Erityisoppilaan äidin kirjoitus HS:ssa. En ymmärrä.

Sympatiseeraan todella tätä äitiä ja lasta, mutta olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä. Mitä koulu voi tossa tehdä? Mitä tämä äiti ehdottaa ratkaisuksi? Ei mitään. Jos ja kun koulunkäynti on tuskaa, niin miksi sitä ei tosiaan helpotettaisi menemällä erityiskouluun/luokalle?

Voiko syy olla se, että erityisluokalle tai -kouluun ei pääse, ellei ole vakavia syitä? Lievät ja keskivaikeat oireet ei riitä kustannusten takia.

Minä myös ihmettelin juttua. Äiti tuntuu olevan pettynyt siihen, että kaikilla aineenopettajilla ei olekaan erityisopettajan pätevyyttä tai resursseja huomioida juuri hänen lastaan yksilöllisesti. En esimerkiksi minä osaa tuosta noin vain aineenopettajan pätevyydellä suunnitella opetusta ja kokeita niin, että kaikki erilaiset diagnoosit ja niihin liittyvät rajoitteet ja valmiudet tulevat huomioiduiksi. Olen myös aina ajatellut, että kokeiden tarkoitus on mitata osaamista, ei tuottaa onnistumisen elämyksiä. Totta kai kuitenkin ymmärrän oppilaan ja äidin pettymyksen, kun aina vain tulee heikkoja arvosanoja. Äiti kertoo lapsensa opiskelevan mukautetusti. Tämä tarkoittaa mm. pienryhmäopetusta tarpeen mukaan ja mainittuja erityisopettajan laatimia kokeita. Jos oppilas tarvitsee apua kaikissa aineissa ja taustalla on voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ei minusta hänen paikkansa ylipäätään ole yleisopetuksessa. Nykyään on tosin vallalla ajatus, että kaikki oppilaat pitää integroida muka tasapuolisuuden nimissä, eikä erityisluokkia juuri ole. Säästöjähän sillä oikeasti haetaan.

Olisiko noita jännitystilojakaan niin paljon jos saisi olla pienemmässä ryhmässä eikä tarvitsisi koko ajan pinnistellä osaamisen äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Voiko syy olla se, että erityisluokalle tai -kouluun ei pääse, ellei ole vakavia syitä? Lievät ja keskivaikeat oireet ei riitä kustannusten takia.

Kyllä tuossa luulisi olevan jo riittävät syyt, kun poissaolojakin tulee jatkuvasti.

Suomessa huomioidaan erilaiset oppijat todella hyvin. Useimmissa maissa jäisi täysin ilman tukea. Varmasti opettajissa on eroja. Ja välillä vanhemmat joutuvat taistelemaan tuet lapselleen. Mutta en yleistäisi että asiat nyt noin huonosti olisi.

Jos joskuskaan olisin elämäni tilanteissa tullut yhteiskunnan taholta kohdelluksi yksilönä sanoisin, taistelkaa. Koska kuitenkin olen tavis, jonka huolet ovat aina olleet omia, niin sanon, tyytykää. Tehkää omasta elämästänne oman näköisenne parhaanne mukaan.

Aivan käsittämätön kirjoitus oli kyllä. Toki sympatiseeraan tätä teiniä, mutta... kun vaan EI noin.

Äiti voi opiskella lapsen kanssa lisää kotona. Niin muualla tehtäisiin. Lisää duunia kehiin, ei vinkunaa

Ei tällaista tilannetta voida ratkaista normikoulussa. Lapsi kuuluisi erityisopetukseen. Äiti ei näe asian toista puolta - jos koulun kaikki resurssit suunnataan hänen erityislapseensa jäävät muut vaille heille kuuluvaa normasliin tahtiin etenevää opetusta.

"Tänään saimme iloisia uutisia, kun erityisopettajan laatiman kokeen numero oli melkein kymppi. Emme korosta suorittamista, mutta lapselleni hyvä numero on tärkeä."

Melkein kymppi, ei siis kymppi kuitenkaan. Taitaa äidillekin ne numerot merkata liikaa.

Äiti ei ole hyväksynyt tosiasiaa että lapsensa on vajaakykyinen. Ei ole peruskoulun vika jos lapsensa on vajakki. Olisi ottanut kotiopetukseen tämän piilevän neron ja kaivanut esiin hänen erityislahjakkuutensa. 

Mielestäni lapsi joka ei kykene suoriutumaan peruskoulun oppimäärästä on heikkolahjainen. 

Peruskoulussa tehdään moniammatillista yhteistyötä, pidetään palavereja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Lisäksi meidän opetushenkilöstö on korkeasti koulutettua. 

Olisihan se surullista jos tuollainen kohtalo olisi osunut omaan perheeseen. Onnekseni lapset ovat pärjänneet koulussa hyvin. 

Ihmeellistä arvosanoihin tuijottamista tosiaan tuolta äidiltä. Eikö voisi keskittyä siihen mitä lapsi oppii ja osaa? Mitä uusia tietoja ja taitoja koulussa on opittu? Arvosanat ovat muutenkin todella yksiulotteinen mittari ja suosii etenkin peruskoulussa todella paljon niitä, joilla on hyvä muisti.

Ysi, luepa tuo kirjoitus ensin, ennen kuin tuomitset. Siinähän juurikin kerrotaan, että lapsi opiskelee kotona - mitä todennäköisimmin juuri äitinsä kanssa - kokeisiin todella paljon ja silti arvosana on viitonen.

Kun puhutaan oikeista oppimisvaikeuksista, eikä mistään laiskuudesta, voi hyvin olla, että edes tunnollisella pänttäämisellä ei vaan pärjää! Asioita ei ymmärrä, eikä tietoja osaa soveltaa. Pelkkä mekaaninen ulkoa oppiminen - joka sekin siis on oppimisvaikeuksista kärsivälle erittäin vaikeaa - ei RIITÄ enää yläkoulun kokeissa.

Minulla on as-lapsi, joka oppii ulkoa todella helposti, mutta hänellekin reaaliaineet tuottavat enemmän tuskaa, kun pitäisi osata vastata esseevastauksin ja tulkita oppimiaan tietoja. Hän opiskelee yleisen oppisuunnitelman mukaan erityisluokassa, ja on jopa oikein hyvä matematiikassa ja kielissä, mutta reaaliaineita joudumme yhdessä tankkaamaan paljon. Kaikilla sekään ei auta.

Kieltämättä tuo kirjoitus on vähän sumea sen suhteen, MITÄ äiti tarkalleen ottaen toivoo. Sen kuitenkin ymmärrän oikein hyvin erityisoppilaan äitinä, mitä hän sanoo tiedonkulun ongelmista. Tietosuoja on vedett nykyään jo överiksi, mikään tieto - edes erityisopetuksessa olevan oppilaan diagnoosipaperit - eivät siirry uudelle opettajalle esim. yläasteelle siirtyessä.

Voin myös hyvin kuvitella, että jos - kuten kunnat säästösyistä nykyään kovin, kovin mielellään tekevät - erityisoppilas on integroitu normaaliluokkaan, tukitoimet ovat riittämättömiä. Yleisopettajat eivät osaa TAI vaivaudu (kyllä, opettajistakaan kaikki eivät ole ahkeria ja paneutuneita) yksiöllistämään, vaikka integroidun erityisopillaan oikeus yksilöllistettyyn opetukseen on ihan laissa!

Minua kyllä vähän ihmetyttää, mistä te kuvittelette tietävänne, että äiti EI haluaisi lapselleen erityisluokkapaikkaa? Erillisiä erityiskouluja on vähän, useimmat erityisluokatkin ovat normaaleissa kouluissa. Hän mielestäni pikemminkin ironisoi sitä "kyllä se on niiiiin tärkeää pitää erityisoppilaatkin peruskoulussa" kirjoituksen alussa.

Oppimisesta pitää saada onnistumisen kokemuksia. Jos niitä ei saa, semmoisia Ahaa-elämyksiä, oppimisesta häviää motivaatio. Simple as that.

Erityisoppilaan äiti stadista

Tämä kuuluu juuri näiihin saman luokan asioihin, miksi joku nauttii siitä että vain hänen kakaransa säätää ja säveltää muskarin tai perhekerhon hartaudessa, vaeltaa leffassa ym

Jos joku ehdottaisi, että jätetään hartaus pois, ja kaikki  vain möykkäävät kerhossa koko ajan ja juoksevat päättömästi, tämä mamma jäisi kokonaan pois, jolla on nämä "vilkkaat" ja "liikunnalliset".

Myöskään ikinä häiriköt eivät suostuisi asumaan pelkästään toisten samanlaisten kanssa. Nämä, jotka eivät yritäkään hillitä tekemiensä lasten äänenkäyttöä vaikkapa, koska eivät asu korvessa.

Äiti voi olla itsekin heikkolahjainen, tuontyyppiset ongelmat ovat periytyviä.

Ehkä ei kykene antamaan lapselleen tarvittavaa tukea kotona. Jos paljon poissaoloja on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka.

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä vähän ihmetyttää, mistä te kuvittelette tietävänne, että äiti EI haluaisi lapselleen erityisluokkapaikkaa? Erillisiä erityiskouluja on vähän, useimmat erityisluokatkin ovat normaaleissa kouluissa. Hän mielestäni pikemminkin ironisoi sitä "kyllä se on niiiiin tärkeää pitää erityisoppilaatkin peruskoulussa" kirjoituksen alussa.

Oppimisesta pitää saada onnistumisen kokemuksia. Jos niitä ei saa, semmoisia Ahaa-elämyksiä, oppimisesta häviää motivaatio. Simple as that.

Erityisoppilaan äiti stadista

Ei tuo kyllä kuulosta ironialta 

"On hienoa, että erityisoppilaat voivat käydä normikoulua – kaikki kun haluavat olla samanlaisia."

vaan enemmän siltä ettei halua leimautua erilaiseksi. Tässä tapauksessa käy kyllä päinvastoin, se erilaisuus nimenomaan korostuu siellä tavallisten oppilaiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä arvosanoihin tuijottamista tosiaan tuolta äidiltä. Eikö voisi keskittyä siihen mitä lapsi oppii ja osaa? Mitä uusia tietoja ja taitoja koulussa on opittu? Arvosanat ovat muutenkin todella yksiulotteinen mittari ja suosii etenkin peruskoulussa todella paljon niitä, joilla on hyvä muisti.

Lapsi itse - teini-ikäinen jo osaa, tiedätkös - vertaa itseään muihin ja masentuu koe-viitosista. Jokainen meistä tarvitsee jaksaakseen onnistumisen kokemuksia.

13

Tämä kommentti heti ensimmäisessä kappaleessa jäi vaivaamaan  "On hienoa, että erityisoppilaat voivat käydä normikoulua – kaikki kun haluavat olla samanlaisia."

Valitettavasti tama  äiti ei käsitä, että hänen lapsensa ei ole samanlainen vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä vähän ihmetyttää, mistä te kuvittelette tietävänne, että äiti EI haluaisi lapselleen erityisluokkapaikkaa? Erillisiä erityiskouluja on vähän, useimmat erityisluokatkin ovat normaaleissa kouluissa. Hän mielestäni pikemminkin ironisoi sitä "kyllä se on niiiiin tärkeää pitää erityisoppilaatkin peruskoulussa" kirjoituksen alussa.

Oppimisesta pitää saada onnistumisen kokemuksia. Jos niitä ei saa, semmoisia Ahaa-elämyksiä, oppimisesta häviää motivaatio. Simple as that.

Erityisoppilaan äiti stadista

Ei tuo kyllä kuulosta ironialta 

"On hienoa, että erityisoppilaat voivat käydä normikoulua – kaikki kun haluavat olla samanlaisia."

vaan enemmän siltä ettei halua leimautua erilaiseksi. Tässä tapauksessa käy kyllä päinvastoin, se erilaisuus nimenomaan korostuu siellä tavallisten oppilaiden joukossa.

Minusta hän ironisoi, ja kertoo sitten, miten "hienoa" homma on todellisuudessa.

Joka tapauksessahan hänen lapselleen jo on erityisopetuspäätös, koska opiskelee yksilöllistetyllä oppimäärällä.

Tarkalleen ottaen hän ei edes kerro, onko hänen lapsensa erityisluokalla. Niilläkin opiskelevia integroidaan yksittäisissä aineissa yleisopetuksen luokkiin.

Olen samaa mieltä siinä, että kirjoituksessa pitäisi selkeämmin sanoa se, mitä äiti toivoo. Nyt se ei oikein käy selville.

Silti ihmetteln tämän ketjun kommentoijien lynkkaamishalua. Ei tuo äiti minusta mahdottomia vaadi, kun yksiköllistämisen oikeus tosiaan on laissa, kun puhutaan erityisopetuspäätöksen omaavista oppilaista.

13