Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies muuttui juntiksi vaihdettuaan työpaikkaa

Vierailija

Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, ja tästä yli kaksi vuotta mies oli edellisessä työpaikassaan. Hän teki palvelu- ja myyntihommaa, jossa vaadittiin sosiaalisuutta, siistiä ulkoasua yms. Sen verran kuin tiedän hänen silloisia työkavereitaan, niin olivat mukavaa ja fiksuakin porukkaa. Mies piti työstään ja oli hyvä siinä. Jatkokoulutussuunnitelmiakin oli.

Tänä vuonna mies vaihtoi kuitenkin yllättäen huoltohommiin. Liksa on aavistuksen parempi ja pomo on miehen tuttu, joka sai hänet houkuteltua vaihtamaan työpaikkaa. Muutos, joka miehessä on nyt tapahtunut, ei ole minun, eikä monen muunkaan miehen lähipiiriläisen mieleen. Kohteliaasta, siististä, urheilullisesta miehestä on tullut kaljaa rakastava, kiroileva ja roskaruokaa mässäävä sohvaperuna. Nykyisen työpaikan vanhemmat äijät tuntuvat olevan miehen idoleita ja käytös on muuttunut sen mukaiseksi.

Miehen oli tarkoitus lähteä ensi vuonna iltaopiskelemaan, mutta nyt ei enää kiinnostakaan, koska "ei sillä koulutuksella mitään tee". Miehen urheiluharrastukset ovat vaihtuneet telkkarin tuijotukseen ja muutama kalja maistuu turhan usein. Työpäivien aikana ruokavalio on luokkaa kebab tai mäkkiruoka. Mies itsekin myönsi, ettei kehtaisi edes syödä terveellistä ruokaa töissä, koska työporukka katsoisi kieroon. Työpaikalla viljellään naisia halventavaa sovinistihuumoria, joka kantautuu nykyään kotiin asti. Yhä enemmän huomaan sitäkin, että mies kieltäytyy tekemästä "akkojen juttuja", kuten pyykinpesua ja siivousta. Perussiisti pukeutuminen on vaihtunut paskaisiin duunivaatteisiin, jotka päällä voi kulkea ilmeisesti missä vain, kun ei niitä "jaksa" vaihtaa. Jos pitäisi lähteä johonkin juhliin, mies ei lähde, koska ei ole siistejä vaatteita puettavaksi. Tähän kaiken päälle on alkanut vielä röökin vetäminen.

Voiko miehen vielä jotenkin saada entiselleen?Kyse ei ole vain ulkoisesta muutoksesta, vaan etenkin hänen ajattelunsa ja luonteensa on tässä uudessa duunipaikassa muuttunut lyhytnäköiseksi ja negatiiviseksi. Mies vaikuttaa välillä jopa masentuneelta. Hän ei kai itse ymmärrä muutostaan, vaikka siitä on moni vihjaillut ja sanonut suoraankin. Itse olen harkinnut jopa eroa, koska tuntuu kuin eläisin eri ihmisen kanssa nykyään.

Kommentit (15)

Vierailija

Epävarma ainakin tuntuu olevan jos on kerran noin vietävissä ja haluaa miellyttää uusia työkavereitaan. Onko tuossa uudessa työpaikassa ollut joku ennakkoasenne sun miestä kohtaan, että sieltä tulee joku pomon kaveri siisteistä sisähommista, onko siitä mihinkään..jne. Varmaan mies on epävarma omasta osaamisestaan ja haluaa näyttää kuuluvansa porukkaan. Veikkaan että ei kovin kaksinen työilmapiiri ole uudessa työpaikassa jos mies muuttunut täysin. Tuommoisissa työpaikoissa voi olla aika raakaakin kiusaamista.

Vierailija

Miehet on just tuollaisia laumasieluja. Kovasti esitetään, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta, mutta totuus on kuitenkin toinen.

Omakin mieheni väitti kiven kovaan, että häntä ei perinteinen pikkuporvarillinen elämä kiinnosta vaan kulkee omia polkujaan. Ilahduin luullessani, että olen vihdoin löytänyt todellisen, itseni kanssa yhteensopivan individualistin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli vain laumasieluisuudessaan omaksunut minun arvoni ja elämäntapani. Yhä enemmän ja enemmän hän alkoi tuskailla sitä, mitä työkavereilla on elämässään ja mistä aiheista töissä keskustellaan lounastunneilla, ja kuinka hänellä ei ole niihin keskusteluihin juuri annettavaa. Siis koki jäävänsä häviölle kun ei voinut osallistua tuohon sosiaaliseen kilpajuoksuun siitä, kenellä on hienoin auto, huolehtivin ja pyyteettömin vaimo ja eniten lapsia (joita ei tarvitse itse hoitaa). Työpaikan lauma vei voiton kotilaumasta lopulta. Varmaan lähinnä siksi, että ensin mainitussa on enemmän jäseniä.

Miehen omasta tahdosta ei ole näkynyt edelleenkään merkkejä. Ja hänelle oli siis oikein kunnia-asia olla itsenäinen ja omaehtoinen, ja sai seurustelun alussa minutkin vakuutettua tästä.

Pitää varmaan iskeä nainen seuraavaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Epävarma ainakin tuntuu olevan jos on kerran noin vietävissä ja haluaa miellyttää uusia työkavereitaan. Onko tuossa uudessa työpaikassa ollut joku ennakkoasenne sun miestä kohtaan, että sieltä tulee joku pomon kaveri siisteistä sisähommista, onko siitä mihinkään..jne. Varmaan mies on epävarma omasta osaamisestaan ja haluaa näyttää kuuluvansa porukkaan. Veikkaan että ei kovin kaksinen työilmapiiri ole uudessa työpaikassa jos mies muuttunut täysin. Tuommoisissa työpaikoissa voi olla aika raakaakin kiusaamista.

Tällainen tunne on tullut. Varmaan miehen duunikaverit näyttävät esimerkkiä ja sen mukaan mennään. Mies on kyllä ilmeisesti pidetty nykyisessä porukassa, koska ovat aika tiiviisti yhteydessä vapaa-ajallakin... Mikä taas aika usein tarkoittaa kaljoittelua.

- ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tuollaisia laumasieluja. Kovasti esitetään, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta, mutta totuus on kuitenkin toinen.

Omakin mieheni väitti kiven kovaan, että häntä ei perinteinen pikkuporvarillinen elämä kiinnosta vaan kulkee omia polkujaan. Ilahduin luullessani, että olen vihdoin löytänyt todellisen, itseni kanssa yhteensopivan individualistin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli vain laumasieluisuudessaan omaksunut minun arvoni ja elämäntapani. Yhä enemmän ja enemmän hän alkoi tuskailla sitä, mitä työkavereilla on elämässään ja mistä aiheista töissä keskustellaan lounastunneilla, ja kuinka hänellä ei ole niihin keskusteluihin juuri annettavaa. Siis koki jäävänsä häviölle kun ei voinut osallistua tuohon sosiaaliseen kilpajuoksuun siitä, kenellä on hienoin auto, huolehtivin ja pyyteettömin vaimo ja eniten lapsia (joita ei tarvitse itse hoitaa). Työpaikan lauma vei voiton kotilaumasta lopulta. Varmaan lähinnä siksi, että ensin mainitussa on enemmän jäseniä.

Miehen omasta tahdosta ei ole näkynyt edelleenkään merkkejä. Ja hänelle oli siis oikein kunnia-asia olla itsenäinen ja omaehtoinen, ja sai seurustelun alussa minutkin vakuutettua tästä.

Pitää varmaan iskeä nainen seuraavaksi.


Naiset on onneksi kaikki uniikkeja lumihiutaleita...

Vierailija

Miehet ovat laumasieluisia, vaikka ovat esittävinään vahvoja. Itsevarma mies vetäisi sen fetasalaatin tauolla eikä välittäisi muiden mielipiteistä. Tuo hierarkinen vanhempien miesten ylöspäinkatsominenkin on omituista.

Vierailija

Mies on päässyt uuteen työporukkaan sisään, ja rasvaiset jutut ovat häntä ehkä hitusen aiemminkin naurattaneet mutta uusien duunarityökavereiden myötä tulleet arkiseksi läpäksi. Hänen "sisäinen" persu on päässyt puhkeamaan kukkaan uuden työyhteisön kautta jossa suorastaan kannustetaan siihen. Jos duunarien keskellä juttelisi sivistyneesti supliikkeja suvakkijuttuja niin joutuisi varmasti nälvinnän ja vittuilun kohteeksi alta aikayksikön.
Ehkä tämä on joku raju alku miehelle uudessa työssään? Voiskos olla että hän pikkuhiljaa, kun huomaa tulleensa hyväksytyksi työpaikallaan, uskaltaisi olla enemmän oma itsensä?

Itse huomaan muuttuvani seurasta riippuen hieman seuran mukana; jos vietän aikaa hauskojen meikeistä/hiusista/vaatteista kiinnostuneiden ystävien seurassa, läppämme on ironista bimboläppää ja naurua, kun taas töissä olen hyvin asiallinen ja jämpti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mies on päässyt uuteen työporukkaan sisään, ja rasvaiset jutut ovat häntä ehkä hitusen aiemminkin naurattaneet mutta uusien duunarityökavereiden myötä tulleet arkiseksi läpäksi. Hänen "sisäinen" persu on päässyt puhkeamaan kukkaan uuden työyhteisön kautta jossa suorastaan kannustetaan siihen. Jos duunarien keskellä juttelisi sivistyneesti supliikkeja suvakkijuttuja niin joutuisi varmasti nälvinnän ja vittuilun kohteeksi alta aikayksikön.
Ehkä tämä on joku raju alku miehelle uudessa työssään? Voiskos olla että hän pikkuhiljaa, kun huomaa tulleensa hyväksytyksi työpaikallaan, uskaltaisi olla enemmän oma itsensä?

Itse huomaan muuttuvani seurasta riippuen hieman seuran mukana; jos vietän aikaa hauskojen meikeistä/hiusista/vaatteista kiinnostuneiden ystävien seurassa, läppämme on ironista bimboläppää ja naurua, kun taas töissä olen hyvin asiallinen ja jämpti.

Aluksi ajattelin, että on ohimenevää ja pelkkää alkua, mutta mies tuntuu olevan nyt niin sisällä uusissa tavoissaan, ettei oikein näe ulkopuolelle. Olen miettinyt tuota, että ei ehkä ole ihan OK mennä vain muiden vanavedessä ja muuttua muiden ihmisten mukaan. Ehkä mies sitten tosiaan on epävarma itsestään, eikä uskalla tai halua erottua porukasta. Siis tietenkin ymmärrän, että ihmisillä on eri rooleja töissä, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Tämä rooli on nyt kuitenkin päällä 24/7, jos sitä enää voi rooliksi kutsua. Jos miehen saisi jotenkin muistamaan, miksi hänellä oli joskus esim. kouluttautumissuunnitelmia tai miksi oli kivaa käydä sählytreeneissä (harrasti ennen sählyä, salia ja squashia), hän ehkä voisi saada taas muuta sisältöä elämäänsä. Nyt koko elämä ja elämäntavat pyörivät työporukan näyttämällä mallilla.

- ap

Vierailija

Ei oo omaa päätä ollenkaan. Tämmösiähän suurin osa ihmisistä taitaa olla, se vaan harvoin tulee noin selkeästi esille kun ei tapahdu muutoksia siinä missä piireissä pyöritään... Jokatapauksessa se mies on nyt sitten sitä mitä se on eikä sille varmasti mitään voi, minusta kannattais harkita koko suhde uusiksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tuollaisia laumasieluja. Kovasti esitetään, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta, mutta totuus on kuitenkin toinen.

Omakin mieheni väitti kiven kovaan, että häntä ei perinteinen pikkuporvarillinen elämä kiinnosta vaan kulkee omia polkujaan. Ilahduin luullessani, että olen vihdoin löytänyt todellisen, itseni kanssa yhteensopivan individualistin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli vain laumasieluisuudessaan omaksunut minun arvoni ja elämäntapani. Yhä enemmän ja enemmän hän alkoi tuskailla sitä, mitä työkavereilla on elämässään ja mistä aiheista töissä keskustellaan lounastunneilla, ja kuinka hänellä ei ole niihin keskusteluihin juuri annettavaa. Siis koki jäävänsä häviölle kun ei voinut osallistua tuohon sosiaaliseen kilpajuoksuun siitä, kenellä on hienoin auto, huolehtivin ja pyyteettömin vaimo ja eniten lapsia (joita ei tarvitse itse hoitaa). Työpaikan lauma vei voiton kotilaumasta lopulta. Varmaan lähinnä siksi, että ensin mainitussa on enemmän jäseniä.

Miehen omasta tahdosta ei ole näkynyt edelleenkään merkkejä. Ja hänelle oli siis oikein kunnia-asia olla itsenäinen ja omaehtoinen, ja sai seurustelun alussa minutkin vakuutettua tästä.

Pitää varmaan iskeä nainen seuraavaksi.


Naiset on onneksi kaikki uniikkeja lumihiutaleita...

Suurin osa ei tietenkään ole, mutta eivätpä he yritä sitten muuta esittääkään. Ei siinä mitään ongelmaa silloin ole.

Minäkään en yritä esittää muuta kuin olen, mutta olen sen verran erilainen että muille tuottaa vaikeuksia uskoa minun olevan ihan oikeasti sellainen kuin kerronkin olevani. Kaipa tuo eksänikin jotenkin luuli, että minulla on vain joku erikoisuudentavoittelukausi tjtn., ja kun hän vain leikkii mukana tarpeeksi kauan niin saa minusta lopulta kivan kotihengetärvaimon ja äidin lapsilleen. Valitettavasti kuitenkin olen juuri sellainen kuin olen alusta asti kertonutkin olevani.

Vituttaa tämä, että ihmiset feikkaavat itselleen persoonallisuuden ja toisaalta olettavat kaikkien muidenkin tekevän niin. Olkaa hitto soikoon rehellisiä itsellenne ja muille! Meilläkin meni nyt sitten yli kymmenen vuotta hukkaan suhteessa, joka ei koskaan olisi voinutkaan toimia. :(

t. 5

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tuollaisia laumasieluja. Kovasti esitetään, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta, mutta totuus on kuitenkin toinen.

Omakin mieheni väitti kiven kovaan, että häntä ei perinteinen pikkuporvarillinen elämä kiinnosta vaan kulkee omia polkujaan. Ilahduin luullessani, että olen vihdoin löytänyt todellisen, itseni kanssa yhteensopivan individualistin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli vain laumasieluisuudessaan omaksunut minun arvoni ja elämäntapani. Yhä enemmän ja enemmän hän alkoi tuskailla sitä, mitä työkavereilla on elämässään ja mistä aiheista töissä keskustellaan lounastunneilla, ja kuinka hänellä ei ole niihin keskusteluihin juuri annettavaa. Siis koki jäävänsä häviölle kun ei voinut osallistua tuohon sosiaaliseen kilpajuoksuun siitä, kenellä on hienoin auto, huolehtivin ja pyyteettömin vaimo ja eniten lapsia (joita ei tarvitse itse hoitaa). Työpaikan lauma vei voiton kotilaumasta lopulta. Varmaan lähinnä siksi, että ensin mainitussa on enemmän jäseniä.

Miehen omasta tahdosta ei ole näkynyt edelleenkään merkkejä. Ja hänelle oli siis oikein kunnia-asia olla itsenäinen ja omaehtoinen, ja sai seurustelun alussa minutkin vakuutettua tästä.

Pitää varmaan iskeä nainen seuraavaksi.

Aika mahtavasti kyllä yleistetty oman miehen munattomuus kaikkiin miehiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tuollaisia laumasieluja. Kovasti esitetään, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta, mutta totuus on kuitenkin toinen.

Omakin mieheni väitti kiven kovaan, että häntä ei perinteinen pikkuporvarillinen elämä kiinnosta vaan kulkee omia polkujaan. Ilahduin luullessani, että olen vihdoin löytänyt todellisen, itseni kanssa yhteensopivan individualistin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli vain laumasieluisuudessaan omaksunut minun arvoni ja elämäntapani. Yhä enemmän ja enemmän hän alkoi tuskailla sitä, mitä työkavereilla on elämässään ja mistä aiheista töissä keskustellaan lounastunneilla, ja kuinka hänellä ei ole niihin keskusteluihin juuri annettavaa. Siis koki jäävänsä häviölle kun ei voinut osallistua tuohon sosiaaliseen kilpajuoksuun siitä, kenellä on hienoin auto, huolehtivin ja pyyteettömin vaimo ja eniten lapsia (joita ei tarvitse itse hoitaa). Työpaikan lauma vei voiton kotilaumasta lopulta. Varmaan lähinnä siksi, että ensin mainitussa on enemmän jäseniä.

Miehen omasta tahdosta ei ole näkynyt edelleenkään merkkejä. Ja hänelle oli siis oikein kunnia-asia olla itsenäinen ja omaehtoinen, ja sai seurustelun alussa minutkin vakuutettua tästä.

Pitää varmaan iskeä nainen seuraavaksi.


Naiset on onneksi kaikki uniikkeja lumihiutaleita...

Suurin osa ei tietenkään ole, mutta eivätpä he yritä sitten muuta esittääkään. Ei siinä mitään ongelmaa silloin ole.

Ja mustavalkoiset yleistykset vaan jatkuu.

Vierailija

Mun mies muuttui myös uuden työpaikan myötä. Uudessa työssä oli paljon uskovaisia (lestadiolaisia). Eipä aikaakaan kun mies koki tulleensa uskoon ja muuttui täysin. Erohan siitä tuli, en mennyt uskovaisen kanssa naimisiin, enkä myöskään jäänyt siihen liittoon. Yritti agressiivisesti minuakin (luultavasti työkavereiden painostuksesta) saada mukaan. Aiemmin oli ateisti, kuten minäkin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat