Pahinta lapsiperhe-elämässä on:

No kertokaa!

Toinen asia on se, miten seksielämä vaikeutuu.

Ap

Se, että aina pitää sopeuttaa oma vireystila sen lapsen vireystilaan (kun lapsi on pieni). Lapsen psyykkisen energian ohjaaminen on raskasta, varsinkin jos lapsi on haastava ja itse sellainen että rasittuu ristiriidoista. 

Oikeastaan kuitenkin väsymys on kaikkein kamalinta. Meillä on lapset nukkuneet ekat vuodet tosi huonosti. Olen ollut millimetrin päässä siitä tilanteesta, että vaan pimahdan ja tulen raivohulluksi väsymyksestä. Kaikki menis ok jos lapsiperheen arjen lisäksi ei olisi muita stressitekijöitä kuten lähiomaisten sairasteluja ja menetyksiä, mut jotenkin tosi usein ne näyttää tulevan juuri tuohon kriittisimpään pikkulapsiaikaan, ja niin meilläkin.

No on se väsynyskin helvetillistä, mutta mahdollisuus levätä päivällä pelastaa paljon.

No more children!

Ap

Raskainta on se, jos lapset eivät nuoruusiässä itsenäistykään normaalisti, vaan jäävät syystä tai toisesta vanhempien huolehdittavaksi. Esim. Sairaus, psyykkiset ongelmat, syrjäytyminen ym. Jos ei ole toivoa edes että joskus helpottaa, se on rankinta.

Se tajuton väsymys totaali-yksinhuoltajana. Ei hetken lepoa kun ei ole muita ihmisiä ympärillä auttamassa. Asia helpottuu kun lapsi kasvaa, toki, mutta nyt on vain se sumea uupumus.

Ja tätä tilannetta en ole itse valinnut, toinen osapuoli otti ja hakkasi minut ja vauvan ja läksi toisen naisen matkaan.

Ei mulla yleensä lapset väsymystä aiheuta. Sairastelut on tosi ikäviä, tosin kyllähän sitä itse sairastelisi sinkkunakin, onneksi mun lapset on aina sairastanut vähän, kuten minä ja sisaruksenikin aikoinaan. En varmaan jaksaisi jos olisi kuten joillakin tuntuu olevan, tämän tästä joku oksennustauti, silmä/suu tulehdus, angiina...

En tajua mitä tarkoittaa lapsen psyykkisen energian ohjaaminen...

Ei mulla tule mitään mieleen että mikä nyt lapsiperhe-elämässä olisi niin kauheaa, tässähän sitä elellään kaikessa rauhassa, jos laskut saa maksettua, ja terveys ei ala kauheasti reistailla, niin mikäs tässä on elellessä, esikoinen on jo muutama vuosi sitten lähtenyt omilleen ja nuorimmaisetkin lähtee kymmenen vuoden päästä, silloin on varmaan jo lapsenlapsia ilona. Liian nopeasti menee vuodet.

Pahinta lapsiperhe-elämässä ovat lapset.

Se kun on ite kipee eikä voi vaan koomata.

Mun äänen saa spontaanin seksin puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Se kun on ite kipee eikä voi vaan koomata.

Tämä

Kaikki.