Millainen nainen sanoo "ei ole varaa toiseen lapseen"?

Fiksu nainen.

Varmaan sellainen, jolla ei oo varaa toiseen lapseen.

Idiootti itsekäs nainen.

Se ei ole itsekkyyttä vaan juuri päinvastoin. Ja minkä ihmeen vuoksi se että joku toinen ihminen ei tee lisää lapsia kun ei ole varaa liikuttaa sinua? Sehän ei vaikuta sinuun mitenkään. Haluat vain toiselle pahaa ja toisen lapsille rahattoman lapsuuden.

Ihmettelin aikanaan kun ihan hyvä palkkaisesssa työssä oleva ns ystäväni oli vuosi kaupalla vauvakuumeessa. Aina hoki että haluaisi kolmannen. Ihmettelin mielessäni miksi ei sitten tee. Huomasin sitten että hän yrittikin saada minua tekemään kolmannen lapsen tuolla jauhuulla. Minä viimeistelin maisterin opintoja ja hän toivoi että en pääsisi myös hyväpalkkaiseen työhön. Eli oli kade jo valmiiksi ja ilkeä. Kun hän taas hoki vauvakuumeesta niin sanoin hänelle asiasta. Lähti heti eikä olla sen jälkeen oltu tekemisissä. Hyvä niin.

Sellainen, jolla on elämänhallinta ja perhesuunnittelu kunnossa.

Vaikka sellainen, jolla ei ole varaa jäädä äitityslomalle, syystä tai toisesta... esim. pätkätyö, joka ei jatku, tai mies ei töissä, joten se pienikin pudotus tuloissa tuntuisi kovin. Ei Suomessa kukaan toki nälkää näe, vaikka lapsia tekisikin, mutta jokainen määrittelee itse sen, mikä on hyvä elintaso ja punnitsee sitä sitten siihen, montako lasta kykenee hankkimaan. Mulla on kolme, ja ollaan välillä toki jouduttu joitain asioita sen takia jättämään väliin, mutta jos olisin joutunut leipäjonoon/toimeentulotukiasiakkaaksi tekemällä enemmän kuin yhen lapsen, en olisi tehnyt, todellakaan. Yleensä kuitenkin on mahdollisuus ehkä tehdä lapsi vielä hiukan myöhemmin, tilanteen parannuttua, tai ainakin toivoa sitä. Sisarukset ovat tärkeitä, joo, mutta haluaisin myös lapsilleni mukavan elämän, mm. mahdollisuuden harrastaa järjen rajoissa, mahdollisuuden kivaan ekstraan silloin tällöin, mahdollisuuden hankkia lapsilleni ajokortit ja tukea itsenäisen elämän alkuun, mahdollisuuden asua niin, että teini-ikäisinä viimeistään saavat omat huoneet... Ja ennen kaikkea sellaisen lapsuuden, missä ei ole akuutteja rahahuolia, se nimittäin välittyy kyllä perheen ilmapiiriin stressinä. Ei toki voi tietää, mitä tapahtuu, mutta ehdoin tahdoin en hanki itseäni sellaiseen tilanteeseen.

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Entäs millainen nainen sanoo että jos vahinko käy niin se pidetään mutta kun vahinko käy niin ei huvitakkaan!

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Mutta kuinka todennäköistä on, että kahden lapsen kanssa joutuu hurjiin vaikeuksiin? Vai olisiko niin, että jää omat vaatteet ja huvikset hankkimatta? Materiaali ehkä ajaa edelle?

Voiko edes sanoa, että "haluan lapsen" jos kumminkin valitsee kuluttavansa rahansa itseensä, jopa tosi turhuuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Nainen joka ajattelee fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ajattelee fiksusti.

Miksi teki sitä ensimmäistäkään kun se vie rahaa?

Ehkä kertoakseen muille ettei ole tuhkamuna ja elääkseen elämäänsä lapsen avulla, ei lasta varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

Entäpä, jos nainen ajattelee vaikka sitä, että kahden lapsen kanssa pitäisi muuttaa lopulta vaikkapa PK-seudulla kaksiosta kolmioon?

Joo, okei, isäntädinserkunsisko asui 50-luvulla viiden lapsen kanssa Kalliossa hellahuoneessa jossa edes sänkyjä ei ollut kaikille..

Mutta silti. Jokainen järjellinen kyllä älyää, että esimerkiksi jo valmiiksi ahtaasti asuvan hankkiessa toisen lapsen elämisen kulut eivät tuplaannu, vaan esimerkiksi triplaantuvat.

Me päätimme että yksi lapsi riittää. Vaimo oli nimittäin sairas koko ajan ekan lapsen syntymän jälkeen. Ei hengenvaaralliseti mutta kuitenkin. Vaimo ei myöskään ole ollut töissä sen jälkeen, vakipaikkaa hänellä ei ollut, jäi kotoon pysyvästi, eli yhden vanhemman tuloilal eletään. Lisäksi meillä oli ikää jo 38 ja 40 kun eka lapsi syntyi. Olisi ollut aika raskasta kahden kanssa kun tällä nykyisellä vaikeuksia koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Miksi ekaa ei saa jättää tekemättä sillä syyllä että ei halua käyttää siihen lapseen rahaa, mutta valtaosa on sitä mieltä että tokan/kolmannen saa tottakai jättää tekemättä jos panostaa rahansa mieluummin johonkin muuhun? Lapseton saa kuulla olevansa itsekäs materialisti paska jos sanoo että yksi syy lisääntymättömyyteen on se, että lapsi kuluttaa niin paljon rahaa, mutta kun saman sanoo jo valmiiksi äiti, niin hän onkin fiksu ja älykäs sekä vastuuntuntoinen. Lievää kaksinaismoralistisuutta havaittavissa, kenties?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Jos luit oikeasti, mitä tuli kirjoitettua, huomasit kyllä, että siinä painotettiin myös ajan antamista. Kaikki eivät vain halua tyytyä kirjastoihin ja metsäretkiin tai että "yhteinen aika" pienimmän kanssa on autossa istuskelua.

Kyllä minä haluaisin enemmän lapsia, vaikka kymmenen, koska pidän lapsista, mutta kun kaikkea ei voi saada. Tykkään matkustella (huom., perheen kanssa), käydä Louvret, Kiinan muurit jne. Valintakysymyksiä, ei-niin-suurilla tuloilla.