Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hukkasin niin monta vuotta

Vierailija

Luulin, että juominen on hauskaa ja vain juomalla rentoutuu. Kaikki joivat, ja kaikki tapaamiset ja kyläilyt sekä illalliset sisälsivät runsaat juomat.
Opettelin pikkuhiljaa yksinjuomisen taidon. Mies on paljon matkoilla töiden puolesta, ja kun lapsia ei kuulunut, niin lisää aikaa jäi omaan harrastukseen.

Kuuntelin jotain semi-jazzia, stingin livekonsertteja ja mustaa rootsmusaa luulin olevani taiteellinen. Niinä päivinä kun ei ollut krapula, harrastin lenkkeilyä ja olin reipas ja touhukas. Koti oli aina kunnossa ja pyykit pestynä.

Se yksinjuominen, se oli se pahin. Pelkkää itsepetosta ja "ajan" pelaamista, että kello olisi niin paljon että voisi ottaa "sen punaviinilasillisen".

Nyt vaan on tullut mitta täyteen.Kesä meni vielä kosteasti, kun oltiin merellä ja ulkona paljon. Pikkuhiljaa tässä on jano vähentynyt. Kuukauteen ei ole enää maistunut, vaikka kaikki on kuten ennenkin. Vanhasta muistista käyn alkosta valkkaamassa viinejä, vaikka entisetkin on vielä juomatta, ihme.

En enää jaksa niin järkyttävän tahmeita päiviä, kun treon voimalla uskaltaa lähteä kauppaan, illan tullen vasta tietysti, pimeän turvin.

Ja hävettää ja ärsyttää etsiä seuraavana päivänä johtolankoja siitä, mitä on loppuyöstä tehnyt: mitä dvd-levyjä esillä; olen siis aloittanut jonkun Gladiaattorimaraton vielä, mitä youtubesta soitettu; ahaa ollut joku nuoruusmuistelot päällä. Onko puheluja; ei luojan kiitos.

Voisiko tästä nyt alkaa aika, jolloin en enää hukkaa tunteja jonnekin humalaan? Toivon niin. Tänään onkin perjantai, en tiedä miten illalla käy. Olemme molemmat kotona ja silloinhan pitää rentoutua. Kunpa osaisin jättää sen siihen yhteen lasilliseen!

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat