Millainen nainen sanoo "ei ole varaa toiseen lapseen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Jos luit oikeasti, mitä tuli kirjoitettua, huomasit kyllä, että siinä painotettiin myös ajan antamista. Kaikki eivät vain halua tyytyä kirjastoihin ja metsäretkiin tai että "yhteinen aika" pienimmän kanssa on autossa istuskelua.

Kyllä minä haluaisin enemmän lapsia, vaikka kymmenen, koska pidän lapsista, mutta kun kaikkea ei voi saada. Tykkään matkustella (huom., perheen kanssa), käydä Louvret, Kiinan muurit jne. Valintakysymyksiä, ei-niin-suurilla tuloilla.

Niin, eli laitat omat kokemukset sen edelle että teetkö lapsia. Et edes ainokaiselle sisarusta? Ehkä pelkäät menettävästi Äiti Teresan aseman?

Miksi pitäisi tehdä sisarus? Oman siskoni kanssa tappelimme koko lapsuutemme, emmekä ole näin keski-ikäisinä toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Se siitä ihanasta koko elämän pisimmästä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä sisarus? Oman siskoni kanssa tappelimme koko lapsuutemme, emmekä ole näin keski-ikäisinä toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Se siitä ihanasta koko elämän pisimmästä suhteesta.

Ja nyt saarnaat tätä totuutena pitkin kyliä? Levität angstiasi kun et osannut elämän hallintaa lapsena etkä edelleenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Jos luit oikeasti, mitä tuli kirjoitettua, huomasit kyllä, että siinä painotettiin myös ajan antamista. Kaikki eivät vain halua tyytyä kirjastoihin ja metsäretkiin tai että "yhteinen aika" pienimmän kanssa on autossa istuskelua.

Kyllä minä haluaisin enemmän lapsia, vaikka kymmenen, koska pidän lapsista, mutta kun kaikkea ei voi saada. Tykkään matkustella (huom., perheen kanssa), käydä Louvret, Kiinan muurit jne. Valintakysymyksiä, ei-niin-suurilla tuloilla.

Niin, eli laitat omat kokemukset sen edelle että teetkö lapsia. Et edes ainokaiselle sisarusta? Ehkä pelkäät menettävästi Äiti Teresan aseman?

Meinaatko tosissaan, etteivät kokemukset (maailman näkeminen, harrastukset - unohdin muuten mainita, että omalla kohdalla ne tarkoittavat myös tiuhaa teatterissa käyntiä ja myös Kansallisbalettia ja Kansallisoopperaa) anna lapselle mitään? Mitä tulee harrastuksiin, niin nehän eivät ole mitään vanhempien kokemuksia, pl. jos käy katsomassa joulu-/kevätesityksiä tai kilpailuja jne. Samaan aikaan puhut "omista kokemuksista" ja niiden edelle laittamisesta ja "Äiti Teresan" asemasta (joka on hyvin epäitsekäs rooli). Niin, ainokaisista tulee helposti pilalle hemmoteltuja, mutta ei se ole tähän asti näkynyt millään huonolla tavalla.

Ja samoin kuin edellä joku mainitsi, itselläkään ei ole mitenkään erityisen lämpimät välit sisaruksiin. Omaa elämää elävät, ja kummasti se sisaruskateus osaa sotkea välejä vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Jos luit oikeasti, mitä tuli kirjoitettua, huomasit kyllä, että siinä painotettiin myös ajan antamista. Kaikki eivät vain halua tyytyä kirjastoihin ja metsäretkiin tai että "yhteinen aika" pienimmän kanssa on autossa istuskelua.

Kyllä minä haluaisin enemmän lapsia, vaikka kymmenen, koska pidän lapsista, mutta kun kaikkea ei voi saada. Tykkään matkustella (huom., perheen kanssa), käydä Louvret, Kiinan muurit jne. Valintakysymyksiä, ei-niin-suurilla tuloilla.

Niin, eli laitat omat kokemukset sen edelle että teetkö lapsia. Et edes ainokaiselle sisarusta? Ehkä pelkäät menettävästi Äiti Teresan aseman?

 

Ja samoin kuin edellä joku mainitsi, itselläkään ei ole mitenkään erityisen lämpimät välit sisaruksiin. Omaa elämää elävät, ja kummasti se sisaruskateus osaa sotkea välejä vielä aikuisenakin.

Taitaa olla enempi naisten ja tyttöjen hommia ja ongelmia tuo kateus.

Mitäs jos se ei ole naisesta kiinni vaan miehelläkään ei ole varaa? Jos nettopalkka on kummallakin 1500 € luokkaa niin ei tarvise ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos se ei ole naisesta kiinni vaan miehelläkään ei ole varaa? Jos nettopalkka on kummallakin 1500 € luokkaa niin ei tarvise ihmetellä.

Tuolloin raha on vain tekosyy.

Millainen ihminen on kiinnostunut toisten lapsiluvusta? Sellainen, joka ei ole sinut omien valintojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka haluaa taata sille yhdelle lapselle hyvän elintason ja ei ajautua sosiaalitoimiston luukulle, lastensuojelun tukeen ja siinä sivussa kyttäykseen ja muihin tällaisiin vaikeuksiin, leipäjonoon jne. Sellainen, joka ei luota valtion apuun.

Elintasoon lapsella ehkä kuuluu sisarussuhteet? Äidin mielestä niihin kuuluu kahviloissa istuminen ja heppaharrastus + hieno huoneisto Punavuoressa?

Osui ja upposi. Niin no, ne ovat valintakysymyksiä. Miten olisi myös matkustelu, pianotunnit, balettikoulu, aikaa sille yhdelle lapselle. Toinen lapsi ei ole pelkästään rahakysymys vaan aikakysymyskin: riittääkö aikaa katsella yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa koululäksyjä, kuunnella kuulumisia harrastuksista. Tällainen satsaus kahteen lapseen olisi mahdollista vain, jos olisi niin paljon rahaa (tai rikas mies, joka tykkää elättää - mutta niitähän ei enää ole), ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan.

:D Ai että kaksi lasta vaatii rikkaan miehen ja sen, että äiti voi olla täysipäisesti kotona? LOL

Onko naiset nykyään kuin vammaisia tai lapsia? Mistään ei selvitä, on niin rankkaa ja kotonakin pitäisi saada lorvia miehen rahoilla?

Kyllä, jos haluaa satsata kaikkiin lapsiin yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Tunnit työpäivän jälkeen mahdollisine kuljetuksineen ovat hyvin rajalliset, varsinkain jos mukana kuviossa olisi toinen, pienempi lapsi. Kysymys on realiteeteista: aika ei vain riitä. Sitä paitsi jos ajattelee kolmea mainittua harrastusta (baletti, piano, ratsastus), nämä maksavat yhdenkin lapsen osalta tarvikkeineen ja leireineen 5000 e vuodessa ja kahdelle lapselle siis 10 000 e vuodessa. Ja juu, ei tarvitse "lorvia" kokopäiväisesti kotona, mutta silloin aika ei riitä antamaan riittävästi huomiota monelle lapselle. Jos ei halua jättää kasvatusta lähes kokonaan päiväkotien ja koulujen hoidettavaksi, vaan haluaa oikeasti tietää, mitä lapsen elämään kuuluu.

Valintakysymyksiä ovat. Onhan se selvää, että ap on hermostunut johonkin läheiseen, joka on päättänyt tästä syystä tyytyä yhteen lapseen, ja itse ei ole sinut omien valintojen tai toiveiden kanssa ja pelkää tekevänsä / tehneensä huonon valinnan.

Kovasti sinä takerrut kalliisiin harrastuksiin. Aiotko korvata lapselle rakkauden ja sisarussuhteiden puutetta hepalla ja satutanssilla? Pienemmälle lapselle yhdessäoloa on se kun isompaa viedään harrastukseen, ehkä käydään kirjastossa samalla reissulla tms. Kotona voi piirtää, askarrella tai harrastaa metsäpartiota ihan ilmaiseksi vaikka joka päivä, joskus harvemmin sitten kalliimpaa.

Kyllä sinun jutuista kuohuu läpi sellainen, että ei haluta lapsia tai lapselle sisarusta ollenkaan. Halutaan lapselle materiaalisia kokemuksia kodin ulkopuolella, sellaisia mistä itse on jäänyt paitsi. Huomatkaa, että lapsen mieli ei osaa tajuta sitä että muutakin kuin materiaa on kiva olla olemassa. Osa näköjään taantuu aikuisenakin lapsen tasolle, kuin joulupukkia odottaen haluamassa lisää uutta ja uutta.

Jos luit oikeasti, mitä tuli kirjoitettua, huomasit kyllä, että siinä painotettiin myös ajan antamista. Kaikki eivät vain halua tyytyä kirjastoihin ja metsäretkiin tai että "yhteinen aika" pienimmän kanssa on autossa istuskelua.

Kyllä minä haluaisin enemmän lapsia, vaikka kymmenen, koska pidän lapsista, mutta kun kaikkea ei voi saada. Tykkään matkustella (huom., perheen kanssa), käydä Louvret, Kiinan muurit jne. Valintakysymyksiä, ei-niin-suurilla tuloilla.

Niin, eli laitat omat kokemukset sen edelle että teetkö lapsia. Et edes ainokaiselle sisarusta? Ehkä pelkäät menettävästi Äiti Teresan aseman?

Että jaksatkin nillittää. Kuulostat kateelliselta ja katkeralta. Onko ehkä käynyt niin, että itselle on siunaantunut iso liuta vahinkolapsia ja nyt harmittaa kun rahat ei riitä mihinkään muuhun kuin kirjastoreissuihin?

Sairasta arvostella toisen ihmisen ehkä isointa elämän valintaa. Ja itseriittoista kuvitella, että jokainen jakaa maailmankatsomuksesi, tai että pystyt täysin ulkoisena henkilönä näkemään, sopisiko toisille vielä perheenlisäys ja millä kriteereillä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset syyt sille, hankkiiko lapsia ollenkaan vai hankkiiko yhden vai hankkiiko viisi. Pidä lusikkasi omassa puurossasi ja nenäsi omassa keittiössäsi.

Mitä niin ihmeellistä siinä sisaruksessa on? Minulla on sisko ja ihan sama vaikka ei olisi. Emme ole nyt aikuisena missään tekemisissä eikä meillä ole edes mitään riitaa.

Ja mitä kun minä en halua lapsia? Itkeekö minun munasoluni tuolla sisuksissa, että paska tyyppi kun haluaa mieluummin pitää oman hevosensa kuin tehdä lapsia?

Ootko ap vähän sekaisin?

Ap täällä alapeukuttaa ainoona muiden vastaukset. :D Mutta älkää ruokkiko trollia, näkeehän noista vastauksistakin ettei aloittajalla ole oikeasti aikomustakaan yrittää ymmärtää tai keskustella asiasta syvemmällä tasolla, rasittavaa jankkausta. Hyvää perjantaita muuten muille kanssamammoille! :)

Ap taitaa olla mun sukulainen tai sen sielunkumppani. Kouluttamaton, tekee lapsia siksi ettei tarvi mennä töihin koska ei saisi muuta kuin paskaduuneja. Koko ajan on meidän yksilapsisten hyvätuloisten perheiden kimpussa, sitä ärsyttää ihan helvetisti kun me lomaillaan ulkomailla ja ostellaan lapsille kalliita juttuja, heidän perheelleen Muumimaailmaan menokin kerran kesässä on liian kallista ja lapset joutuu kulkemaan toistensa kuluneissa vaatteissa. Ei kai siinä mitään vikaa sinänsä ole, mutta ottakoon jokainen vastuun omista valinnoistaan, ei se muille räksyttäminen auta omaa tilannetta ollenkaan.

Sellainen joka pystyy saamaan lapsia vaan jos saa hormooniapuja kuten minä. Ne ultrat ja lääkkeet maksaa liikaa. :(

Meillä on bruttotulot 5400e, asumme pääkaupunkiseudulla ja ei ole varaa toiseen lapseen. En ole edes erityisen kiinnostunut toisen lapsen tekemisestä, joten yksi riittää. Miksi pitäisi olla kaksi? Ei se sisarus niin ihmeellinen asia ole. Lapsi voi hankkia ison perheen itse, jos haluaa. Saimme myös lapsemme nuorena (ikäeroa reilu 20v), joten tilastojen mukaan hän on jo itse eläkeläinen kun kupsahdamme.

Enpä osaa sanoa, meillä on 5 lasta :) hyvin tullaan toimeen....

Vierailija kirjoitti:

Meillä on bruttotulot 5400e, asumme pääkaupunkiseudulla ja ei ole varaa toiseen lapseen. En ole edes erityisen kiinnostunut toisen lapsen tekemisestä, joten yksi riittää. Miksi pitäisi olla kaksi? Ei se sisarus niin ihmeellinen asia ole. Lapsi voi hankkia ison perheen itse, jos haluaa. Saimme myös lapsemme nuorena (ikäeroa reilu 20v), joten tilastojen mukaan hän on jo itse eläkeläinen kun kupsahdamme.

Itse olen ollut ainoa lapsi ja aina kärsinyt siitä! Itsellä siksi 5 että sina on joku joka kuuntelee kun minua ei ole!

Eiköhän se juuri ole sitä kaikkein suurinta itsekkyyttä, että tekee lapsia. Kukaan ei tänne maailmaan pyydä saada syntyä ja meitä on täällä ihan liikaa. Mieluummin yksi lapsi, jolle riittä aikaa, rahaa ja voimia, kuin monta lasta ihan vain siksi, että "kun mä nyt haluan paljon lapsia ja vauvat on niin ihania".

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä sisarus? Oman siskoni kanssa tappelimme koko lapsuutemme, emmekä ole näin keski-ikäisinä toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Se siitä ihanasta koko elämän pisimmästä suhteesta.

Ja nyt saarnaat tätä totuutena pitkin kyliä? Levität angstiasi kun et osannut elämän hallintaa lapsena etkä edelleenkään?

No saarnataanhan tässä ketjussa sitäkin totuutena, että lapsi tarvitsee sisaruksen.

(en ole tuo, jolle vastasit)