Onko sinua kasvatettu häpeällä?

Vierailija kirjoitti:

Jäin pikkulapsena kiinni itsetyydytyksestä. (Naapurintytöt opettivat, cocsa). Äiti häpäisi täysin, uhkasi soittaa paljon vanhemmalle siskolleni ja hänen miehelleen ja kertoa. Sanoi, että nauravat ja pilkkaavat minua porukalla ja kertovat kaikille. Rukoilin ettei soittaisi. (Olisikin soittanut, siskoni olisi haukkunut hänet pystyyn, tajuan nyt).

Itkin öisin itseni uneen vuosien ajan ja häpesin. Se sotki välejäni paljon vanhempiin jo pois muuttaneisiin sisaruksiini,  (olen "iltatähti") koska idolisoin heitä ja minä olin oikeasti naurettava ja likainen pikkutyttö. Ja hetkenä minä hyvänsä äiti kertoisi heille, eivätkä he rakastaisi minua enää.

Tietänet, että lapsi saattaa tuota itsetyydytystä harrastaa stressin vuoksi? Se ei ole pienillä edes seksuaalista eikä "likaista". Joku selitti tämän paremmin. 

Joo on. 

Minut on kasvatettu häpeämään, jos teen tyhmyyksiä. Ei häpeämään itseäni. Aivan varmasti häpeäisin itseäni, jos olisin tosi‐tv tähtönen, naisin julkisella paikalla kännissä jonkun kanssa, nyrkkitappelisin jonkun kanssa, tekisin jonkun rikoksen jne

Häpeää pitäisi jokaisen osata tuntea häpeällisistä teoistaan. 

Kyllä. Häpeän itsessäni kaikkea.

Jos joku joskus käskee ajatella parasta päivää ikinä, muistan huippuhetkistäkin mitä typerää tein. Olen kyllä periaatteessa ihan hyväkäytöksinen ja erittäin rauhallinen. Ikinä en ole korottanut ääntäni kenellekään tai tehnyt rikoksia. Mutta olen sosiaalisesti kämpelö ja olen vain käyttäytynyt kuin mikäkin ääliö. 

Samasta oli hetki sitten toinen keskustelu.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6619473/onko-1950-luvulla-syntyneisiin-…

Häpeällä kasvattaminen on haitallista.

Häpestä pääsee mielestäni parhaiten eroon, kun viettää aikaa aitojen ihmisten kanssa jotka eivät myöskään halua enää häpeillä. Heidän kanssaan voi vitsailla kaikesta, ja häpeä loppuu.

Se vaikuttaa siten että kaikki vastoinkäymiset tuntuvat vievän kaiken pohjan elämästä.  Pienikin virhe aiemmin niin olin ihmisenäkin täysi pazka. 

Nykyään tajuan että epäonnistumiset ei määrittele ketään ihmisenä.