Lue keskustelun säännöt.
"Elä elämääsi", "tartu hetkeen" ja muu diipadaapa
20.11.2015 |
Ärsyttää tuollaiset tokaisut. Mitä ne edes tarkoittaa? Mitä muuta ihmiset tekee kuin elää elämäänsä? Nuo nk. elämänohjeet ei tarkoita mitään. Sekin ärsyttää, kun toitotetaan, että pitää elää unelmaansa ja toteuttaa nyt heti ne jutut, jotka haluaa saavuttaa. Ilman tarvittavaa rahaa se on tosi vaikeaa. Esim. mä haluaisin matkustella ja kokea muita kulttuureita mutta ainakaan tällä hetkellä ei rahat riitä edes kotimaan matkailuun.
Kommentit (70)
Mielestäni nuo tarkoittavat ihan vain sitä, että kannattaisi elää tässä hetkessä eikä aina odottaa tulevaa tai säästää jotain "tärkeämpiin" tilaisuuksiin. Olin itse ennen juuri sellainen, ajatuksissa kaikki tapahtui aina viikonloppuna/lomalla/sitten joskus ja ajattelin olevani itseeni tyytyväinen vasta kun olen laihempi/viisaampi/rikkaampi/valmiimpi tai mitä ikinä. Nykyään käytän arkenakin niitä hienompia vaatteita, valitsen kahvimukiksi sen "parempi pitää koristeena tai kaapin pohjalla ettei vain mene rikki"-mukin ja sytytän kynttilät hetkeksikin vaikka olisin yksin, ja vaikka olisi ihan tavallinen päivä ja välipalahetki. Kortin voi lähettää ystävälle ilman mitään erityistä syytä tai leipoa kakun keskellä viikkoa vaikkei ole juhlia jne. Kuinka ollakaan niistä tavallisista tylsistä hetkistä tulee tuolla tavoin usein niitä erityisiä, ihan huomaamatta ja odottamatta. Ja nuo tavat ruokkivat oikeasti itseään, olen tämän tajuttuani tehnyt paljon tavallista enemmän uusia asioita ja ylittänyt itseni niin monessa pienessä ja suuressa asiassa, että tunnen oikeasti olevani enemmän elossa. Oli se diipadaapaa tai ei, minuun se ainakin toimii ja koen olevani onnellisempi kun pidän nuo kliseet mielessä ja tietoisesti toteutan niitä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhoan itsekin tuollaisia tyhjänpäiväisiä kliseitä. Sopivat niille ihmisille joiden ei tarvitse huolehtia mistään tylsistä arkipäiväisistä asioista kuten toimeentulo, vaan he voivat keskittyä kivoihin juttuihin kuten ruokavalio ja sisustus.
Minulle esimerkiksi "tartu hetkeen" konkretisoitui vakavan pitkäaikaissairauden myötä. Se tarkoitti sitä, että silloin harvoin, kun huomasin yllätyksekseni olevani siinä kunnossa, että pystyisin vaikkapa käymään postilaatikolla, tartuin hetkeen ja kävin siellä postilaatikolla ja iloitsin saavutuksestani (sen sijaan, että olisin murehtinut tilannetta, miettinyt pitäisikö vähäiset voimat säästää johonkin järkevämpään tai pelännyt, että se postilaatikolla käyminen romahduttaisi vointiani etukäteen). Sairautta ennen olin elänyt sitku-elämää, jossa kaikki asiat pitää suunnitella huolellisesti etukäteen, mutta sairaus opetti elämään hetkessä eli katsomaan ne kortit, jotka sille päivälle olen sattunut saamaan ja sitten käyttämään sen päivän sen mukaan kuin sattuu olemaan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mut saa kiehumaan raivosta tuollainen ihminen.
Mitä elät yli varojesi!Et taida olla se aivan terävin kynä. Juuri se ajattelu mahdollistaa sen, että tilillä sitä pätäkkää on tuhansia.
Ne jotka elävät hetkessä eivät varmaan mieti huomistakaan ja rahojaan. Täysin vastuuttomina elämäntapa tuhlareina pidän.
Höpöhöpö. Kun on aika tehdä budjetti ja maksaa laskuja, teen sen keskittyen ja punniten vaihtoehtoja. Muulloin en rahaa ajattelekaan koska se estää muiden ajatusten kulun ja luovuuden. Koskaan ei ole ollut ongelmia rahan kanssa vaikka olen ollut välillä hyvin tiukoilla. Olen myös onneksi tajunnut sen että rahan ajatteleminen ja huonosti nukkuminen ei tuo yhtään lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Hän jollakin tapaa elämään ylipätevöityneenä tokaisi kerran tosissaan että kärsimystähän ei edes ole, kunhan sen vain itse tajuaa että sitä ei siis ole olemassakaan, eli ikään kuin vain kasvaa henkisesti niin paljon että tajuaa tällaisen asian. Siis ihan oikeasti. Maailmassa ei ole kärsimystä! Vau! Paratiisi, nythän minäkin sen tajusin!
6
Tuollaisista ihmisistä suurin osa varmaan on vain omaksunut jostain syystä kummallisen uskomuksen, eivätkä itsekään oikeasti sisäisesti koe niin.
Mutta minä tunnen yhden uskovaisen ihmisen, joka oikeasti käsittääkseni myös kokee, eikä vain usko noin, olen taipuvainen uskomaan siihen siksi että olen saanut parantumisen hänen rukoilemisensa kautta ja muutenkin hänestä huokuu ihmeellistä rauhaa. Hän sanoo aina, että ihmisten maailma kärsimyksineen on illuusio, joka on syntynyt uskosta hyvään ja pahaan, hyvän ja pahan tiedon puusta syömisestä noin vertauskuvallisesti. Ja että tosiasiassa mitään mitä Jumala ei ole luonut ei ole olemassa, ja kaikki mitä Jumala on luonut, on hyvää. Taivasten valtakunta on teidän keskellänne sanoi Jeesuskin. Tältä ihmiseltä olen taipuvainen uskomaan että hän oikeasti kokee niin, siksi että itse koen hänessä jotain erilaista kuin useimmissa. Sen sijaan jos joku vähän omasta korkeasta hengellisestä tasostaan innostunut jenkkiläisen self help hengellisyyden kirjojen lukija sanoisi noin, voisin vaan ajatella että katsotaan kestääkö näkemys sen kun joku kärsimys omaaan nilkkaan iskee...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä usein vaikka lapselle lukiessa mietin jotain muuta samalla. "Ai niin, pitää se ja se vielä tehdä kun lapsi nukahtaa, haluan syödä vähän vielä juustoa, tekisinkö tänään vielä listan mitä huomiseksi on luvassa". Tavallaan mun mielestä mun ei tarvitse siirtää itseäni työtilasta rentoon, keskittyvään sadunlukutilaan, siitä takaisin työtilaan ja sitten taas rentoon ennen kuin itse menen nukkumaan. Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Minun mielestäni lapsi on sen arvoinen että juuri satua lukiessa kannattaa olla ihan läsnä. Mutta se on minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Carpe diem" on Horatiukselta peräisin, ja sen alkuperäinen ajatus on toimeen tarttuminen, joutilaisuuden välttäminen ja varautuminen, sillä tulevaisuuteen ei voi liikoja luottaa, ei suinkaan hetkeen heittäytyminen. Hieman kyllä riipii nähdä se koukerokirjaimin tatuoituna jonkun tyttelin trampstamp-alueelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Milloin sitten on oikea hetki murehtia työn löytymistä, jos joka hetkestä on nautittava ja aina elettävä vain siinä hetkessä?
Ei joka hetkestä tarvi nauttia. Nissä pitää vaan olla läsnä henkisesti. Itse asiassa yritys nauttia joka hetkestä on taas pakenemista ja epäaitoutta, ihan yhtä huono juttu kuin se jos olisi liian ajatuksissaan.
Jos multa hajoaa autosta rengas kamalassa räntäsateessa pimeällä syrjätiellä, en todellakaan yritä nauttia hetkestä. Mutta minä hyväksyn sen että näin on nyt asiat, luovun vastustuksesta koska se on hyödytöntä. Ei vastustuksesta luopuminen vararenkaan vaihtamista pimeässä ja paskassa säässä nautinnolliseksi tee, eikä tarvikaan. Mutta kärsimystä on vähemmän kuin jos sen lisäksi että tosiaan on pakko vaihtaa sen rengas, vielä sisäisesti koko ajan valittaisi tai esim. hokisi en pysty, en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Elä elämäsi hymyillen,
hymyile läpi kyynelten"
Really? Well, kiss my a.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä usein vaikka lapselle lukiessa mietin jotain muuta samalla. "Ai niin, pitää se ja se vielä tehdä kun lapsi nukahtaa, haluan syödä vähän vielä juustoa, tekisinkö tänään vielä listan mitä huomiseksi on luvassa". Tavallaan mun mielestä mun ei tarvitse siirtää itseäni työtilasta rentoon, keskittyvään sadunlukutilaan, siitä takaisin työtilaan ja sitten taas rentoon ennen kuin itse menen nukkumaan. Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Minun mielestäni lapsi on sen arvoinen että juuri satua lukiessa kannattaa olla ihan läsnä. Mutta se on minun mielipiteeni.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhoan itsekin tuollaisia tyhjänpäiväisiä kliseitä. Sopivat niille ihmisille joiden ei tarvitse huolehtia mistään tylsistä arkipäiväisistä asioista kuten toimeentulo, vaan he voivat keskittyä kivoihin juttuihin kuten ruokavalio ja sisustus.
Monet meistä on kyllä löydetty niiden viisaus juurikin vaikeissa tilanteissa. Sitä voi vaikka kipusairauden myötä huomata, että jokainen tavallinenkin hetki, jossa ei ole sietämätöntä kipua, on valtava lahja josta pitää nauttia. Kyllä, tulee toisia hetkiä jolloin kipua taas on, ja silloin pitää vaan kestää, mutta aina kun voi, pitää ottaa ilo irti kivuttomuudesta, silti vaikka hetki ei olisikaan muuten "täydellinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Milloin sitten on oikea hetki murehtia työn löytymistä, jos joka hetkestä on nautittava ja aina elettävä vain siinä hetkessä?
Ei joka hetkestä tarvi nauttia. Nissä pitää vaan olla läsnä henkisesti. Itse asiassa yritys nauttia joka hetkestä on taas pakenemista ja epäaitoutta, ihan yhtä huono juttu kuin se jos olisi liian ajatuksissaan.
Jos multa hajoaa autosta rengas kamalassa räntäsateessa pimeällä syrjätiellä, en todellakaan yritä nauttia hetkestä. Mutta minä hyväksyn sen että näin on nyt asiat, luovun vastustuksesta koska se on hyödytöntä. Ei vastustuksesta luopuminen vararenkaan vaihtamista pimeässä ja paskassa säässä nautinnolliseksi tee, eikä tarvikaan. Mutta kärsimystä on vähemmän kuin jos sen lisäksi että tosiaan on pakko vaihtaa sen rengas, vielä sisäisesti koko ajan valittaisi tai esim. hokisi en pysty, en jaksa.
Mulla sen renkaan vaihtamisessa menee 5 minuuttia kun ottaa päähän. Jos taas ei ottaisi päähän, niin voisin tehdä kuten kaverini ja ajaa vanteilla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Samaa mieltä tästä. Myös esim. fantasiointi on mielen kyky, tavallaan taidetta ja luovaa toimintaa. Se olisi omien kykyjen rajoittamista, jos jättäisi käyttämättä tällaisen hienon kyvyn. Itse tykkään luoda mielikuvituksessani kokonaisia maailmoja ja upota niihin.
Mutta olen kyllä huomannut että siinäkin on hyvä pitää rajat, varsinkin jos unelmat ja fantasiat menee egoistiseen suuntaan. Se ei tunnu haittaavan, jos kehitän jonkun fantasiamaailman jossa on menninkäisiä ja ties mitä ja kehittelen tarinaa päässäni. Mutta jos kehitän tarinoita joissa minä olen ihailtu ja sankari, niin egoni paisuu, ja tavallinen elämä ilman fantasioita alkaaa tuntua entistä tympeämmältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhoan itsekin tuollaisia tyhjänpäiväisiä kliseitä. Sopivat niille ihmisille joiden ei tarvitse huolehtia mistään tylsistä arkipäiväisistä asioista kuten toimeentulo, vaan he voivat keskittyä kivoihin juttuihin kuten ruokavalio ja sisustus.
Monet meistä on kyllä löydetty niiden viisaus juurikin vaikeissa tilanteissa. Sitä voi vaikka kipusairauden myötä huomata, että jokainen tavallinenkin hetki, jossa ei ole sietämätöntä kipua, on valtava lahja josta pitää nauttia. Kyllä, tulee toisia hetkiä jolloin kipua taas on, ja silloin pitää vaan kestää, mutta aina kun voi, pitää ottaa ilo irti kivuttomuudesta, silti vaikka hetki ei olisikaan muuten "täydellinen".
Tyhjänpäiväistä lässytystä. Kannattaisin vaikka kukkaa noihin huonoihin hetkiin, mutta yltiöpositiivisten takiahan sekään ei ole sallittua. Kärsi, kärsi ja kärsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Samaa mieltä tästä. Myös esim. fantasiointi on mielen kyky, tavallaan taidetta ja luovaa toimintaa. Se olisi omien kykyjen rajoittamista, jos jättäisi käyttämättä tällaisen hienon kyvyn. Itse tykkään luoda mielikuvituksessani kokonaisia maailmoja ja upota niihin.
Mutta olen kyllä huomannut että siinäkin on hyvä pitää rajat, varsinkin jos unelmat ja fantasiat menee egoistiseen suuntaan. Se ei tunnu haittaavan, jos kehitän jonkun fantasiamaailman jossa on menninkäisiä ja ties mitä ja kehittelen tarinaa päässäni. Mutta jos kehitän tarinoita joissa minä olen ihailtu ja sankari, niin egoni paisuu, ja tavallinen elämä ilman fantasioita alkaaa tuntua entistä tympeämmältä.
Mä voin kehittää vaikka mitä tarinoita ja joskus olen pahis ja välillä hyvis. Jokainen varmaan haluaa ajatella itsestään hyvää, mutta sitten kun palaan maanpinnalle, niin voi vain ajatella, että jospa maailma vain olisi parempi, mutta ei ole ja sitten jatketaan vanhaan malliin.
Ei se ainakaan minun elämääni hetkauta sen enempää, kuin hyvän elokuvan katsominen.
Järkevä ja vastuullinen tapa elää - sehän on ainoastaan meidän synnintuntoon kasvatettujen luteraanien tapa. 99,9% maapallon ihmisistä elää vain päivän kerrallaan, huolehtimatta huomisesta. Suomessakin tämä riivatun carpe diem on ottamassa otetta lisää, sen näkee esim. siitä miten kaikki halutaan sysätä ihmisen lähimmän omaisen eli viranomaisen vastuulle, lapset työnnetään virikehoitoon ja kannetaan huolta vain siitä, että varmasti saa omansa takaisin verovaroin kustannetuista "palveluista".
tai että otetaan 10 miljardia syömävelkaa koko rulianssin pyörittämiseen ja säästäminen tarkoittaa sitä, että tuodaan takaisin kepuli maakuntahallinto kuorrutettuina vaaleilla ja verotusoikeudella - 5,5-miljoonaisen kansan riesaksi.
Nämä jutut eivät ole tahdonalaisia. Ihminen ei voi päättää elää hetkessä. Se tapahtuu toisinaan huomaamatta ja itsestään, ja sen huomaa yleensä vasta jälkikäteen. "Siinä ja siinä tilanteessa oli muuten niin hauskaa että enpä oikeastaan miettinyt sillä hetkellä mitään muuta".
Lapsenahan tämä onnistui ihan luonnostaan ja sen takia esim. kesälomat tuntui loputtomilta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Puuroa syödessä voi tulla mieleen joku paikka, josta ei ollut aikaisemmin tajunnutkaan hakea töitä tai vaikka lehteä selatessa, mutta jos vain syö puuroa ja tuijottelee seinille, niin mitään ei tule koskaan tapahtumaan.
Mun kokemuksen mukaan ne intuitiiviset, luovat oivallukset tulevat juuri siinä "seinien tuijottelun" tilassa, tilassa jossa ei ajattele mitään. Teen luovuutta vaativaa työtä, ja aina jos on vaikea ongelma jossa tuntuu ettei järjellä pääse eteenpäin, hiljennyn sisäisesti lopettaen ajattelun kokonaan. Ei kestä yleensä kuin minuutin tai muutaman, että jokin idea pulpahtaa pintaan ja voin taas edetä. Jos olisin vaan ruoskinut aivojani ajattelemaan kovemmin, olisin vain ahdistunut eikä ongelma olisi ratkennut ainakaan niin nopeasti.
Minä keksin parhaat oivallukseni puoliunessa. Jotkut aika helpot ongelmat voi ratkaista toki keskittymällä niihin ja ajattelemalla vaikka miten kireästi, mutta kun pitää keksiä uutta, ei kannata ajaa ajatuksiaan jollekin uralle.
Olen nelikymppinen ja vaikka pidin noista mietteistä parikymppisenä, nyt vasta niitä vähän tajuan. Toisaalta niiden hokeminen löysästi, ajattelematta, sitten taas ärsyttää. Unelmien tavoitteluun en suhtaudu kovin yksioikoisesti. Itse haaveilin monesta lapsesta, miehelle riitti kahden jälkeen. Olisiko minun pitänyt juosta unelmani perässä ja jättää mies, tehdä lapsistani eroperheen lapsia vain, jotta olisin ehkä voinut löytää uuden miehen, jonka kanssa toteuttaa haave? Se oli iso haave, tein monta vuotta surutyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Milloin sitten on oikea hetki murehtia työn löytymistä, jos joka hetkestä on nautittava ja aina elettävä vain siinä hetkessä?
Ei joka hetkestä tarvi nauttia. Nissä pitää vaan olla läsnä henkisesti. Itse asiassa yritys nauttia joka hetkestä on taas pakenemista ja epäaitoutta, ihan yhtä huono juttu kuin se jos olisi liian ajatuksissaan.
Jos multa hajoaa autosta rengas kamalassa räntäsateessa pimeällä syrjätiellä, en todellakaan yritä nauttia hetkestä. Mutta minä hyväksyn sen että näin on nyt asiat, luovun vastustuksesta koska se on hyödytöntä. Ei vastustuksesta luopuminen vararenkaan vaihtamista pimeässä ja paskassa säässä nautinnolliseksi tee, eikä tarvikaan. Mutta kärsimystä on vähemmän kuin jos sen lisäksi että tosiaan on pakko vaihtaa sen rengas, vielä sisäisesti koko ajan valittaisi tai esim. hokisi en pysty, en jaksa.
Just näin. Ja monesti olen huomannut, että se hetken paskuuskin muuttuu, kun siihen ottaa tarkkailevan ja hyväksyvän asenteen. Vaikka siellä räntäsateessa kun vaihtaa rengasta, keskittyy siihen että tässäpä on elämän makua, saanpa kokea tällaisenkin hetken, ja teenpä tämän nyt niin tehokkaasti kuin vain ikinä osaan. Ja tavallaan nauttiakin siitä, että elämä heitti nyt mulle tällaisen kortin, katsotaanpa miten mä tän pelaan, ja olenpa iloinen ettei tässä käynyt pahasti kenellekään, mä selviydyn tästä ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, inhoan itsekin tuollaisia tyhjänpäiväisiä kliseitä. Sopivat niille ihmisille joiden ei tarvitse huolehtia mistään tylsistä arkipäiväisistä asioista kuten toimeentulo, vaan he voivat keskittyä kivoihin juttuihin kuten ruokavalio ja sisustus.
Monet meistä on kyllä löydetty niiden viisaus juurikin vaikeissa tilanteissa. Sitä voi vaikka kipusairauden myötä huomata, että jokainen tavallinenkin hetki, jossa ei ole sietämätöntä kipua, on valtava lahja josta pitää nauttia. Kyllä, tulee toisia hetkiä jolloin kipua taas on, ja silloin pitää vaan kestää, mutta aina kun voi, pitää ottaa ilo irti kivuttomuudesta, silti vaikka hetki ei olisikaan muuten "täydellinen".
Tyhjänpäiväistä lässytystä. Kannattaisin vaikka kukkaa noihin huonoihin hetkiin, mutta yltiöpositiivisten takiahan sekään ei ole sallittua. Kärsi, kärsi ja kärsi!
Sinä et sitten todellisesta kivusta tiedä mitään, jos arvelet että siinä on kukista iloa. Kun sattuu kovasti, haluaisin vain olla ihan yksin enkä missään nimessä jaksa kenenkään empatioita tai kukkia. Yksin ollessakaan kukan kauneus ei jaksa ilahduttaa yhtään. Siksi kivuttomat hetket, lyhyetkin ovat niitä, joista todella pitää nauttia. Toivon, ettet joudu kokemaan tätä kantapään kautta vaan voit nauttia kukistasi aina!
Murehtimalla ei töitä löydy. Sitä löytyy toimimalla. Ja kun on nukkunut hyvin ja syönyt, pystyy toimimaan paremmin. Tämä on fakta.