Poikani oppii englantia vapaa-ajalla enemmän
Kuin koulussa.
Koulun englannin opiskelu on elämästä vieraantunutta, irrallista, vailla yhtymäkohtia 12 - vuotiaani maailmaan. Pojan enkun numero oli 2 vuotta sitten 7, nyt 10. Poika on oppinut magic the gathering korteista ja tietokonepeleistä kaiken.
Koulu ei ole pystynyt tarjoamaan ainottakaan mielekästä oppimiselämystä.
Äiti, opettaja.
Kommentit (38)
Lapseni osaa ruotsia, vaikka ei ole sitä vielä päivääkään opiskellut. Syynä ruotsinkielinen naapurusto. Lisäksi hän on oppinut paljon enemmän maantiedosta perheen kanssa reissatessaan kuin koulukirjoista.
Jos olet äiti ja opettaja, niin miksi lapsesi on oppinut kaiken (elämässä tarvittavan ?) korteista ja tietokonepeleistä sen sijaan että hän olisi oppinut esimerkiksi sinulta, miten tärkeää on opetella myös tylsiä asioita?
Tuo tulos selittyy kyllä ihan ajankäytöllä. Time on task eli oppimisen parissa vietetty aika on ratkaiseva tekijä. Jos poikasi kuluttaa keskittyneesti englanninkielistä mediaa 2-3 tuntia päivässä ja keskttyy englannintunteihin keskimäärin ehkä 20 minuuttia päivässä, ei pitäisi olla yllätys, kummasta on enemmän hyötyä.
Koulun tehtävä ei ole tarjota elämyksiä vaan varmistaa, että mahdollisimman moni omaksuu opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot.
No kyllä toki meidänkin lapset oppivat paljon sanastoa peleistä. Mutta kyllä mun mielestä kielen rakenteiden oppiminen teoriatasolla on erittäin tärkeää. Minulla on tavoitteena niin suomessa kuin englannissakin, että lapset kykenevät oikeakielisyyteen, eivätkä vain läiskisi jotain sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Eikä sun poikas ole ainoa. Mutta mitä siitä tulisi, että koulussa opeteltaisiin asioita pelien kautta? Oppijoita on niin erilaisia, ettei kaikkien mukaan voida mennä. Eikä liity vain englannin kieleen.
En ehdottanutkaan pelejä menetelmiksi.
Totesin vain opetuksen surkean elämästä vieraantuneen tilan.
Ja itseasiassa mtg keräilykorttien pelaaminen on sosiaalista. Poika käy kerran viikossa paikallisessa fantasiaklubissa pelailemassa ikäkavereidensa kanssa.
Ap
Kuullunymmärtäminen ja puheen tuottaminen varmasti kehittyvätkin paremmin pelaamalla kuin koulussa, mutta uskaltaisin väittää, että pelien sanasto on lopulta aika suppeaa. Yläkoulun englanti on todella helppoa, mutta lukiossa eri kursseilla käsitellään eri aihepiirejä. Minusta sinulla on aika erikoinen asenne opettajaksi. Omalla kahdeksasluokkalaisella tyttärelläni on sama tilanne, eli hän on pelaamalla ja ladattuja tv-sarjoja ilman tekstitystä katsomalla oppinut vahvan englannin, mutta sen sijaan, että lyttäisin kouluopetusta ja lällättelisin asialla jossain nettifoorumilla, olen jutellut hänen englannin opettajansa kanssa, ja opettaja antaa hänelle tunneilla lukion tehtäviä silloin, kun käsiteltävä aihe on helppo. Hassua, ettei sinulle opettajana ole tullut mieleen tehdä samaa. Mielenkiinnosta kysyisin, mitä opetat? Kirjoitustaidoista päätellen et ainakaan äidinkieltä :) Terv. Toinen äiti ja opettaja
Opettajan olet varmasti onnellinen, että lapsesi ylipäätänsä oppii.
Työelämää varten on myös hyvää oppimista turhautumisen sietäminen siellä oppitunneilla. Kun sitten on töissä, niin puolet työkavereista ainakin tuntuu tyhmemmiltä, työvälineet ovat "lainassa", joku työkaveri haisee pahalta, atk-ohjelmat eivät toimi. Jos ei muuta, niin naapurissa ole rakentella ollut tietyö rouhaisee myös kaapelin, ja sitten on nettiyhteys poikki. Esimies määrää älyttömiä työtehtäviä. Vaikka kuinka on unelmtyössään, niin nitä päiviä, joilloin ei ole mielekkäitä työnteon kokemuksia...
Poika on ns koulupudokas. Tunneilla alisuoriutuu, mutta kokeista repii kymppejä poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulos selittyy kyllä ihan ajankäytöllä. Time on task eli oppimisen parissa vietetty aika on ratkaiseva tekijä. Jos poikasi kuluttaa keskittyneesti englanninkielistä mediaa 2-3 tuntia päivässä ja keskttyy englannintunteihin keskimäärin ehkä 20 minuuttia päivässä, ei pitäisi olla yllätys, kummasta on enemmän hyötyä.
Koulun tehtävä ei ole tarjota elämyksiä vaan varmistaa, että mahdollisimman moni omaksuu opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot.
Tämä!
Aina mennään dillejen mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Totesin vain opetuksen surkean elämästä vieraantuneen tilan.
Usassa on organisaatio, joka opettaa diplomaateille kohdemaan kielen korkealle tasolle vuodessa, sellaisetkin vaikeat kielet kuin venäjä. Viikot ovat pitkiä ja työtä tehdään paljon.
Oleellista tässä on se, että työtä tehdään paljon. On ihan sama, tehdäänkö työ koulussa vai vapaa-ajalla, kunhan se vain tehdään.
Koulun yksi keskeinen tehtävä on opettaa ihmiset paneutumaan sellaiseen, josta he eivät ole kiinnostuneita. Sen, mikä kiinnostaa, oppii omaehtoisestikin. Muuhun tarvitaan oppimisen taitoa ja sietämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuullunymmärtäminen ja puheen tuottaminen varmasti kehittyvätkin paremmin pelaamalla kuin koulussa, mutta uskaltaisin väittää, että pelien sanasto on lopulta aika suppeaa. Yläkoulun englanti on todella helppoa, mutta lukiossa eri kursseilla käsitellään eri aihepiirejä. Minusta sinulla on aika erikoinen asenne opettajaksi. Omalla kahdeksasluokkalaisella tyttärelläni on sama tilanne, eli hän on pelaamalla ja ladattuja tv-sarjoja ilman tekstitystä katsomalla oppinut vahvan englannin, mutta sen sijaan, että lyttäisin kouluopetusta ja lällättelisin asialla jossain nettifoorumilla, olen jutellut hänen englannin opettajansa kanssa, ja opettaja antaa hänelle tunneilla lukion tehtäviä silloin, kun käsiteltävä aihe on helppo. Hassua, ettei sinulle opettajana ole tullut mieleen tehdä samaa. Mielenkiinnosta kysyisin, mitä opetat? Kirjoitustaidoista päätellen et ainakaan äidinkieltä :) Terv. Toinen äiti ja opettaja
Ehheheh, ehheheh, sinähän se varsinainen kaunosielu ole. Tukehdu omaan erinomaisuuteesi. Sanoisin, että sinäpä se et varmasti opeta vuorovaikutussuhteita. Ainakaan parempaan suuntaan.
Koulu opettaa kieltä elämää ja varsinkin työelämää ja matkailua varten. Pelien kielellä ei usein muissa ympyröissä pärjää.
Mieheni on oppinut englannin lähinnä televisiosta ja peleistä. Ulkomailla reissatessaan hänen puheensa saa aikaan järkyttyneitä reaktioita: Siististi pukeutunut bisnesmies puhuu välillä kuin alaluokkainen spurgu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sun poikas ole ainoa. Mutta mitä siitä tulisi, että koulussa opeteltaisiin asioita pelien kautta? Oppijoita on niin erilaisia, ettei kaikkien mukaan voida mennä. Eikä liity vain englannin kieleen.
En ehdottanutkaan pelejä menetelmiksi.
Totesin vain opetuksen surkean elämästä vieraantuneen tilan.
Ja itseasiassa mtg keräilykorttien pelaaminen on sosiaalista. Poika käy kerran viikossa paikallisessa fantasiaklubissa pelailemassa ikäkavereidensa kanssa.
Ap
Jos pelimaailma on sitä oikeaa elämää, niin kannattaa hieman miettiä arvojaan uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Koulun yksi keskeinen tehtävä on opettaa ihmiset paneutumaan sellaiseen, josta he eivät ole kiinnostuneita. Sen, mikä kiinnostaa, oppii omaehtoisestikin. Muuhun tarvitaan oppimisen taitoa ja sietämistä.
Juuri näin. Tähän voisi oikeastaan tiivistää koko systemaattisen koulutuksen idean. -3
Tarjoatteko minulle mielekkään oppimiselämyksen:
Mitä ovat mtg-pelikortit? Mitä niillä tehdään?
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullunymmärtäminen ja puheen tuottaminen varmasti kehittyvätkin paremmin pelaamalla kuin koulussa, mutta uskaltaisin väittää, että pelien sanasto on lopulta aika suppeaa. Yläkoulun englanti on todella helppoa, mutta lukiossa eri kursseilla käsitellään eri aihepiirejä. Minusta sinulla on aika erikoinen asenne opettajaksi. Omalla kahdeksasluokkalaisella tyttärelläni on sama tilanne, eli hän on pelaamalla ja ladattuja tv-sarjoja ilman tekstitystä katsomalla oppinut vahvan englannin, mutta sen sijaan, että lyttäisin kouluopetusta ja lällättelisin asialla jossain nettifoorumilla, olen jutellut hänen englannin opettajansa kanssa, ja opettaja antaa hänelle tunneilla lukion tehtäviä silloin, kun käsiteltävä aihe on helppo. Hassua, ettei sinulle opettajana ole tullut mieleen tehdä samaa. Mielenkiinnosta kysyisin, mitä opetat? Kirjoitustaidoista päätellen et ainakaan äidinkieltä :) Terv. Toinen äiti ja opettaja
Ehheheh, ehheheh, sinähän se varsinainen kaunosielu ole. Tukehdu omaan erinomaisuuteesi. Sanoisin, että sinäpä se et varmasti opeta vuorovaikutussuhteita. Ainakaan parempaan suuntaan.
Olipa vahva reaktio! Mielestäni esitin aiheellista kritiikkiä ap:n asennetta kohtaan (millainen opettaja toteaa, että "ei siellä koulussa mitään hyödyllistä opi"?) ja toin esille konkreettisen ehdotuksen, miten pojan englannin opiskelua voisi tukea. Mitä omahyväistä tässä on? Et voi odottaa, että opettajana oikeasti lähtisin linjalle, jossa haukkuisin oman alani edustajia. Kirjoituksessani toki oli kieltämättä piikittelevää sävyä johtuen ap:n valitsemasta tyylistä: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
oletko ikinä kuullut että joku oppisi keskustelemaan luontevasti vieraalla kielellä jonka oppii pelkästään kielitunneilla? kielen kyllä oppii, mutta se muuttuu luontevaksi ja tutuksi (ja ymmärrettävämmäksi ulkomaalaiselle) vasta kun sitä käyttää ja kuulee arjessa eikä ole vain päntännyt kielioppia ja sanoja ja ääntämystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totesin vain opetuksen surkean elämästä vieraantuneen tilan.
Ja joku tietokonepeli sitten on sitä todellista elämää?
Meidän lapsi katsoo joka päivä Late Lammasta. Hän osaa taatusti röhkiä ja määkäistä ilmeikkäämmin kuin voisi koskaan oppia koulussa. Onneksi on olemassa tietokone!
Poikasi oppii sanastoa ja kielikorvaa niistä mtg-korteista ja peleistä, mikä on tietenki nhyvä juttu. Mutta Jos haluaa osata oikeasti hyvää englantia, niin täytyy kuitenkin osata myös kieliopin teoria. Joskus kielikorvakin pettää.
Eikä sun poikas ole ainoa. Mutta mitä siitä tulisi, että koulussa opeteltaisiin asioita pelien kautta? Oppijoita on niin erilaisia, ettei kaikkien mukaan voida mennä. Eikä liity vain englannin kieleen.