Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut brassailevat lapsillaan jatkuvasti...
25.11.2015 |
rasittavaa kuultavaa. Jos esimerkiksi itse tokaisen ääneen, että harmittaa ettei oma lapsi vielä konttaa, niin jokos tälläinen brassailija alkaa selittää kuinka hänen lapsensa konttasi jo ennen kaikkia muita. Yleensä brassailijan lapsi on myös oppinut puhumaan seitsemänkuukautisena, kävelemään kymmenkuisena, kuivaksi 1,5-vuotiaana jne. Yöt nukkuu aina hyvin, syö tietenkin loistavasti ja on muutenkin esimerkillinen joka ikisessä asiassa. Näitä juttuja jauhetaan myös somessa ja samalla kiillotetaan omaa kuvaa vanhempana, kuinka kaikki saavutukset ovat onnistumista vanhempana. AAAAArghhh!
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vähätellenkö pitäisi omista lapsistaan puhua?! Minä olen ylpeä lapsistani ja vanhenmuudestani ja aion jatkossakin tämän tuoda esille!
Okei, no mutta mitä reaktiota odotat vastineeksi? Että kuulija alkaa myös kehua sinun lapsiasi ja sinun vanhemmuuttasi jne. Mikä tuon kehumisen pääpointti on? Harvaa kuitenkaan kiinnostaa ihan hirveästi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ole itse mitään niin pätee muilla. Ylpeä ja onnellinen toki saa olla, mutta päteminen on eri asia.
Ja valitettavasti emme pysty huokaisemaan helpotuksesta ja todeta, että nytpä kasvaa kotona älykäs, motorinen ja pärjäävä lapsi kun jo sitä ja tätäkin oppi jo niin ja niin aikaisin. Ei vaan valitettavasti voi. Suomi on täynnä 3 veenä lukemaan oppineita, joista ei tullut kuin keskivertoja missään. Toki niidenkin joukosta älykkäitä löytyy, mutta ei se mitään takaa.
Ja kun ne lapset on niitä kouluikäisiä, ketään ei enää kiinnosta milloin alkoi konttaamaan. Tuskin sitä itsekään muistat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppineet kävelemään 8-10 kuisina..puhuneet vuoden ikäisinä sanoja..oppineet kuivaksi 2,5 vuotiaina..kääntyneet 3 kk ja kontanneet 6 kk..pyöräilevät 3 vuotiaina ja muutoin ovat liikunnallisia ja kova kiire päästä liikkeelle..
Pitäskö mun sitten valehdella jos kerran jonkun lapsi on hitaampi liikkeelle lähtijä ettei vaan tuu paha mieli?
No ei tietenkään valehdella. Hohhoijaa taas... Väännetään nyt rautalangasta. Kuvitellaanpa tämän tyyppinen keskustelu:
A: Moikka, mites teillä on mennyt?
B: Loistavast! Ainahan meillä hyvin menee.
A: Kiva. No itse olen vähän väsynyt, kun ei tuo vauva nuku öitään kunnolla vieläkään.
B: Miten niin ei nuku? Kyllä meidän Petteri nukkui jo tuon ikäisenä täydet yöt..
A: Okei.
B: Niin ja itseasiassa meidän Jannicakin nukkui.
A: Okei.
B: Katsos, ovat niin lahjakkaita motorisesti, että varmaan väsyivät aina päivän treeneistä.
A: Okei.
B: Oonksmä kertonut, että Petteri kääntyi jo kaksikuisena ja samoin Jannica! Molemmat myös oppivat kävelemään kahdeksankuisina!
A: vau.
B: Niin ja kai se nyt nukuttaa öisin, kun ovat muutenkin kehittyneet niin vinhaa vauhtia. Nää alkoi puhumaankin alta vuoden ikäisinä!
A: oho.
B: Joo, neuvolassa olivat ihan haloo, kun nää pälättivät "äitiä" ja "kukkaa" jo seitsenkuisina.
A: jopas.
B: Kyllä mä tosin tiedän, että meidän lapset ovat aika spesiaaleja näissä jutuissa, ettei muut kyllä näin aikaisin...
ap
jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähätellenkö pitäisi omista lapsistaan puhua?! Minä olen ylpeä lapsistani ja vanhenmuudestani ja aion jatkossakin tämän tuoda esille!
Okei, no mutta mitä reaktiota odotat vastineeksi? Että kuulija alkaa myös kehua sinun lapsiasi ja sinun vanhemmuuttasi jne. Mikä tuon kehumisen pääpointti on? Harvaa kuitenkaan kiinnostaa ihan hirveästi. ap
Harvaa kiinnostaa enää puhua muista kuin itsestään ja monia ei haluta toisaalta edes enää puhua omista asioistaan. Siksi ihmiset viettävät mielummin aikaa yksinään ja netissä, koska ketään ei enää kiinnosta muiden jutut. Sitten aina välillä joku kirjoittaa nettipalstoille kuinka haluaisi empatiaa ja kertoa asioistaan ystäville, johon muut vastaavat ettei ketään kiinnosta kuunnella muiden juttuja, joten lopeta joko se valittaminen tai kehuminen. Ketään kun ei kiinnosta sinun matkasi, perheesi, työsi, työkaverisi, harrastuksesi, koirasi, kissasi, äitisi, kotisi, sisustuksesi. Kaikkein vähiten sinun lapsesi ja mitä hänelle kuuluu. Ketään kun ei kiinnosta tai ehkä neuvolatätiä, koska hänelle maksetaan siitä.
Kyllä omia lapsia saa kehua - heille itselleen joka päivä ja vieraille harkitusti. Kerskuminen ärsyttää eikä ole hienotunteista (tyyliin joku suree työttömyyttä ja toinen kehuu urallaan). Kamalinta on että kerskuminen ei koskaan lopu. Tätini on aina kehunut serkkutytön saavutuksia ja nyt aikuisena hän on arvatenkin maailman esimerkillisin ja urheilullisin äiti omille lapsilleen.Täti jaksaa joka kulmassa kehua miten "Minna" ei anna koskaan karkkia lapsilleen eikä telkkariakaan katsota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia lapsia saa kehua - heille itselleen joka päivä ja vieraille harkitusti. Kerskuminen ärsyttää eikä ole hienotunteista (tyyliin joku suree työttömyyttä ja toinen kehuu urallaan). Kamalinta on että kerskuminen ei koskaan lopu. Tätini on aina kehunut serkkutytön saavutuksia ja nyt aikuisena hän on arvatenkin maailman esimerkillisin ja urheilullisin äiti omille lapsilleen.Täti jaksaa joka kulmassa kehua miten "Minna" ei anna koskaan karkkia lapsilleen eikä telkkariakaan katsota.
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että teot puhuvat puolestaan. Jos minun lapseni olisi maailman lahjakkain, niin eiköhän se näy muillekin ilman mainostamista. Sama pätee työhön, parisuhteeseen, ihan kaikkeen.
ap
Eräs tuttuni sanoi kerran osuvasti: 'Puhu omista lapsistasi juuri sen verran kun jaksat näytellä olevasi kiinnostunut muiden lapsista.'
Tietty on iso ero sillä, milloin puhe on keskustelua, milloin pätemistä ja milloin kilpailua tai jotain muuta. Oikeat ystävät kyllä tukevat ja kannustavat sinua sekä kuuntelevat vastavuoroisesti sinuakin.
Työpaikan kahvipöydässä kutsumme 'ylittäjiksi' ihmisiä, jotka eivät pysty kuuntelemaan toisen tarinaa vaan haluavat heti kertoa päälle jotain 'parempaa'. He eivät ollenkaan ymmärrä jutun juonta.
Mutta lohdutukseksi: Jos lapsesi on oikeasti motorisesti ja liikunnallisesti huippu, muut tulevat sen kyllä huomaamaan kun hän isona pokkaa mestaruuksia yksi toisensa perään. Samoin jos hän on huippuälykäs, muut tulevat sen kyllä huomaamaan hänen hienosta urastaan. Jos hän on erityisen hyvä sosiaalisesti ja tavoiltaan, sekin tullaanhuomaamaan kun hänestä pidetään automaattisesti, ilman että vanhempi kertoo kuinka hieno hän on.
Mutta jos taaperoikäisenä ylistät hänen erinomaisuuttaan ja hänestä tuleekin jotain ihan muuta niin kaikki huomaavat senkin kyllä - koska muistelevat huvittuneina pätemistäsi taaperovaiheen kehityksellä. Ehkä hän onkin entinen lupaus, joka oppi konttaamaan ennen muita, mutta siihen se sitten jäikin.
Joten älkää huoliko - se kyllä tullaan näkemään millaisia lapsistanne tulee oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppineet kävelemään 8-10 kuisina..puhuneet vuoden ikäisinä sanoja..oppineet kuivaksi 2,5 vuotiaina..kääntyneet 3 kk ja kontanneet 6 kk..pyöräilevät 3 vuotiaina ja muutoin ovat liikunnallisia ja kova kiire päästä liikkeelle..
Pitäskö mun sitten valehdella jos kerran jonkun lapsi on hitaampi liikkeelle lähtijä ettei vaan tuu paha mieli?
No ei tietenkään valehdella. Hohhoijaa taas... Väännetään nyt rautalangasta. Kuvitellaanpa tämän tyyppinen keskustelu:
A: Moikka, mites teillä on mennyt?
B: Loistavast! Ainahan meillä hyvin menee.
A: Kiva. No itse olen vähän väsynyt, kun ei tuo vauva nuku öitään kunnolla vieläkään.
B: Miten niin ei nuku? Kyllä meidän Petteri nukkui jo tuon ikäisenä täydet yöt..
A: Okei.
B: Niin ja itseasiassa meidän Jannicakin nukkui.
A: Okei.
B: Katsos, ovat niin lahjakkaita motorisesti, että varmaan väsyivät aina päivän treeneistä.
A: Okei.
B: Oonksmä kertonut, että Petteri kääntyi jo kaksikuisena ja samoin Jannica! Molemmat myös oppivat kävelemään kahdeksankuisina!
A: vau.
B: Niin ja kai se nyt nukuttaa öisin, kun ovat muutenkin kehittyneet niin vinhaa vauhtia. Nää alkoi puhumaankin alta vuoden ikäisinä!
A: oho.
B: Joo, neuvolassa olivat ihan haloo, kun nää pälättivät "äitiä" ja "kukkaa" jo seitsenkuisina.
A: jopas.
B: Kyllä mä tosin tiedän, että meidän lapset ovat aika spesiaaleja näissä jutuissa, ettei muut kyllä näin aikaisin...
ap
jne.
No toi on kyllä oikeesti ärsyttävää. Onneks en oo tavannu tuollaisia ihmisiä oikeassa elämässä, vaan täällä palstamaailmassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia lapsia saa kehua - heille itselleen joka päivä ja vieraille harkitusti. Kerskuminen ärsyttää eikä ole hienotunteista (tyyliin joku suree työttömyyttä ja toinen kehuu urallaan). Kamalinta on että kerskuminen ei koskaan lopu. Tätini on aina kehunut serkkutytön saavutuksia ja nyt aikuisena hän on arvatenkin maailman esimerkillisin ja urheilullisin äiti omille lapsilleen.Täti jaksaa joka kulmassa kehua miten "Minna" ei anna koskaan karkkia lapsilleen eikä telkkariakaan katsota.
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että teot puhuvat puolestaan. Jos minun lapseni olisi maailman lahjakkain, niin eiköhän se näy muillekin ilman mainostamista. Sama pätee työhön, parisuhteeseen, ihan kaikkeen.
ap
Juuri näin. Jos lapsesi on sosiaalinen ja mukava muut huomaavat sen kyllä ilman, että yrität vakuuttaa hänen sellainen olevan. Urheilullinen ja akateeminenkin menestys tullaan kyllä myöhemmin huomaamaan jos sellaista on. Konttaamisella päteminen on siinä vaiheessa pientä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset oppineet kävelemään 8-10 kuisina..puhuneet vuoden ikäisinä sanoja..oppineet kuivaksi 2,5 vuotiaina..kääntyneet 3 kk ja kontanneet 6 kk..pyöräilevät 3 vuotiaina ja muutoin ovat liikunnallisia ja kova kiire päästä liikkeelle..
Pitäskö mun sitten valehdella jos kerran jonkun lapsi on hitaampi liikkeelle lähtijä ettei vaan tuu paha mieli?
No ei tietenkään valehdella. Hohhoijaa taas... Väännetään nyt rautalangasta. Kuvitellaanpa tämän tyyppinen keskustelu:
A: Moikka, mites teillä on mennyt?
B: Loistavast! Ainahan meillä hyvin menee.
A: Kiva. No itse olen vähän väsynyt, kun ei tuo vauva nuku öitään kunnolla vieläkään.
B: Miten niin ei nuku? Kyllä meidän Petteri nukkui jo tuon ikäisenä täydet yöt..
A: Okei.
B: Niin ja itseasiassa meidän Jannicakin nukkui.
A: Okei.
B: Katsos, ovat niin lahjakkaita motorisesti, että varmaan väsyivät aina päivän treeneistä.
A: Okei.
B: Oonksmä kertonut, että Petteri kääntyi jo kaksikuisena ja samoin Jannica! Molemmat myös oppivat kävelemään kahdeksankuisina!
A: vau.
B: Niin ja kai se nyt nukuttaa öisin, kun ovat muutenkin kehittyneet niin vinhaa vauhtia. Nää alkoi puhumaankin alta vuoden ikäisinä!
A: oho.
B: Joo, neuvolassa olivat ihan haloo, kun nää pälättivät "äitiä" ja "kukkaa" jo seitsenkuisina.
A: jopas.
B: Kyllä mä tosin tiedän, että meidän lapset ovat aika spesiaaleja näissä jutuissa, ettei muut kyllä näin aikaisin...
ap
jne.
Hieno esimerkki. Harmi, että omat vastauksesi menivät jo heti alussa pieleen. Sinun olis kuulunut alkaa kysymään, miten hän onnistui tuossa nukuttamisessa. Oliko lapset vaan sattumalta niin taitavia vai tekiköhän itse jotain hyvää? Miksi lapset alkoivat puhumaan niin aikaisin? Lukeeko hän paljon heille? Ovatko he myös luustoiältään edellä? Mistä hän tietää, että lapset ovat niin lahjakkaita eikä vaan kehittyneet nopeasti? Onko hän huomannut, että heillä on vaikeuksia muiden lasten kanssa kun ovat kehityksessä niin edellä muita jne. Tuollaiselta supermammalta olisi voinut oppia vaikka mitä.
Meillä anoppi kerskuu miehelläni, 45 v. Käyttää sumeilematta ilmaisuja huippuälykäs ja hyvä ihminen seurassa puhuessaan miehestäni. En tiedä mitä hän tällä saavuttaa koska kuten joku jo totesi, saavutukset ja luonne puhukoon puolestaan. Joskus anoppi on kehunut vieraille myös meidän lasten taitoja kuten aikaista lukemisen oppimista ja saanut kitkeriä vastauksia tyyliin äidin vatsassa varmaan oppi sitten lukemaan.Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ihanaa olla mummo, saan brassailla lapsenlapseni taidoilla niin paljon kuin sielu sietää, eikä kukaan pahoita mieltään. Pitävät minua vain lapsenlapseensa hullaantuneena isoäitinä, jolta on ehkä suhteellisuudentaju vähän kadoksissa. Saan olla juuri niin ylpeä ja iloinen kuin olen, ei tarvitse piilottaa kynttilää vakan alle. Jihuu!
Yhdellä kaverin lapsella on oppimisvaikeuksia. Kun on puhunut tästä kaveriporukassa niin toinen tosi empaattisena sitten alkaa kertomaan kuinka "pelottavan älykäs" hänen lapsensa on. Näinköhän lapsi on perinyt myös äitinsä sosiaalisen lahjakkuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs psykologi sanoi, että äidit taantuvat lasten tasolle. Siksi he eivät osaa aina tukea toisiaan siten kuin pitäisi vaan sosiaaliset taidot ovat kuin toistensa käsistä hikkalaatikoita lapioita kiskovien taaperoiden.
On vain olemassa ihmistyyppi, jonka on aina pantava paremmaksi / huonommaksi. Jos joku on hankkinut uuden pesukoneen ja maksanut siitä esim. 600 € ja kertoo, mitä toimintoja siinä on, niin jopa toinen kohta julistaa, että osti 400 eurolla huippukoneen, jossa on paljon, siis todella paljon enemmän toimintoja kuin keskustelukumppanin koneessa. Tai jos kertoo olleensa melkein viikon noroviruksen kourissa, niin jopa on toisella tauti kestänyt kaksi viikkoa.
Samalla tavalla kehuskellaan lapsilla ja niiden tekemisillä. Taas tuli hymypoika ja kympikäs todistus sekä vielä stipendikin. Ja erikseen mainittiin, kun on niin monipuolisesti lahjakas. Urheilussakin siirrettiin kilpailemaan isompien ryhmään, kun omaikäiset eivät koskaan voittaneet, aina vaan tämä ihmetenava. Minua jaksaa aina vaan huvittaa varsinkin tuo lasten kehuminen, ihan kuin se olisi pelkästään vanhempien ansiota. No hyvä on, onhan se lapsi saanut geeninsä vanhemmiltaan, mutta eivät taidot kehity pelkästään itsestään. Ja toisaalta samojen vanhempien geeneistä voi syntyä myös lapsi, joka on tyhmä kuin saapas ja muutenkin köntys.
Kyllä mua ainakin kiinnostaa muiden lasten taidot vaikka oppisivat ennen mun lapsia. Enkä pahoita mieltä jos sillä kerskuvat, mitä sitten, perässä tullaan. :)
Kyllähän sitä jokainen äiti on ylpeä omasta lapsestaan. Ja kyllä joidenkin lapsien hidas kehitys ihmetyttää. Tuttavan lapsi ei puhu vieläkään ja kuitenkin 2,5 vuotias. Edelleen puhuu jotain aivan mitään tarkoittavia sanoja. (vauvalässytystä?)
Vauvan äiti on sellainen tosi nopeasti puhuva äiti joka ei tunnut keskittyvän mihinkään. En ole kuullut hänen laulavan tai puhuvan selkeästi lapselle milloinkaan.
Alue: Aihe vapaa
Minun on oikeasti vaikea ymmärtää tämäntyyppistä ajatusmallia ystävyyssuhteissa. Vietät siis aikaa ystäviesi kanssa, mutta he eivät saa kertoa omista asioistaan, koska SINÄ haluat empatiaa? Heidän tarkoituksensa on siis monitoroida tarkasti millä mielialalla SINÄ olet liikkellä ja sitä mukaa sopeuttaa omat puheesi sinun mielentiloihisi? Pitäisikö heidän pimittää tai valehdella omat juttusi, jos sinä mainitset jotain joka sinun mielestäsi on huonosti? Itselläni tulee ainakin sellainen fiilis, että minua on huijattu, jos itse kerron jostain vaikeasta ja muut vääristelevät tai eivät kerro omia juttujaan siinä pelossa, että minä suuttuisin. Itse ainakin ajattelen, että jos minä kerron jostain asiasta, niin kyllä ystäväni saa puhua samasta asiasta, vaikka hänen kokemuksensa olisivatkin paremmat kuin minun. Ystäväni ei ole terapeuttini ja hänen positiiviset kokemuksensa ovat ihan yhtä tärkeitä kuin minun negatiiviset kokemukseni. Minusta ystävyys on juuri elämänsä jakamista niin hyvässä kuin pahassa.