä ja nyt teininä vaan jatkuu kahta kauheampana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2-3 vuoden välein..onpahan sitte tehty ja on seuraa toisilleen..en ymmärrä minäkään..ei niistä ole mitään seuraa toisilleen eivätkä ikinä tule olemaan läheisiä.

No ei se pieni ikäerokaan mitään takaa. Minulla ja siskollani on reilu vuosi ikäeroa eikä olla koskaan oltu kovin läheisiä. Lapsinakin kuulemma vain tapeltiin. Leikeistä ei tullut mitään kun kummallakin oli täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet, puhumattakaan luonteiden erilaisuudesta (sisko se rauhallinen ja minä rämäpää).

Meillä lapsilla on ikäeroa 5-7-vuotta.  Tuttavapiirissä on varoittavia esimerkkejä siitä, millaista on elää lapsiperhearkea, jossa on kaksi, pahimmillaan jopa vaippaikäistä kun on haluttu tehdä ne lapset vuoden, kahden ikäerolla. 

Meillä esikoisen ja kuopuksen välissä on 12-vuotta ja ovat kuin paita ja perse. Että kyllä se yhteinen sävel voi löytyä isommallakin ikäerolla. Esikoisen ja kakkosen välillä on alle 2 vuotta, eikä heillä ole mitään yhteistä.

Pikkusiskoni ovat viisi ja seitsemän vuotta nuorempia kuin minä, ja olemme aina viihtyneet yhdessä. Toivoin ja odotin kovasti molempia. Toki tappelimme ja välillä ärsytti perässä roikkuvat pikkusiskot.

Tuttavaperheesä on 3 lasta 10 vuoden ikäeroilla. Todella erilaiset elämäntilanteet, joten aika etäiset välit sisaruksilla.

Vierailija kirjoitti:

Esim 7 vuoden välein neljä lasta. Ihan älytöntä että perheessä on samaan aikaan sitten vauva, ekaluokkalainen, yläastelainen ja nuori aikuinen, ja niiden tarpeet.

Ihan yhtä älytöntä tehdä ne 4 lasta putkeen ja jos tulevat 1v ikäerolla niin lapset ovat vain massaa ja kärsivät monta vuotta vanhemman väsymyksen ja hormonihuurujen sumussa. Sitten pitää äkkiä kasvaa isoksi kun uusi vauva tulee jo. Ja sitten on kaikki isot kustannukset samaan aikaan (lukio, autokoulut yms).