Kuinka huonoja graduja olette lukeneet/kirjoittaneet? Kertokaa vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus törmäsin Helsingin yliopistolta jossain s-tieteessä tehtyyn graduun, jonka aiheena oli Helsinkiin 2000-luvun alkupuolella rantautunut kahvilakulttuuri. Ystävän kanssa harmiteltiin, että ei oltu itse tajuttu, että siinä Wayne's Coffeessa ja Dropissa hengaillessa olisi voinut samalla tehdä "tieteellistä tutkimusta".  Muistaakseni gradu oli kyllä ihan hyvin kirjoitettu.

Ihan ok aihe moneltakin kannalta, ei mitään vikaa. En ihan ymmärtänyt, miksi tämä on tässä ketjussa, jos gradukin oli ihan hyvin kirjoitettu? 

 

Hyvin kirjoitetulla tarkoitin lähinnä sujuvasti kirjoitettua, ei kirjoitusvirheitä ja tekstikin kulki. Ei mulle kyllä ihan auennut sen tieteellinen arvo. Mitä ei tietysti gradussa kauheasti tarvitse olla. Ihmisten tarkkailu kahvilassa olisi kyllä ollut paljon leppoisampaa, kuin yrittää ymmärtää kaavaa ja vielä käyttää sitä luovasti omassa kandityössä. Tätä tuskaillessa kun törmäsin tuohan kahvilatutkimukseen. 

Eipä sitä aiheesta voi päätellä onko tutkimuksen teko leppoisaa :) Jos on jotain etnografiaa kahviloissa tehty istumalla kahvilassa aamusta iltaan, niin kuulostaa aikamoiselta hommalta minun mielestäni. Ja siinäkin saatetaan hyvinkin "käyttää jotain kaavaa". 

Et ymmärrä tuon tieteellistä arvoa? Niin no. Itse näen montakin syytä pitää tuota arvokkaana. Mietipäs vaikka olisiko tutkimuksesta hyötyä, jos olisit kahvilanpitäjä ;)

up

Lisää näitä. Tarvin henkistä tukea. Itse tässä väsäilen ihan liian lyhyellä aikataululla aivan paskaa gradua. Kuinka huonolla voi päästä läpi?

Ilmeisesti vielä esitysseminaarin jälkeen työtä saa korjata? Mikä hyöty opponoinnista muuten olisi? Laitan toivoni tähän.

Tää keskustelu asettaa kyllä oman (nyt työn alla olevan) graduni ihan uuteen valoon, ehkä siitä sittenkin tulee jotain. Mitään vuoden gradupalkintoa ei toki odotettavissa :D Pitäisi vain pikkuhiljaa laskea sitä itselle asettamaani rimaa, niin saisi koko homman joskus valmiiksi..................................

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu asettaa kyllä oman (nyt työn alla olevan) graduni ihan uuteen valoon, ehkä siitä sittenkin tulee jotain. Mitään vuoden gradupalkintoa ei toki odotettavissa :D Pitäisi vain pikkuhiljaa laskea sitä itselle asettamaani rimaa, niin saisi koko homman joskus valmiiksi..................................

Se oma rimahan on yleensä se korkein ja suurin kompastus kivi. Itsellä tavoitteena vain valmistuminen, joten surkeinkin arvosana riittää. Mietin vaan, että kuinka paska se voi olla, että menee läpi.

Gradun tarketit: 

*Min 60 sivua jotain läpinää, teoriasta mielellään edes 30% jotenkin relevanttia, että empiiriaa voi pohdiskella sen valossa. 

*Selkeät kysymykset alussa ja vastaukset niihin lopussa

*Metodologia niin hyvin selitetty, että voitaisiin toistaa

*Nätti ulkonäkö ja lähteet oikein

Tein itse surkeahkon gradun. Koko homma kusi jo alkumetreillä: otin ohjaajan painostuksesta menetelmän, jota en osannut käyttää. Ohjaaja painosti kuitenkin jatkamaan aiheen tutkimista kyseisellä menetelmällä, vaikka ilmaisin jatkuvasti ongelmistani. Järkevintä olisi ollut muuttaa tutkimuksen aihetta ja menetelmää, mutta olin tyhmä enkä muuttanut työtä helpommaksi.

Tein gradua useamman vuoden, sillä motivaatiota tehdä gradu nopeasti valmiiksi ei ollut. Lopulta kyllästyin roikkuvaan työhön ja kirjoitin sen valmiiksi. Aineisto oli jo ehtinyt hieman vanhenemaan ja osoittautui liian suppeaksi, mutten jaksanut enää kasata uutta aineistoa. Menetelmää en vieläkään ymmärtänyt ja koitin parhaani mukaan soveltaa sitä. Viimeistelyvaiheessa olin jo niin kyrpiintynyt koko graduun, etten jaksanut oikolukea työtä. Sinne jäi kirjoitusvirheitä ja keskeneräisiä lauseita. Taisi jokunen lähdekin jäädä asianmukaisesti merkkaamatta. Onneksi gradu meni läpi ja pääsin elämässä eteenpäin. Arvostelussa sain kritiikkiä mm. menetelmän käytöstä, kielioppivirheistä ja suppeudesta.

Kyllähän se vähän hävettää, että tuli tehtyä surkea gradu, sillä muuten sain kursseista hyviä ja erinomaisia arvosanoja. No, kai palautettu ja hyväksytty gradu on parempi kuin kesken jätetty työ?

Kyllä aikamoisen huonoja graduja menee läpi, eli ei huolta :) Oman graduiluni oli kyllä sellaista kivireen perässä vetämistä... Nyt olen onnellinen vain siitä, että se on ohi! Gradu on loppujen lopuksi kuitenkin vain opintosuoritus siinä missä muutkin. Kannattaa panostaa johdantoon, tutkimuskysymyksiin ja pohdintaan. Gradun läpimenoon ei tarvita superkattavaa teoriaosuutta tai briljanttia analyysiä, vähempikin riittää. Viimeisellä luvulla voi vielä pelastaa paljon, joten sitä ei kannata tehdä hutaisten vaikka siinä vaiheessa koko homman yleensä haluaisi vain äkkiä loppuun! 

Vierailija kirjoitti:

Tein itse surkeahkon gradun. Koko homma kusi jo alkumetreillä: otin ohjaajan painostuksesta menetelmän, jota en osannut käyttää. Ohjaaja painosti kuitenkin jatkamaan aiheen tutkimista kyseisellä menetelmällä, vaikka ilmaisin jatkuvasti ongelmistani. Järkevintä olisi ollut muuttaa tutkimuksen aihetta ja menetelmää, mutta olin tyhmä enkä muuttanut työtä helpommaksi.

Tein gradua useamman vuoden, sillä motivaatiota tehdä gradu nopeasti valmiiksi ei ollut. Lopulta kyllästyin roikkuvaan työhön ja kirjoitin sen valmiiksi. Aineisto oli jo ehtinyt hieman vanhenemaan ja osoittautui liian suppeaksi, mutten jaksanut enää kasata uutta aineistoa. Menetelmää en vieläkään ymmärtänyt ja koitin parhaani mukaan soveltaa sitä. Viimeistelyvaiheessa olin jo niin kyrpiintynyt koko graduun, etten jaksanut oikolukea työtä. Sinne jäi kirjoitusvirheitä ja keskeneräisiä lauseita. Taisi jokunen lähdekin jäädä asianmukaisesti merkkaamatta. Onneksi gradu meni läpi ja pääsin elämässä eteenpäin. Arvostelussa sain kritiikkiä mm. menetelmän käytöstä, kielioppivirheistä ja suppeudesta.

Kyllähän se vähän hävettää, että tuli tehtyä surkea gradu, sillä muuten sain kursseista hyviä ja erinomaisia arvosanoja. No, kai palautettu ja hyväksytty gradu on parempi kuin kesken jätetty työ?

Ehdottomasti paras gradu on valmis gradu!

kyllä aikamoista skeidaa menee läpi. Itse olen puhtaaksikirjoitranut näitä ja voisin vannoa, että jotkut ovat kuin peruskoululaisten sepustuksia. Olen vain ajatellut, että jos tieto ok, niin ei sitten väliä. Itse en olis kehdannut moisia lauseita kirjoittaa...

Kiitos kommenteista. Näillä saan itseni tsempattua alisuoriutumaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Kun kyselin vinkkejä proffalta, hän kehotti juoda inspiraatioks pullon punaviiniä ja antaa näppäimistön laulaa. Sillä menetelmällä sainkin jaaritusta tuotettua riittävän määrän, ja lopulta gradun valmiiksi.

Kuten vanha viisaus kuuluu: "Write drunk, edit sober."

Kandia kirjoitin ihan intopiukeana ja olin liekeissä siitä että vihdoin sai itse valita mitä tutkii ja mistä kirjoittaa. Työ olikin hyvä ja sain siitä parhaan arvosanan ja erityismaininnan laitokselta. Kolme vuotta eteenpäin kandista kirjoitin gradua. Kirjoitin ns. jatkoa kandilleni, eli syvällisempää tutkimusta lähes samasta aiheesta. Valehtelematta voin sanoa että kandikin osoitti parempaa osaamista kuin gradu. Gradua kirjoittaessa kuoppasin samalla kaikki tulevaisuuden haaveet lisensiaatti- ja tohtoriopinnoista, päätin etten enää koskaan halua tehdä tutkimusta yhtään mistään. Lähteet ja rakenne oli kunnossa, mutta siitä miten hyvin perusteltuja argumentit olivat ja kaikki muu on kyllä aika tulkinnanvaraista, tutkimusaihe lähti sivuraiteille ja toisaalta puuttui sellaista asiaa mikä olisi varmaan ollut aika helvetin olennaista näin jälkikäteen ajatellen.

MUTTA! Vaikka pakersin kyyneleet silmissä puolivuotta ja olisin mielummin synnyttänyt neljä lasta samalla kun hampaita vedetään irti, sain sen kutaleen valmiiksi ja arvosana ei ollut huonoin mahdollinen edes. Sain jopa töitä eikä ketään onneksi ole kiinnostanut koko gradu lainkaan.

Hahhah, gradutuska jatkuu yhä! Loppu häämöttää, vai häämöttääkö..

ap

Vierailija kirjoitti:

Tein itse surkeahkon gradun. Koko homma kusi jo alkumetreillä: otin ohjaajan painostuksesta menetelmän, jota en osannut käyttää. Ohjaaja painosti kuitenkin jatkamaan aiheen tutkimista kyseisellä menetelmällä, vaikka ilmaisin jatkuvasti ongelmistani. Järkevintä olisi ollut muuttaa tutkimuksen aihetta ja menetelmää, mutta olin tyhmä enkä muuttanut työtä helpommaksi.

Tein gradua useamman vuoden, sillä motivaatiota tehdä gradu nopeasti valmiiksi ei ollut. Lopulta kyllästyin roikkuvaan työhön ja kirjoitin sen valmiiksi. Aineisto oli jo ehtinyt hieman vanhenemaan ja osoittautui liian suppeaksi, mutten jaksanut enää kasata uutta aineistoa. Menetelmää en vieläkään ymmärtänyt ja koitin parhaani mukaan soveltaa sitä. Viimeistelyvaiheessa olin jo niin kyrpiintynyt koko graduun, etten jaksanut oikolukea työtä. Sinne jäi kirjoitusvirheitä ja keskeneräisiä lauseita. Taisi jokunen lähdekin jäädä asianmukaisesti merkkaamatta. Onneksi gradu meni läpi ja pääsin elämässä eteenpäin. Arvostelussa sain kritiikkiä mm. menetelmän käytöstä, kielioppivirheistä ja suppeudesta.

Kyllähän se vähän hävettää, että tuli tehtyä surkea gradu, sillä muuten sain kursseista hyviä ja erinomaisia arvosanoja. No, kai palautettu ja hyväksytty gradu on parempi kuin kesken jätetty työ?

Mikä menetelmä oli mielestäsi näin haastava? Itse olen miettimässä juuri, mitä menetelmää tulen käyttämään, ja olisi kiva kuulla minkä muut ovat kokeneet haastaviksi. Tuntuu, että kaikki tekevät nykyään fenomenografista tutkimusta, ja itseä taas kiinnostaa diskurssianalyysi.

Tiedättekö miksi sanotaan opiskelijaa, joka sai gradusta ykkösen? Maisteriksi! Tsemppiä kaikille graduntekoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein itse surkeahkon gradun. Koko homma kusi jo alkumetreillä: otin ohjaajan painostuksesta menetelmän, jota en osannut käyttää. Ohjaaja painosti kuitenkin jatkamaan aiheen tutkimista kyseisellä menetelmällä, vaikka ilmaisin jatkuvasti ongelmistani. Järkevintä olisi ollut muuttaa tutkimuksen aihetta ja menetelmää, mutta olin tyhmä enkä muuttanut työtä helpommaksi.

Tein gradua useamman vuoden, sillä motivaatiota tehdä gradu nopeasti valmiiksi ei ollut. Lopulta kyllästyin roikkuvaan työhön ja kirjoitin sen valmiiksi. Aineisto oli jo ehtinyt hieman vanhenemaan ja osoittautui liian suppeaksi, mutten jaksanut enää kasata uutta aineistoa. Menetelmää en vieläkään ymmärtänyt ja koitin parhaani mukaan soveltaa sitä. Viimeistelyvaiheessa olin jo niin kyrpiintynyt koko graduun, etten jaksanut oikolukea työtä. Sinne jäi kirjoitusvirheitä ja keskeneräisiä lauseita. Taisi jokunen lähdekin jäädä asianmukaisesti merkkaamatta. Onneksi gradu meni läpi ja pääsin elämässä eteenpäin. Arvostelussa sain kritiikkiä mm. menetelmän käytöstä, kielioppivirheistä ja suppeudesta.

Kyllähän se vähän hävettää, että tuli tehtyä surkea gradu, sillä muuten sain kursseista hyviä ja erinomaisia arvosanoja. No, kai palautettu ja hyväksytty gradu on parempi kuin kesken jätetty työ?

Mikä menetelmä oli mielestäsi näin haastava? Itse olen miettimässä juuri, mitä menetelmää tulen käyttämään, ja olisi kiva kuulla minkä muut ovat kokeneet haastaviksi. Tuntuu, että kaikki tekevät nykyään fenomenografista tutkimusta, ja itseä taas kiinnostaa diskurssianalyysi.

Itse en osannut diskurssianalyysiä ja vaihdoin sisällönanalyysiin, mutta moni on ihan selvinnyt siitä diskurssianalyysistä. 

Metodi valitaan niin, että se sopii aineistoon ja tutkimuskysymyksiin.

Ihan mielenkiinnosta näitä luen. Olen itse tekniikan alalta ja meillä opiskelijat tekevät diplomityön. Laajuudeltaan se tuntuu olevan samanlainen (60 sivua, 6-8kk). Diplomityöt liittyvät kuitenkin käytännössä aina johonkin todelliseen ongelmaan ja usein työt tehdään teollisuudessa osana tuotekehitysprojektia.

Onko gradujen teossa miten yleistä, että se tehdään yliopiston ulkopuolella, ja ovatko aiheet miten usein ns. todellisen elämän ongelmia joihin etsitään ratkaisua? Otetaanko gradun ratkaisut yleensä käyttöön?

Huoh! Ihana ketju näin graduahdistuksen keskelle! Kandityöstä on ikuisuus, sen jälkeen pääsin töihin. Neljä vuotta sitten tein syventävien opintojen tentit. Lähdekirjat olen lukenut ja muistiinpanot tehnyt aikoja sitten. Aikoinaan graduseminaarissa aiheeni pillastutti muita opiskelijoita ja sain satikutia. Se lienee ollut yhtenä kivenä kengässä töiden ohella, mutta isoin este on itsekritiikki. Tämä ketju voisi auttaa hölläämään sitä vähän, vaikka ihmettelen miehen voitan oman vastenmielisyyden tunteeni koko projektia kohtaan. Paskomaan tekstiä vaan ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah, gradutuska jatkuu yhä! Loppu häämöttää, vai häämöttääkö..

ap

Mä tein omani 3 kuukaudessa ja arvosanaksi tuli non sine. Aimoa tavoite oli saada hyväksytty arvosana ja paperit ulos. Runnoin menemään 5 iltaa viikossa työn ohella ja pidin rimaa matalalla. Lopputulos: maisterin paperit ja vakituinen virka.

Ei sitä gradua kannata hautoa ja potea mitään ihmeellisiä tuskia, tekemällä se tulee tehdyksi! Tee itsellesi aikataulu ja deadline ja pidät niistä kiinni. Tsemppiä!

Tulin etsimään lohduttavia kokemuksia täältä. Gradun tekeminen on jumittanut, kun teoriani on kamala Pandoran lipas, jota sovelletaan joka paikassa miten sattuu, enkä edes henkilökohtaisesti allekirjoita sen premissejä. Tuntuu typerältä esittää, että se on ihan pätevä viitekehys kun en oikeasti ole sitä mieltä.

Analyysilla ja teorialla on mun tekstissä vain huterahko yhteys, eikä mun argumentit kestä kovin syvällistä tarkastelua. Argumentaatiovirheitä täynnä koko teksti.

Lisäksi aineisto on liian suppea ja huonosti valikoitu.

Usko silti, että tämä riittää kakkoseen (meillä asteikko 1-5, jossa 5 on täysin julkaisuvalmis tieteellinen tutkimus jossa on hyödyllisiä tuloksia). Täytyis vaan saada valmiiksi...