Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvät miehet jo varattuja = sinkkunaisen ongelma
20.11.2015 |
Tukea erityisesti toisilta sinkkunaisilta, tiedätte hyvin mistä puhun... Ikääni en tarkenna, mutta se aika kun sitoutumiskykyiset miehet ovat jo vakiintuneissa parisuhteissa olleet hyvin pitkään niin halutessaan.
Kommentit (198)
rumaläski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naiset sitten valmiita tutustumaan niihin hyviin miehiin?
Kun mies menee baaritiskillä naiselle juttelemaan niin että pitää yllä heikkoa ja epävarmaa katsekontaktia, puhuu kankeasti ja änkyttäen, kyselee vähän liikaa sen sijaan että keskustelisi, niin annatteko te tälle miehelle mahdollisuuden?
Kuulostaa ihanalta mieheltä. Aidolta, kun esiintyminen ei ole niin hiottua. Ja ujous on siinä mielessä plussaa että olen itse aika ujo ihminen, ja mua jotenkin helpottaa huomata että toinenkin on. Tuntuu että toinen ymmärtää niitä mun tunteita paremmin.
Aika moni muukin tuntemani nainen tykkää ujoista miehistä, mutta toisaalta he eivät ehkä ole niitä jotka kokevat että hyviä miehiä ei ole.
Hyvin hyvin moni nainen vaan ajattelee tuossa kohtaa, että haluaa MIEHEN eikä mitään änkyttäjää. Vaikka faktahan se on, että iso osa tavallisista ihmisistä on epävarmoja ja huonoja supliikkitaidoiltaan eikä niitä itsevarmoja miehiä voi riittää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostukseni tappaa tehokkaasti niinkin pieni asia kuin vaikkapa se, että mies on valinnut nimimerkin, joka muistuttaa onomatopoeettisesti sanaa pimpsa (tällainen tuli juuri äsken vastaan). Tai jos se nimimerkki on muuten vain rumalta tai juntilta kuulostava. Todella pieniä asioita tavallaan, mutta oikeasti tällaisen henkilön kanssa tulisi takuulla arjessakin vastaan tilanteita, joihin reagoisin kielteisesti. Olen herkkä tuollaisten juttujen suhteen, joten eiköhän minun kannata kuitenkin kuunnella sitä fiilistä, joka tarjolla olevan informaation perusteella syntyy.
Kyllähän ihmistä, joka toimii näin normaalielämän tilanteissa (eli on saatanan ennakkoluuloinen), pidettäisiin täytenä idioottina. Oletko katsonut tv-sarjaa Pokka pitää? Voisin sen päähenkilön kuvitella elävän tuolla tavalla. Et taida etsiä mitään oikeaa ihmistä vahvuuksineen ja heikkouksineen, vaan jotain Jumalten lähettämää soturia, jonka jokainen sana ja ele on 24:n karaatin kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostukseni tappaa tehokkaasti niinkin pieni asia kuin vaikkapa se, että mies on valinnut nimimerkin, joka muistuttaa onomatopoeettisesti sanaa pimpsa (tällainen tuli juuri äsken vastaan). Tai jos se nimimerkki on muuten vain rumalta tai juntilta kuulostava. Todella pieniä asioita tavallaan, mutta oikeasti tällaisen henkilön kanssa tulisi takuulla arjessakin vastaan tilanteita, joihin reagoisin kielteisesti. Olen herkkä tuollaisten juttujen suhteen, joten eiköhän minun kannata kuitenkin kuunnella sitä fiilistä, joka tarjolla olevan informaation perusteella syntyy.
Kyllähän ihmistä, joka toimii näin normaalielämän tilanteissa (eli on saatanan ennakkoluuloinen), pidettäisiin täytenä idioottina. Oletko katsonut tv-sarjaa Pokka pitää? Voisin sen päähenkilön kuvitella elävän tuolla tavalla. Et taida etsiä mitään oikeaa ihmistä vahvuuksineen ja heikkouksineen, vaan jotain Jumalten lähettämää soturia, jonka jokainen sana ja ele on 24:n karaatin kultaa.
Tuo on sinun tulkintasi minusta, jonka teit yhden viestin perusteella. Taidat olla itse sellainen ennakkoluuloinen henkilö, jollaiseksi minua syytät.
Minä nyt vain olen äärimäisen herkkä viestinnän ja mielikuvien suhteen, enkä voi toisenlaiseksi muuttua. Vääriä nappeja jatkuvasti painelevan miehen kanssa en olisi onnellinen. Toisaalta minulla ei ole esim. mitään ulkonäkökriteerejä, eikä muita tuloihin liittyviä kriteerejä kuin että mies kykenisi elättämään itsensä. Lapsia saa olla tai ei. Ikä saa olla vaikka kymmenenkin vuotta suuntaan tai toiseen omasta iästäni. Koulutus saa olla mikä vain. Jne. Kaikki tämä on aivan samantekevää, jos löydän miehen jonka tyyli (ilmaisutyyli, pukeutumistyyli, elämäntyyli jolla EN tarkoita rahaa tai statusjuttuja, ajattelun tyyli, keskustelutyyli) on mielestäni kiinnostava. Ja toki sen tyylin on oltava aito, eli miehen todelliseen persoonaan perustuva, ei siis opeteltu ja päälleliimattu.
Tästä näkökulmasta seuranhakupalstojen sisällöstä 99,9% on tyhjää/irrelevanttia. Tyyliä ei joko ilmaista lainkaan tai sitten se on aivan muuta kuin etsimäni suuntaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostukseni tappaa tehokkaasti niinkin pieni asia kuin vaikkapa se, että mies on valinnut nimimerkin, joka muistuttaa onomatopoeettisesti sanaa pimpsa (tällainen tuli juuri äsken vastaan). Tai jos se nimimerkki on muuten vain rumalta tai juntilta kuulostava. Todella pieniä asioita tavallaan, mutta oikeasti tällaisen henkilön kanssa tulisi takuulla arjessakin vastaan tilanteita, joihin reagoisin kielteisesti. Olen herkkä tuollaisten juttujen suhteen, joten eiköhän minun kannata kuitenkin kuunnella sitä fiilistä, joka tarjolla olevan informaation perusteella syntyy.
Kyllähän ihmistä, joka toimii näin normaalielämän tilanteissa (eli on saatanan ennakkoluuloinen), pidettäisiin täytenä idioottina. Oletko katsonut tv-sarjaa Pokka pitää? Voisin sen päähenkilön kuvitella elävän tuolla tavalla. Et taida etsiä mitään oikeaa ihmistä vahvuuksineen ja heikkouksineen, vaan jotain Jumalten lähettämää soturia, jonka jokainen sana ja ele on 24:n karaatin kultaa.
Tuo on sinun tulkintasi minusta, jonka teit yhden viestin perusteella. Taidat olla itse sellainen ennakkoluuloinen henkilö, jollaiseksi minua syytät.
Minä nyt vain olen äärimäisen herkkä viestinnän ja mielikuvien suhteen, enkä voi toisenlaiseksi muuttua. Vääriä nappeja jatkuvasti painelevan miehen kanssa en olisi onnellinen. Toisaalta minulla ei ole esim. mitään ulkonäkökriteerejä, eikä muita tuloihin liittyviä kriteerejä kuin että mies kykenisi elättämään itsensä. Lapsia saa olla tai ei. Ikä saa olla vaikka kymmenenkin vuotta suuntaan tai toiseen omasta iästäni. Koulutus saa olla mikä vain. Jne. Kaikki tämä on aivan samantekevää, jos löydän miehen jonka tyyli (ilmaisutyyli, pukeutumistyyli, elämäntyyli jolla EN tarkoita rahaa tai statusjuttuja, ajattelun tyyli, keskustelutyyli) on mielestäni kiinnostava. Ja toki sen tyylin on oltava aito, eli miehen todelliseen persoonaan perustuva, ei siis opeteltu ja päälleliimattu.
Tästä näkökulmasta seuranhakupalstojen sisällöstä 99,9% on tyhjää/irrelevanttia. Tyyliä ei joko ilmaista lainkaan tai sitten se on aivan muuta kuin etsimäni suuntaista.
Pitäisikö miehenkin tyyliin kuulua onomatopoeettinen-sanan väärinkäyttö?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miehenkin tyyliin kuulua onomatopoeettinen-sanan väärinkäyttö?
Kiitos huomautuksesta. Tarkoitin äänteellisesti mainittua sanaa muistuttavaa, ja onomatopoeettinen oli tosiaan aivan väärä termi tässä asiayhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.
Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Näin välikommenttina... itseäni miehenä pohdituttaa tuo sama homma, että mitäs sitten kun et saakaan uuden naisen kanssa sitä yhteistä historiaa jne? Nykyisen kanssa asiat periaatteessa hyvin, mutta vieraat naiset pyörii koko ajan mielessä ja en pysty olemaan tyytyväinen parisuhteeseen. En nauti läheisyydestä niin kuin pitäisi jne. Toisaalta jos lähden suhteesta, menetän siinäkin jotain arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Tapasimme, kun olin 23 ja mies 21. Olemme olleet yksissä nyt 9 vuotta. Neljä lasta ja olemme molemmat todella perhekeskeisiä. Fyysinen ja henkinen läheisyys on meillä hyvin arvossaan. Tietenkään en voi vannoa, etteikö jommalla kummalla tule jotain mielenhäiriötä ja lähde pilaamaan tätä liittoa, mutta toivon, että ei. Tiedostamme hyvin karikot ja niitä väistellään yhdessä. Molemmilla on aito tahto saada tämä liitto kestämään läpi elämän. En tosin tiedä vanhenenko yhdessä mieheni kanssa, koska olen sairas, mutta se on harras toiveeni. Tanssia yhdessä lastemme häissä. Paljon on vastoinkäymisiä jo ylitetty, yhdessä, puolisoina. Eli mitään ruusuisia kuvitelmia tai helppoa elämääkään ei olla eletty. Meidän entiset läheiset ystävät tuntuvat etäisiltä, koska ovat kulkeneet sen perinteisemmän ja "helpon", huolettoman tien. Ei vain ole elämänkatsomus samalla tasolla enää. Jää nähtäväksi mitenkä tämä kestää, mutta ei näitä vuosia ainakaan kukaan koskaan pois pysty ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Tapasimme, kun olin 23 ja mies 21. Olemme olleet yksissä nyt 9 vuotta. Neljä lasta ja olemme molemmat todella perhekeskeisiä. Fyysinen ja henkinen läheisyys on meillä hyvin arvossaan. Tietenkään en voi vannoa, etteikö jommalla kummalla tule jotain mielenhäiriötä ja lähde pilaamaan tätä liittoa, mutta toivon, että ei. Tiedostamme hyvin karikot ja niitä väistellään yhdessä. Molemmilla on aito tahto saada tämä liitto kestämään läpi elämän. En tosin tiedä vanhenenko yhdessä mieheni kanssa, koska olen sairas, mutta se on harras toiveeni. Tanssia yhdessä lastemme häissä. Paljon on vastoinkäymisiä jo ylitetty, yhdessä, puolisoina. Eli mitään ruusuisia kuvitelmia tai helppoa elämääkään ei olla eletty. Meidän entiset läheiset ystävät tuntuvat etäisiltä, koska ovat kulkeneet sen perinteisemmän ja "helpon", huolettoman tien. Ei vain ole elämänkatsomus samalla tasolla enää. Jää nähtäväksi mitenkä tämä kestää, mutta ei näitä vuosia ainakaan kukaan koskaan pois pysty ottamaan.
Voi kuinka toivon, että suhteenne kestäisi!
Meilläkään ei ole ollut helppoa. Olen ottanut vastaan, mitä elämä on antanut, ja ollut kiitollinen siitä että ainakin meillä on toisemme. Mutta lopulta paljastui, ettei ex-mieheni ollutkaan ajatellut samoin. Hän on ilmeisesti halunnut nähdä vastoinkäymiset tavalla tai toisella minusta johtuvina, joista hän siis pääsee eroon kunhan vain vaihtaa kumppania. Perustelu eroamiselle oli, että hän ei jaksa enää. Itse en käsitä, miten hän nyt sitten muka yksinäisenä jaksaa paremmin. Juuri arjen yhdessäolo, yhteyden tunne toisiimme ja monet pienet asiat olivat suhteessamme niitä parhaita juttuja. Olen muilta kuullut, että monet eivät löydä sellaista kumppanuutta koskaan. En vain voi ymmärtää, miten mieheni oli valmis heittämään menemään sekä sen että pitkän yhteisen historiamme.
Kaipa häneltä tosiaan vain jaksaminen loppui eikä hän kyennyt enää ajattelemaan järkevästi.
t. 190
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Näin välikommenttina... itseäni miehenä pohdituttaa tuo sama homma, että mitäs sitten kun et saakaan uuden naisen kanssa sitä yhteistä historiaa jne? Nykyisen kanssa asiat periaatteessa hyvin, mutta vieraat naiset pyörii koko ajan mielessä ja en pysty olemaan tyytyväinen parisuhteeseen. En nauti läheisyydestä niin kuin pitäisi jne. Toisaalta jos lähden suhteesta, menetän siinäkin jotain arvokasta.
Niinpä. Itse valitsin aikanaan kumppanini tarkasti harkiten, mutta olisi pitänyt kai harkita vieläkin tarkemmin. Tai olisi pitänyt priorisoida korkeammalle sitä, että kumppanikin arvostaa sitoutumista ja pitkää parisuhdetta. Tavattuamme mies sanoi, että ei oikein ymmärrä tuon ajatuksen ideaa, ja minä hölmö ajattelin, että kyllä hän sen sitten ymmärtää kun olemme eläneet vuosia yhdessä. En siis silloin pitänyt sitä tärkeänä. Olisinpa tajunnut silloin, kuinka tärkeäksi asiaksi tuo vielä muodostuukaan! Kun sitä historiaa en voi saada nyt enää yhdenkään ihmisen kanssa, ja se, jonka kanssa minulla se on, ei enää halua olla kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ En nyt tiedä oliko tuo nyt leikkiä, mutta minähän olen ollut aina miehille jo tuollainen, mutta omalla kohdallani se tulkitaan nössöydeksi kuin miesten unelmavaimoksi.
Minä tuon puolihuumorilla kirjoitin. Niin olen itsekin ollut tuollainen,mmutta se ei ole auttanut tai riittänyt vaan yksinhuoltajana olen nyt.
Kovin minua kehutaan ja eronkin jälkeen kehuttu kuinka täydellinen olin vaimona, mutta silti kai mies kuvitteli, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen. Joku asia voi olla uudessa naisessa paremmi ja joku toinen taas huonommin.
Eli ei olisi ehkä kannattanut nähdä sitä vaivaa kun nyt on mieskin yksin.
Ei huomannut vanhenneensa ohessa hänkin.
Että kyllä se on melkoista onnenkauppaakin kenellä käy flaksi ja sitten on paljon niitä,mjotka ovat täydellisessä liitossa ollakseen, mutta eivät vaan tiedä mitä toinen selän takana tekee. Saattavat pettää toisiaan tai mies vaimoaan mennen tullen.Eli ei sellaista onnea olekaan mitä tavoitellaan monesti, koska se ei ole inhimillistä eikä maan päällä mitenkään mahdollista vaan ne on kulissia, näytelmää, nieltyjä pettymyksia, anteeksiantoa ja paljon muuta!
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä niitä täydellisiäkin liittoja on. Elän itse sellaisessa. Toki kaikilla ei voi olla yhtä hyvä tuuri kumppanin valinnassa. Mutta kyllä meitäkin löytyy. Terveydessä taas olen sitten vetänyt lyhyemmän korren. Että kukaan ei voi saada kaikkea.
Saanko kysyä minkä ikäisinä tapasitte ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minäkin uskon siihen, että vaihtamalla se kumppani ei parane jos on alun perin ollut hyvin valittu. Mutta mieheni ei uskonut samaan. Tuolla nyt sitten tuskailee deittailun vaikeutta. Itse tuskailen sitä, että en voi kenenkään muun kanssa enää saada sitä yhteistä pitkää historiaa, joka minulla oli mieheni kanssa. Se on mielestäni todella arvokas asia, että on yhdessä koettu niitä myötä- ja vastamäkiä. Sellaisen ihmisen kanssa olisin halunnut vanheta.
Näin välikommenttina... itseäni miehenä pohdituttaa tuo sama homma, että mitäs sitten kun et saakaan uuden naisen kanssa sitä yhteistä historiaa jne? Nykyisen kanssa asiat periaatteessa hyvin, mutta vieraat naiset pyörii koko ajan mielessä ja en pysty olemaan tyytyväinen parisuhteeseen. En nauti läheisyydestä niin kuin pitäisi jne. Toisaalta jos lähden suhteesta, menetän siinäkin jotain arvokasta.
Niinpä. Itse valitsin aikanaan kumppanini tarkasti harkiten, mutta olisi pitänyt kai harkita vieläkin tarkemmin. Tai olisi pitänyt priorisoida korkeammalle sitä, että kumppanikin arvostaa sitoutumista ja pitkää parisuhdetta. Tavattuamme mies sanoi, että ei oikein ymmärrä tuon ajatuksen ideaa, ja minä hölmö ajattelin, että kyllä hän sen sitten ymmärtää kun olemme eläneet vuosia yhdessä. En siis silloin pitänyt sitä tärkeänä. Olisinpa tajunnut silloin, kuinka tärkeäksi asiaksi tuo vielä muodostuukaan! Kun sitä historiaa en voi saada nyt enää yhdenkään ihmisen kanssa, ja se, jonka kanssa minulla se on, ei enää halua olla kanssani.
Onko yhteenpaluu muuten täysin poissuljettu vaihtoehto? Kuinka kauan olitte yhdessä ennen eroanne? Minulla ja miehelläni oli heti alkuun päivän selvää, että etsitään kumppania loppu elämäksi. Ja löysimme toisemme. Molemmille sellainen todellinen tahdon asia. Jotenkin sisäänrakennettu piirre meissä molemmissa, että pariudutaan iäksi. Vihkiseremoniassa, kun mieheni sanoi tahdon, vain pastorin ja vanhempien läsnäollessa, tiesin ja tunsin, että se tuli sekä sydämestä että mielestä. Olen onnekas nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MONEN NAISEN ONGELMA ON KOULUTUS JA VARALLISUUS.
NIITÄ VAADITAAN MIEHILTÄ SUURISSA MÄÄRIN, YMMÄRTÄMÄTTÄ TOSISEIKKOJA.
TOSISEIKAT ON, ETTÄ KKUN VALMISTUT LOPULTA KOULUSTA JA OLET PARHAASSA NAIMAIÄSSÄ, SULLA ON OPINTOVELKAA ETKÄ OLE SAANUT SÄÄSTÖÖN.
NO, NAINEN NÄKEE VAIN LUUSERI, ÄIJÄLLÄ EI OO RAHAA PANKISSA JA HUONO AUTOKIN.
SITTEN PALSTOILLA AKAT VALITTAA EI SAA MIESTÄ.
HULLUIMMAT IDIOOTIT LÄHTEE ITSEÄÄN KIILLOTTAVIEN MATUJEN MATKAA, KUVITELLEN NIILLÄ ON.
TOTUUS TAAS ASIAA ON SE, ETTEI NIILLÄ OLE JA NE TULEE OLEEN KOKO ELÄMÄNSÄ SOSIAALITUKIAISILLA.
ITSELLÄ ON MUUTAMA SUHDE MENNYT RAHATTOMUUTEEN, VAIKKEN OLE VARATON, MUTTA JUURI HETKI SITTEN OPINNOISTA VALMISTUNUT JOTEN EI OLE MERKKIVAATTEITA EIKÄ MERSUA.
MONELLE NAISELLE ULKOINEN OLEMUS ON SE AINOO JUTTU.
PS Niin, olen kuitenkin perimässä useita kiinteistöjä yms, joten lapsillani tulee olemaan turvattu elämä,vaikkei tapoihini tule koskaan kuulumaan tuhlailu.
No johan ny tärähti oikeen käpslokilla :-)
T. koulutettu, perimään tuleva ja riittävän vauraaseen elämään myös omin ehdoin pyrkivä N28
Mihin perustuu väite, että hyvä mies ei voi olla sinkku?
Jotta huonossa, tai keskinkertaisessa parisuhteessa aikaansa tappavat huonokuntoiset lasoperseet tuntisivat olonsa astetta paremmaksi.
No, mutta se mitä olen nähnyt näiden miehien yrityksiä, niin aika heikkoa on onnistumiset. Sen sijaan kaikenmaailman ääliöt tuntuvat pärjäävän aika hyvin naisten kanssa, jos on ekstrovertti ja mukaansatempaava luonne.