Onko teistä ihan normaalia tiuskia pahantuulisena rakkailleen?

On normaalia. Tietenkin tapauskohtaista. Jotkut parisuhteet eivät koskaan edes riitele. Joillakin (niinkuin itsellä) vihapäissään vain kaikki on sen toisen vika, kun siihen väliin nyt sattuu parka tuppaamaan. Lepyn kuitenkin viidessä sekunnissa ja naurattaa oma tyhmyys ja anteeksi toki aina pyydän. En ikinä tarkoita asioita joita saatan vihaisena sanoa, en usko että miehesikään.

Mä aina pahantuulisena eristäydyin muista, enkä siksi oikein osaa ymmärtää tai sympata tota, että tiuskitaan viattomille ja pahoitetaan heidänkin mielensä. En varmaan itse "uskaltais" olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, koska alkaisin varmaan ennen pitkää vihata sitä sen takia :/

Juokse ja lujaa. Miehesi tulee muuttumaan vaan pahemmaksi. Jos hän ei osaa kunnioittaa sinua erillisenä ihmisenä, jonka pitäisi olla hänen RAKASTETTUNSA, ei hän tule sitä ikinä oppimaan. Jos aiot jäädä tuollaiseen paskaan parisuhteeseen, nosta kissa pöydälle ja vaadi, että mies menee vaikka vihanhallintakurssille, jotta oppisi kunnioittamaan sinua.

Totta kai on normaalia. Sehän on luottamuksen osoitus, tiuskija tietää että toinen kestää sen ja silti rakastaa, vaikka välillä olis huono päivä. Eihän sitä nyt vieraille kulaan tiuski, vaan lähimmälle ihmiselle. Kyllä meillä tiuskitaan, huudetaan, heitetään tavaroita, paiskotaan ovia ym. normaalia vähän väliä ja ikinä en puolisoa vaihtais:)

Ei todellakaan. Meillä olisi jotain todella pahasti pielessä jos mies alkaisi tiuskimaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni tiuskii usein pahantuulisena vaikken olisi tehnyt mitään väärin. Olenko yliherkkä kun epäröin mennä hänen kanssaan kihloihin? Pahoitan mieleni tuosta tiuskimisesta, ja kyyneleet tulevat joskus, en kuitenkaan ole mikään marttyyri, usein jopa pyrin olemaan näyttämättä että olen pahoittanut mieleni. Pyrin itse olemaan hyvä kaikille, ja mielestäni läheisimmät ovat ne kaikkein tärkeimmät. En vaan tajua miten joku voi tiuskia ilkeästi ihmiselle jota rakastaa?

Et ole. Mieheni ei tiuski minulle. Jos on sanonut jotain hieman ärtyneesti mutta ei tosiaankaan tiuski. Ei kukaan voi olla onnellinen sellaisessa parisuhteessa. Ota puheeksi kun ei ole pahalla tuulella ja sano että hänen käytöksensä loukkaa ja saa sinut epävarmasti. Järkevä mies alkaa ajatella sen jälkeen käytöstään.

Minä olin naimisissa tuollaisen tiuskijan kanssa. Ei sitä vaan jaksanut vuosikausia. Kun tuli lapsia, mies oli kuin yksi lapsista, tosin se huonokäytöksisin. Yritä siinä lapsille opettaa, että toisille ei saa huutaa eikä tiuskia, kun isä vetää pultit milloin mistäkin typerästä pikkuasiasta. Ero siitä tuli, ja juuri tuon lapsellisen käytöksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on normaalia. Sehän on luottamuksen osoitus, tiuskija tietää että toinen kestää sen ja silti rakastaa, vaikka välillä olis huono päivä. Eihän sitä nyt vieraille kulaan tiuski, vaan lähimmälle ihmiselle. Kyllä meillä tiuskitaan, huudetaan, heitetään tavaroita, paiskotaan ovia ym. normaalia vähän väliä ja ikinä en puolisoa vaihtais:)

Voi jeesus. Ette taida olla kovin tasapainoisia aikuisia? Miettikää nyt vähän. Asioista voi keskustella kuten sivityneet ilman mitään paiskomisia. Sellaista harrastaa huonosti kasvatetut teinit.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on normaalia. Sehän on luottamuksen osoitus, tiuskija tietää että toinen kestää sen ja silti rakastaa, vaikka välillä olis huono päivä. Eihän sitä nyt vieraille kulaan tiuski, vaan lähimmälle ihmiselle. Kyllä meillä tiuskitaan, huudetaan, heitetään tavaroita, paiskotaan ovia ym. normaalia vähän väliä ja ikinä en puolisoa vaihtais:)

Vannomatta paras. Odotahan muutama vuosi ja katso vieläkö jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Meillä olisi jotain todella pahasti pielessä jos mies alkaisi tiuskimaan.

No kyllähän tuo nyt voi olla joillain ihan normaalia. Ei pieni tiuskiminen oo vielä ongelma. Se jos ihan sairaalloisella tavalla purkaa omia paineita räyhäämällä milloin mistäkin niin että toiset elää ahdistuksessa, sen sijaan on ongelma ja iso sellainen. Laita ne miehen kommentit vaan saman tien toisesta korvasta ulos, tuollaisen kanssa vielä pärjää.

Kyllä mahtuu normaaliin käytökseen, kuka on niin teeskentelijä ettei edes kumppanille uskalla kiukutella. Aikuinen saa purkaa pahaa mieltä ja päästellä vittua, ym. Meillä on luottamus kunnossa. AP, et ole rehellinen edes itsellesi. Pidä kaikki sisällä, niin sairastut. Saa kirota, saa huutaa ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

 Joillakin (niinkuin itsellä) vihapäissään vain kaikki on sen toisen vika, kun siihen väliin nyt sattuu parka tuppaamaan. Lepyn kuitenkin viidessä sekunnissa ja naurattaa oma tyhmyys ja anteeksi toki aina pyydän. En ikinä tarkoita asioita joita saatan vihaisena sanoa, en usko että miehesikään.

En olisi tuollaisen kanssa suhteessa. En todellakaan halua saada niskaani kiukkukohtauksia ja tiuskimisia, jos en ole millään tavalla syyllinen niihin. Ja mitä se nauraminen ja anteeksipyytäminen hyödyttää, kun on ensin tiuskinut ja loukannut ja pahoittanut toisen mielen, ja tuonut paskan ilmapiirin kotiin? Todella itsekästä käytöstä. Kun sulla on huono hetki, sulla on oikeus kiusata rakkaitasikin? Mieti vähän.

Ei ole normaalia eikä reilua. Mieti nyt itse! Ehkä mies on tyhmä eikä tajua, että välität hänestä ja hän on sinulle tärkeä. Tärkeän ihmisen vihanpuuskat satuttavat aina, varsinkin jos et ole tehnyt mitään kamalaa. Ja mikä olisi niin kamalaa, että aikuinen ihminen ansaitsisi kuulla huutoa ja kiukuttelua asiasta? Kyllä aikuisen miehen pitäisi osata sanoa mikä on vialla eikä kiukutella kuin uhmaikäinen.

Minä en ainakaan pysty luottamaan/kunnioittamaan sellaista ihmistä joka ei näytä tunteitaan.

Itse itken ja huudan nykyään vapaasti.

Ennen en näyttänyt negatiivisia tunteitani ja meinasin kuolla siihen patoamiseen.

Siis oikeasti oli lähellä etten tehnyt itsemurhaa. (hoidossa olin suljetulla omasta tahdostani)

Minusta on kammottavaa kun ihminen ei saisi olla itkeväinen ja koskaan suuttua.

Kaikki paha sodista ja kidutuksista lähtien on mielestäni juuriaan, tuosta tunteiden häpeämisen ja kiellettyyden kulttuurista.

Tietäkää se että,  jos joku on aina hiljaa ja nätisti hymistelee, eikä ilmaise mielipiteitään, niin hän ei ole se sosiaalisesti lahjakkain, hienoin  ja hyvin ihminen. Se joka uskaltaa ilmaista tunteensa ja ajatuksensa on paremopi, kuin hiljaa kaiken nieleskelevä lammas.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan pysty luottamaan/kunnioittamaan sellaista ihmistä joka ei näytä tunteitaan.

Itse itken ja huudan nykyään vapaasti.

Ennen en näyttänyt negatiivisia tunteitani ja meinasin kuolla siihen patoamiseen.

Siis oikeasti oli lähellä etten tehnyt itsemurhaa. (hoidossa olin suljetulla omasta tahdostani)

Minusta on kammottavaa kun ihminen ei saisi olla itkeväinen ja koskaan suuttua.

Kaikki paha sodista ja kidutuksista lähtien on mielestäni juuriaan, tuosta tunteiden häpeämisen ja kiellettyyden kulttuurista.

Tietäkää se että,  jos joku on aina hiljaa ja nätisti hymistelee, eikä ilmaise mielipiteitään, niin hän ei ole se sosiaalisesti lahjakkain, hienoin  ja hyvin ihminen. Se joka uskaltaa ilmaista tunteensa ja ajatuksensa on paremopi, kuin hiljaa kaiken nieleskelevä lammas.

Blaablaablaa. Lue aloitus ja vastaa kysymykseen. Missä kiellettiin suuttuminen tai mielipiteiden ilmaiseminen?

Minä olen kasvanut perheessä, jossa asiat puhuttiin huononakin päivänä asiallisesti halki ja vaikka riitaa tuli joskus milloin mistäkin asiasta, mitään ei paiskottu eikä kukaan huutanut. Pahaa tuulta ja oloa valitettiin ja toisten puolelta hoivailtiin, mutta kukaan ei purkanut pahaa oloaan rakkaaseensa.

En anna kenenkään kohdella minua nytkään yhtään huonommin, enkä ehdottomasti sen, joka on luvannut rakastaa. Onneksi ei tarvitsekaan. <3

Mun avomies aloitti tuon tiuskimisen aika pian yhteen muuton jälkeen. Pännii ja paljon. Hän on sitä mieltä että kyllä hän saa huutaa ja tiuskia jos jokin asia häntä pännii, eihän se mun syy ole! Kiva kuunnella melkein päivittäistä "v***u v***u"-huutamista, aikuinen mies kyseessä. Olen kysynyt että miltä hänestä tuntuisi jos mä käyttäytyisin samalla tavalla mutta hänen ilmeensä kertoo ettei vaan tajua. Kauankohan tätä jaksaa katsella...

Mielestäni ei ole normaalia, jos se on jatkuvaa. Joskus jotain pientä satunnaista tiuskintaa voi ehkä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kasvanut perheessä, jossa asiat puhuttiin huononakin päivänä asiallisesti halki ja vaikka riitaa tuli joskus milloin mistäkin asiasta, mitään ei paiskottu eikä kukaan huutanut. Pahaa tuulta ja oloa valitettiin ja toisten puolelta hoivailtiin, mutta kukaan ei purkanut pahaa oloaan rakkaaseensa.

 

En anna kenenkään kohdella minua nytkään yhtään huonommin, enkä ehdottomasti sen, joka on luvannut rakastaa. Onneksi ei tarvitsekaan. <3

Se on temperamenttikysymys, ihminen joka ei suutu ei näytä tunteitaan. Meillä huudetaan ja rakastetaan, liittoa kestänyt 23 vuotta. Itse en ymmärrä noita tunteiden analysoijia, ne on kylmiä kuin jääkaappi.

Vierailija kirjoitti:

Mun avomies aloitti tuon tiuskimisen aika pian yhteen muuton jälkeen. Pännii ja paljon. Hän on sitä mieltä että kyllä hän saa huutaa ja tiuskia jos jokin asia häntä pännii, eihän se mun syy ole! Kiva kuunnella melkein päivittäistä "v***u v***u"-huutamista, aikuinen mies kyseessä. .

En tosiaan katselisi. En halua että mun kotona on kireä tunnelma, saati mitään huutamista ja kiroilemista jatkuvasti, vaikkei se suoraan minuun kohdistuisikaan. Ja tottakai se kohdistuu, joutuuhan siinä se viaton osapuolikin olemaan varpaisillaan ettei vain ärsytä lisää, tai saa jonkun huutoryöpyn niskaansa ihan turhasta. Mitä kodikasta ja kivaa elämää sellainen muka on.