Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua kasvatettu häpeällä?
Kommentit (56)
Kaikki ikäpolveni aikuiset on - koulu piti siitä huolen. Tuoreen tutkimuksen mukaan yhä jatkuu, esim jos opettaja esim huomaa oppilaan huomion harhailevan, hänelle esitetään kysymys - nolataan - kun varsin hyvin tiedetään ettei tuo ainakaan vastausta tiedä.
Toivottavasti yleistyisi että asian voisi ottaa puheeksi myöhemmin "huomasin että olit ajatuksissasi, voisimmeko yhdessä miettiä miten sinun olisi parempi keskittyä luokassa".
Eli kyllä, vaikuttaa yhä minuun. Kiinnitän huomiota, ja mietin vaihtoehtoisia tapoja toimia. Koska yhä suivaannuttaa vuodet jotka häpesin turhaan itseäni ja jännitin esiintymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä hyviä nettisivuvinkkejä, mitä kannattaa lukea jotta oppisi pois häpeästä? Englanniksikin käy.
Työelämässä olen ylitunnollinen suorittaja, jota hävettää vaatimattomaksi jäänyt päivän tuotos.
On. Nyt yritän harjoitella olemaan myötätuntoinen itseäni kohtaan vaikka olisin koditon haisuli. Olen arvokas vaikka olisin millainen tahansa.
Rakkautta ja tsemppiä muille jotka häpeilevät turhaan <3
Minua on kritisoitu niin paljon, että jatkuvasti on sellainen tunne että tekee asiat väärin. Nyt yritän toistella itselleni että "teen kaiken oikein", jos se vaikka auttaisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeällä kasvattaminen pitäisi kriminalisoida.
Kai te kaikki häpeällä kasvatetut olette laittaneet välit poikki vanhempiinne? Tehkää se nyt. Jos yrittävät sanoa jotain, sanokaa: ettekö yhtään häpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui, kauheita kohtaloita. Päästäkää vanhoista irti niin hyvin kuin pystytte, älkää jääkö kaunoihin tai muostoihin kahlaamaan kun kohtaatte niitä vaan päästäkää niistä irti niin usein kun huomaatte että kannatte niitä. Olkaa kilttejä itsellenne ensiksi =)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä hyviä nettisivuvinkkejä, mitä kannattaa lukea jotta oppisi pois häpeästä? Englanniksikin käy.
Mulla ei ole nettisivuvinkkiä, mutta vinkki hyvästä kirjasta (saa e-kirjanakin), jota itse asiassa suositteli sukulainen joka on psykoterapeutti: Häpeän hoito, kirjoittaja Katja Myllyviita.
Tuon kirjan lukemisen myötä mulle aukesi kunnolla se että oikeastaan kaikki isot ongelmat mun elämässä johtuu siitä häpeätraumasta. Aina ennen luulin, että pelkästään ne piinaavat häpeäntunteet ja ihmispelko johtuu häpeästä joka on lapsuudessa minuun istutettu. Mutta esim. taipumukseni alkoholin liikakäyttöön on ollut myös häpeän hoitoa, ajoittain tulevat raivokohtaukset (häpeäraivo, impotentti raivo), valehtelu (häpeälliseksi koetun itsen peittely valehtelemalla itsensä toisenlaiseksi ihmiseksi)... Kirja avasi oikein kunnolla, kuinka laaja ongelma häpeäidentiteetti ihmiselle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai te kaikki häpeällä kasvatetut olette laittaneet välit poikki vanhempiinne? Tehkää se nyt. Jos yrittävät sanoa jotain, sanokaa: ettekö yhtään häpeä?
En, meillä on nykyään oikein hyvät välit. Ei vanhemmat sitä tehneet ilkeyttään. He tekivät kuten heitä itseään oli kasvatettu, ja kuten oli ajan tapa. Siihen aikaan ei ollut esim. nettiä, josta kätevästi lukea kasvatusasioista. Vanhempani tekivät niin, kuin uskoivat olevan oikein ja parhaaksi, siinä arjen muissa paineissa. En minä siitä heitä voi syyttää.
- 1970-luvulla häpeäkasvatettu
Mieti mitä yrität peitellä muilta ja lopeta peittely. Näin olet aito oma itsesi, ja sitä ihmiset arvostaa. Itse olen aiemmin yrittänyt peittää sitä, että käyn välillä hitaalla, koska ympärillä olleet ihmiset eivät ole hyväksyneet sitä. Totuus on, että saan olla juuri niin hidas kuin olen ja jos joku ei pidä siitä niin hän voi lähteä menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden polven pitää heittää vanhan polven haihattelut jorpakkoon. Sillä tavalla kulttuuri uudistuu. Silti on seisottava jättiläisten hartiloilla tai muuten putoaa vain korkeammalta.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä olen ylitunnollinen suorittaja, jota hävettää vaatimattomaksi jäänyt päivän tuotos.
Suosittelen tuhtia annosta cannabis indicaa - ei tunnut suoritteet enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitiä joutui useinkin häpeämään.
Olen perinyt äidin rohkeuden. Sen verran joutui omaa äitiä häpeämään, etten ole ihan yhtä kylähullu.
Ei häpeällä vaan kateudella. Äitini opetti minut ja siskoni kadehtimaan toisiamme.
On jollain tavalla kasvatettu häpeämään ihan kaikkea. Ja teini-iästä asti olen äitiäni hävennyt ja loppua ei näy. Varmaan hänkin minua, asenne oli aina se, että ei kannata edes yrittää kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muut on parempi kuin me, me ollaan vaan tällaisia. Kovin vaikea päästä tuosta asenteesta eroon, että on huonompi kuin muut.