Lue keskustelun säännöt.
Kun yhden lapsen äiti neuvoo useamman lapsen äitiä...
23.11.2015 |
En tiedä miksi nyt on ruvennut ärsyttämään. Minulla on kolme lasta, oli kaksi jo kun serkku sai esikoisensa.
Nykyään aina kun jotain sanon lapsista Facebookissa tai kasvotusten, alkaa "Meillä tehdään näin ja se toimii"-saarna.
Hymyilen ja sanon joko jaa, sitä voisi kokeilla tai juu, kokeiltu, ei toiminut tämän kanssa, tai joo, toimi Aan kanssa mutt ei Been.
Ymmärrän kyllä sen että keskustelumielessä kertoo omia kokemuksia joita voi verrata ja ehkä löytää jotain välimuotoja ha itselleen toimivia tapoja, mutta....
Vaikeaa selittää, serkun asenne on jotenkin sellainen että vain hän tietää ja osaa ja vain hänen tapansa ja se mikä heillä toimii on oikein.
Onko muilla samanlaista kokemusta?
Kommentit (77)
Ei, mutta pistän paremmaksi:
"Kaveri" joka opiskeli kätilöksi, kommentoi mulle facebookissa antavansa mulle mielellään vinkkejä vauvan kanssa jos haluan. Tietää kuulema paljon. Ainut vaan että oli jo mun toka lapsi, ja hällä ei ollut ainuttakaan.
Kyllä mun mielestä lapsista tietää paremmin kokemuksella kuin kirjoista lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä tunnet jostain syystä alemmuutta serkkuasi kohtaan.
Hän kertoo omasta kokemuksestaan, eikä neuvo. Huonon itsetuntosi takia sitten ärsyynnyt, kun häneltä asiat onnistuu ilman ponnistelua.
Hupsista, tässäpä keittiöpsykologiaa kerrakseen.
Koettakaa muistaa, että ihmiset ei oikeasti tarkoita noilla mitään ikävää, vaan aidosti haluavat auttaa antamalla neuvoja ja vinkkejä (kaikkihan ne neuvomisesta tykätään) - ja saattaahan sieltä joku hyväkin ehdotus tulla. Joskus ulkopuolinen näkee paremmin.
Miksi se auttamatta otetaan neuvomisena, kun jakaa omia kokemuksia asiasta?!
Koittaa varmaan olla vaaan sun kansa tasavertainen?Ärsyttävää myönnetään mutta joskus tekee mieli jakaa oma hyvä kokemuksensa..lasten kanssa onnistuminen on niin palkitsevaa..Itse pälätän lapsistani vanhemmille ja viisaamille naisille jotka jo omansa isommiksi kasvattaneet..en sitä pahalla tee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole tuollaista kokemusta. Hyviä neuvoja olen saanut jopa lapsettomilta ystäviltäni. Itselläni on neljä lasta. Vaikka olen mielestäni hyvä äiti, enkä ole tyhmä, niin ei sitä tule aina kaikkea ajatelleeksi. Teen myös virheitä, niin kuin kaikki muutkin.
Ei se kokemus tee aina mestaria ja joskus se saattaa jopa sokeuttaa.
Olen huomannut tämän monissa asioissa.
Enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että minä, yhden lapsen äiti, loukkaan työkavereitani, jotka ovat useamman lapsen äitejä, kun osallistun kasvatusaiheisiin keskusteluihin kertomalla, mikä meillä tepsi milloin mihinkin tilanteisiin. Ehkä tällainen harrastelijaäiti saa kuitenkin nämä möläytykset anteeksi, koska kuuntelee myös näiden äitioraakkeleiden kokemuksia, kun kyse on oman lapsen kasvatushaasteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tarkoita että jos on yksi lapsi, että olisi kasvattajana jotenkin epäpätevämpi. Monesti kun se on persoonasta kiinni, kuinka hyvä/huono vanhempi on. Lapset eivät tee kasvatusguruiksi, todellakaan. Varmasti ystävä tarkoittaa hyvää, eikä oikeasti ole mitenkään pätemässä.
Miehen veljen vaimo neuvoi ja opetti mua sillä oikeudella, kun hän sai esikoisensa kolme kuukautta aikaisemmin.
Koko loppu raskauden tuli vinkkejä raskaudesta ja synnytyksestä.. synnärillä tuo neuvoi imetyksestä, vaikkei itse imettänyt päivääkään jne.
Sitten kilahdin, kun tuo himassa tuli neuvomaan miten vauvan pitäisi nukkua. Meillä oli ns. sivuvaunullinen sänky, että vauvan pinnasänky oli kiinni omassa sängyssämme. Niin ei saa missään tapauksessa olla. Lapsi tarvii kunnon unet omassa huoneessaan.
Voi vittu! Tulipa sitten karjastua muutamia harkitsemattomia sanoja ja miehen veli näytti mulle yläpeukkua ja kiitti!!!
Hänkään ei tee mitään oikein jne. Silti ovat yhä yhdessä ja tekivät vielä kolmannen muksunkin. Anopin tuo muija karkotti myös vuosia sitten. Mä olen se ihana miniä! Yes! Suvun tapahtumissa enää noita nähdään. Serkukset eivät juuri toisiaan tunne ja mies kaipaa toisinaan veljensä seuraa.
Ei ole muuttunut miksikään, vaikka niin moni on hänelle sanonut, että höllää otettaan. Porskuttaa vaan ja luonnollisesti meillä on ongelmia hänen mielestään. Ihan varmasti meillä on vikamme ja ongelmamme, mutta.. apua, mikä mimmi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se auttamatta otetaan neuvomisena, kun jakaa omia kokemuksia asiasta?!
Ap sanoi että serkulla näkyy asenteesta että vain hän on oikeassa. Kyllä noita vastaan tulee mullekkin.
Se kuinka montaa kertaa on levittänyt jalat miehelle määrittelee hyvän vanhemmuuden?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsellä 4v ja 2v lapset, jotka on alusta asti ollut keskimääräistä vilkkaampia ja temperamenttisempia. Parilla kaverillani on nyt sitten yksi n.1 vuotias ja sieltä suunnasta tulee kyllä arvostelua ja neuvoja siihen, miten hoidan lapseni.
Ensinnäkin on jo vähän eriasia hoitaa yhtä lasta kerrallaan ja toiseksi sitten se ikä. Kyllä minäkin eritavalla suhtauduin esikoiseeni kun hän oli 1v ja ainoani. Nyt noita on kaksi ja en voi samalla tavalla kokeilla niitä kaikkia ohjekirjojen ideoita jokaisessa ongelmatilanteessa läpi.
Ja yksi mistä heiltä olen kuullut, on tämä kuinka nuorempani on niin villi ja raivoaa usein, isompi on paljon rauhallisempi. Kas kummaa, tottakai 4 vuotias on rauhallisempi kuin 2 vuotias, niinhän se yleensä menee kun 4v jo osaa keskitty pidempiä aikoja asioihin ja osaa enemmän. Ja toisekseen minä ja lasteni isä olemme myös olleet perheemme villeimmät lapset, joten ehkä siinä on luonteestakin kyse. Ei ne lapset samanlaisia ole.
Se että tuputtaa neuvoja ainoana mahdollisena tapana toimia on yhtä rasittavaa oli tuputtajalla lapsi yksi tai viisi tai ei ollenkaan.
Neuvoja ja näkökulmia lastenhoitoon olen saanut myös lapsettomilta, vaikka se ei tarkoitakaan sitä että neuvojen antaja olisi pätevämpi sovittamaan tietoa tai teorioita minun arkeeni kuin minä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsien lukumäärä ole mikään tae kasvatustaidoista, joskus voi olla jopa päinvastoin. Olen nähnyt neljän lapsen äidin, jonka lastenkasvatus on ollut sitä ja tätä (osittain varmaan ihan kiireen, ajanpuutteen ja väsymyksen takia, mutta varmaan myös osaamattomuudella ja ymmärtämättömyydellä on ollut osansa asiassa) ja sitten taas yhden lapsen äidin, jolta kasvatus sujuu kuin luomistyö, jotenkin ihan ponnistelematta ja automaattisesti.
En nyt tiedä kommentoiko suurin osa pelkästään otsikkoa, lukematta aloitusviestiä ajatuksella.
Sanoin että ymmärrän kokemusten vaihtamista ja keskustelua kasvatuksesta yms, lähipiirissä paljon vanhempia. Yhden lapsen ja useamman ja eri-ikäisten.
Serkkuni kohdalla ärsyttää se että hän yhden lapsensa kanssa tietää vain paremmin, ja koska heillä toimii joku tapa, niin sen pitäisi kaikilla toimia.
En tunne alemmuutta niin kuin joku sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se auttamatta otetaan neuvomisena, kun jakaa omia kokemuksia asiasta?!
Ap sanoi että serkulla näkyy asenteesta että vain hän on oikeassa. Kyllä noita vastaan tulee mullekkin.
Tai sitten ap lisää sen asenteen, kun luulottelee itselleen toisen mielipiteiden ja kokemuksen olevan neuvomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se auttamatta otetaan neuvomisena, kun jakaa omia kokemuksia asiasta?!
Ap sanoi että serkulla näkyy asenteesta että vain hän on oikeassa. Kyllä noita vastaan tulee mullekkin.
Tai sitten ap lisää sen asenteen, kun luulottelee itselleen toisen mielipiteiden ja kokemuksen olevan neuvomista.
Tottakai. Sinähän sen tiedät.
Yhden lapsen äitinä sitä saattaa ihan oikeasti luulla että näin ne asiat toimii ja minä osaan näin hyvin hoitaa ja kasvattaa. Niin minäkin luulin, kunnes syntyi kakkonen ja kolmonenkin, ja se ensimmäinenkin muuttui mahdottomaksi.
Nykyisin en neuvo ketään paitsi pienten vauvojen hoidossa saatan antaa vinkkejä JOS joku kysyy, ja sillonkin painotan että meillä toimi tämä. Kun jos kolmelle on toiminut vaikka joku nukutustemppu niin voisi kuvitella että se saattaisi toimia muillakin.
Minä myönnän että esikoisen jälkeen olin niitä äitejä jotka mielellään neuvoivat, kun meilläkin joku asia toimii niin hyvin ja ihmettelin hiljaa mielessäni, että miten niin ei joku lapsi nuku/on niin vaikea rauhoitella/ei syö jne. Esikoinen tosiaan oli super helppo ja on vieläkin sitä kohta 15 vuotiaana. Onneksi elämä opetti, toinen lapsi ihan erimaata. Tempperamentilla varustettu, ns. Haastava lapsi ja on yhä edelleen ikää kohta 11v. Sai heittää romukoppaan aiemmat omat hyvät neuvot, ei toiminu ei. Ja nyt kolmas on taas erilainen kun isommat,ikää 5 v.
*
En tarkoita etteikö yhden lapsen äiti voisi antaa oikein erinomaisia vinkkejä, mutta jos kaikki on mennyt helposti, on helppo tuudittautua siihen että on erinomainen kasvattaja. Kun lapsen tempperamentilläkin on oma osansa siihen mikä auttaa ja mikä ei.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä välille kannata jättää mitään.