Miksei ujoutta luokitella Suomessa sairaudeksi niin kuin esim. Amerikassa?

Onko ujous muka jossain oikeasti luokiteltu sairaudeksi?

Mites ap tuo tyhmyys, luokitellaanko se kohdallasi sairaudeksi?

Sosiaalisten tilanteiden pelko ainakin löytyy diagnoosiluokituksesta. Nyt en muista ulkoa numeroa.

Nykyään kaikki pitää psykologisoida, kaikille joku diagnoosi joka tunne on merkki jostakin m t -häiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko ainakin löytyy diagnoosiluokituksesta. Nyt en muista ulkoa numeroa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole sama kuin ujous. Ujous on persoonallisuuspiirre, ei sairaus tai häiriö.

Monia luullaan ujoksi (mikä -ujous- ei ole millääntavalla huono asia) mutta he ovatkin esim introvertteja tai erityisherkkiä. Mitkä kummatkaan eivät ole mitenkään huono asia.

Amerikassa miljoonat ja miljoonat ihmiset popsivat mielialalääkkeitä. Epäilemättä sillä sairaalla sosiaalisuuden vaatimuksella on veronsa.

Ei lasta voi psykiatrin vastaanotolla muuttaa ujosta ulospäinsuuntautuneeksi. Lasta voi syyllistää luonteenpiirteistään ja voi lääkitä niin että pääpöhnässä käyttäytyy jotenkin toisin, mutta ei tuo oikeasti noin ratkea. Ujouteen auttaa esiintyminen, mitä USAssa harrastetaan kouluissa paljon, koska arvostavat esiintymistaitoa. Suomessa esitettiin muutama vuosi sitten että koulujen ainevalikoimaan lisättäisiin draama ja itseilmaisuun liittyvää opetusta. Esittäjä naurettiin suohon ja siellä se on varmaan edelleen.

Amerikkaisluus on syöpä.

Koska Suomessa on vielä jäljellä tervehenkistä älyllistä ja inhimillistä toimintaa, onneksi. Saattaahan sitä olla Jenkeissäkin paikoitellen ja onkin, en nyt sitä sano, mutta ikävä kyllä mielikuvani perusjenkistä on melko epäaito ja lipevä, valkaistut hampaat ja peilin edessä harjoiteltu epäaito mainoshymy, tunkee itseään joka paikassa tyrkkynä ja täysin laskelmoiden esille, usein on vielä joku himouskiskin tai muuten vain äärijotain, muutenkin ei mitään välkkyä... Niin paljon typeryyksiä sieltä onkin tänne jo matkittu, että toivottavasti ei koskaan tuota! Sinulle aloittaja löytyy helposti oikea leima, ja se on muuten vatipää. :) (jenkkihymy)

Koska ujous ei ole sairaus. Pitääkö liian puhelias henkilö viedä hoitoon?

Varmaan siksi, että Suomessa on vallalla ihmeelliset kaksoisstandardit siitä, että ujous olisi ihan ok juttu ja hyväksyttävää ("me suomalaiset jurot ja vähäpuheiset mutta rehelliset ihmiset") mutta kyllähän jokainen ujo lapsi esim. koulussa huomaa, ettei hänen luonteensa olekaan ok. Lapselle ei vaan tarjota mitään välineitä itsensä kehittämiseksi, koska "ujous on ihan ok eikä sille voi/tarvitse tehdä mitään". Vaikka sitten lapsi kiusattaisiin/syrjittäisiin mielenterveyseläkkeelle, mutta sillehän taas ei sitten voi mitään muuta kuin hömpöttää vähän jossain kivatyöryhmässä. On meillä hieno kulttuuri joo...

Noi "amerikkalaisuus on syöpä" jutut voitte muuten työntää roskakoriin. Joo, sikäläisessä kulttuurissa on huonotkin puolensa, mutta ainakin lapsen esiintymistaitoon, itseluottamukseen ja sosiaalisiin taitoihin panostaminen tuottaa myös paljon hyvää. Tai tää on näkyvissä laajemminkin angloamerikkalaisessa kulttuurissa. Lapset oppivat sosiaalisiksi ja sulavasti käyttäytyviksi ja heidän on helppo tulla toimeen ihmisten kanssa. Tämän suomalaiset leimaavat pinnallisuudeksi, koska "meillä ollaan rehellisiä". Amerikassa lapsille sentään tarjotaan työkaluja itsensä kehittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

ikävä kyllä mielikuvani perusjenkistä on melko epäaito ja lipevä, valkaistut hampaat ja peilin edessä harjoiteltu epäaito mainoshymy, tunkee itseään joka paikassa tyrkkynä ja täysin laskelmoiden esille, usein on vielä joku himouskiskin tai muuten vain äärijotain, muutenkin ei mitään välkkyä...

Niin sinun MIELIKUVASI... :) joka on tosiaan lähes sama kuin totuus! Älä kommentoi asioihin joista et tosiasiassa tiedä mitään. (<- perus-suomalainen suodattamaton ja rehellinen mielipide)

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että Suomessa on vallalla ihmeelliset kaksoisstandardit siitä, että ujous olisi ihan ok juttu ja hyväksyttävää ("me suomalaiset jurot ja vähäpuheiset mutta rehelliset ihmiset") mutta kyllähän jokainen ujo lapsi esim. koulussa huomaa, ettei hänen luonteensa olekaan ok. Lapselle ei vaan tarjota mitään välineitä itsensä kehittämiseksi, koska "ujous on ihan ok eikä sille voi/tarvitse tehdä mitään". Vaikka sitten lapsi kiusattaisiin/syrjittäisiin mielenterveyseläkkeelle, mutta sillehän taas ei sitten voi mitään muuta kuin hömpöttää vähän jossain kivatyöryhmässä. On meillä hieno kulttuuri joo...

 

Noi "amerikkalaisuus on syöpä" jutut voitte muuten työntää roskakoriin. Joo, sikäläisessä kulttuurissa on huonotkin puolensa, mutta ainakin lapsen esiintymistaitoon, itseluottamukseen ja sosiaalisiin taitoihin panostaminen tuottaa myös paljon hyvää. Tai tää on näkyvissä laajemminkin angloamerikkalaisessa kulttuurissa. Lapset oppivat sosiaalisiksi ja sulavasti käyttäytyviksi ja heidän on helppo tulla toimeen ihmisten kanssa. Tämän suomalaiset leimaavat pinnallisuudeksi, koska "meillä ollaan rehellisiä". Amerikassa lapsille sentään tarjotaan työkaluja itsensä kehittämiseksi.

Hohhoijaa.

Olen ollut todella ujo lapsi ja ihan rauhassa sainkin olla. Olen nyt 30-vuotiaana elämässä paremmin menestynyt kuin keskivertokansalainen.

Liiallinen ujous yleensä karisee iän myötä. Ei sun kannata ap olla huolissasi näistä, keskity mieluumin huolehtimaan itsestäsi ja älystäsi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että Suomessa on vallalla ihmeelliset kaksoisstandardit siitä, että ujous olisi ihan ok juttu ja hyväksyttävää ("me suomalaiset jurot ja vähäpuheiset mutta rehelliset ihmiset") mutta kyllähän jokainen ujo lapsi esim. koulussa huomaa, ettei hänen luonteensa olekaan ok. Lapselle ei vaan tarjota mitään välineitä itsensä kehittämiseksi, koska "ujous on ihan ok eikä sille voi/tarvitse tehdä mitään". Vaikka sitten lapsi kiusattaisiin/syrjittäisiin mielenterveyseläkkeelle, mutta sillehän taas ei sitten voi mitään muuta kuin hömpöttää vähän jossain kivatyöryhmässä. On meillä hieno kulttuuri joo...

 

Noi "amerikkalaisuus on syöpä" jutut voitte muuten työntää roskakoriin. Joo, sikäläisessä kulttuurissa on huonotkin puolensa, mutta ainakin lapsen esiintymistaitoon, itseluottamukseen ja sosiaalisiin taitoihin panostaminen tuottaa myös paljon hyvää. Tai tää on näkyvissä laajemminkin angloamerikkalaisessa kulttuurissa. Lapset oppivat sosiaalisiksi ja sulavasti käyttäytyviksi ja heidän on helppo tulla toimeen ihmisten kanssa. Tämän suomalaiset leimaavat pinnallisuudeksi, koska "meillä ollaan rehellisiä". Amerikassa lapsille sentään tarjotaan työkaluja itsensä kehittämiseksi.

Hohhoijaa.

Säkään et osaa edes netissä kommentoida itse aihetta.

Ujous tosiaan on Yhdysvalloissa ihmiselle vakava haitta, koska siellä on niin vahvana rohkean ekstrovertin henkilön ihanne. Mutta kun asiaa on tutkittu, niin esim. Kaukoidässä ujous päinvastoin korreloi suurempaan menestykseen elämässä, koska siellä ujoa pidetään nöyränä ja työteliäänä, hyvänä ihmisenä, ei nolona arkana luuserina. Suomessakin on vielä onneksi inhimillisyyttä, jossa ihminen saa olla mikä on, eikä tarvi mahtua johonkin tiettyyn muottiin. Ja siksi meillä ONNEKSI ei lääkitä ujoja, vaan he saavat olla sellaisia kuin ovat.

Itse olin lapsena ja nuorena hyvin ujo, mutta en koskaan kokenut sitä ongelmaksi. Opiskeluiässä ja sen jälkeen ujous on kadonnut, introvertti olen edelleen eli en kovin usein kaipaa ihmisten seuraa, mutta en enää pelkää mitään sosiaalisia tilanteita enkä ketään ihmistä.

Koska sitten lähes kaikki suomalaiset lapset olisivat terapiassa. Ei taitaisi olla resursseja sellaiseen, koska nytkään kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä saa. Saati sitten että 75% lapsista kävisi terapiassa, jonka ilmeisesti veronmaksajat vielä kustantaisi, jos se kerta pakollinen kaikille ujoille olisi.

Koska meillä sentään on joku tolkku tallella, samaa ei voi sanoa Yhdysvalloista.

Vaikka meilläkin ylidiagnosoidaan, niin jenkeissä se on ihan omaa luokkaansa. Parivuotialle, vanhemmista lapsista puhumattakaan syötetään erilaisia mielialalääkkeitä ja ADHD/ADD-lääkkeitä, useimmiten turhaan ja tarpeettomasti.

En ymmärrä, miksi ujous koetaan pahana asiana. Meidän ihmisten temperamentti on erilainen ja toiset ovat pienestä saakka ekstrovertteja, toiset introvertteja.

Ujo lapsi tarvitsee eniten hyväksyntää, vasta sitten rohkaisua.

Aikuisissa ujot ja hiljaiset ovat usein miellyttävämpää seuraa kuin kovin äänekkäät ja puheliaat ihmiset.

Ei mutta muutapa ap Jenkkeihin siitä jos ei Suomi kelpaa suomalaisineen" Hyvää matkaa! Tämä on Suomi ja täällä on vielä paljon aitoa ja hyvää niin kansassa kuin luonnossakin. Minusta suomalainen jurous ja ujous on lähes kuvauksellisen ja runollisen kaunis asia :D - se oikeasti on niitä eräitä todellisia hyviä puolia täällä, koska usein  (ei aina mutta usein) siihen liittyy miltei liikuttava rehellisyys ja vilpittömyys, joskin samalla niitä hankalampiakin puolia kuten kaikkeen, mitä ei kaikista muista kulttuureista voi äkkiseltään mennä kokonaisuutenaan sanomaan. Ujous on ihan ok, piste. Ujous ei edes ole ongelma, jos eivät ulkopuoliset tee siitä ilkeyttään ongelmaa kun eivät muuten osaa aikaansa kuluttaa, päässä kun lyö niin paljon tyhjää. Sitä voi vain olla, elää ja suvaita, antaa kaikkien olla omanlaisiaan. Ekstroverttienkin, juuri niin kauan kunhan pysyvät asiallisina... Näin jokainen suuremmalla todennäköisellä kehittyy onnelliseksi yksilöksi. Aina mielestäni mieluummin ujo kuin ääriekstrovertti, joka useinkaan ei oikeasti kovin paljon välitä mistään eikä kenestäkään, kun on liian monta rautaa koko ajan tulessa ja niin paljon edustamista joka suuntaan.