Lue keskustelun säännöt.
"Elä elämääsi", "tartu hetkeen" ja muu diipadaapa
20.11.2015 |
Ärsyttää tuollaiset tokaisut. Mitä ne edes tarkoittaa? Mitä muuta ihmiset tekee kuin elää elämäänsä? Nuo nk. elämänohjeet ei tarkoita mitään. Sekin ärsyttää, kun toitotetaan, että pitää elää unelmaansa ja toteuttaa nyt heti ne jutut, jotka haluaa saavuttaa. Ilman tarvittavaa rahaa se on tosi vaikeaa. Esim. mä haluaisin matkustella ja kokea muita kulttuureita mutta ainakaan tällä hetkellä ei rahat riitä edes kotimaan matkailuun.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Puuroa syödessä voi tulla mieleen joku paikka, josta ei ollut aikaisemmin tajunnutkaan hakea töitä tai vaikka lehteä selatessa, mutta jos vain syö puuroa ja tuijottelee seinille, niin mitään ei tule koskaan tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mut saa kiehumaan raivosta tuollainen ihminen.
Mitä elät yli varojesi!
Et taida olla se aivan terävin kynä. Juuri se ajattelu mahdollistaa sen, että tilillä sitä pätäkkää on tuhansia.
Ne jotka elävät hetkessä eivät varmaan mieti huomistakaan ja rahojaan. Täysin vastuuttomina elämäntapa tuhlareina pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Hyvä, just mietin että miten selittäisin tuon järkevästi mutta sinä osasit sanoa sen hienosti.
Minä koin samoin kuin ap nuorempana. Mutta nyt nelikymppisenä olen alkanut ymmärtää noiden ohjeiden viisauden. Harmi, etten ymmärtänyt nuorempana, olisi ollut paljon helpompaa...
Esimerkiksi se hetkeen tarttuminen. Kuinka monia lukemattomia hetkiä arvokasta mutta niin lyhyttä elämää minä olenkaan pilannut sillä, että olen muistellut menneitä murheita tai vatvonut jotain ihmissuhdeasioita tai murehtinut tulevia. Olen jopa istunut hyvässä ravintolassa syömässä, edes juuri huomaamatta ruokaa, koska mieli on ollut niin keskittynyt jonkun elämäntilanteessa päällä olevan murheen märehtimiseen. Ja mikä pahinta, se murehtiminen ei auta mitään. Olisin ihan hyvin voinut lopettaa ajattelemisen, nauttia ateriasta täysillä, ja näin saada jotain virkistystäkin. Ihmisen oma mieli helposti tekee elämästä helvettiä, jos sitä ei hallitse vaan antaa sen vaellella menneessä ja tulevassa miten sattuu.
Unelmien toteuttamisen suhteen olen kyllä eri mieltä kuin ohjeet. Minä nimittäin olen sitä mieltä, että onni löytyy siitä, ettei enää unelmoi niin ihmeellisistä asioista. Jos minä unelmoisin vaikka matkoista tai urheiluautoista, olisin ikuisessa tyytymättömyyden tilassa, koska ei ole rahaa. Mutta minä jätän sellaiset unelmat sivuun ja unelmoin arkisemmista asioista, joita voin toteuttaa päivittäin. Töissä voin unelmoida siitä kun pääsen kotiin, ja saan istua sohvan nurkkaan koira sylissä, viinilasi edessä, lämmin viltti päällä ja hyvä kirja kädessä. Voin unelmoida uuden huonekasvin ostamisesta tai pienestä sisustusjutusta. Asioista, joita voin toteuttaa heti tai hyvin pian.
Ja tämä ei tarkoita etteikö koskaan saisi muistella mitään tai suunnitella tulevaa. Välillä on oikein järkevää tehdä niin. Mutta se pitäisi tehdä tietoisesti ja suunnitellusti, ja sille pitäisi olla rajattu aika, eikä niin että mieli pyörittää noita juttuja automaattivaihteella ja hallitsemattomasti koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tartu hetkeen" -elämä on "Sitten kun" -elämän vastakohta. Tarkoittaa käytännössä sitä, että elä elämääsi nyt, tee asioita, joita voit tehdä, ja nauti niistä. Äläkä anna vuosien lipua ohitsesi. Elämä on lyhyt ja sitä "Sitten kun" -aikaa ei välttämättä koskaan tule.
t. Yli viiskymppinen ex-sittenkun -ihminen
Tiettyjä juttuja onkin helpompi toteuttaa yli viiskymppisenä, kun ei enää tarvitse huolehtia lapsista ja yleensä on jo talouskin kondiksessa, talolaina maksettu jne.
Niin, tiettyjä juttuja. Kaikelle on aikansa. Ja kaikilla yli viiskymppisillä ei ole koskaan ollutkaan mitään talolainaa. Koska on odotettu, että sitten kun löytää puolison, sitten kun on vakiduuni, sitten kun..... Ja kun niitä ei ole koskaan löytynyt, niin ei ole ottanut talolainaakaan. Eikä hankkinut lapsia. Eikä tehnyt montaa muutakaan asiaa, koska on ajatellut, että tekee sitten kun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Milloin sitten on oikea hetki murehtia työn löytymistä, jos joka hetkestä on nautittava ja aina elettävä vain siinä hetkessä?
Silloin, kun olet etsimässä työtä. Kirjoittaessasi työhakemuksia, etsiessäsi netistä avoimia työpaikkoja, valmistautuessasi työhaastatteluun jne.
Vttu mitä soopaa. Puuroa syödessä ei voi miettiä, että mitkähän työpaikat olisivat mahdollisia saada.
Kumma juttu kun töissä kahvilla mietin joskus tuntejakin etukäteen, että mitä töitä tulen tekemään ja miten hommat menevät parhaiten.
Jos eläisimme menneisyydessä ja olisin metsästäjä, niin ansoja lienee turha rakennella, koska turha se on miettiä, että sattuisiko tästä huomenna peura kulkemaan ja sattuisin sen ansaan samaan. Niinkö.
Vierailija kirjoitti:
aave mamma kirjoitti:
๑♡♡๑ meillä on vain tämä päivä ๑♡♡๑
Mulla on aika montakin päivää tulossa. Samoin muillakin ihmisillä. Koskaan ei voi tietää milloin kuolee mutta perusterve ihminen ei ihan heti kuukahda.
Onnittelut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Puuroa syödessä voi tulla mieleen joku paikka, josta ei ollut aikaisemmin tajunnutkaan hakea töitä tai vaikka lehteä selatessa, mutta jos vain syö puuroa ja tuijottelee seinille, niin mitään ei tule koskaan tapahtumaan.
Mun kokemuksen mukaan ne intuitiiviset, luovat oivallukset tulevat juuri siinä "seinien tuijottelun" tilassa, tilassa jossa ei ajattele mitään. Teen luovuutta vaativaa työtä, ja aina jos on vaikea ongelma jossa tuntuu ettei järjellä pääse eteenpäin, hiljennyn sisäisesti lopettaen ajattelun kokonaan. Ei kestä yleensä kuin minuutin tai muutaman, että jokin idea pulpahtaa pintaan ja voin taas edetä. Jos olisin vaan ruoskinut aivojani ajattelemaan kovemmin, olisin vain ahdistunut eikä ongelma olisi ratkennut ainakaan niin nopeasti.
Oli kyllä pokassa välillä pitelemistä tuttavan kanssa, joka on aivan omaa luokkaansa. Hän jollakin tapaa elämään ylipätevöityneenä tokaisi kerran tosissaan että kärsimystähän ei edes ole, kunhan sen vain itse tajuaa että sitä ei siis ole olemassakaan, eli ikään kuin vain kasvaa henkisesti niin paljon että tajuaa tällaisen asian. Siis ihan oikeasti. Maailmassa ei ole kärsimystä! Vau! Paratiisi, nythän minäkin sen tajusin! Mahtavaa! No mutta sitten mä vain hivuttelin pois, nimittäin tuota paksumpaa tuubaa en ollutkaan aikoihin kuullut. Se on vähän samaan tapaan lauselmoitu kuin että kaikella on aina tarkoituksensa, me kaikki saamme aina tekojemme mukaan, niin sitä makaa kuin petaa (no niinpä muuten tosiaan esim. mukava ja kiltti ihminen saa nuorena aivosyövän ja kuolee nuorena pois kovien kipujen saattelemana/lapsi jää rattijuopon auton alle ja vammautuu/iltaa viettämässä oleva energinen ja optimistinen kirkasotsaopiskelija kuolee randomina terroristin aseesta Pariisissa, kumppani jää kaipaamaan ja näkee kuoleman/heiveröinen vanhus ryöstetään ja mukilodaan eikä hän enää koskaan toivu ja saa kammottavia pelkotiloja jne. jne. jne. Plus kaikenlainen perus arkitason kärsimys, joka on sekin asia erikseen, mutta aika monenkin yksilön osana tässä elämässä.
Ei mutta kyllä mun nyt täytyy yrittää tulla hieman paremmalle tuulelle. Sen verran sentään... Life is like a box of chocolates, you never know what you're gonna get. =D
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mut saa kiehumaan raivosta tuollainen ihminen.
Mitä elät yli varojesi!
Elä hyvä ihminen kiehu nyt mistään! Carpe diem! Poimi päivä! Mitä hyötyä on kiehua raivosta? Nauti tästä hetkestä ja siitä, että on ihmisiä, jotka eivät ajattele niin kuin sinä. Miksi tuhlata aikaansa tällaisiin! Keskity vain itseesi, itseesi, itseesi, itseesi, itseesi...
Lisää diipadaapaata:
-kun vain oikein haluat jotain, saat sen
-jokainen on oman onnensa seppä (sanoo useimmiten Joachim, 30 v. från Grankullan kermapersealue)
-olet vain oma itsesi ja se riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tartu hetkeen" -elämä on "Sitten kun" -elämän vastakohta. Tarkoittaa käytännössä sitä, että elä elämääsi nyt, tee asioita, joita voit tehdä, ja nauti niistä. Äläkä anna vuosien lipua ohitsesi. Elämä on lyhyt ja sitä "Sitten kun" -aikaa ei välttämättä koskaan tule.
t. Yli viiskymppinen ex-sittenkun -ihminen
Tiettyjä juttuja onkin helpompi toteuttaa yli viiskymppisenä, kun ei enää tarvitse huolehtia lapsista ja yleensä on jo talouskin kondiksessa, talolaina maksettu jne.
Niin, tiettyjä juttuja. Kaikelle on aikansa. Ja kaikilla yli viiskymppisillä ei ole koskaan ollutkaan mitään talolainaa. Koska on odotettu, että sitten kun löytää puolison, sitten kun on vakiduuni, sitten kun..... Ja kun niitä ei ole koskaan löytynyt, niin ei ole ottanut talolainaakaan. Eikä hankkinut lapsia. Eikä tehnyt montaa muutakaan asiaa, koska on ajatellut, että tekee sitten kun.
Muuten olen eri mieltä, mutta sittekun elämää en ole koskaan ymmärtänyt. Kaverin vaimolle sanoin joskus päälle 25na että vois joskus ottaa vähän rennommin, niin se sanoi, että sittenkun on eläkkeellä. Katselin silmät pyöreenä, että meinaako se 40 vuotta odottaa, että se voi ottaa asiat rennommin. Yritin selittää, mutta ei se sittenkun ihmiselle mennyt jakeluun.
No silti olen eri mieltä puuron syömisestä, vaikka ymmärrän idean, mutta samaa mieltä en tule koskaan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Puuroa syödessä voi tulla mieleen joku paikka, josta ei ollut aikaisemmin tajunnutkaan hakea töitä tai vaikka lehteä selatessa, mutta jos vain syö puuroa ja tuijottelee seinille, niin mitään ei tule koskaan tapahtumaan.
Mun kokemuksen mukaan ne intuitiiviset, luovat oivallukset tulevat juuri siinä "seinien tuijottelun" tilassa, tilassa jossa ei ajattele mitään. Teen luovuutta vaativaa työtä, ja aina jos on vaikea ongelma jossa tuntuu ettei järjellä pääse eteenpäin, hiljennyn sisäisesti lopettaen ajattelun kokonaan. Ei kestä yleensä kuin minuutin tai muutaman, että jokin idea pulpahtaa pintaan ja voin taas edetä. Jos olisin vaan ruoskinut aivojani ajattelemaan kovemmin, olisin vain ahdistunut eikä ongelma olisi ratkennut ainakaan niin nopeasti.
Eri asia. Puuromies
Kyllä mä usein vaikka lapselle lukiessa mietin jotain muuta samalla. "Ai niin, pitää se ja se vielä tehdä kun lapsi nukahtaa, haluan syödä vähän vielä juustoa, tekisinkö tänään vielä listan mitä huomiseksi on luvassa". Tavallaan mun mielestä mun ei tarvitse siirtää itseäni työtilasta rentoon, keskittyvään sadunlukutilaan, siitä takaisin työtilaan ja sitten taas rentoon ennen kuin itse menen nukkumaan. Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä usein vaikka lapselle lukiessa mietin jotain muuta samalla. "Ai niin, pitää se ja se vielä tehdä kun lapsi nukahtaa, haluan syödä vähän vielä juustoa, tekisinkö tänään vielä listan mitä huomiseksi on luvassa". Tavallaan mun mielestä mun ei tarvitse siirtää itseäni työtilasta rentoon, keskittyvään sadunlukutilaan, siitä takaisin työtilaan ja sitten taas rentoon ennen kuin itse menen nukkumaan. Ei se mun mielestä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että joka päivä jokaisen asian tekee super mindfulness-tyylillä. Kunhan joskus pääsee rentoutumaan ja palautumaan ja havaitsemaan maailmaa. Väitän että suurimman osan ajasta en suuremmin kärsi "pään sisällä olosta", se on ihan kivaakin välillä olla aatoksissaan jossakin muualla kuin todellisuudessa.
Jotkut sanovat ettei se ole todellisuutta, mutta minulle se on usein todellisuutta olla oman pääni sisällä.
Sitten jos asiaa ajatellaan niin, niin tyhmänä idioottinahan sitä lähtisi esim. kauppaan joka olisi kiinni, jos ei osaisi päänsä sisällä ajatella syy ja seuraus suhteita. Maailma kun ei pyöri oman itsensä ympärillä, vaan sen kaupan tulisi olla sitten aukikin kun sinne menee.
Tunnustan kyllä menneeni joskus vapaapäivänä töihin. Työpaikalla ihmettelin, kun siellä ei ole ketään, mutta mitäpä tällaisia syyseuraus suhteita etukäteen miettimään, kun eli siinä hetkessä ja sillä hetkellä päätin lähteä töihin. Carpe Diem
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu hetkeen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että älä murehdi menneitä äläkä tulevaa vaan elä tätä hetkeä. Murehdi sitten ja toimi kun se tilanne on oikeasti nenän edessä. Buddhalaismunkki sanoi sen osuvasti: Kun syöt puuroa, syö puuroa. Eli keskity siihen mitä olet tekemässä äläkä seuraavaan siirtoon puuron jälkeen. Jää puuro kokematta.
Elä elämääsi tarkoittaa sitä että elä omaa sinun elämääsi, älä elä muiden sinulle luomien mielikuvien ja odotusten mukaan.
Yksi hyvä lause on myös: Kun tieto loppuu niin luuleminen alkaa.
Kaikki ihmiset oikeasti luulevat koko ajan ja elävät sen mukaan.Kysy, kysy ja kysy:
Mitä sinä tuolla tarkoitit?
Ymmärsinkö oikein?
Hei, oletko minulle vihainen jostain?
Luulen että pidät minusta, pidätkö?
Just tämmnen saa mut kiehumaan raivosta. Että aivan opetetaan syömään puuroakin oikein. Entäpä jos sitä puuroa syödessä pitää miettiä, että mistähän saisin nopeasti töitä, että voin maksaa laskuni.
Tässä hetkessä eläminen on idiootin hommaa, koska ne laskut tulevat huomenna.
Mutta et sä sitä puuroa syödessäsi työtä voi löytää, joten mikset nauttisi siitä puuron syönnistä, kun sinulla kerran on puuroa mitä syödä? Joka hetki on turha miettiä ja murehtia, jos asialle ei just sillä hetkellä voi tehdä mitään.
Milloin sitten on oikea hetki murehtia työn löytymistä, jos joka hetkestä on nautittava ja aina elettävä vain siinä hetkessä?
Silloin, kun olet etsimässä työtä. Kirjoittaessasi työhakemuksia, etsiessäsi netistä avoimia työpaikkoja, valmistautuessasi työhaastatteluun jne.
Mutta sittenhän missaa jotain muuta siitä hetkestä. Lintujen laulun, auringon paisteen. Vai onko ainoastaan se puuron syönti jotain, josta pitää pysähtyä nauttimaan?
Kaikkialta tunkeva "syvällinen" mietelause, positiivari, Maaret Kallio diibadaapa ahdistaa mua erityisen paljon nyt työttömänä, taloudellisesti ahtaalla, avioeron partaalla ja lievästi masentuneena. Ja nyt marraskuu! Mitään muuta en haluais kuin ottaa koneen kohti etelää ja tsekata itseni sisään viiden tähden luksusresorttiin pariksi kuukaudeksi. Siihen hetkeen mä voisin tarttua.
Vierailija kirjoitti:
Minä koin samoin kuin ap nuorempana. Mutta nyt nelikymppisenä olen alkanut ymmärtää noiden ohjeiden viisauden. Harmi, etten ymmärtänyt nuorempana, olisi ollut paljon helpompaa...
Esimerkiksi se hetkeen tarttuminen. Kuinka monia lukemattomia hetkiä arvokasta mutta niin lyhyttä elämää minä olenkaan pilannut sillä, että olen muistellut menneitä murheita tai vatvonut jotain ihmissuhdeasioita tai murehtinut tulevia. Olen jopa istunut hyvässä ravintolassa syömässä, edes juuri huomaamatta ruokaa, koska mieli on ollut niin keskittynyt jonkun elämäntilanteessa päällä olevan murheen märehtimiseen. Ja mikä pahinta, se murehtiminen ei auta mitään. Olisin ihan hyvin voinut lopettaa ajattelemisen, nauttia ateriasta täysillä, ja näin saada jotain virkistystäkin. Ihmisen oma mieli helposti tekee elämästä helvettiä, jos sitä ei hallitse vaan antaa sen vaellella menneessä ja tulevassa miten sattuu.
Unelmien toteuttamisen suhteen olen kyllä eri mieltä kuin ohjeet. Minä nimittäin olen sitä mieltä, että onni löytyy siitä, ettei enää unelmoi niin ihmeellisistä asioista. Jos minä unelmoisin vaikka matkoista tai urheiluautoista, olisin ikuisessa tyytymättömyyden tilassa, koska ei ole rahaa. Mutta minä jätän sellaiset unelmat sivuun ja unelmoin arkisemmista asioista, joita voin toteuttaa päivittäin. Töissä voin unelmoida siitä kun pääsen kotiin, ja saan istua sohvan nurkkaan koira sylissä, viinilasi edessä, lämmin viltti päällä ja hyvä kirja kädessä. Voin unelmoida uuden huonekasvin ostamisesta tai pienestä sisustusjutusta. Asioista, joita voin toteuttaa heti tai hyvin pian.
Ja tämä ei tarkoita etteikö koskaan saisi muistella mitään tai suunnitella tulevaa. Välillä on oikein järkevää tehdä niin. Mutta se pitäisi tehdä tietoisesti ja suunnitellusti, ja sille pitäisi olla rajattu aika, eikä niin että mieli pyörittää noita juttuja automaattivaihteella ja hallitsemattomasti koko ajan.
Mulle "tartu hetkeen" -sanonta ei tarkoita viltin alla makaamista ja kirjan lukemista. .
Joo, inhoan itsekin tuollaisia tyhjänpäiväisiä kliseitä. Sopivat niille ihmisille joiden ei tarvitse huolehtia mistään tylsistä arkipäiväisistä asioista kuten toimeentulo, vaan he voivat keskittyä kivoihin juttuihin kuten ruokavalio ja sisustus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin samoin kuin ap nuorempana. Mutta nyt nelikymppisenä olen alkanut ymmärtää noiden ohjeiden viisauden. Harmi, etten ymmärtänyt nuorempana, olisi ollut paljon helpompaa...
Esimerkiksi se hetkeen tarttuminen. Kuinka monia lukemattomia hetkiä arvokasta mutta niin lyhyttä elämää minä olenkaan pilannut sillä, että olen muistellut menneitä murheita tai vatvonut jotain ihmissuhdeasioita tai murehtinut tulevia. Olen jopa istunut hyvässä ravintolassa syömässä, edes juuri huomaamatta ruokaa, koska mieli on ollut niin keskittynyt jonkun elämäntilanteessa päällä olevan murheen märehtimiseen. Ja mikä pahinta, se murehtiminen ei auta mitään. Olisin ihan hyvin voinut lopettaa ajattelemisen, nauttia ateriasta täysillä, ja näin saada jotain virkistystäkin. Ihmisen oma mieli helposti tekee elämästä helvettiä, jos sitä ei hallitse vaan antaa sen vaellella menneessä ja tulevassa miten sattuu.
Unelmien toteuttamisen suhteen olen kyllä eri mieltä kuin ohjeet. Minä nimittäin olen sitä mieltä, että onni löytyy siitä, ettei enää unelmoi niin ihmeellisistä asioista. Jos minä unelmoisin vaikka matkoista tai urheiluautoista, olisin ikuisessa tyytymättömyyden tilassa, koska ei ole rahaa. Mutta minä jätän sellaiset unelmat sivuun ja unelmoin arkisemmista asioista, joita voin toteuttaa päivittäin. Töissä voin unelmoida siitä kun pääsen kotiin, ja saan istua sohvan nurkkaan koira sylissä, viinilasi edessä, lämmin viltti päällä ja hyvä kirja kädessä. Voin unelmoida uuden huonekasvin ostamisesta tai pienestä sisustusjutusta. Asioista, joita voin toteuttaa heti tai hyvin pian.
Ja tämä ei tarkoita etteikö koskaan saisi muistella mitään tai suunnitella tulevaa. Välillä on oikein järkevää tehdä niin. Mutta se pitäisi tehdä tietoisesti ja suunnitellusti, ja sille pitäisi olla rajattu aika, eikä niin että mieli pyörittää noita juttuja automaattivaihteella ja hallitsemattomasti koko ajan.
Mulle "tartu hetkeen" -sanonta ei tarkoita viltin alla makaamista ja kirjan lukemista. .
Joo, sen voi varmasti ymmärtää monella eri tavalla. Itse ajattelen, että se tarkoittaa kunkin hetken ottamista sellaisena kuin se on ja aistimista täysillä. Se hetki voi olla jotain erikoisempaa, mutta harvemminhan niitä elämässä on, suurin osa hetkistä on jotain arkista kuten vaikka paskalla istumista, töissä olemista tai lounaan syömistä. Minusta on yhtä tärkeää tarttua niihin hetkiin ja kokea ne (ja niihin liittyvät omat tunnereaktiot) täysillä, kuin kokea jotain ajoittaisia huippuelämyksiä täysillä. Elämä kuitenkin pääosin koostuu arjesta, ja siksi on tärkeintä se miten sen arjen kohtaa, täynnä sisäistä valitusta tai pakoa haaveisiin, vaiko keskittyen hetkeen.
Mut saa kiehumaan raivosta tuollainen ihminen.
Mitä elät yli varojesi!