Erityisoppilaan äidin kirjoitus HS:ssa. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko syy olla se, että erityisluokalle tai -kouluun ei pääse, ellei ole vakavia syitä? Lievät ja keskivaikeat oireet ei riitä kustannusten takia.

Kyllä tuossa luulisi olevan jo riittävät syyt, kun poissaolojakin tulee jatkuvasti.

Jos henkilö ei ole kehitysvammainen, hänen on vaikea saada paikkaa erityiskoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Luetun ymmärtämisesi on sitä tasoa, että olisit sinäkin varmaan hyötynyt yksilöllistämisestä... Millainen aikuinen puhuu lapsista käyttäen sanaa vajakki??

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommentti heti ensimmäisessä kappaleessa jäi vaivaamaan  "On hienoa, että erityisoppilaat voivat käydä normikoulua – kaikki kun haluavat olla samanlaisia."

 

Valitettavasti tama  äiti ei käsitä, että hänen lapsensa ei ole samanlainen vaikka kuinka haluaisi.

Hän taitaa tarkoittaa, että kaikki eivät halua olla samanlaisia, eikä kaikista tule samanlaisia. Lue rivien välistä! Suosittelen lukemaan yleisesti muutakin kuin koulukirjoja ja Aku Ankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Luetun ymmärtämisesi on sitä tasoa, että olisit sinäkin varmaan hyötynyt yksilöllistämisestä... Millainen aikuinen puhuu lapsista käyttäen sanaa vajakki??

Ööö...mistä päättelet että olen aikuinen???

Olette loukkaavia. Onneksi joku kommentoija sentään ymmärtääkin kirjoituksen. Minusta siinä kuvataan hyvin todella monen perheen kokemuksia pakko-integroinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä arvosanoihin tuijottamista tosiaan tuolta äidiltä. Eikö voisi keskittyä siihen mitä lapsi oppii ja osaa? Mitä uusia tietoja ja taitoja koulussa on opittu? Arvosanat ovat muutenkin todella yksiulotteinen mittari ja suosii etenkin peruskoulussa todella paljon niitä, joilla on hyvä muisti.

Lapsi itse - teini-ikäinen jo osaa, tiedätkös - vertaa itseään muihin ja masentuu koe-viitosista. Jokainen meistä tarvitsee jaksaakseen onnistumisen kokemuksia.

13

Totta kai, mutta kuten sanoin niin arvosanat ovat todella yksipuolinen osaamisen mittari. Kympin saa kun muistaa koealueen asiat ulkoa tai muistaa vaikka matikassa muutaman esimerkkilaskun ja tuurilla samat laskut sattuu kokeeseen. Minkäänlaista tiedon soveltamista tai päättelykykyä ei välttämättä tarvita.

Jos kerran lapsi opiskelee jo nyt eriytetyn oppimissuunnitelman mukaan, niin eikö sitä voisi rustata vaikka vielä niin, että tämän lapsen kokeita ei arvioida arvosanoilla vaan sanallisesti. Onkohan vanhempi puhunut noista huonojen arvosanojen vaikutuksesta lapsen itsetuntoon ja ehdottanut vaikka vähän tuollaista yksilöllisempää arviointitapaa. Ei olisi opettajalta kauhean suuri ponnistus arvioida sanallisesti yhden oppilaan osaaminen.

Jos erityisoppilaalla on yksilöllinen opetussuunnitelma, hänelle pitää tietenkin laatia myös kokeet sen oppimäärän mukaisesti. Päivänselvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä arvosanoihin tuijottamista tosiaan tuolta äidiltä. Eikö voisi keskittyä siihen mitä lapsi oppii ja osaa? Mitä uusia tietoja ja taitoja koulussa on opittu? Arvosanat ovat muutenkin todella yksiulotteinen mittari ja suosii etenkin peruskoulussa todella paljon niitä, joilla on hyvä muisti.

Lapsi itse - teini-ikäinen jo osaa, tiedätkös - vertaa itseään muihin ja masentuu koe-viitosista. Jokainen meistä tarvitsee jaksaakseen onnistumisen kokemuksia.

13

Totta kai, mutta kuten sanoin niin arvosanat ovat todella yksipuolinen osaamisen mittari. Kympin saa kun muistaa koealueen asiat ulkoa tai muistaa vaikka matikassa muutaman esimerkkilaskun ja tuurilla samat laskut sattuu kokeeseen. Minkäänlaista tiedon soveltamista tai päättelykykyä ei välttämättä tarvita.

Jos kerran lapsi opiskelee jo nyt eriytetyn oppimissuunnitelman mukaan, niin eikö sitä voisi rustata vaikka vielä niin, että tämän lapsen kokeita ei arvioida arvosanoilla vaan sanallisesti. Onkohan vanhempi puhunut noista huonojen arvosanojen vaikutuksesta lapsen itsetuntoon ja ehdottanut vaikka vähän tuollaista yksilöllisempää arviointitapaa. Ei olisi opettajalta kauhean suuri ponnistus arvioida sanallisesti yhden oppilaan osaaminen.

Ei olisi, ja siihen lapsella on jopa oikeus, koska erityisoppilas ja yksilöllistetty oppimäärä. Asia ei käy kirjoituksesta ilmi, mutta vanhempi kertoo joutuneensa jankkaamaan lapsensa oppisuunnitelmasta jokaisen opettajan kanssa erikseen, eli eiköhän hän ole asiasta puhunut jo kyllästymiseen asti. Tätä tarkoitin, kun moitin tiedonkulkua.

13

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää olla tavallisessa koulussa, jos ei siellä pärjää ja joutuu jatkuvasti tuntemaan huonommuutta? Mikä siinä erityiskoulussa on niin kamalaa? Leimautuminen? Siellä saisi ihan toisella tapaa onnistumisen kokemusta, kun henkilökuntakin on paremmin perillä oppimisvaikeuksista. Kumman päätös se tavallinen koulu yleensä on tuollaisessa tilanteessa, vanhemman vai oppilaan?

http://www.hs.fi/mielipide/a1448516791110?jako=f98af1a5389ab81b4ec82f1c…

No haloo, ei vanhempi tai lapsi voi päättää itse, miten koulunkäynti järjestetään! Ja onko siellä opettajana ihmisiä, jotka ymmärtävät erityisen oppijan vaikeudet! Suomessa on jo vuosia ollut pyrkimyksenä integroida tavalliseen kouluun kaikki muut paitsi kehitysvammaiset ja vaikeista keskittymisongelmista kärsivät. Ei perhe voi itse valita, jos kunta ei anna enemmän rahaa. Olen itse ollut erityisopettajan sijaisena pienessä kunnassa. Työmäärä on valtava. Osa oppilaista käy omassa luokassaan kaikki ne tunnit, joista heidän on arveltu suoriutuvan yleisopetuksen tahdissa ja opiskelee erityisopettajan ohjauksessa ne aineet, joissa ei pärjää. Tämä on veteen piirretty viiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Luetun ymmärtämisesi on sitä tasoa, että olisit sinäkin varmaan hyötynyt yksilöllistämisestä... Millainen aikuinen puhuu lapsista käyttäen sanaa vajakki??

Ööö...mistä päättelet että olen aikuinen???

Ööö siitä, että kouluaikaan palstailet täällä. Henkisesti nyt et ainakaan ole aikuinen, fyysisestä iästä en tiedä. Kasva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää olla tavallisessa koulussa, jos ei siellä pärjää ja joutuu jatkuvasti tuntemaan huonommuutta? Mikä siinä erityiskoulussa on niin kamalaa? Leimautuminen? Siellä saisi ihan toisella tapaa onnistumisen kokemusta, kun henkilökuntakin on paremmin perillä oppimisvaikeuksista. Kumman päätös se tavallinen koulu yleensä on tuollaisessa tilanteessa, vanhemman vai oppilaan?

http://www.hs.fi/mielipide/a1448516791110?jako=f98af1a5389ab81b4ec82f1c…

No haloo, ei vanhempi tai lapsi voi päättää itse, miten koulunkäynti järjestetään! Ja onko siellä opettajana ihmisiä, jotka ymmärtävät erityisen oppijan vaikeudet! Suomessa on jo vuosia ollut pyrkimyksenä integroida tavalliseen kouluun kaikki muut paitsi kehitysvammaiset ja vaikeista keskittymisongelmista kärsivät. Ei perhe voi itse valita, jos kunta ei anna enemmän rahaa. Olen itse ollut erityisopettajan sijaisena pienessä kunnassa. Työmäärä on valtava. Osa oppilaista käy omassa luokassaan kaikki ne tunnit, joista heidän on arveltu suoriutuvan yleisopetuksen tahdissa ja opiskelee erityisopettajan ohjauksessa ne aineet, joissa ei pärjää. Tämä on veteen piirretty viiva.

Juuri näin. Tosin on todella isoja eroja noissa erityisluokkajutuissa kuntien välillä. Ainakin täällä stadissa pääsee eritisluokalle myös ilman kehitysvammapäätöstä tai keskittymiskyvyn ongelmia.

13, erityisluokalla olevan as-teinin äiti

Kirjoitus oli kyllä vähän outo ja siinä syytettiin olemattomista ja oudoista asioista niin opettajia kuin koulua.

Ensiksikin arvostelun tarkoitus ei ole musertaa oppilasta, mutta jollakin tavalla taso pitää mitata tasapuolisesti. Kyseinen oppilas oli saanut niin numeron 5 kuin 10 joten luulisi äidinkin ymmärtävän että mittaus toimii. Varsinainen virhe koski sitä että peruskoulussa olisi käytössä Gaussin käyrä mikä ei siis pidä paikkansa. Gaussin käyrää käytetään ylioppilaskirjoituksissa.

En myöskään ymmärtänyt mitä äiti oikein toivoi koululta. Lisää huomiota? Helpommin numeroita? Numeroarvostelua arvosteli, mutta aikoi juhlia kymppia kotona. Oli myös iloinen että lapsi oli "tavallisella" luokalla mutta samalla toivoi että lapsi olisi saanut erityishuominointia tms.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiseeraan todella tätä äitiä ja lasta, mutta olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä. Mitä koulu voi tossa tehdä? Mitä tämä äiti ehdottaa ratkaisuksi? Ei mitään. Jos ja kun koulunkäynti on tuskaa, niin miksi sitä ei tosiaan helpotettaisi menemällä erityiskouluun/luokalle?

Menemällä? Ei sinne erityiskouluun pääse, jos on tehty päätös integroinnista. Erityisopetuksesta on säästetty vuosia, erityisluokkia vähennetty hurjasti ja erityisopetusta karsittu. Yksittäisen äidin vaikutusmahdollisuudet ovat pienet.

Paskassa demarisuomessa tuollaiset vajukkioppilaat ovat oikeastaan tärkeämpiä oppilaita kun ne oikeiden uuden nokioiden kehittäjät. Vajukit vievät opettajan ajan ja kestävyyden, joten opetus kärsii ja siinä kärsivät nämä normaalit ja fiksut tyypit. Vihaan tätä maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olettaako tuo oikeasti, että koko peruskouluopetus pitäisi suunnitella tuollaisten vajakkien ehdoilla? Suurin osa peruskoulun läpikäyvistä on kuitenkin ihan normaaleja ja oppimiskykyisiä, joten mahtais mennä heille aika tylsäksi jos tuollaisten ehdoilla pitäisi edetä...

Luetun ymmärtämisesi on sitä tasoa, että olisit sinäkin varmaan hyötynyt yksilöllistämisestä... Millainen aikuinen puhuu lapsista käyttäen sanaa vajakki??

Ööö...mistä päättelet että olen aikuinen???

Ööö siitä, että kouluaikaan palstailet täällä. Henkisesti nyt et ainakaan ole aikuinen, fyysisestä iästä en tiedä. Kasva!

Mikä on "kouluaika"? Koskaan kuullut esim. hyppytunneista, kotona sairastamisesta tai 10-aamuista? Ja miksi ihmeessä pitäisi kasvaa aikuiseksi, kun en sellainen vielä ikänikään puolesta ole?

Vierailija kirjoitti:

Jos erityisoppilaalla on yksilöllinen opetussuunnitelma, hänelle pitää tietenkin laatia myös kokeet sen oppimäärän mukaisesti. Päivänselvä juttu.

Toki. Olin vuoden opettajana, tein siis sijaisuuksia, kun opiskelin ylempää korkeakoulututkintoa. Opetusryhmät ovat melko suuria (noin 24 oppilasta luokassa). Tiettyihin aineisiin tulee kokeita oppikirjasarjan mukana, mikä helpottaa opettajan työtä. Yksittäinen opettaja ei kuitenkaan pysty tekemään yhdelle oppilaalle helpotettua koetta, jos on määritelty kurssin oppimistavoitteet. En minä ainakaan olisi edes osannut sellaista tehdä. Yhden sanallisen kokeen olen pitänyt oppilaan laaja-alaisesta lukihäiriöstä johtuen. Se on kuitenkin erilainen tilanne, kun oppilas osaa opetetut asiat pääpiirteittäin, vaikkei kykene kirjalliseen ilmaisuun. Varmasti kokeneilla opettajilla on enemmän osaamista aiheesta kuin sijaisilla, mutta kouluissa ei aina ole kokeneita ja osaavia opettajia.

Niin - eikä kukaan pidä niiden tavallisten oppimiskykyisten lasten oikeudesta oppia huolta.

Särähtää hieman korvaan tuo ilmaus "heikkolahjainen", jota jo useampi käytti. Onko lapsi todella mielestänne heikkolahjainen, jos hänellä on vaikeita oppimisvaikeuksia ja lukihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Särähtää hieman korvaan tuo ilmaus "heikkolahjainen", jota jo useampi käytti. Onko lapsi todella mielestänne heikkolahjainen, jos hänellä on vaikeita oppimisvaikeuksia ja lukihäiriö?

No ei se varmaan kauneinkaan sana ole, mutta käytännöllinen. Kaikkihan me ollaan joillain alueilla lahjakkaita, joillain keskivertoa ja jossakin heikkolahjaisisa. Ja jos se lahjattomuus napsahtaa juuri oppimisen ja luetunymmärtämisen kohdalle, niin ei tämä elämä helpoksi muodostu. Tai ainakin kannattaisi sitten olla ihan hemmetin lahjakas ja motivoitunut liikunnallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Niin - eikä kukaan pidä niiden tavallisten oppimiskykyisten lasten oikeudesta oppia huolta.

Tuo on ihan höpöhöpöä! Milloin olet viimeksi käynyt koulussa? Kyllähän meillä opetus järjestetään enemmistön ehdoilla. Valitettavasti resursseja muuhun ei ole. Enemmistön tahdissa edetään ja oppikirjojen opintokokonaisuudet määrittävät pitkälti sen, mitä oppiaineessa käydään läpi. Yksilöllisyys ei toteudu siten kuin päättäjät ovat vaatineet.