Lue keskustelun säännöt.
Koululiikuntatraumat
28.11.2015 |
Kun olin yläasteella, liikunnan numeroni oli aina 2 pykälää osaamistani huonompi aktiivisuuden puutteen takia. Ei tainnut ope tajuta, kuinka vaikeaa koulukiusatulle oli kiinnittää muiden huomiota itseensä (ja tekemiinsä virheisiin) olemalla aktiivinen. Mun oli pakko pysytellä syrjässä, jotta vältyin rankalta kiusaamiselta ja muulta torjutuksi tulemiselta. Kuka hullu nyt olisi esim. syöttänyt mulle, inhottavalle ihmissaastalle, palloa sählyssä, vaikka olisin kuinka ollut parhaalla maalintekopaikalla ja oikein kerjännyt palloa itselleni? Olisin vaan tehnyt itseni naurettavaksi, tuntenut oloni entistäkin kurjemmaksi hylkiöksi ja altistanut itseni pahemmalle kiusaamiselle. Ja auta armias jos olisin saanut pallon käsiini, mokannut ja joukkueeni olisi hävinnyt... Siitä mua vasta olisikin kiusattu.
Kyllä otti päähän, kun sain huonoja numeroita vaikka tein sen minkä voin enkä ollut huono. Ja mua huonommat kiusaajat sai tietysti parempia numeroita pelkän aktiivisuuden takia (helppoahan se niille oli). Kaiken lisäksi liikunta laski keskiarvoani niin, että luokan parhaan oppilaan stipendi jäi sen takia saamatta.
Koululiikunta vei multa kaiken liikunnan ilon, enkä tänäkään päivänä pysty menemään esim. työpaikan sählyporukkaan höntsäilemään. Millaisia traumoja teillä muilla on koululiikunnasta?
Kommentit (46)
Koululiikunta oli kivaa! Paljon kivempaa kun matikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta oli kivaa! Paljon kivempaa kun matikka!
Niin mustakin. Mikään muu aine ei ollut läheskään yhtä helppoa ja hauskaa. Helppo kymppi oli aina taattu, silloinkin kun suoritukset ei mennyt ihan nappiin. Ope ymmärsi että osaan kyllä vaikka välillä tulikin mokailtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni opekoulutuksessa nykyään ihan sanotaan, ettei tällaista "kapteenit valitsee" jakoa saa enää käyttää, mutta kuinkahan moni liikunnanopettaja mahtaa neuvoa totella? Aika harvassa varmaan ovat...
Niinpä. Jännä, että tämmöisen jaon nöyryyttävät ja masentavat vaikutukset varmasti ovat yleisesti kaikkien tiedossa, mutta kuitenkin jotkut opettajat ovat tarpeeksi julmia alentuakseen siihen.
Tuttavapiirissäni on kymmenkunta opettajaa ja heistä 1 vaikuttaa normaalilta empaattiselta ihmiseltä. Muut ovat tavalla tai toisella sadisteja.
Onkohan koululiikunnassa huonona oleminen jotenkin traumaattisempaa kuin huonous muissa aineissa? Periaatteessahan voisi ajatella, että yksi on huono enkussa, toinen matikassa ja kolmas liikunnassa. Silti tuntuu, että liikunta on ihan ylitse muiden itsetunnon hajottamisessa. Minä myös olin huono, etenkin pesiksestä on kamalat muistot. Onneksi nyt aikuisena olen löytänyt omat lajini, joista saan valtavasti innostusta ja voimaa.
Ajattelen myös, että liikunnan opettajat on jotenkin oma lajinsa. Siellä on varmaan paljon kilpailuhenkisiä, itseltään paljon vaativia urheiluihmisiä, jotka eivät ole päässeet huippu-urheilijoiksi vaan joutuvat tyytymään opettajantyöhön ja katkeroituvat, kun oppilaina on epäurheilullisia ja epäkilpailuhenkisiä tavallisia tallukoita.
Vierailija kirjoitti:
Koululiilunnan opettajat kyllä tuntuivat jo silloin, 10-vuotiaan näkökulmastakin, aika yksinkertaisilta ja vähä-älyisiltä ihmisiltä. Onko ne kaikki jotain entisiä alemman kastin ammattiurheilijoita, joille on pakko joku ammatti keksiä?
Mikään ei ole helpompaa kuin heittää pojille jalkapallo ja käskeä pelaamaan. Meille ei edes opetettu pelien sääntöjä, joten en edelleenkään osaa pelata pesistä, enkä tiedä mitä paitsio tarkoittaa. No ei kyllä kiinnostakaan, kiitos koululiikunnan.
Mies 30
Liikunnan opettajissa on paljon näitä jotka ei aivan menestyneet. Purkavat sitä pahaa oloaan oppilaisiin. Pahin oli amitsuaikainen entinen hiihtäjä. Rehtorin puheille piti käydä. Sanoin että jos on pakko hiihtää lopetan koulunkäynnin. Loppuvuoden ukko vittuili ja minä haistattelin takaisin. Ei tarvinut hiihtää ja monille oli hupia meidän riitelystä.
Kumpikaan ei säästellyt sanoja. "laiska paska runkkari". Hemohessulla doupit taas kohdillaan. "Oletko sä homo?" Persettäkö yrität? Aivan uskomatonta riitelyä vain siksi että en suostunut hiihtämään. Nostelin yleensä puntteja liikuntatunnit.
Koululiikunnasta on niin monella traumoja että jotain siinä on pahasti pielessä.
Aika samanlaisia kokemuksia kuin muillakin... Omat traumat sijoittuu yläasteelle. Aina kun joukkoeita valittiin niin minuthan tietenkin valittiin aina viimeisenä. Vielä mieltäylentävämpää oli se napina jota sai kuulla minun jäädessä viimeiseksi "ei vittu joudutaanks me ottaa toi".
Oikeastihan en edes ollut mitenkään huono useimmissa lajeissa, mutta enhän koskaan päässyt näyttämään osaamistani kun ei kai kukaan mulle palloa syöttänyt. Ja tämä vaikutti sitten negatiivisesti numerooni kun "en ollut aktiivinen". Joskus jos sattui esim. pesäpallossa pallo lentämään minun suunnalle ja epäonnistuin, niin ai että sitä vittuilun ja haukkumisen määrää. Ja opettajahan ei tietenkään puuttunut mitenkään vaikka varmasti kuuli kaiken :)