Luulen hankkivani silarit, tulkaa tuomitsemaan tai kannustamaan!

Olen 19-vuotias tyttö, joka on jo pitkään haaveillut isommasta rintavarustuksesta. Rahatkin niihin on jo säästetty  ja enää olis käynnissä tietynlainen prossessi vahvistaa näitä mun tuntemuksia ja kerätä rohkeutta leikkaukseen. Olen päättänyt, että jos vielä reilun vuoden päästä oon samoissa tuntemuksissa, niin olisi suunnitelmissa käydä konsultaatiossa ja lähteä ihan aikuisten oikeasti suunnittelemaan toteutusta. Siksi tavallaan haluaisin käydä läpi asiallista keskustelua aiheesta niin puolesta kuin vastaankin.

Nyt pohjana voisin siis käydä läpi omia motiivejani leikkaukseen. Mulla on semi pienet tissit kokoa 70c.  Koko C ehkä kuulostaa ihan keskivertokokoiselta, mutta mä olen rakenteeltani lyhyt ja aika atleettinen ja jämäkkä. Mulla on leveet hartiat, paksut käsivarret, leveä yläselkä ja rintakehä ja jykevät reidet ja takapuoli. Vyötärö on onneksi kaponen, mutta en siltikään ole mikään hento tyttö, jolla pienet rinnat olisi sopusuhtaset. Sen sijaan musta tuntuu että pienet tissit on eriparia mun vartalon kanssa enkä näytä yhtään sopusuhtaselta.

Ja nyt, ennen kuin tullaan jauhamaan itsetunnosta sun muusta minäkuvan parantamisesta, niin haluisin todeta, että leikkaus olisi mulle täysin pinnallinen komplikaatio. Toki mun itsetunnossa olisi parantamisen varaa, mutta en koe että haluan leikkaukseen huonon itsetunnon vuoksi. En ole koskaan hävennyt tai peitellyt tissejäni, itseasiassa pidän pieniä rintoja täysin normaaleina (vaikka en niitä ihannoikkaan), enkä varsinaisesti koe että se olisi asia joka täytyisi ns "korjata" ollakseni parempi nainen. Syy haluamaani leikkaukseen sen sijaan on se, että haluan kokea oloni kotoisaksi ruhossani ja rakastaa jokaista yksityiskohtaa. Tällä hetkellä en vihaa tissejäni, mutta en koe niitä kyllä millään lailla kauniiksi tai seksikkäiksikään, mikä on ehkä jollain lailla surullista, koska mulla on tissifetissi ja mun seksielämä jää siitä syystä paljosta paitsi.

Rintoja mä en hankkisi myöskään "yhteiskunnan painostuksesta" tai miesten vuoksi. Mä yksinkertaisesti pidän isoista rinnoista ja haluaisin hankkia ne siitäkin huolimatta, että suuri osa ihmisistä suhtautuu niihin vihamielisesti. En esittelisi niitä julkisesti tai hakisi niillä huomiota, vaan ne olisi leikkikalu, joista vain minä (ja kumppanini) saisi(mme) iloita ja muut toivon mukaan olisivat autuaan tietämättömiä koko leikkauksesta. Rintojen hankinta vaikuttaisi minun onnellisuuteen, mutten kokisi muuttuvani ihmisenä, sillä haluan kehittää itsetuntoani siten, ettei identiteettini perustu ulkokuoreen vaan siihen mitä olen sisältä: avoihini, käytökseeni muita kohtaan ja mielipiteisiini. Kauneus on mulle vaan ulkokuori, mutta vain sillä on todella merkitystä, millainen ihminen olen. Siitä huolimatta että en koe ritoja pakollisena edellytyksenä ollakseni "täysinäinen" niin haluaisin silti viihtyä kehossani ja tuntea oloni kotoisaksi.

Eniten tässä asiassa on kuitenkin mietityttänyt muut ihmiset. En halua tulla tuomituksi bimbona. Toisaalta musta on jotenkin ironista, että ne ihmiset jotka niin kiivaasti on pinnallisuutta ja ulkonäkökeskeisyyttä vastaan, on niitä, jotka eniten tuomitsee pelkän ulkokuoren perusteella. Eikös se jos mikä ole pinnallista?

Ja sitten vielä siihen kysymykseen että silikonit aiheuttavat nuorille ulkonäköpaineita. Mä ainakin koen, että se ei ole ongelma mitä muut tekee vaan se, että muiden tekemisestä pitää ottaa stressiä ja heittää omat aivot narikkaan. Mä en hanki silareita muiden vuoksi vaan itseni, joten jos joku kokee olonsa hyväksi pienitissisenä ja kuitenkin hankkii rintavarustuksen ympäristön paineesta, niin vika on vain ja ainoastaan omassa ajatusmaailmassa. Mä aijon ainakin olla just ja tasan niin itsekeskeinen, että mietin vaan sitä miltä musta tuntuu enkä sitä mitä muut haluaa.