J. Karjalaisen biisi Stindebinde, mitä ajatuksia ko. kappale herättää?

Koskettava kappale. Omakin isäni oli rappioalkoholisti ja narkkari, oman elämänsä stindebinde. Laittaa itkettämään kun kuuntelee.

Viimeksi kun Jiillä oli se Nahkamies-biisi, niin siitä (siis Nahkamiehestä) tuli heti artikkeli wikipediaan. Nyt varmaan Jii meinasi, että laitetaan sellainen tyyppi, josta ette varmasti löydä taustatietoja. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stindebinde Bindemeyer. Ei jessus 😂

Ei sen nimi oo bindemeyer. Se on lempinimi. Urpo.

Kiitos korjauksesta! Moni varmasti luuli ihan oikeaksi nimeksi. Onneksi palstalla vierailee fiksujakin :)

Vierailija kirjoitti:

Koskettava biisi ainakin tällaiselle elämän murjomalle keski-ikäiselle naiselle. Alko tai huumeet eivät ole murjoneet, vaan alkuunsa siskon henkinen sairastuminen 70-luvulla teini-iässä ja sillä kierteellä hän on edelleen. Nytkin ainakin kolmen kk pakkohoitojakso sairaalassa.

Sittemmin oma syrjäytyminen ensin opiskelusta yliopistossa ja työelämästä ja sosiaalisista suhteista, koska fyysinen sairaus vienyt kaiken ajan vuosikymmeniksi. Onni yllätti miesystävän muodossa lähes 20 vuoden sinkkuuden jälkeen.

Samaistun sekä Stindebindeen, että laulun minä-kertojaan. "Stindenä" olen onnitellut aikanaan muita valmistumisen johdosta, työpaikan saamisesta, ylennyksistä, kihlautumisista, naimisiin menoista, lasten saamisista. Itse jäin niistä paitsi.

"Minä-kertojana" tunnen epämääräistä häpeää hyvästä parisuhteestani, koska yhteiskunta, tai ainakin av:laiset luokittelevat minut wt:ksi ja luuseriksi, koska en kuulu veronmaksajiin. Voisin todennäköisemmin olla se kamoissa oleva tyyppi ja tällainen parisuhdeonni nähtäisiin mieluiten toisenlaisissa puitteissa.

Muutenkin askarruttaa toi J. Karjalaisen teksti "häpesin onneani". Osin saan siitä kiinni, mutta en kuitenkaan ihan. Mielessäni olen purkanut aihetta palasiksi, mutta lopputulemaan en ole vielä päässyt.

"häpesin onneain"

Itse käsitän tuon niin, että hän häpesi onneaan siksi, että vaikka Stindebindellä menee huonosti tämä silti on se sama ystävä mihin hän oli nuoruudessan tutustunut. Tunsi huonoa omatuntoaan siitä, että miten hyvin hänellä itsellään asiat on.

Stindebinde oli kertojan entinen koulukaveri. Minulle tulee laulusta mieleen eräs koulukaverini, jota kaikki ihailivat. Oli Elviksen näköinen. Samanlainen kampaus. Oli paras kaikissa urheilulajeissa ja treenatun näköinen. Oli muita pitempi ja aikuismaisempi. Ehkä oli jäänyt aikaisemmin luokalle. Samalla luokalla oli paljon pieniä baby-face tyyppejä. Vuoden ikäero vaikutti alle 13-14 vuotiailla. Kaveri vaihtoi koulua, enkä nähnyt häntä enää, mutta toinen luokkakaveri näki kerran ratikkapysäkillä. Oli kulunut 30 v. Kaveri oli jäänyt 165-senttiseksi ja painoi arviolta n. 50 kg. Oli hintelä ja varjo entisestään. Näytti siltä, ettei oikein mennyt hyvin muutenkaan. Sic transit gloria mundi.

Joskus jotkut biisit loksahtavat. Kiitti J. Karjalainen.

Monet täällä ei ymmärrä, että biisintekijät ei aina yritä tehdä sitä "hyvää biisiä", vaan uniikin biisin, jossa teksti ja musiikin tunnelma tukee toisiaan.

Tekee J Karjalainen nykyäänkin hyvää musiikkia.  Viime vuonna esimerkiksi "Terve, Sirkka Lautamies".

On ihan kuraa, mun mielestä. Kuten koko artistin muukin tuotanto. 

Stindebinde biisi tekee surulliseksi ja saa miettimään miksi joillekin käy niin. Laulun kertoja on ilmeisen onnellinen, elämä järjestyksessä ja tyttöystäväkin. Stinde joka on ollut nuorena lahjakas on alkoholisoitunut ja varjo vain entisestään. Kertoja on kadehtinut joskus Stindeä, nyt kateus on vaihtunut häpeään omasta onnesta toisen kurjuuteen verraten.

Mulla kolisi tämä lujaa, samoin kun moni J n kappaleista. Sirkka Lautamies on tämänhetkinen suosikkini. En tajua miten J tekee sen aina uudelleen, muutamin lausein ja sävelin.

N54

Tämä kappale tuo minulle muistot kenkää saaneesta työkaveristani, alkoholisoituneesta Timo K:sta, jonka kohtalo oli niin karsea, etten sitä pysty tänne kirjoittamaan. Paljon yhtymäkohtia, mutta hän ei ollut musiikkimies. Kaikkea hauskaa hän aina keksi ja niistä on mukavia muistoja.

Kuulin kappaleen tänään radiosta käveltyäni Hesaria ja katsottuani peukun viemiä sieluja. Tuli itku.

Tulee mieleen että ihan hyvä teksti mutta kappaleena ärsyttävä, näin Jiin tuotannon ystävänä.

Baari Vaasankadulla.

Toi biisi kertoo mun exästä. Aina siitä tulee mun ex mieleen. Ex oli kuin laulun stindebinde.