Erityisoppilaan äidin kirjoitus HS:ssa. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Särähtää hieman korvaan tuo ilmaus "heikkolahjainen", jota jo useampi käytti. Onko lapsi todella mielestänne heikkolahjainen, jos hänellä on vaikeita oppimisvaikeuksia ja lukihäiriö?

No miten sitä nyt sitten kuvailisi jos ei kykene selviämään peruskoulusta ilman tuollaista merkittävää apua ja joustamista. Toki peruskoulumenestystä mitataan todella kapealla mittarilla (arvosanat) jossa voi menestyä yhtä hyvin todellisen osaamisen ja sitten pelkän hyvän muistin avulla. Osaamis- ja tietotasohan on tuollaisilla aivan eri luokkaa, mutta peruskoulun mittarilla he ovat molemmat yhtä hyviä ja taitavia. Ei ole siis oppilaan vika, että koulumenestystä nyt satutaan mittaamaan tavalla, joka ei juuri hänelle sovellu.

Lukiessani koin myötätuntoa äitiä ja lasta kohtaan, mutta ihmettelin myös sitä, että mitä koulun pitäisi äidin mielestä tehdä.

Koulun tehtävä on kuitenkin - vaikka siitä tuntuu olevan sopimatonta puhua - antaa osviittaa siitä, mihin oppilas voisi suunnata peruskoulun jälkeen. Viimeistään yläkoulussa arvosanojen on perustuttava osaamiseen, ei vain yrittämiseen. On kamalaa, jos oppilaalle tulee käsitys siitä, että hän voi ruveta insinööriksi tai lääkäriksi, vaikka oikeasti oppimiskyky on heikko. Yläkoulussa on tehty virhe, jos lukio-opintoihin kykenemätön nuori saamansa "kannustavan" palautteen pohjalta menee lukioon ottamaan turpaansa.

Kyseisen oppilaan ongelmat vaikuttivat niin suurilta, että hänen paikkansa ei ole yleisopetuksessa. Ei aineenopettaja, jolla voi olla 150 - 500 oppilasta, voi opettaa kutakin oppilasta oman suunnitelman ja tavoitteiden mukaan. Tämä voi olla kurjaa, mutta ei se ole open vika.  

Yläkoulussa ei äidin väitteestä huolimatta käytetä Gaussin käyrää. Kokeet ovat todella helppoja läpäistä. Lähes kaikista yläkoulun kokeista saa vitosen ihan siksi, koska osaa tuurilla laittaa rastin tai vetää viivan oikeaan kohtaan. Oikeasti oppilaiden osaamiserot ovat paljon suurempia kuin arvosanoista voi päätellä, ja yleisopetuksen opettajan tehtävä on tarjota haasteita myös lahjakkaille. Kokeet ja arviointi menettävät täysin merkityksensä, jos ihan vain mukavuuden vuoksi annetaan kaikille kymppi tai vähintään kasi ja kehut päälle.

Jos oppilas tarvitsee omat kokeet, suunta on erityisluokka.

Vierailija kirjoitti:

Paskassa demarisuomessa tuollaiset vajukkioppilaat ovat oikeastaan tärkeämpiä oppilaita kun ne oikeiden uuden nokioiden kehittäjät. Vajukit vievät opettajan ajan ja kestävyyden, joten opetus kärsii ja siinä kärsivät nämä normaalit ja fiksut tyypit. Vihaan tätä maata.

Kehotan oikein, oikein lämpimästi sinua muuttamaan muualle.

No hei. Eilisessä Turun Sanomassa oli jonkun vajakkiäidin kirjoitus siitä kun hänen täysi-ikäiset lapsensa ovat niin oppimishäiriöisiä ja paniikkihäiriöisiä että eivät läpäise ajokoetta useista yrityksistä huolimatta. Äiti syytti ajoinssejä!!! Että kun on lääkärin todistus siitä että on tämmöisiä häiriöitä niin se pitäisi ottaa huomioon ajokoetta arvostellessa.

Ja varmaan sitten myöhemmin jos joku oppimishäiriöinen ja paniikkihäiriöinen ajaa paniikkikohtauksessaan jonkun toisen ihmisen kuoliaaksi. Niin täytyyhän se ottaa oikeudessakin huomioon. Täytyy ihmistä ymmärtää!

Nää curling curling curling vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Lukiessani koin myötätuntoa äitiä ja lasta kohtaan, mutta ihmettelin myös sitä, että mitä koulun pitäisi äidin mielestä tehdä.

Koulun tehtävä on kuitenkin - vaikka siitä tuntuu olevan sopimatonta puhua - antaa osviittaa siitä, mihin oppilas voisi suunnata peruskoulun jälkeen. Viimeistään yläkoulussa arvosanojen on perustuttava osaamiseen, ei vain yrittämiseen. On kamalaa, jos oppilaalle tulee käsitys siitä, että hän voi ruveta insinööriksi tai lääkäriksi, vaikka oikeasti oppimiskyky on heikko. Yläkoulussa on tehty virhe, jos lukio-opintoihin kykenemätön nuori saamansa "kannustavan" palautteen pohjalta menee lukioon ottamaan turpaansa.

Kyseisen oppilaan ongelmat vaikuttivat niin suurilta, että hänen paikkansa ei ole yleisopetuksessa. Ei aineenopettaja, jolla voi olla 150 - 500 oppilasta, voi opettaa kutakin oppilasta oman suunnitelman ja tavoitteiden mukaan. Tämä voi olla kurjaa, mutta ei se ole open vika.  

Yläkoulussa ei äidin väitteestä huolimatta käytetä Gaussin käyrää. Kokeet ovat todella helppoja läpäistä. Lähes kaikista yläkoulun kokeista saa vitosen ihan siksi, koska osaa tuurilla laittaa rastin tai vetää viivan oikeaan kohtaan. Oikeasti oppilaiden osiaamiserot ovat paljon suurempia kuin arvosanoista voi päätellä, ja yleisopetuksen opettajan tehtävä on tarjota haasteita myös lahjakkaille. Kokeet ja arviointi menettävät täysin merkityksensä, jos ihan vain mukavuuden vuoksi annetaan kaikille kymppi tai vähintään kasi ja kehut päälle.

Jos oppilas tarvitsee omat kokeet, suunta on erityisluokka.

Jos olet oikeasti aineenope, olen todella huolissani. Et tiedä opetuslaista tai erityisoppilaiden integroinnista selvästi mitään. Mutta mitä ilmeisimmin olet tavis-av-mamma, joka vaan tykkää lytätä erityisoppilaita.

Olet väärässä. Likimainkaan kaikki erityisoppilaat tai yksilöllistetyllä oppisuunnitelmalla opiskelevat lapset EIVÄT ole erityisluokissa. Tästä voidaan sitten tietysti olla montaa mieltä, onko tuo järkevää, mutta näin se on - kiitos kuntien innon säästää opetusmäärärahoissa.

Integroiduilla erityisoppilailla ON oikeus - jos heillä on yksilöllistetty opetussuunnitelma - saada yksilöllistettyä opetusta, mukaanlukien kokeita.

Heitä ei ensin opetetan kapeammalla tietomäärällä ja sitten kyykytetä menemään kokeeseen, jossa kysytään asioita, joita heille ei ole opetettu! Olisiko tuo sinusta muka oikeasti ok???

Äläkä yhtään huoli, kyllä he ja heidän perheensä tietävät, että yksilöllistämisestä tulee merkintä peruskoulun päästötodistukseen, eikä sillä pääse minne tahansa jatko-opiskelemaan.

"Jos oppilas on opiskellut yhteistä oppiainetta yksilöllisen, henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) määritellyn oppimäärän mukaisesti, arvioidaan hänen tietojaan ja taitojaan suhteessa hänen yksilöllisiin tavoitteisiinsa. Kyseisten oppiaineiden arvioinnissa ei siis käytetä päättöarvioinnin kriteerejä. Päättöarviointi voi näissä aineissa olla sanallinen tai numeerinen. Sekä

sanallinen arvio että numeroarvosana varustetaan tähdellä (*). Todistuksen lisätietoja -kohtaan tulee maininta, että oppilas on opiskellut tähdellä merkityt oppiaineet henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa määritellyn yksilöllisen oppimäärän mukaan."

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamisee…

13

Vierailija kirjoitti:

No hei. Eilisessä Turun Sanomassa oli jonkun vajakkiäidin kirjoitus siitä kun hänen täysi-ikäiset lapsensa ovat niin oppimishäiriöisiä ja paniikkihäiriöisiä että eivät läpäise ajokoetta useista yrityksistä huolimatta. Äiti syytti ajoinssejä!!! Että kun on lääkärin todistus siitä että on tämmöisiä häiriöitä niin se pitäisi ottaa huomioon ajokoetta arvostellessa.

Ja varmaan sitten myöhemmin jos joku oppimishäiriöinen ja paniikkihäiriöinen ajaa paniikkikohtauksessaan jonkun toisen ihmisen kuoliaaksi. Niin täytyyhän se ottaa oikeudessakin huomioon. Täytyy ihmistä ymmärtää!

Nää curling curling curling vanhemmat.

Pitäisikö sinua ymmärtää, vaikka olet ilkeä paska?

Koska nykyään kaikki integroidaan luokkaan. Ja paikat joissa on erityisluokkia niissä on oppimisvaikeuksista ja käytösvaikeuksista kärsivistä samassa. Moni herkkä hiljainen ei pärjää sellaisessa ympäristössä. Oman lapseni kohdalla kaikki riippuu opettajasta. Joku antaa äänikirjan ja pitää esim. suullisia kokeita ja ne menee aina loistavasti. Toisella tunnilla ei ole kirjaa ja kaikkien pitää tehdä lennossa muistiinpanot vihkoon ja se on ainoa mikä oppilaalla on käytössä. Hidas kirjoittaja putoaa kärryiltä jo pelkän stressin takia. Ja kuulkaahan, eikö kuitenkin erityisoppilaan vanhemmat ole ne jotka parhaiten näkevät kokonaistilanteen? Kuunelkaamme/uskokaamme heitä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus oli kyllä vähän outo ja siinä syytettiin olemattomista ja oudoista asioista niin opettajia kuin koulua.

Ensiksikin arvostelun tarkoitus ei ole musertaa oppilasta, mutta jollakin tavalla taso pitää mitata tasapuolisesti. Kyseinen oppilas oli saanut niin numeron 5 kuin 10 joten luulisi äidinkin ymmärtävän että mittaus toimii. Varsinainen virhe koski sitä että peruskoulussa olisi käytössä Gaussin käyrä mikä ei siis pidä paikkansa. Gaussin käyrää käytetään ylioppilaskirjoituksissa.

 

En myöskään ymmärtänyt mitä äiti oikein toivoi koululta. Lisää huomiota? Helpommin numeroita? Numeroarvostelua arvosteli, mutta aikoi juhlia kymppia kotona. Oli myös iloinen että lapsi oli "tavallisella" luokalla mutta samalla toivoi että lapsi olisi saanut erityishuominointia tms.

 

 

Koulussa pitäisi mitata oppimista ja osaamista eikä kirjoittamis nopeutta. Jos ajatellaan omaa lastani. Hänellä on hyvä muisti, mutta kömpelöt kädet. Hän osaa asian, mutta ei ehdi kirjoittaa. Kumpaa kokeessa pitää painottaa? Lapsi saisi kympin jos ehtisi kirjoittaa, mutta nyt saa vain 5 koska puolet jää tekemättä. Suulliseti koe olisi tehty 15 minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Tässä kuvastuu asian ydin. Oppilas leimaaan "vajakiksi" vaikka hän olisi kuinka älykäs, jos joku ominaisuus on heikko. Esim. kirjoittaminen. Keskiverto taas loistaa vaikka älykkyys ei riittäisi mihinkään. Kunhan ehtii kirjoittaa jotain ja saa 7-8 kokeita. Joskus edes ymmärtämättä asiaa. Tuo asenne opetetaan lapsille ja se siirtyy luokkaan.

Kirjoituksesta huokuu läpi se, että lapsi on nimenomaan haluttu tavalliseen kouluun. Eli halutaan, että lasta kohdellaan tavallisena, mutta ei sittenkään kuitenkaan saisi tavallisena kohdella.

Otan osaa lapsen tilanteeseen ja ongelmiin, mutta yhtä aika aihmettelen sitä, että miksi koulun kokeesta pitäisi antaa ansaittua parempi numero vaan siksi ettei tulisi paha mieli ja että lapsi ei lannistuisi. Sopeutetussa oppimäärässä asia on ihan eri.

Yläkoulun keskiarvon perusteella hakeudutaan mm. lukioihin. Numeroiden ja keskiarvojen on oltava vertailukelpoisia ja reiluja. Ei vitosen suorituksesta voi ysiä antaa vain siksi, että se olisi äidistä reilua ja kannustavaa.

Jos joudut joskus esim lääketieteellisen toimenpiteen kohteeksi, haluatko että sen suorittaa joku, joka tekee sen oikeasti kiitettävän arvoisesti - vai kelpaako sinulle nelosen arvoinen suoritus, josta on annettu kymppi sosiaalisista syistä. Arvostelulla on tarkoituksensa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesta huokuu läpi se, että lapsi on nimenomaan haluttu tavalliseen kouluun. Eli halutaan, että lasta kohdellaan tavallisena, mutta ei sittenkään kuitenkaan saisi tavallisena kohdella.

Otan osaa lapsen tilanteeseen ja ongelmiin, mutta yhtä aika aihmettelen sitä, että miksi koulun kokeesta pitäisi antaa ansaittua parempi numero vaan siksi ettei tulisi paha mieli ja että lapsi ei lannistuisi. Sopeutetussa oppimäärässä asia on ihan eri.

Yläkoulun keskiarvon perusteella hakeudutaan mm. lukioihin. Numeroiden ja keskiarvojen on oltava vertailukelpoisia ja reiluja. Ei vitosen suorituksesta voi ysiä antaa vain siksi, että se olisi äidistä reilua ja kannustavaa.

Jos joudut joskus esim lääketieteellisen toimenpiteen kohteeksi, haluatko että sen suorittaa joku, joka tekee sen oikeasti kiitettävän arvoisesti - vai kelpaako sinulle nelosen arvoinen suoritus, josta on annettu kymppi sosiaalisista syistä. Arvostelulla on tarkoituksensa.

Älä nyt jöpise sinäkin.

A) oppilas opiskelee yksilöllistettyä oppisuunnitelmaa. Sanotaan tuossa mielipidekirjoituksessa täysin selvästi.

B) sellaisilla oppilailla on oikeus yksilölliseen arviointiin, myös kokeisiin

C) yksilöllistämisestä tulee merkintä peruskoulun päästötodistukseen, joten ihan turhaan siellä nyt murehdit, että joku saisi helpommalla parempia arvosanoja kuin oma nicopetterisi. Yksilöllistetty 8 ei ole samanarvoinen jatko-opintoihin pyrittäessä kuin normikasi.

13

Joo. Täällä ei porukka nyt tiedä, mistä on kyse. Kolmetoista kiitos tiedon jakamisesta, noin se on: sopeutetussa opetuksessa olevalle tehdään omat kokeet ja häntä arvioidaan eri kriteerein. Ja sopeutetusta opetuksesta tulee merkintä eikä sillä arvosanalla ole sama arvo jatkoon hakiessa kuin normaalioppilaiden samalla arvosanalla. Musta toi äiti hesarissa vaati vain sitä, mikä kuuluukin. Jos oppilaat integroidaan, se sopeutettu opetus pitää hoitua aineenopettajien toimesta silti. Ei voi aatella, että lapselle opetetaan vähemmän ja perusteellisemmin mutta sitten kuulusteluissa vaaditaan laajaa oppimäärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesta huokuu läpi se, että lapsi on nimenomaan haluttu tavalliseen kouluun. Eli halutaan, että lasta kohdellaan tavallisena, mutta ei sittenkään kuitenkaan saisi tavallisena kohdella.

Otan osaa lapsen tilanteeseen ja ongelmiin, mutta yhtä aika aihmettelen sitä, että miksi koulun kokeesta pitäisi antaa ansaittua parempi numero vaan siksi ettei tulisi paha mieli ja että lapsi ei lannistuisi. Sopeutetussa oppimäärässä asia on ihan eri.

Yläkoulun keskiarvon perusteella hakeudutaan mm. lukioihin. Numeroiden ja keskiarvojen on oltava vertailukelpoisia ja reiluja. Ei vitosen suorituksesta voi ysiä antaa vain siksi, että se olisi äidistä reilua ja kannustavaa.

Jos joudut joskus esim lääketieteellisen toimenpiteen kohteeksi, haluatko että sen suorittaa joku, joka tekee sen oikeasti kiitettävän arvoisesti - vai kelpaako sinulle nelosen arvoinen suoritus, josta on annettu kymppi sosiaalisista syistä. Arvostelulla on tarkoituksensa.

Älä nyt jöpise sinäkin.

A) oppilas opiskelee yksilöllistettyä oppisuunnitelmaa. Sanotaan tuossa mielipidekirjoituksessa täysin selvästi.

B) sellaisilla oppilailla on oikeus yksilölliseen arviointiin, myös kokeisiin

C) yksilöllistämisestä tulee merkintä peruskoulun päästötodistukseen, joten ihan turhaan siellä nyt murehdit, että joku saisi helpommalla parempia arvosanoja kuin oma nicopetterisi. Yksilöllistetty 8 ei ole samanarvoinen jatko-opintoihin pyrittäessä kuin normikasi.

13

Eli lapsen kirjoittajan lapsen pitäisi saada olla normaalikoulussa normaalisti ja tulla kohdellusti normaalina, mutta sitten ei kuitenkaan. Miksi se lapsi niitä normikokeita tekee alunperinkään sitten? Ja miksi lapsen opetusta verrataan normiopetukseen jos se ei sitä saa olla kuitenkaan. Mikä on pointti? Haluan lapselleni erityisopetusta, erityisopetussuunnitelman, erityisarvostelun, erityisopettajan ja kaiken mukautettua - mutta arvostelen tavallista peruskoulua kun se on tavallista ja ei eritysiopetusta. Siis haluan sinisen, mutta sen pitää olla punainen, mutta on ehdottomasti olatava sininen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesta huokuu läpi se, että lapsi on nimenomaan haluttu tavalliseen kouluun. Eli halutaan, että lasta kohdellaan tavallisena, mutta ei sittenkään kuitenkaan saisi tavallisena kohdella.

Otan osaa lapsen tilanteeseen ja ongelmiin, mutta yhtä aika aihmettelen sitä, että miksi koulun kokeesta pitäisi antaa ansaittua parempi numero vaan siksi ettei tulisi paha mieli ja että lapsi ei lannistuisi. Sopeutetussa oppimäärässä asia on ihan eri.

Yläkoulun keskiarvon perusteella hakeudutaan mm. lukioihin. Numeroiden ja keskiarvojen on oltava vertailukelpoisia ja reiluja. Ei vitosen suorituksesta voi ysiä antaa vain siksi, että se olisi äidistä reilua ja kannustavaa.

Jos joudut joskus esim lääketieteellisen toimenpiteen kohteeksi, haluatko että sen suorittaa joku, joka tekee sen oikeasti kiitettävän arvoisesti - vai kelpaako sinulle nelosen arvoinen suoritus, josta on annettu kymppi sosiaalisista syistä. Arvostelulla on tarkoituksensa.

Älä nyt jöpise sinäkin.

A) oppilas opiskelee yksilöllistettyä oppisuunnitelmaa. Sanotaan tuossa mielipidekirjoituksessa täysin selvästi.

B) sellaisilla oppilailla on oikeus yksilölliseen arviointiin, myös kokeisiin

C) yksilöllistämisestä tulee merkintä peruskoulun päästötodistukseen, joten ihan turhaan siellä nyt murehdit, että joku saisi helpommalla parempia arvosanoja kuin oma nicopetterisi. Yksilöllistetty 8 ei ole samanarvoinen jatko-opintoihin pyrittäessä kuin normikasi.

13

 

Eli lapsen kirjoittajan lapsen pitäisi saada olla normaalikoulussa normaalisti ja tulla kohdellusti normaalina, mutta sitten ei kuitenkaan. Miksi se lapsi niitä normikokeita tekee alunperinkään sitten? Ja miksi lapsen opetusta verrataan normiopetukseen jos se ei sitä saa olla kuitenkaan. Mikä on pointti? Haluan lapselleni erityisopetusta, erityisopetussuunnitelman, erityisarvostelun, erityisopettajan ja kaiken mukautettua - mutta arvostelen tavallista peruskoulua kun se on tavallista ja ei eritysiopetusta. Siis haluan sinisen, mutta sen pitää olla punainen, mutta on ehdottomasti olatava sininen.

Jumalauta. Sitähän se äiti nimenomaan ihmettelee, että miksi kokeita ei ole sopeutettu, vaikka lapsellaan on yksilöllistetty opetussuunnitelma!!!! Oikeasti, nyt lue se mielipidekirjoitus äläkä höperehdi. Hän iloitsi, kun kerrankin oli lapsensa saanut - kuten pitäisi saada aina - tehdä erityisopettajan laatiman, yksilöllistetyn kokeen.

Yksilöllistämistä varten useissa yläkouluissa on laaja-alaisia erityisopettajia, mutta ehkä heitä ei ole sitten riittävästi, jos kaikille erityisoppilaille ei riitä tukea.

Hän siis (väännän vielä kerran rautalangasta) kertoo lapsensa olevan erityisoppilas ja tarvitsevan yksilöllistettyä opetusta (josta olemassa siis dg ja kunnan erityisopetuspäätös), mutta jostain syystä opettajat ovat istuttaneet vekaraa normitunneilla ja normikokeissa. Hän kertoo myös, että tieto lapsen yksilöllistämisestä on ollut hänen oman aktiivisuutensa varassa, ja hän on joutunut joka opettajalle erikseen kertomaan lapsensa tarpeista sen sijaan, että tieto kulkisi koulun sisällä esim. luokanvalvojalta tai erityisopettajalta. Tämä osin on tietoturvan aiheuttamaa, mutta se ON epäkohta.

13

Ok. No nyt ymmärrän. Vähän huonosti tuo message tulee mielipidekirjotuksesta selville.

Miksi pitää ylipäätään opiskella koulussa? Oppivelvollisuuden voi suorittaa vaikka kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ok. No nyt ymmärrän. Vähän huonosti tuo message tulee mielipidekirjotuksesta selville.

Niin tulee, olen samaa mieltä. Siksi ap (sinä?) kysyykin taustoja.

13

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää ylipäätään opiskella koulussa? Oppivelvollisuuden voi suorittaa vaikka kotona.

Kyllä voi, ja osa erityislapsista niin tekeekin.

Mutta ei voi lähteä siitä, että kun koulu rikkoo erityisopetuspäätöksessä olevaa yksilöllistettyä opetussuunnitelmaa ja opetushallituksen nimenomaisia ohjeita, niin KODIN vastuulla on korjata koulun virheet, toisen vanhemman pitää jäädä pois töistä ja lapsi ottaa kotiopetukseen.

Kyllä minä lähtisin siitä, että säädöksiä on noudatettava, eikä säästöt saa sanella sitä, miten lakia noudatetaan.

13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää ylipäätään opiskella koulussa? Oppivelvollisuuden voi suorittaa vaikka kotona.

Kyllä voi, ja osa erityislapsista niin tekeekin.

Mutta ei voi lähteä siitä, että kun koulu rikkoo erityisopetuspäätöksessä olevaa yksilöllistettyä opetussuunnitelmaa ja opetushallituksen nimenomaisia ohjeita, niin KODIN vastuulla on korjata koulun virheet, toisen vanhemman pitää jäädä pois töistä ja lapsi ottaa kotiopetukseen.

Kyllä minä lähtisin siitä, että säädöksiä on noudatettava, eikä säästöt saa sanella sitä, miten lakia noudatetaan.

13

Totta, puhut asiaa. Minä ajattelin vain siltä kantilta, että jos kotona koetaan tuo kouluasia noin vahvasti eikä siihen ehkä ole tulossa muutosta, niin vaihtoehtojakin on.

Meillä on dysfasiasta ja kehitysviiveestä diagnosoitu lapsi erityisluokalla ja homma toimii, mutta ystävän dysfaatikko on integrotu normaaliluokkaan.

Ala-aste meni vielä suht hyvin kun opettaja oli perillä lapsen haasteista, mutta yläkoulussa joka ope on eri, eikä kukaan ota kunnolla vastuuta.

Osa kokeista on sopeutettuja mutta on lapsi joutunut normikokeisiinkin välillä ja siinä on säätämistä miten kurssiarviointi tehdään kun osa kokeista on kymppejä ja osa viitosia. Ystävä on joutunut kokoustanaan niiden opettajien kanssa vähän väliä, joskus koe on uusittu helpompana kun on siitä valittanut.

Mut ei se ole oikein, homman pitäisi sujua opetussuunnitelman mukaan eikä miten sattuu!