Onko teidän muiden anopit tällaisia raivostuttavia uhriutujia?

Vierailija

En kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle anoppini kanssa. En millään. Se puhuu mitä sattuu ja suuttuu mistä sattuu. Ei saa sanottua mitä haluaa ja mitä ei ja sitten suuttuu, kun ei toimita hänen halujensa mukaan. Tässä muutama esimerkki.
1) Ollaan lähdössä miehen kanssa parin päivän kylpylälomalle ja tarvitaan lapsenvahti. Anoppi on noin sata kertaa sanonut, että ei ehdi eikä halua vahtia meidän lapsia, on kuulemma omia töitä ihan tarpeeksi. Kysyn vielä kerran ja anoppi suuttuu että enkö mä ole sanonut etten voi ottaa lapsia. Okei, asia klaari ja lapset menee sitten mun äidille. Kesken kylpyläreissun anoppi soittaa miehelleni eli siis pojalleen ja alkaa itkien valittaa, kun hän ei saa hoitaa lapsiamme, eikö häneen luoteta ja nyt on sydämentykytystäkin tämän ikävän asian takia.
2) Tuliaiskeissi parin vuoden takaa eli mä tulen pitkähköltä työmatkalta ulkomailta ja kysyn anopilta, että mitä hajuvetta haluaisi. Anoppi sanoo että hänelle ei tarvii tuoda mitään. Aijaa, toisin kyllä mielelläni. Eieiei käy kun sulla on varmaan kaikkee tavaraa jo ihan tarpeeks ja anopilla hajuvesiä enemmän kuin tarpeeksi. No jos jotain muuta kivaa, jotain tekstiiliä? Ei tarvii mitään, tuliaiset on turhia ja anoppi sanoo hermostuvansa jos tuon jotain koska huusholli on krääsää pullollaan jo ennestään. En sitten tuo kun kerran niin toivotaan. Eikä mee kuin pari päivää mun paluusta kun anoppi itkien ja pahaa mieltä valittaen soittaa pojalleen, kun ei sen vertaa muisteta että toisi jonkun pienenpienen tuliaisen. Niin ja tämä tuliaiskeissi käydään yhtäläisesti joka vuosi myös anopin synttäreiden ja joululahjojen ja äitienpäivälahjan kanssa.
Yhdessä vaiheessa luulin olevani fiksu, kun ajattelin että ahaa, se tarkoittaa kyllä kun sanoo ei ja ostin sille kaikesta kieltelystä huolimatta syntymäpäivälahjan. Sekään ei ollut hyvä, vaan anoppi antoi lahjan takaisin mulle samantien.
Miten tämmöisen ihmisen kanssa voi toimia?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

 Lahjakortti psykologille?

En kysyisi sataan kertaan hoitoapua, jos ei ehdi niin ei ehdi.

En kertoisi työmatkojani ja tuliaisiani eli mahdollisimman vähän infrmaatiota omiin touhuihin liittyen.

Mies hoitakoon äitinsä ongelmat.

Vierailija

Noita lypsäjiä näämmä. Miljoona kertaa pitää kysyä ja sitten armollisesti suostutaan tahto ilmaisemaan ja varjele, jos jätät leikin kesken. En viittisi. Laittaisin minäkin miehen äitiään käsittelemään. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kysy tästä lähtien hoito apua aina tekstiviestillä, niin sulla on todiste sen kieltäytymisestä.

Miksi ap:n pitää kysyä miehensä äidiltä hoitoapua? Miksi mies ei itse kysy? Miksi mies ei itse osta lahjoja äidilleen jne.... 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy tästä lähtien hoito apua aina tekstiviestillä, niin sulla on todiste sen kieltäytymisestä.

Miksi ap:n pitää kysyä miehensä äidiltä hoitoapua? Miksi mies ei itse kysy? Miksi mies ei itse osta lahjoja äidilleen jne.... 

Ohis ylempää: eihän tämä ole ongelma, vaan aloittajan anopin soutaa-huopaa -suhtautuminen. Itse olen lisäksi sitä mieltä, että tuollaisten ihmisten kanssa ei edes voi tulla toimeen. Niiden kanssa voi vaan yrittää pärjätä ja koittaa vähentää kanssakäymistä vähitellen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy tästä lähtien hoito apua aina tekstiviestillä, niin sulla on todiste sen kieltäytymisestä.

Miksi ap:n pitää kysyä miehensä äidiltä hoitoapua? Miksi mies ei itse kysy? Miksi mies ei itse osta lahjoja äidilleen jne.... 

Ohis ylempää: eihän tämä ole ongelma, vaan aloittajan anopin soutaa-huopaa -suhtautuminen. Itse olen lisäksi sitä mieltä, että tuollaisten ihmisten kanssa ei edes voi tulla toimeen. Niiden kanssa voi vaan yrittää pärjätä ja koittaa vähentää kanssakäymistä vähitellen.

 

Kun mies hoitaa äitinsä temppuilut,  niin ongelmat muuttuvat miehen ongelmiksi ei naisen... itse en ole koskaan käsittänyt miksi nainen hoitaa koko yhteydenpidon molempien sukuihin. Meillä mies hoitaa oman sukunsa ja minä omani, hyvin sujuu...

Vierailija

Saiko miehesi sanottua äidilleen, että häneltä on kysytty esimerkiksi näissä kummassakin asiassa hänen kantaansa? Eli jos käytös tuollaista jatkuvalla syötöllä, niin eikö poika osaa tai uskalla sanoa äidilleen vastaan? Luulisi äidinkin kokevan jonkinlaisen herätyksen, kun oma poika toteaa pariin otteeseen tiukasti äidilleen, että sinulta on kysytty ja vastauksesi olet antanut, niin on turha kiukutella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Saiko miehesi sanottua äidilleen, että häneltä on kysytty esimerkiksi näissä kummassakin asiassa hänen kantaansa? Eli jos käytös tuollaista jatkuvalla syötöllä, niin eikö poika osaa tai uskalla sanoa äidilleen vastaan? Luulisi äidinkin kokevan jonkinlaisen herätyksen, kun oma poika toteaa pariin otteeseen tiukasti äidilleen, että sinulta on kysytty ja vastauksesi olet antanut, niin on turha kiukutella.

Sanoiko sanottua omalle äidilleen? Täh?

Mikä siinä on niin vaikeaa, että mies huolehtii oman äitinsä lahjoista ja muistamisista?

Luulisi äitikin mieluiten olevan oman lapsensa kanssa tekemisissä, monissa perheissä ilmeisesti nainen ottaa perheen viestintäpäällikön hommat... ja sitten on niin vaikeaa :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle anoppini kanssa. En millään. Se puhuu mitä sattuu ja suuttuu mistä sattuu. Ei saa sanottua mitä haluaa ja mitä ei ja sitten suuttuu, kun ei toimita hänen halujensa mukaan. Tässä muutama esimerkki.
1) Ollaan lähdössä miehen kanssa parin päivän kylpylälomalle ja tarvitaan lapsenvahti. Anoppi on noin sata kertaa sanonut, että ei ehdi eikä halua vahtia meidän lapsia, on kuulemma omia töitä ihan tarpeeksi. Kysyn vielä kerran ja anoppi suuttuu että enkö mä ole sanonut etten voi ottaa lapsia. Okei, asia klaari ja lapset menee sitten mun äidille. Kesken kylpyläreissun anoppi soittaa miehelleni eli siis pojalleen ja alkaa itkien valittaa, kun hän ei saa hoitaa lapsiamme, eikö häneen luoteta ja nyt on sydämentykytystäkin tämän ikävän asian takia.
2) Tuliaiskeissi parin vuoden takaa eli mä tulen pitkähköltä työmatkalta ulkomailta ja kysyn anopilta, että mitä hajuvetta haluaisi. Anoppi sanoo että hänelle ei tarvii tuoda mitään. Aijaa, toisin kyllä mielelläni. Eieiei käy kun sulla on varmaan kaikkee tavaraa jo ihan tarpeeks ja anopilla hajuvesiä enemmän kuin tarpeeksi. No jos jotain muuta kivaa, jotain tekstiiliä? Ei tarvii mitään, tuliaiset on turhia ja anoppi sanoo hermostuvansa jos tuon jotain koska huusholli on krääsää pullollaan jo ennestään. En sitten tuo kun kerran niin toivotaan. Eikä mee kuin pari päivää mun paluusta kun anoppi itkien ja pahaa mieltä valittaen soittaa pojalleen, kun ei sen vertaa muisteta että toisi jonkun pienenpienen tuliaisen. Niin ja tämä tuliaiskeissi käydään yhtäläisesti joka vuosi myös anopin synttäreiden ja joululahjojen ja äitienpäivälahjan kanssa.
Yhdessä vaiheessa luulin olevani fiksu, kun ajattelin että ahaa, se tarkoittaa kyllä kun sanoo ei ja ostin sille kaikesta kieltelystä huolimatta syntymäpäivälahjan. Sekään ei ollut hyvä, vaan anoppi antoi lahjan takaisin mulle samantien.
Miten tämmöisen ihmisen kanssa voi toimia?

Ei voi. Epävakaa persoonallisuushäiriö.
Kusee sun sukille.

Vierailija

Anoppisi käytös on aika tyypillistä menneille sukupolville. Lapset, varsinkin tietysti tytöt, kasvatettiin olemaan niin vaatimattomia kuin vain mahdollista. Omaa tahtoa ei juurikaan saanut olla. Lapsen tahto on äidin esiliinan taskussa, muistan, että sanottiin. Jos on lapsesta asti pitänyt olla toivomatta tai haluamatta mitään, niin kuinka siitä enää vanhempana pääsisi eroon. Olen arvatenkin jonkin verran anoppiasi nuorempi, mutta minäkin tunnistan jossain määrin tuon määrättömän vaatimattomuuden (ei tuliaisia minulle, ei, ei, ei, ei myöskään lahjoja, en tarvitse, en, en, en), mutta en todellakaan samassa laajuudessa kuin anopillasi. Tuota, että ei ensin halua ottaa lapsia hoitoonsa ja sitten kohta itkee, kun ei saa hoitaa niitä, on kyllä aika outoa käytöstä. Olisikohan pohjalla jonkinlainen hyväksikäyttämisen pelko, jota ei itse oivalla eikä osaa käsitellä. Vai onko kyseessä vain huomion tavoittelu? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saiko miehesi sanottua äidilleen, että häneltä on kysytty esimerkiksi näissä kummassakin asiassa hänen kantaansa? Eli jos käytös tuollaista jatkuvalla syötöllä, niin eikö poika osaa tai uskalla sanoa äidilleen vastaan? Luulisi äidinkin kokevan jonkinlaisen herätyksen, kun oma poika toteaa pariin otteeseen tiukasti äidilleen, että sinulta on kysytty ja vastauksesi olet antanut, niin on turha kiukutella.

Sanoiko sanottua omalle äidilleen? Täh?

Mikä siinä on niin vaikeaa, että mies huolehtii oman äitinsä lahjoista ja muistamisista?

Luulisi äitikin mieluiten olevan oman lapsensa kanssa tekemisissä, monissa perheissä ilmeisesti nainen ottaa perheen viestintäpäällikön hommat... ja sitten on niin vaikeaa :)

 


Mitä tuo ensimmäinen lause tarkoittaa?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat