Onko teidän muiden anopit tällaisia raivostuttavia uhriutujia?

En kerta kaikkiaan pääse samalle aaltopituudelle anoppini kanssa. En millään. Se puhuu mitä sattuu ja suuttuu mistä sattuu. Ei saa sanottua mitä haluaa ja mitä ei ja sitten suuttuu, kun ei toimita hänen halujensa mukaan. Tässä muutama esimerkki.
1) Ollaan lähdössä miehen kanssa parin päivän kylpylälomalle ja tarvitaan lapsenvahti. Anoppi on noin sata kertaa sanonut, että ei ehdi eikä halua vahtia meidän lapsia, on kuulemma omia töitä ihan tarpeeksi. Kysyn vielä kerran ja anoppi suuttuu että enkö mä ole sanonut etten voi ottaa lapsia. Okei, asia klaari ja lapset menee sitten mun äidille. Kesken kylpyläreissun anoppi soittaa miehelleni eli siis pojalleen ja alkaa itkien valittaa, kun hän ei saa hoitaa lapsiamme, eikö häneen luoteta ja nyt on sydämentykytystäkin tämän ikävän asian takia.
2) Tuliaiskeissi parin vuoden takaa eli mä tulen pitkähköltä työmatkalta ulkomailta ja kysyn anopilta, että mitä hajuvetta haluaisi. Anoppi sanoo että hänelle ei tarvii tuoda mitään. Aijaa, toisin kyllä mielelläni. Eieiei käy kun sulla on varmaan kaikkee tavaraa jo ihan tarpeeks ja anopilla hajuvesiä enemmän kuin tarpeeksi. No jos jotain muuta kivaa, jotain tekstiiliä? Ei tarvii mitään, tuliaiset on turhia ja anoppi sanoo hermostuvansa jos tuon jotain koska huusholli on krääsää pullollaan jo ennestään. En sitten tuo kun kerran niin toivotaan. Eikä mee kuin pari päivää mun paluusta kun anoppi itkien ja pahaa mieltä valittaen soittaa pojalleen, kun ei sen vertaa muisteta että toisi jonkun pienenpienen tuliaisen. Niin ja tämä tuliaiskeissi käydään yhtäläisesti joka vuosi myös anopin synttäreiden ja joululahjojen ja äitienpäivälahjan kanssa.
Yhdessä vaiheessa luulin olevani fiksu, kun ajattelin että ahaa, se tarkoittaa kyllä kun sanoo ei ja ostin sille kaikesta kieltelystä huolimatta syntymäpäivälahjan. Sekään ei ollut hyvä, vaan anoppi antoi lahjan takaisin mulle samantien.
Miten tämmöisen ihmisen kanssa voi toimia?