Mitähän nykyään kannattaisi lähteä opiskelemaan yliopistoon?
Missä sisäänpääsyprosentti ei olisi aivan marginaaliluokkaa ja työllisyystilanne edes suht hyvä? Lukion todistuksen keskiarvo 7,3 ja kirjoituksista B-paperit, yksi C. Eli aika surkeat. Mutta eikö joihinkin linjoille katsota vain pääsykoetta, miten on? Vai pitäisikö tyytyä ammattikorkeaan menoa, jos nyt sinnekään rahkeet riittää... Harmi vaan ettei sieltä löydy mitään kovin mielenkiintoista.... Sosiaali ja terveysala kuitenkin eniten kiinnostaa..
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ite oon käynyt lukion ja nyt oon amiksessa lähihoitajan linjalla. Vielä olisi puoltoista vuotta opiskelua, mutta hinku olis ammattikorkeaan tai yliopistoon.. Amikseen lähdin koska lukion arvosanat niin huonoja etten olis saanu edes kutsua pääsykokeisiin.. Yliopistoon hakeminen taas tuntuu siltä että ei mulla sinne ole mahiksia, sinne pääsee vaan älyköt.. Nyt pohdiskelen kävisinkö lähihoitaja koulun loppuun ja sitten haen ammattikorkeaan (amiksesta tulee luultavasti kelpo paperit) vai pitäiskö hakea ensi keväänä ja jos pääsee sisään niin jättää amis kesken.... Mietin vaan mitähän ne sanoo jos haastettelussa kyselevät taustoja ja vastaan että olen amiksessa,mutta jätän sen kesken jos pääsen tänne sisään...
Lisäys: ensi keväänä siis siksi kerta nuo haut ovat erilaiset, eli sellaisetkin saavat kutsun keillä heikko lukio ja yo-tokari...
Kannattaako sellaisen ihmisen lähteä yliopistoon opiskelemaan kuka joutuu näkemään paljon vaivaa saadakseen todistuksesta edes kasin paperit ja kirjoituksista c-paperit? Valmistuin lukiosta ja oikeasti suurella vaivalla sain hommattua kasin keskiarvon päättötokariin ja c-paperit kirjoituksista. Jotenkin pelkään että yliopisto olisi mulle liian rankka? Tai no luulen etten edes pääsisi sisään...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sellaisen ihmisen lähteä yliopistoon opiskelemaan kuka joutuu näkemään paljon vaivaa saadakseen todistuksesta edes kasin paperit ja kirjoituksista c-paperit? Valmistuin lukiosta ja oikeasti suurella vaivalla sain hommattua kasin keskiarvon päättötokariin ja c-paperit kirjoituksista. Jotenkin pelkään että yliopisto olisi mulle liian rankka? Tai no luulen etten edes pääsisi sisään...
Kannattaa. Opiskelu siellä on erittäin toisenlaista kuin missään aiemmin. Voithan katsella vanhoja tenttejä jos arveluttaa. Kyky suunnitella ja aikatauluttaa omia opintokokonaisuuksiaan on esimerkiksi sellaista, mitä ei noin vain etukäteen voi tietää lukiomenestyksen perusteella.
Puheterapeutiksi. Yliopiston pääsykokeisiin pääsee tosiaan millä tahansa papereilla ja toistaiseksi on kuitenkin mahdollista päästä pelkän pääsykokeen perusteella sisään. Mutta pääsykokeet vaativat sitten vähän pänttäämistä. Uskon kuitenkin, että mitä tahansa voi oppia jos on motivaatiota ja tekee vaan töitä asioiden eteen.
Sosiaalityöhön on toki paljon hakijoita ja helsinkiin on vaikeampi päästä kuin rolloon, sillä välillä vaihtelevan vaikeaa. Mahdotonta ei missään nimessä, kun lukee pääsärikirjan kunnolla.
Joku tuolla sanoi että sosiaalityö ajetaan alas ja sosionomit tekee sit sossujen työt... haha... ei taida olla uudet lait ihan hallussa tällä :) toimeentulotuen perusosan siirto kelaan ei tarkoita sitä että sossut jää työttömäksi ja ammattihenkilölaki ei anna sosionomille mahdollisuutta työskennellä sossuna.
Pakko huomauttaa, että oikiksiin on suurempi suhteellinen sisäänpääsyprosentti kuin sosiaalityöhön. Sosiaalityöhön otetaan sisään niin vähän opiskelijoita, vaikka hakijamäärät ovat nykyään jo aika suuria, että pääseminen on oikeasti vaikeaa.
nimi. sosiaalityön opiskelija, joka pääsi viimevuonna sisään toisella yrittämällä, ja jonka vuosikurssilla on jopa neljä kertaa yrittäneitä.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi että sosiaalityö ajetaan alas ja sosionomit tekee sit sossujen työt... haha... ei taida olla uudet lait ihan hallussa tällä :) toimeentulotuen perusosan siirto kelaan ei tarkoita sitä että sossut jää työttömäksi ja ammattihenkilölaki ei anna sosionomille mahdollisuutta työskennellä sossuna.
Nythän tulee vuoden alussa voimaan laki, joka nimenomaan HEIKENTÄÄ sosionomien mahdollisuuksia tehdä sosiaalityöntekijän työtä. Vastedes sosionomi ei pääse edes sosiaalityöntekijä sijaiseksi. Sijaisuuksia saavat tehdä vain sellaiset henkilöt, joilla on SOSIAALITYÖSTÄ vähintään perus ja aineopinnot sekä väh. yksi käytännön harjoittelujakso tehtynä. Eli käytännössä tulee olla vähintään kandi voidakseen tehdä sijaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys varmaan kuuluu, haluatko työllistyä vai haluatko oppia ja opiskella? Jos haluat työllistyä, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa tuota sosiaalityötä. Hallitus ajaa alas kaiken mahdollisen julkisissa palveluissa ja kun tulevaisuudessa sosionomit tekevät yhä enemmän sosiaalityöntekijöiden töitä, niin voi olla löytäisi itsesi viiden vuoden päästä kuitenkin työttömänä tai tekemässä työtä amk-palkalla. Paremmilla papereilla amkiin niin pääset helpommalla ja pääset tekemään työtä ihmisten kanssa.
1. Päteviä sosiaalityöntekijöitä tarvitaan kokoajan kipeästi lisää, erityisesti lainsäädännön uudistumisen ja uusien kelpoisuusvaatimusten jälkeen.
2. VTM/YTM, joka sosiaalityöntekijä on, voi työllistyä moniin muihinkin tehtäviin kuin vain perinteiseen sosiaalityöhön. Sosionomin työkenttä on huomattavasti kapeampi.
Sosionomin ja sosiaalityöntekijän työtä tai koulutusta ei voi vertailla ikäänkuin toisiaan korvaavina. Pitää miettiä, millaista työtä haluaa tehdä ja millaisessa ympäristössä.
Sosiaalityöntekijä:
-Koulutus teoreettisempaa ja tieteellistä, valmistut VTM:ksi tai YTM:ksi, mikä antaa mahdollisuuksia myös muuhun, esim. tutkijana toimimiseen tai erikoistumiseen
-Opiskelu vaatii paljon
-Palkkaus on sosionomia parempi
-Työssä tehdään päätöksiä ja kannetaan isoa vastuuta. Kelpoisuusehdot ovat tiukat. Työssä kohtaa paljon asiakkaita, mutta toisaalta siihen sisältyy paljon kirjallsiia töitä, viranomaistapaamisia ja muuta ei asiakaskontaktissa tapahtuvaa työtä. Konsultoit yleensä johtavaa sosiaalityöntekijää ongelmatilanteissa.
Sosionomi:
-Koultus käytännönläheisempi ja lyhyempi. Kouluttautumisvaiheessa valitaan yleensä se, mihin halutaan suuntautua. Työkenttä on periaatteessa myös laaja, mutta vain "oman alan sisällä"
-Palkkaus on sosiaalityöntekijää huonompi ja etenemismahdollisuudet ovat vielä sosiaalityöntekijääkin olemattomammat.
-Työssä toimitaan lähellä asiakasta, päätöksiä ja paperitöitä vähemmän. Ikäänkuin "suorittavaa" työtä, ei hallinnollista. Konsultoit yleensä sosiaalityöntekijää ongelmatilanteissa. Työ hyvin käytännönlähheistä.
Kumpaankohan vaikeampi päästä lukeamaan: sosiaalityötä vai logopediaa? Voikohan logopedian opinnoista suoriutua neljässä vuodessa vaivattomasti...?
Ei mitään.
No ehkä lääkäriksi sentään. Tosin en kyllä tiedä kuka niidenkään palkan tulevaisuudessa maksaa. Mutta ulkomailla saattaa olla hommia.
Ite oon käynyt lukion ja nyt oon amiksessa lähihoitajan linjalla. Vielä olisi puoltoista vuotta opiskelua, mutta hinku olis ammattikorkeaan tai yliopistoon.. Amikseen lähdin koska lukion arvosanat niin huonoja etten olis saanu edes kutsua pääsykokeisiin.. Yliopistoon hakeminen taas tuntuu siltä että ei mulla sinne ole mahiksia, sinne pääsee vaan älyköt.. Nyt pohdiskelen kävisinkö lähihoitaja koulun loppuun ja sitten haen ammattikorkeaan (amiksesta tulee luultavasti kelpo paperit) vai pitäiskö hakea ensi keväänä ja jos pääsee sisään niin jättää amis kesken.... Mietin vaan mitähän ne sanoo jos haastettelussa kyselevät taustoja ja vastaan että olen amiksessa,mutta jätän sen kesken jos pääsen tänne sisään...