Miksi jotkut brassailevat lapsillaan jatkuvasti...

Koska nämä henkilöt eivät enää itse saavuta tai onnistu missään brassailun arvoisessa.

Mun lapsi oppi kävelemään 8kk iässä ja kuivaksi alle puolitoistavuotiaana. Kaksivuotiaana ajoi pyörää ilman apupyöriä. Puhumaan oppi kunnolla vasta 2,5v, mutta on kaksikielinen, joten se kai liimakorvan lisäksi vähän hidasti puheen kehitystä.

Silloin, kun lapsi oppi taitojaan, olin itsekin ihan ymmälläni kovin aikaisesta kehityksestä, joten brassailin jo ihan senkin takia. Eikä mulla kotiäitinä ollut paljon muuta elämää lapsen lisäksi, joten kaikki irti siitä sitten. :)

Edelleenkin kerron kyllä, että millin lapseni on minkäkin taidon oppinut, jos aiheesta tulee jossain puhumaan. Se taas ei ole enää mielestäni brassailua vaan asioista keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oppi kävelemään 8kk iässä ja kuivaksi alle puolitoistavuotiaana. Kaksivuotiaana ajoi pyörää ilman apupyöriä. Puhumaan oppi kunnolla vasta 2,5v, mutta on kaksikielinen, joten se kai liimakorvan lisäksi vähän hidasti puheen kehitystä.

Silloin, kun lapsi oppi taitojaan, olin itsekin ihan ymmälläni kovin aikaisesta kehityksestä, joten brassailin jo ihan senkin takia. Eikä mulla kotiäitinä ollut paljon muuta elämää lapsen lisäksi, joten kaikki irti siitä sitten. :)

Edelleenkin kerron kyllä, että millin lapseni on minkäkin taidon oppinut, jos aiheesta tulee jossain puhumaan. Se taas ei ole enää mielestäni brassailua vaan asioista keskustelua.

ja siis, lapsi rupesi nukkumaan täysiä öitä vastaa melkein kolmevuotiaana eikä edelleenkään syö kovin hyvin. Silti näistäkin asioista puhun ihan yhtä avoimesti kuin noista brassailin arvoisistakin. :) T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

rasittavaa kuultavaa. Jos esimerkiksi itse tokaisen ääneen, että harmittaa ettei oma lapsi vielä konttaa, niin jokos tälläinen brassailija alkaa selittää kuinka hänen lapsensa konttasi jo ennen kaikkia muita. Yleensä brassailijan lapsi on myös oppinut puhumaan seitsemänkuukautisena, kävelemään kymmenkuisena, kuivaksi 1,5-vuotiaana jne. Yöt nukkuu aina hyvin, syö tietenkin loistavasti ja on muutenkin esimerkillinen joka ikisessä asiassa. Näitä juttuja jauhetaan myös somessa ja samalla kiillotetaan omaa kuvaa vanhempana, kuinka kaikki saavutukset ovat onnistumista vanhempana. AAAAArghhh!

Toiset oppii asioita nopeammin ja toiset hitaammin. Turha kadehtia niitä vanhempia, joiden lapset oppivat nopeammin. Kyllä se sunkin Jennicajannica vielä oppii ilman appareita ajamaan.

Miten toi nyt on brassailua? Onko siinä sitten joku kilpailu kenen lapsi kehittyy aiemmin? Miksi koet asian niin?

Kun ei ole muuta ylpeilyn aihetta kun ne pershedelmät.

Vierailija kirjoitti:

Miten toi nyt on brassailua? Onko siinä sitten joku kilpailu kenen lapsi kehittyy aiemmin? Miksi koet asian niin?

No ihan sama jos joku kaveri murehtisi mulle parisuhdeongelmistaan niin itse kiirehtisin siihen kertomaan, miten mainiosti oma parisuhteeni voi. Tai kun toinen on etsinyt työtä kuukausitolkulla, niin mainostaisin miten itsellä tärppäsi heti, koska "no, mun hakemukset on vaan tosi hyviä". ...Ovathan nuokin vain "asioista keskustelua". Itse kuitenkin nimittäisin tuollaista keskustelutoikkarointia sympatian puutteeksi ja sosiaaliseksi epä-älykkyydeksi. ap

Paitsi että ei ole oikeasti ongelma jos toinen lapsi konttaa aiemmin kuin toinen. Ihan yhtä hyvin ne konttaa ja kävelee ja ajaa pyörällä sitten aikuisena. Joillain ihmisillä ei vain ole sellaista hienotunteisuutta etteivät osaisi olla kehumataa itseään(=lapsiaan), ja toiset taas ottavat tähän liian herkästi itseensä.

Oottakaas vaan kun ne lapsoset lähtee kouluun ja alkaa harrastaa, sitten se kehuminen lähtee ihan lapasesta. Minun lapsen harrastusporukassa on yksi lapsi, joka on äitinsä mielestä poikkeuksellisen lahjakas ihan kaikessa. Ja toki myös taiteellisesti erityislahjakas. Hyvä hänelle, mutta kun ketään ei oikeasti kiinnosta.

Miten lapsista sitten pitäisi puhua, ettei se mene humblebargaamiseksi?!

Vierailija kirjoitti:

Oottakaas vaan kun ne lapsoset lähtee kouluun ja alkaa harrastaa, sitten se kehuminen lähtee ihan lapasesta. Minun lapsen harrastusporukassa on yksi lapsi, joka on äitinsä mielestä poikkeuksellisen lahjakas ihan kaikessa. Ja toki myös taiteellisesti erityislahjakas. Hyvä hänelle, mutta kun ketään ei oikeasti kiinnosta.

On se kauheaa, että joku kehuu lastaan jollekin ulkopuoliselle. Hyvä ettei sinua kiinnosta muiden lapset. Kyllä se elämä on vaan niin paljon parempaa, kun kaikki valittavat ja jos jotain hyvää on niin ymmärtäisivät pitää suunsa kiinni. Vaatimattomuus on aina kaunistanut Suomessa. Tosin ei saisi olla liian vaatimaton, ettei vaan kaunistu liikaa. Parasta on vaan olla suoraan huono ja hiljaa. Suomessa itsensä ja lastensa kehuminen on kuin kirosana. Sellaista ei vaan pitäisi päästää suustaan ulos.

Itse kuitenkin varmaan iloitset kun lapsesi oppii kääntymään ryömimään jne? Miksen minä saisi iloita siitä kun lapseni oppii uusia taitoja?? Etenkin kun olisi PAREMPI jos 5 kk ei osaisi vielä nousta seisomaan ja 8 kk kävellä ilman tukea.. Hän on esikoiseni ja ainokaiseni ja totta hemmetissä puhun hänen kehityksestään suunnilleen samassa vaiheessa olevien vauvojen vanhempien kanssa. Sen ei ole tarkoitus loukata ja minusta siinä on kuulijan vika jos loukkaantuu. Itse olisin paljon mieluummin ottanut temperamentiltaan tyytyväisemmän ja varovaisemman tapauksen ja olen oikeasti kateellinen niille joiden vauvat esim istuvat sylissä. Vauva onneksesi nukkuu huonosti, joten siitä ei tarvitse suuttua. Minä en kyllä pahoita mieltäni siitä jos joku kertoo vauvansa nukkuvan hyvin tai valittaa parista heräämisestä yöllä. Puuh...

Pitäiskö sitten olla vaan hiljaa? Vai kuinka täällä saa sanottua asian niin että se miellyttäisi? Vaikka mä avaisin keskustelun että meidän paavolla ei ole yksivuotiaana yhtäkään hammasta niin ei mua haittaa että joku tulee sanomaan että meidän liisalla oli syntyessään koko purukalusto o.O se on keskustelua, kaikki kehittyy eri vaiheessa. Ei pidä itse ottaa joka asiaa vittuiluna.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsista sitten pitäisi puhua, ettei se mene humblebargaamiseksi?!

no jos aikuiset menee kahvittelemaan, niin onko niistä lapsista ihan pakko jauhaa? Odottaako nuo, että heidän lastaan alkaa se toinenkin kehua tai olisi jotenkin tosi vaikuttunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottakaas vaan kun ne lapsoset lähtee kouluun ja alkaa harrastaa, sitten se kehuminen lähtee ihan lapasesta. Minun lapsen harrastusporukassa on yksi lapsi, joka on äitinsä mielestä poikkeuksellisen lahjakas ihan kaikessa. Ja toki myös taiteellisesti erityislahjakas. Hyvä hänelle, mutta kun ketään ei oikeasti kiinnosta.

On se kauheaa, että joku kehuu lastaan jollekin ulkopuoliselle. Hyvä ettei sinua kiinnosta muiden lapset. Kyllä se elämä on vaan niin paljon parempaa, kun kaikki valittavat ja jos jotain hyvää on niin ymmärtäisivät pitää suunsa kiinni. Vaatimattomuus on aina kaunistanut Suomessa. Tosin ei saisi olla liian vaatimaton, ettei vaan kaunistu liikaa. Parasta on vaan olla suoraan huono ja hiljaa. Suomessa itsensä ja lastensa kehuminen on kuin kirosana. Sellaista ei vaan pitäisi päästää suustaan ulos.

Joo, ei niitä passaa kehua. Eikä ylipäätään edes kertoa, miten niillä menee ja milloin ne on oppinu jotain. Paras on aina keksiä joku valituksen aihe omasta lapsestaan, vaikka tosiaan sitten ihan keksitty, ettei vaan tule liikaa kehuneeksi. Kyllä valittamisesta tulee aina kaikille parempi mieli.

Etenkin yhden lapsen äitien tulisi muistaa, etteivät vaan koskaan ikinä missään päästä suustaan edes puolikasta lausetta lapsiin liittyen, jos paikalla on usemman lapsen äiti, ettei vaan tule loukanneeksi näitä äitejä.

:-)

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sitten olla vaan hiljaa? Vai kuinka täällä saa sanottua asian niin että se miellyttäisi? Vaikka mä avaisin keskustelun että meidän paavolla ei ole yksivuotiaana yhtäkään hammasta niin ei mua haittaa että joku tulee sanomaan että meidän liisalla oli syntyessään koko purukalusto o.O se on keskustelua, kaikki kehittyy eri vaiheessa. Ei pidä itse ottaa joka asiaa vittuiluna.

ei toki kaikkea pidäkään ottaa itseensä, mutta tarkoitan sellaista... no brassailua ja suoranaista kehumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsista sitten pitäisi puhua, ettei se mene humblebargaamiseksi?!

no jos aikuiset menee kahvittelemaan, niin onko niistä lapsista ihan pakko jauhaa?

Evidenssi sanoo: kyllä on.

t. lapseton

Vähätellenkö pitäisi omista lapsistaan puhua?! Minä olen ylpeä lapsistani ja vanhenmuudestani ja aion jatkossakin tämän tuoda esille!

Jotkut ihmiset eivät tosiaan osaa keskustella "oikein". Eivät ymmärrä, ettei joka asiassa tarvitse sanoa miten itsellä asia on. Aina ei tehdä gallup-kyselyä, joskus toinen haluaa vain empatiaa. Itselleni ei tulis mieleenkään mainostaa kuinka itselläni on joku asia paremmin, jos toinen avautuu jostain. Yrittäisin ennemmin lohduttaa ja valaa uskoa toiseen.

Toisaalta, olen itse jo oppinut sen, ettei kannata koskaan kertoa mistään yksityisasiastaan muille. Puukkoa tulee selkään jossain vaiheessa joka tapauksessa, ei kannata antaa aseita käsiin toisille. Ei edes lähimmille ystäville. (Olen synkkis, tiedän)

Meillä lapset oppineet kävelemään 8-10 kuisina..puhuneet vuoden ikäisinä sanoja..oppineet kuivaksi 2,5 vuotiaina..kääntyneet 3 kk ja kontanneet 6 kk..pyöräilevät 3 vuotiaina ja muutoin ovat liikunnallisia ja kova kiire päästä liikkeelle..

Pitäskö mun sitten valehdella jos kerran jonkun lapsi on hitaampi liikkeelle lähtijä ettei vaan tuu paha mieli?