Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet työkaveristasi, jolle kasautuu paljon sairauspoissaoloja?
21.11.2015 |
Löytyykö ymmärrystä vai tuntuvatko jatkuvat poissaolot kohtuuttomalta?
Itse yritin alussa ymmärtää, mutta valitettavasti se ymmärrys on loppunut. Tuntuu ikävältä, kun jokainen nuha on syy jäädä kotiin, työhön liittyvät epämukavuustekijät aiheuttavat perjantai- ja maanantaisaikkuja ja joutuu jatkuvasti paikkailemaan toisen tekemättömiä töitä.
Ymmärrän, jos on ihan oikeasti kunnolla sairas ja ei pysty töissä olemaan, mutta kyllä tuo lyhyiden sairauspoissaolojen kasaantuminen kertoo valitettavan paljon ihmisen työmoraalista.
Kertokaapa te, jotka jäätte usein kotiin, miten teillä kotona suhtauduttiin työn tekemiseen. Kävivätkö vanhemmat töissä. Itselläni lähinnä niin, että en kehtaa olla poissa töistä, vaikka olisinkin sairaana. Siksi en voi ymmärtää ihmisiä, jotka jäävät aivan mitättömistä syistä sairauslomalle.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ajattelen, että niillä kollegoilla, joilla on paljon lyhyitä poissaoloja on työssäviihtymis tai jaksamisongelma.
Näin on, ja myös niillä jotka yrittää joka vuosi keksiä itelleen jotain uutta tautia et pääsis sairaseläkkeelle. Jäis vaan itse kotiin puolison elätiksi. Ja onhan se vähän outoa jos toinen on töistä poissa 3 päivää saman leikkauksen takia kun toinen on kuukausia. Kaikista veemäisintä on että nämä luihut aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sen että kaikkia valvotaan todella tarkkaan ja syytellään herkästi aiheettakin. Ja kummasti näitä paskoja joutuvat muut aina auttamaan. Aina samoja laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joka kuukausi yksi sairaspoissaolo kovien kuukautiskipujen takia. 10 vuotta (olen siis vasta 23) ollaan yritetty keksiä ratkaisua, e-pillereistä tulee migreeniä, samoin renkaasta. Vuorotyön takia menkat ei edes säännölliset. Kivut ovat oikeasti kovat, olen monesti menettänyt tajuni hetkeksi, oksentelen joka kerta ja istun kolme tuntia vessassa. Pomolle tästä olen toki kertonut, mutta enpä tiedä mitä työkaverit ajattelevat.
Itse joskus ihmettelin kun luokkakaveri ei käynyt joka päivä koulussa (lukioaikoina), ajattelin että onpas laiska. Kuoli syöpään viime vuonna.
Vierailija kirjoitti:
En uhraa muiden asioille ajatustakaan, elleivät itse siitä minulle jostain syystä kerro. Se ei yksinkertaisesti kuulu minulle, koska en ole työnantaja/palkanmaksaja. Työnvieroksujia kyllä on, mutta on myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka voivat oireilla usein, esim migreeni. Meille muille työntekijöille asia ei kuulu. Kylmästi sanottuna : se on työnantajan murhe. Hän kyllä potkii huonot työntekijät pihalle. Ja jos ei potki, niin edelleen: se on työnantajan murhe. Me muut tuurataan kyllä tarvittaessa, mutta eihän me koneita olla. Se tehdään mikä pystytään.
Musta tuntuu että meidän työpaikan huonoin, lusmuin ja heikoiten koulutettu selkäänpuukottaja saa jatkaa, vaikka kaikki me muut saataisiin potkut. En käsitä millä hän sen tekee, siskonsa teki panemalla pomoa. Tosin tyyppi ei tule selviytymään jos kaikki paikkaajat häipyy.
Että itselläni on paremmat mahdollisuudet selviytyä seuraavista yyteistä, kun tiimistä löytyy pari tuollaista saikuttajaa, jotka ovat koko ajan muka flunssassa ja kun parin pvän päästä palaavat (kun pitäisi mennä lääkäriin hakemaan lappu), ei nuhasta ole jälkeäkään kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuota jaksamis puolta olen ihmetellyt. Usein poissaolot tuntuu olevan työhönsä tympääntyneillä, en päästä itseäni samaan jamaan. Ei oo hääviä katsella työkaveria, joka on yleensä negatiivisella asenteella töissä ja vuosikausia jo ollut. Ei voi olla mukavaa, toivosin, että sais rohkeutta vaihtaa työpaikkaa. Kyllähän se sillon vituttaa kun on tiukka päivä töissä ja kas, taas tulikin sopivasti flunssa ja hommat kasaantuu muille.
Mä kerron sulle salaisuuden: ei ne tympääntyjät pääse muualle, ei edes opiskelemaan sairaanhoitajaksi, vaikka sinne väitetään pääsevän kenen tahansa. Kun laiskuus ja vetelyys näkyy jo kävelystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että itselläni on paremmat mahdollisuudet selviytyä seuraavista yyteistä, kun tiimistä löytyy pari tuollaista saikuttajaa, jotka ovat koko ajan muka flunssassa ja kun parin pvän päästä palaavat (kun pitäisi mennä lääkäriin hakemaan lappu), ei nuhasta ole jälkeäkään kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan.
Ei välttämättä. Meillä lintsari sai jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas on porvarin orjat vauhdissa. Hyvä hyvä :)
Toivottavasti olet yrittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa on ainakin muiden murhe jos joku on koko ajan poissa. Sijaisia ei aina saa ottaa ja muut tekee sairaan hommat. Työ on vastuullista ja jos samalla henkilöllä on joka kuukausi poissaoloja se alkaa näkymään muiden työntekijöiden voinnissa. Sairaana ei tietenkään pidä olla töissä, mutta jos sama ihminen on joka kuukausi poissa, voisin suositella alan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uhraa muiden asioille ajatustakaan, elleivät itse siitä minulle jostain syystä kerro. Se ei yksinkertaisesti kuulu minulle, koska en ole työnantaja/palkanmaksaja. Työnvieroksujia kyllä on, mutta on myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka voivat oireilla usein, esim migreeni. Meille muille työntekijöille asia ei kuulu. Kylmästi sanottuna : se on työnantajan murhe. Hän kyllä potkii huonot työntekijät pihalle. Ja jos ei potki, niin edelleen: se on työnantajan murhe. Me muut tuurataan kyllä tarvittaessa, mutta eihän me koneita olla. Se tehdään mikä pystytään.
No ei se kyllä ole pelkästään työnantajan murhe. Se on usein myös muiden työntekijöiden murhe. Noille lyhyille poissaoloille kun ei mitään sijaisia pystytä palkkaamaan ainakaan meillä.
Typerää väittää, ettei asia kosketa mitenkään koko työyhteisöä. Ei lusmujakaan niin vain helpolla voida pellolle potkia.
No minä en ole asiasta ainakaan murhetta ottanut, kannattaako sinunkaan? Tuuraan jos on tarvittu ja meillä (siivousala) niitä saikuttelijoita kyllä riittää. Sijaisia (ainakaan päteviä) ei ole yhtäkkiä vaan kaapista vedettävissä kun on tarvis, mutta edelleenkään; en siitä murhetta kanna. Toisten poissaolot ei kuulu terveissä työyhteisöissä muiden märehdittäviks kahvipöydässä. Työt tehdään, mutta niissä rajoissa kuin pystytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa kerta kun on herättänyt jotain muuta kuin huolta, oli, kun kollegani kanssa olimme samaan aikaan raskaana. Olimme eri neuvoloissa ja siis eri lääkäreillä.
LA:mme olivat kolmen päivän sisällä ja tietenkin juttelimme paljon. Raskauksia on varmaan yhtä paljon kuin naisiakin, mutta oikeasti otti välillä päähän, kun kollega saikkusi melkein tauotta siitä, kun raskaudestaan kertoi ja jäi kuukausi ennen äitiysloman alkua sairaslomalle liitoskipujen vuoksi. Tuona aikana mm. maalasi lastenhuoneen ja rakensi miehensä kanssa terassin rivitalopihalleen. Mutta neuvolalääkäri kuulemma kehotti olemaan aina sairaslomalla kun yhtään tuntuu siltä ja todistuksen sai hakemalla terveyskeskuksesta.
Hän odotti esikoistaan, minä kolmatta. Oma kolmas raskauteni oli todella hankala, liitoskipuja, selkäkipuja jne. Kerran purskahdin itkuun vastaanotolla pelkkää uupumusta ja raskaushepatoosin aiheuttaman kutinan valvottamista ja ihan helvetillisiä selkä- ja liitoskipuja. Jouduin siis käymään kahdesti viikossa äitiyspolilla ultrassa ja kerran viikossa verikokeissa. Lääkäri totesi, että kuulehan, raskaus ei ole sairaus eikä syy sairaslomaan. No, aivan sama. Vauva syntyi viikolla 35 ja kivut loppuivat siihen ja äitiysloma alkoi kuin seinästä.
Aina muuten paljon sairaslomaa pitävillä on sittemmin paljastanut joku ikävämpi ja pitkäaikaisempi sairaus, viimeksi kollegalla chronin tauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uhraa muiden asioille ajatustakaan, elleivät itse siitä minulle jostain syystä kerro. Se ei yksinkertaisesti kuulu minulle, koska en ole työnantaja/palkanmaksaja. Työnvieroksujia kyllä on, mutta on myös sellaisia kroonisia sairauksia, jotka voivat oireilla usein, esim migreeni. Meille muille työntekijöille asia ei kuulu. Kylmästi sanottuna : se on työnantajan murhe. Hän kyllä potkii huonot työntekijät pihalle. Ja jos ei potki, niin edelleen: se on työnantajan murhe. Me muut tuurataan kyllä tarvittaessa, mutta eihän me koneita olla. Se tehdään mikä pystytään.
No ei se kyllä ole pelkästään työnantajan murhe. Se on usein myös muiden työntekijöiden murhe. Noille lyhyille poissaoloille kun ei mitään sijaisia pystytä palkkaamaan ainakaan meillä.
Typerää väittää, ettei asia kosketa mitenkään koko työyhteisöä. Ei lusmujakaan niin vain helpolla voida pellolle potkia.
Kuka väittää ettei asia kosketa koko työyhteisöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää, varsinkin kun eräillä saikuttajilla on tapana aina "sairastua" pitkien viikonloppujen ja koululaisten lomien aikana. Ilmoittavat siis, että voivat olla töissä, mutta kuinka ollakaan, viikosta kolme päivää ovat flunssassa/mahataudissa. Ja tietenkään mitään viitteitä sairaudesta ei ole ennen eikä jälkeen poissaolon.
Kätevä keinohan tuo on säästää lomapäiviä tai välttyä palkattomilta vapailta...
Minua taas ärsyttää sellaiset ihmiset jotka tulee töihin sairaana tartuttammaan muita! Ja ovat töissä niin coolina kuinka tuli töihin kipeänä ja kuinka paras työntekijä on! Minun mielestä se on helvetin itsekästä toimintaa tulla sairaana töihin!
Mutta sitten näihin turhiin poissaoloihin, en itsekkään ymmärrä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli työkaveri, joka oli kipeänä lähes jokaisena maanantaina ja sai täyden palkan 4-päiväisestä viikosta. Ketutti.
Arvasin, että av:lla ei ap:n viesti saa ymmärrystä. Vakijutut: "et voi tietää syytä", "ei kuulu sulle", "työnantajan vika, ettei työntekijä viihdy" jne. Kyllä oman kokemuksen mukaan ihmisissä on vaan puhtaasti patalaiskoja pinnareita. Ei siinä sen mystisempää selitystä ole ja ap:lla on kaikki oikeus olla kypsä, jos tekevät tuon oletettavan pinnarin duunit sitten, kun tämä saikuttaa kotona. Ja jos työpaikka ei nappaa, niin sieltä voi jäädä pois. Tulijoita on näinä päivinä!
Mun työpaikalla on ainakin 3 tapasaikuttajaa. Ne on muutenkin hitaampia ja tehottomampia kuin muut. Saikkuja on niin paljon, ettei enää saa olla omalla ilmoituksella päivääkään vaan joka päivästä pitää olla nimetyn työterveyslääkärin todistus.
Silloin kun he töihin vaivautuu, hyvin suuri osa päivästä menee vaivojen kertomiseen ja vertailuun
Muuten ihan sama, mutta vituttaahan se kun toisen pitäisi vaikka vetää koulutus ja 10min ennen koulutuksen alkua tulee pomo sanomaan että X on sairaana, käytkö vetämässä sen koulutuksen. Aiheesta josta en tiedä niin paljoa
Mulla edellisessä työpaikassa oli, mutta enpä ajatellut mitään. Tein samoja hommia ja itse asiassa mulla oli niin vähän tekemistä noin yleensä, että ei se vaikuttanut mihinkään. Enemmänkin hänen kohdallaan oli kyse siitä, että hänellä oli 5 km työmatka eikä autoa eikä oikein ketään työkaveria, jonka kyydissä olisi päässyt, sekä bussit kulkivat huonosti, niin mielellään ei nuhaisena lähtenyt töihin ja oli vaan herkkä sairastelemaan, niin minkäpä sille voi.
Sittemmin lähdin itse muualle, pomo vaihtui ja tämä tyyppi lomautettiin - en tiedä lopetettiinko ne työt sitten, kokonaan, en ole kysynyt, yksi niitä vielä varahenkilönä teki, mutta hän ei erityisemmin tykännyt alle oman koulutustasonsa homia tehdä. Juttelemme joskus netissä, eli meillä on ihan asialliset välit. Minä ehkä paremminkin ymmärsin häntä, mutta muiden puheista ymmärsin vaiheessa, jossa lähdin pois, että olivat huolissaan siitä, kun X on niin paljon pois. Minulle se ei ollut ongelma.
Henkilökohtaisesti tuntemani saikuttajat saavat mun myötätuntoni. Toisella ms-tauti ja toinen toipumassa sairaskohtauksesta. Molemmilla hyvä työmoraali ja halu käyttää korkeaa koulutustaan ja tietotaitojaan. Terveyden menettäminen on ollut rankkaa myös henkisesti -ei mikään helppo paikka ja perhekin elätettävänä. Toisen ikä alkaa kakkosella, toisen kolmosella. Suht nuoriakin siis.
Kumpikaan ei pidä ääntä sairauksistaan. Osa työntekijöistä ei taida edes tietää syitä näille poissaoloille. Mä tiedän ja kuten sanoin, mun päällimmäisin tunne on myötätunto. Ihailen näitä henkilöitä, jotka sitkeästi jatkavat eteenpäin ja yrittävät parhaansa, vaikka keho temppuilee vastaan.