Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uus"perhe"elämää, en jaksa enää.
22.11.2015 |
Mulla ja iehellä on yksi yhteinen lapsi ja sitten on molempien omat lapset. Mun lapset asuvat kanssamme, miehen lapset ovat viikonloppuja 1-2 krt kuukaudessa.
Silloin, kun miehen lapset eivät ole täällä, on mies poissaoleva, ei osallistu kotitöihin, ruokailuihin, keskusteluihin tai oikeastaan mihinkään. Hän on työhuoneessa suurimman osan ajasta, ovi kiinni, kuulokkeet korvilla. Ei siis hoida edes meidän yhteistä lasta, joka on vasta alle vuoden ikäinen. Mies ei ole esimerkiksi vaihtanut vaippaa yhtään kertaa, ei ostanut ruokaa vauvalle, ei siis mitään.
Kun miehen lapset tulevat meille, mies muuttuu. Hän laittaa ruokaa, on aktiivinen, teemme yhdessä asioita niinkuin perheet tekevät. Vauvaakin pitää sylissään.
Haluaisin, että mies olisi edes joskus muulloinkin tuommoinen, kun lastensa kanssa. Mutta ei. Tai n ne viikonloput, kun omat lapseni ovat isällään, mies on kyllä minun kanssani ja siinä samassa tietysti vauvan kanssa. Ja illat, kun lapseni menevät nukkumaan vietämme yhdessä.
Mua surettaa ja ahdistaa tämä tilanne. Ero pyörii mielessä jatkuvasti. Miehessä on paljon hyvää, mutta en oikein pysty elämään näin.
Onko kenelläkään mitään rakentavaa sanottavaa. En kaipaisi mitään pilkkaviestejä nyt. Muutenkin ahdistaa ihan tarpeeksi.
Kommentit (54)
Ei mulla taida olla varaa jäädä asumaan tähän taloon. Liian paljon lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten itse sanot, lasten hyvinvointi edellä ja kenties tämä elo miehen kanssa ei ole lapsillekaan hyvinvointia?
Tällaisia ihmisiä kuten miehesi, on toki olemassa, mutta se, tarvitseeko itseään kuormittaa ja elämäänsä (sekä lasten elämää) pilata tuollaisella tyypillä, on toinen juttu. Toivon, että ymmärrät järkevimmäksi ratkaisuksi eron. :)
Mies voi tietysti muuttua, mutta jaksan suuresti epäillä. En epäile, etteikö sinulla olisi tunteita tuota ihmistä kohtaan, mutta huomaatko, että jo ensimmäisestä viestistäsi voi lukea suoraan sen, että kaipaat muunlaista elämää. Sen saat vain tekemällä sen rohkean päätöksen ja sen jälkeen, joidenkin kuukausien jälkeen huomaat eläväsi onnellisena. <3
Onko mies aina toiminut noin?
Jos on, niin miksi hankit lapsen hänen kanssaan?
Jos taas ei, voisiko olla niin suuren suuri ikävä omia lapsiaan, että pakenee lapsiperhearkea jotta säästyisi ikävän ja kaipauksen tunteelta.
Mikäli olet ollut toinen nainen joka on rikkonut mieheltä ja "alkuperäislapsilta" perheen, niin epäilisin että mies katuu, ja kaipaa entistä perhettään ja on onnellinen vain sellaisina hetkinä kun ne omat lapset ovat siinä lähellä luonansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä ennenkuin vonkasit varatun itsellesi....
Mistä luit, että ap olisi vongannut varattua?[/quote
rivien välistä kuka mies esittäis eksälleenihanaa isää ja todellisuudessa kohtelis välinpitämättömänä kaltoin kuin mies joka on katumapäällä
Ehkä mies kaipaa lapsiaan? Voisivatko olla teillä enemmän? Oletteko puhuneet asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko miehellä on huono omatunto omiensa vuoksi ja ei siksi tohdi viettää aikaa sun lapsien kanssa?
Ajattelee jotenkin, että on sen omilta pois jos sitten ehtiikin viettää aikaa enemmän sin lasten kanssa kuin niiden.
En osaa neuvoa miten eteenpäin, miehenkin lapset useammin teille ja ehkä sun lapset kanssa useammin isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kannattanut miettiä ennenkuin vonkasit varatun itsellesi....
Mistä luit, että ap olisi vongannut varattua?[/quote
rivien välistä kuka mies esittäis eksälleenihanaa isää ja todellisuudessa kohtelis välinpitämättömänä kaltoin kuin mies joka on katumapäällä
Mutta voihan olla niin, että mies haluaa olla erityisen kiva lapsilleen siitäkin syystä, että ehkä kokee syyllisyyttä ydinperheen hajoamisesta. Tai ehkä hän kilpailee ex-vaimonsa kanssa lastensa suosiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä kauaa mene kun lapsesi tajuavat, ettei mies halua olla heidän kanssaan.
Mikä ikäisiä ap sinä ja miehesi olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä voisin kuvitella olevani tuollainen kuin mies. Syynä on se, etten ole mitään äitityyppiä. Jaksan kyllä tsempata lasteni kanssa, kun he vuoroviikoin tulevat luokseni. Oma äitini sanoi eron jälkeen, että minä selvästi voin parwmmin, kun saan olla tarpeeksi erossa lapsista.
Eli jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei jaksa enää yhtään ylimääräisiä lapsia.
Ei tässä välttämättä ole ongelmana UUSperhe, vaan itse mies. Todennäköisesti mies on ollut samanlainen jo ekassa liitossaan. Ei vaan jaksa lapsia kuin lyhyitä aikoja, ja muutoin vetäytyy.
Ärsyttää, kun kaikki ongelmat aina laitetaan perhemuodon syyksi, vaikka sylttytehdas on ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin mummo kuvasi tilanteen hyvin että kannattaa odottaa niin kauan kun tietää miksi mies on eronnut. Taisi olla edellisessä liitossa sama meininki. Ei siis tee mitään mutta omat lapsensa hoitaa, kun nyt saa heitä nähdä.
Eipä ne naiset laita hyviä miehiä kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En odota, että mies hoivaisi lapsiani. Haluaisin, että hän olisi läsnä edes joskus. Lapsetkin katsovat ihmeissään miestä, joka muuttaa ihan toiseksi, kun hänen lapsensa ovat paikalla. Olemme asuneet yhdessä noin kaksi vuotta ja tämä on mennyt vaan pahempaan. Alkuun mies kai sitten esitti jotain muuta.
En tiedä, mistä saisin voimaa lähteä. Pitäisi myydä asunto, löytää uusi jostain läheltä, ettei lasten tarvitsisi vaihtaa kouluja ja hoitopaikkoja. En vaan jaksaisi erotakaan. Ja kaikesta huolimatta välitän miehestä liikaa.
Olen yrittänyt puhuakin asiasta. JOskus mies saattaa hetkeksi muuttua, mutta ei jaksa kauaa.
Miksi miehen ei pitäisi "hoivata" myös sinun lapsiasi? Tehän asutte samassa kodissa ja mies on heidän isäpuoli. Minusta olisi erikoista, että luonani asuisi puolisoni lapset ja oman lapseni sisaruspuolia ja minä en reagoisi heihin mitenkään, koska eivät ole biologisesti minun. Toki biologisilla vanhemmilla on suurin vastuu, mutta kyllä isäpuolen pitäisi olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas aktiivinen isä kuvittelet olleen ensimmäiselle pesueelleen kun noin harvoin näkee? Oiskohan se ero johtunut nimenomaan tosta laiskuudesta ja itsekkyydestä?
Viikonlopun kuussa jaksaa laiskmuskin esittää ihanneisää.
Täys kymppi tälle mielipiteelle. Katsos juuri ne huonot isät tapaa noin harvoin lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En odota, että mies hoivaisi lapsiani. Haluaisin, että hän olisi läsnä edes joskus. Lapsetkin katsovat ihmeissään miestä, joka muuttaa ihan toiseksi, kun hänen lapsensa ovat paikalla. Olemme asuneet yhdessä noin kaksi vuotta ja tämä on mennyt vaan pahempaan. Alkuun mies kai sitten esitti jotain muuta.
En tiedä, mistä saisin voimaa lähteä. Pitäisi myydä asunto, löytää uusi jostain läheltä, ettei lasten tarvitsisi vaihtaa kouluja ja hoitopaikkoja. En vaan jaksaisi erotakaan. Ja kaikesta huolimatta välitän miehestä liikaa.
Olen yrittänyt puhuakin asiasta. JOskus mies saattaa hetkeksi muuttua, mutta ei jaksa kauaa.
Miksi miehen ei pitäisi "hoivata" myös sinun lapsiasi? Tehän asutte samassa kodissa ja mies on heidän isäpuoli. Minusta olisi erikoista, että luonani asuisi puolisoni lapset ja oman lapseni sisaruspuolia ja minä en reagoisi heihin mitenkään, koska eivät ole biologisesti minun. Toki biologisilla vanhemmilla on suurin vastuu, mutta kyllä isäpuolen pitäisi olla läsnä.
Minusta taas isäpuolen ei tarvitse hoitaa lapsia, mutta toki jotain reagointia kyllä odottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas isäpuolen ei tarvitse hoitaa lapsia, mutta toki jotain reagointia kyllä odottaisi.
Itse katson tavalliset arkielämän toimet hoidoksi ja minusta on aika outoa, että taloudessa asuu yksi aikuinen, joka osallistuu tähän vain silloin, kun omat biologiset lapset ovat vierailulla. Tuskin tekee kovin hyvää näille lapsille, jotka asuvat koko ajan samassa taloudessa.
Miksi ihmeessä perustetaan uusperhe, jos ei haluta ottaa osaa perhe-elämään ja tehdä juttuja myös perheen kanssa? Jos uusperhe-elämä ei kiinnosta, silloinhan voisi vain tapailla aikuisten kesken silloin kun ehtivät ja elää arkea erikseen. Kun asutaan samassa kodissa niin ne lapset nyt vain on kuvioissa mukana, halusi tai ei. Toki tässä tapauksessa se vahinkovauva taisi olla syy yhteenmuuttoon.
Näinköhän miehen laiskuus ollut syynä edellisen liiton eroon. Mies ei ole eron myötä oppinut itsestään mitään ja toistaa samaa toimintatapaa seuraavassa liitossa. Niinhän se menee, jos ei eron jälkeen pysähdy miettimään mikä meni omalta osalta pieleen. Tämä on tietysti spekulaatiota vaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas isäpuolen ei tarvitse hoitaa lapsia, mutta toki jotain reagointia kyllä odottaisi.
Itse katson tavalliset arkielämän toimet hoidoksi ja minusta on aika outoa, että taloudessa asuu yksi aikuinen, joka osallistuu tähän vain silloin, kun omat biologiset lapset ovat vierailulla. Tuskin tekee kovin hyvää näille lapsille, jotka asuvat koko ajan samassa taloudessa.
Miksi ihmeessä perustetaan uusperhe, jos ei haluta ottaa osaa perhe-elämään ja tehdä juttuja myös perheen kanssa? Jos uusperhe-elämä ei kiinnosta, silloinhan voisi vain tapailla aikuisten kesken silloin kun ehtivät ja elää arkea erikseen. Kun asutaan samassa kodissa niin ne lapset nyt vain on kuvioissa mukana, halusi tai ei. Toki tässä tapauksessa se vahinkovauva taisi olla syy yhteenmuuttoon.
No, minä tein miehelleni selväksi jo heti seurustelusuhteen alussa, että minä olen yhden lapsiperhe-elämän jo elänyt, ja toiseen en rupea. Eli teen kyllä miehen lapsille ruokaa ja juttelen, mutta en leiki, en ulkoile enkä viihdytä.
Mies silti halusi kanssani naimisiin ja yhteen. Ja hoitaa omat lapsensa.
Alue: Aihe vapaa
Jos eroon päädytte niin heitä se ukko pihalle etsimään itselleen uusi kämppä juuri siitä syystä ettei lasten koulu ja hoitopaikat vaihdu. Miksi naisen pitäisi aina erotilanteessa nähdä se vaiva?