Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä vastoinkäymisiä elämässäsi on ollut?

Vierailija

Minkä ikäinen olet? Pelkäätkö että kohta taas menee matto jalkojen alta?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Monen vuoden lapsettomuus, sitten lapsen kuolema, sitten miehen masennus ja itsemurhayritys, lisäksi vanhempani syöpä. Olen 36v. En pelkää, että matto menee alta. Kun kerran olen näistä aiemmista jutuista huolimatta pärjännyt hyvin, pärjään kyllä jatkossakin, vaikka matto menisikin.

Vierailija

Primääri ja sekundaarinen lapsettomuus, 4 keskenmenoa (4 lasta), vanhempien kuolemat, miehen työttömyys, ero, 3v yksinhuoltajuus, burn out töissä, taloushuolet (elätimme appiksia jolloin oma elämä tiukilla), yli 30c unettomuus josta on aiheutunut kroonisia sairauksia, lisäksi 3-hermosärkyä päivittäin (ns itsemurhatauti)

Samaa mieltä kuin edellinen - jos on näistä selvinnyt hengissä ja on yhä onnellinen mikään ei enää voi vetää mattoa alta.

Vierailija

Olen tullut jätetyksi.
Isä kuollut.
Äiti kuollut.
Lapsuus rikkonaisessa perheessä, jossa väkivaltaa, alkoholismia.
Juurettomuutta monien muuttojen takia.
Itsellä krooninen sairaus.

En pelkää, että henk.koht. elämässä menee matto jalkojen alta. Toisaalta pelkään tosi paljon sotaa!

Vierailija

Monenlaisia, mutta pitkäaikaisin ja ehkä sitten myös isoin haaste on ollut heikko itsetunto ja vaikeudet löytää ns. oma paikka tässä elämässä. Pahoja juttuja on ollut, mutta tuo kuitenkin isoin haaste ja vaikeus. Eli sanon sen olleen oman itsen etsintä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne asiat mistä en ole selvinnyt.

Ts. oma kompleksinen suhtautumiseni tiettyihin asioihin, kuten erillisyys ja epäluottamus toisiin.

Vierailija

Kahden lapsen vaikea sairaus ja mahdollisesti lyhyt elämä on se suurin suru. Läheisen itsemurha. Lasten isän kuolema. Isän kuolema.

Muusta en viitsi kertoa, mutta uskoisin että ihan kaikilla on vastaavia kokemuksia, en ole erityisessä uhrin asemassa. Elämää, jota sotkee jonkun lähipiirissä olevan alkoholismi, väkivalta, syrjäytyminen tai mielenterveysongelmat. Vähitellen kaikki vanhenevat ja kuolevat ympäriltä.

En pelkää maton menevän alta. Asioita tulee ja menee, yleensä välissä on onnellista ja normaalia elämää. Kaikki kuuluu pakettiin.

Vierailija

Isän kuolema kun olin ala-asteella, yläasteelta alkanut yksinäisyys (mulla on tällä hetkellä yksi kaveri, tuttuja yms. ei yhtään), romanttisen rakkauden puute (ainoa mies joka oli kiinnostunut olikin hirviö, kaksi vuotta katselin ettei tarvitsis olla taas yksin ja sitten sain tarpeekseni), se että olin monta vuotta kykenemätön normaaliin elämään (koulut loppui kesken, työkokemusta ei ole yhtään) ja nyt on todella vaikeaa päästä taviselämään kiinni esim. työpaikan saanti on lähestulkoon mahdotonta (olen 25).

Ei tästä enää pohjemmalle pääse vaikka mitä käy, ja kun on oppinut olemaan onnellinen tähänkin tilanteeseen niin pystyy olemaan onnellinen pahemmassakin. Kahta isoa asiaa odotan lähitulevaisuudessa: että saisin haluamani asunnon ja pääsisin yliopistoon haluamalleni alalle. Jos näistä kumpikaan ei toteudu niin lähteehän se matto taas hetkeksi alta pois mutta sit taas totutaan siihen ettei sekään onnistunut. Ja yritetään uudelleen vaikka ei tähänkään asti ole auttanut.

Vierailija

Ikää on 41 vuotta ja on elämässä ollut joitakin vastoinkäymisiä, mm. mieheni ja lasteni isän vakavat sairaudet, rahahuolet, yksi erityislapsi ja oma jaksaminen, mutta en ole masentuvaa sorttia. Pää pystyssä ja onnellisena mukavista asioista eteenpäin menen enkä huomisesta liikaa enää huolehdi. Hyvät huolet menevät hukkaan jos niitä ei sitten tapahdukaan, joten mielummin hoidan arjen kuntoon ja taistelen sitten jos/kun taisteltavaa eteen tulee. Voisinhan toki alkaa jo nyt miettimään 75 vuotiaiden vanhempieni vanhuudesta, lapsieni tulevaisuudesta ja omasta terveydestäni, mutta en ehdi muuta kuin pienillä teoilla niitä nyt alustavasti hoitaa, muut hoidan kun on sen aika.

Vierailija

Koulukiusaaminen, perheväkivalta lapsuuden kodissa, oma masennus ja epätasapainoisuus näiden vuoksi, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, lapsettomuus-keskenmeno-lapsettomuushoidot, oman terveyden reistailu....

Hyviä asioita elämässä on kuitenkin nyt lapseni ja ystävät. Ja parisuhdekin, vaikka meillä on ollut todella vaikeaa.

Ikä 27v ja nainen.

Vierailija

Se kun olen aina pelännyt niin paljon. Vaikka tiedänkin että monella on ollut pahempiakin asioita, niin itse en useinkaan näe iloa enää missään kun on huolta läheisistä yms.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat