Miksi miespuolinen työkaveri ei katso silmiin?

Vierailija kirjoitti:

epärehelliset ihmiset voivat olla katsomatta silmiin.

Ja todella epärehelliset ovat niin kieroja, että rehelliseltä vaikuttaakseen vasta silmiin katsovatkin!

Vierailija kirjoitti:

epärehelliset ihmiset voivat olla katsomatta silmiin.

Myös rehelliset ihmiset voivat olla katsomatta silmiin. 

Ovat keskisuomalaisia ujoja juntteja. Siellä ei ole tapana silmiinkatsominen vaan tuijotetaan tiukasti muualle kun jutellaan, mieluiten kattelevat omia kengänkärkiään. Tuntuu oudolta muualla syntyneistä ja kasvaneista.

Mulla on esimerkiksi juuri nyt yksi sellainen tuttava, jonka katsetta välttelen tietoisesti. Hän loukkasi minua, vaikka sen tahtomattaan tekikin. Asia on minulle kuitenkin hyvin tunnepitoinen, ja pidän etäisyyttä, jotta pystyn hallitsemaan itseäni paremmin. En syytä häntä mistään, sillä en itsekään keksi mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Mutta minulla on kuitenkin asiassa käsiteltävää ja se käsittely on kesken.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi haitata miten yksi miespuolinen työkaveri katsoi työni aloittaessani ihan tavalliseen tapaan silmiin, mutta n. reilun kuukauden jälkeen alkoi välttelemään katsekontaktia ja minulle puhuessaan tuijotti pääasiassa johonkin otsaan, kaulaan tai sivulle pään ohitse.

Jäi kyllä häiritsemään, koska kenenkään muun miehen kanssa ei tuollaista ole tapahtunut koskaan ja pidän katsekontaktia normaalina sosiaalisena tapana toiselle puhuessa, oli sitten kyseessä nainen tai mies.

Juuri tätä mäkin tarkoitin! Ja kyllä, olen miettinyt, että luuleeko hän, että olen häneen ihastunut, taikka onko hän jotenkin salaa kiinnostunut (sitä en usko). Olen sosiaalinen luonne ja juttelen kaikkien kanssa paljon. Tämän työkaverin kanssa ei tee mieli enää mennä juttelemaan kun hän ei osaa katsoa minuun päin. Ehkäpä hän tosissaan kuvittelee, että mä olisin jotenkin kiinnostunut, en keksi muitakaan syitä. Ihmettelen kyllä, jos hän niin luulee, koska olen naimisissa ja minulla on pieniä lapsia (ja sama tilanne tällä miehelläkin).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi haitata miten yksi miespuolinen työkaveri katsoi työni aloittaessani ihan tavalliseen tapaan silmiin, mutta n. reilun kuukauden jälkeen alkoi välttelemään katsekontaktia ja minulle puhuessaan tuijotti pääasiassa johonkin otsaan, kaulaan tai sivulle pään ohitse.

Jäi kyllä häiritsemään, koska kenenkään muun miehen kanssa ei tuollaista ole tapahtunut koskaan ja pidän katsekontaktia normaalina sosiaalisena tapana toiselle puhuessa, oli sitten kyseessä nainen tai mies.

Juuri tätä mäkin tarkoitin! Ja kyllä, olen miettinyt, että luuleeko hän, että olen häneen ihastunut, taikka onko hän jotenkin salaa kiinnostunut (sitä en usko). Olen sosiaalinen luonne ja juttelen kaikkien kanssa paljon. Tämän työkaverin kanssa ei tee mieli enää mennä juttelemaan kun hän ei osaa katsoa minuun päin. Ehkäpä hän tosissaan kuvittelee, että mä olisin jotenkin kiinnostunut, en keksi muitakaan syitä. Ihmettelen kyllä, jos hän niin luulee, koska olen naimisissa ja minulla on pieniä lapsia (ja sama tilanne tällä miehelläkin).

Ap

Minulle tuli myös mieleen, että jos se mies jostain syystä kuvitteli minun ihastuneen häneen ja täten yritti välttää katsekontaktia. Mies oli varattu ja minä käyttäydyin hänen seurassaan kuten muidenkin ihmisten kanssa siellä työpaikassa. Vaikka itse en ole varattu niin minusta aika kaukaa haettua, että siitä syystä automaattisesti hänestä olisin kiinnostunut (kysyi itse suhdestatustani).

On aika ahdistavaa, jos normaali ystävällisyys ja pirteys tulkitaan romanttiseksi kiinnostukseksi, jota joutuu toinen mukamas "lieventämään" välttelemällä katsekontaktia :/