Naiset kertokaapa millaisia vaikeuksia teillä on elämässänne joista ette usko miesten tietävän mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeinen, naisiin kohdistuva syyttely. Siitä miehet eivät tiedä yhtään mitään.

Minun eksäni alkoi seurustella itseään 19 vuotta nuoremman naisen, oman oppilaansa kanssa, kun lapsemme olivat 7, 9 ja 13-vuotiaita. Jäin eron jälkeen lasten kanssa keskenäni ja mies sanoi, ettei pysty sitoutumaan lapsiviikonloppuihin, uusi naisystävä halusi keskittyä parisuhteeseen, eikä osannut olla lasten kanssa. He muuttivat Thaimaahan vuodeksi ja jäin yksin selvittelemään lasten surun, sukulaisten raivon ja uteliaiden kyselyt. 

Mies tuli reissultaan takaisin ilman nuorta naisystävää ja aloitti välittömästi uhriutumisen. Olin itsekäs, kun en ottanut häntä enää takaisin. Minulla ei ollut parisuhdetta ja mies pilkkasi, ettei keski-ikäistä kolmen lapsen yh:ta kukaan muu mies enää huoli, sillä perusteli että minun pitäisi ottaa hänet takaisin. Sai vanhempansa mukaan syyttelemään minua anteeksiantamattomuudesta. Kaikki oli vaikeaa, kun lapset vierastivat häntä ja se olikin yhtäkkiä minun vikani, kun en ollut valmis enää aloittamaan alusta ja ottamaan häntä uuteen kotiini asumaan.

 

Se kuran määrä jota sain pelkän yksinhuoltajuuden vuoksi niskaani, oli jotain uskomatonta. Miesten maine ei mene erosta pilalle ja lapsistaan itsensä tahallaan vieraannuttavatkin tekeytyvät vieraannuttamisen uhreiksi saadakseen sääliä. Loppupeleissä naista syytetään ihan kaikesta, oli eron syy mikä tahansa.

 

toi on fakta. Yh-isä on edelleen sankari kaikkien silmissä, oli millainen Touko Tarkki tahansa, mut yh-äiti on "huora" ja "yhteiskunnan pohjasakkaa" vaikka eläisi kuin nunna. Mutta etä-äiti vasta onkin paha, jos tapaat äitinä lapsiasi kahtena viikonloppuna kuukaudessa olet sydämetön hirviö, joka ei edes ansaitse olla äiti. Etäisät saavat motkottaa elareista, mutta etä-äitien tulee vain hävetä olemassa oloaan. Sen sijaan etäisä, joka omasta tahdostaan haluaa tavata lapsia vain kaksi viikonloppua / kk on ihana ja osallistuva eroisä.

t. etä-äiti

Täällä toinen ihmispaska-etä-äiti. Jopa omat vanhemmat pistivät välit poikki, muusta loanheitosta puhumattakaan. Sillä ei ollut merkitystä, että lapset saivat jäädä tuttuun kotiin huolehtivan isän kanssa, pääasia oli että minut pistettiin maanrakoon.

Täällä kolmas etä-äiti. Kyllä me ollaan alinta kastia. Ei ansaita lapsiamme, eikä kukaan voi ikinä ymmärtää, miten joku voi hylätä lapsensa niin. Lähivanhempi-isä on sankari ja todellinen pyhimys, kun yksin joutuu lapsistaan huolehtimaan. Lapsille on myös aika ajoin hyvä muistutella, miten surkea äiti on, kun se ei enää välitä teistä.

Tästä pitäisi tehdä oma ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa, tässäkin asiassa?

Vierailija kirjoitti:

(Monet) miehet eivät tajua, että pahoinpitely ja seksuaalinen pahoinpitely ovat aivan eri asioita. Olen saanut tuntemattomalta turpaan ja se oli kamalaa. Minua on ahdisteltu seksuaalisesti ja se oli aivan hirveää. Pahoinpitely sattui ja loukkasi, mutta seksuaalinen ahdistelu muutti minua ihmisenä. 

Jos seksuaalisessa ahdistelussa ei saa muuta kuin henkisä vammoja niin kyllä sanoisin pahonpitelyn jossa katkeaa raajoja tai saa aivovamman olevan paljon pahempi...

Kyllä jokaisen on tosi vaikea asettua toisen asemaan oli hän mies tai nainen. Kyllähän monet naisetkin vähättelevät toistensa kipuja  joten miksi miehet eivät saisi vähätellä naisten kipuja?

ps. en kannata seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa, tässäkin asiassa?

Voi olla että tulkitsen herkästi uhrin syyllistämiseksi. Oikeutta en ole saanut ja siksi olen niin kiihkeä ja anturat liiankin herkässä asian tiimoilta. Ylianalysoin ihmisiä sillä pidän heitä pääsääntöisesti uhkana. Surullista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Monet) miehet eivät tajua, että pahoinpitely ja seksuaalinen pahoinpitely ovat aivan eri asioita. Olen saanut tuntemattomalta turpaan ja se oli kamalaa. Minua on ahdisteltu seksuaalisesti ja se oli aivan hirveää. Pahoinpitely sattui ja loukkasi, mutta seksuaalinen ahdistelu muutti minua ihmisenä. 

 

Jos seksuaalisessa ahdistelussa ei saa muuta kuin henkisä vammoja niin kyllä sanoisin pahonpitelyn jossa katkeaa raajoja tai saa aivovamman olevan paljon pahempi...

 

Kyllä jokaisen on tosi vaikea asettua toisen asemaan oli hän mies tai nainen. Kyllähän monet naisetkin vähättelevät toistensa kipuja  joten miksi miehet eivät saisi vähätellä naisten kipuja?

 

ps. en kannata seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua

Mä sanoisin, että raiskaus, joka repii kohdun on pahempi kuin pahoinpitely, jossa katkeaa raaja. Niin että jos tuolle linjalle haluaa lähteä, niin aina löytyy pahempaa. Onko pahempaa kuolla pelkän pahoinpitelyn vai seksuaalisen pahoinpitelyn seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Monet) miehet eivät tajua, että pahoinpitely ja seksuaalinen pahoinpitely ovat aivan eri asioita. Olen saanut tuntemattomalta turpaan ja se oli kamalaa. Minua on ahdisteltu seksuaalisesti ja se oli aivan hirveää. Pahoinpitely sattui ja loukkasi, mutta seksuaalinen ahdistelu muutti minua ihmisenä. 

 

Jos seksuaalisessa ahdistelussa ei saa muuta kuin henkisä vammoja niin kyllä sanoisin pahonpitelyn jossa katkeaa raajoja tai saa aivovamman olevan paljon pahempi...

 

Kyllä jokaisen on tosi vaikea asettua toisen asemaan oli hän mies tai nainen. Kyllähän monet naisetkin vähättelevät toistensa kipuja  joten miksi miehet eivät saisi vähätellä naisten kipuja?

 

ps. en kannata seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua

Raiskauksessa yleensä käytetään väkivaltaa hölmö! Eli saat turpaasi/selkääsi ja perse ruvella/revenneenä kaupanpäälle psyykkiset traumat. Mulla murtui solisluu ja meni hampaat sisään mustelmien ja muiden lisäksi.

Minusta raiskaus on huomattavasti pahempi kuin pelkkä pahoinpitely siksi, että siinä viedään pahoinpitelyn lisäksi osa omaa itsemääräämisoikeutta ja tungetaan intiimialueille. Sen lisäksi joka ainoa raiskaus on MYÖS pahoinpitely, aika harvoin niitä kovin hellästi suoritetaan. Minulle ainakin jäisi paljon pahemmat traumat raiskauksesta kuin nyrkiniskusta ilman raiskausta.

Lisäksi miesten pahoinpitelyt ja naisten raiskaukset tapahtuvat useimmiten melko erilaisissa tilanteitta. Naisia lähdetään seuraamaan ja viedään syrjäisiin paikkoihin, joissa ei ole ketään auttamassa. Käsittääkseni pahoinpitelyt ovat yleisempiä esimerkiksi baareissa, nakkikioskin ja taksin jonoissa yms., missä on muitakin ihmisiä. Toki yksinäisiäkin miehiä varmasti pahoinpidellään syrjäisissä paikoissa, mutta kuitenkin hyvin paljon harvemmin kuin naisia raiskataan.

Kolmas syy on se, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua käytännössä ketään miestä vastaan. Olen alle 160-senttinen nainen, joten ihan joka ainoa mies on huomattavasti minua isompi ja vahvempi. Olisi aivan eri asia, jos joutuisi pelkäämään edes suunnilleen samassa kokoluokassa olevia naisia, jotka haluavat lyödä tai potkia. Sen sijaan paljon isompaa miestä tai jopa miesjoukkoa vastaan minulla ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

Siinä muutama syy, miksi minusta raiskauksen pelkääminen on ihan aiheellista. Olen kerran myös ollut tilanteessa, jossa kaverini yritettiin raiskata bussipysäkillä. Onneksi miehen kaverit eivät tulleet mukaan ja onneksi meitä oli kaksi, muuten raiskaus olisi onnistunut. Olimme provosoineet tätä hyypiötä kulkemalla toppavaatteissa ja puhumalla suomea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta raiskaus on huomattavasti pahempi kuin pelkkä pahoinpitely siksi, että siinä viedään pahoinpitelyn lisäksi osa omaa itsemääräämisoikeutta ja tungetaan intiimialueille. Sen lisäksi joka ainoa raiskaus on MYÖS pahoinpitely, aika harvoin niitä kovin hellästi suoritetaan. Minulle ainakin jäisi paljon pahemmat traumat raiskauksesta kuin nyrkiniskusta ilman raiskausta.

Lisäksi miesten pahoinpitelyt ja naisten raiskaukset tapahtuvat useimmiten melko erilaisissa tilanteitta. Naisia lähdetään seuraamaan ja viedään syrjäisiin paikkoihin, joissa ei ole ketään auttamassa. Käsittääkseni pahoinpitelyt ovat yleisempiä esimerkiksi baareissa, nakkikioskin ja taksin jonoissa yms., missä on muitakin ihmisiä. Toki yksinäisiäkin miehiä varmasti pahoinpidellään syrjäisissä paikoissa, mutta kuitenkin hyvin paljon harvemmin kuin naisia raiskataan.

Kolmas syy on se, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua käytännössä ketään miestä vastaan. Olen alle 160-senttinen nainen, joten ihan joka ainoa mies on huomattavasti minua isompi ja vahvempi. Olisi aivan eri asia, jos joutuisi pelkäämään edes suunnilleen samassa kokoluokassa olevia naisia, jotka haluavat lyödä tai potkia. Sen sijaan paljon isompaa miestä tai jopa miesjoukkoa vastaan minulla ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

Siinä muutama syy, miksi minusta raiskauksen pelkääminen on ihan aiheellista. Olen kerran myös ollut tilanteessa, jossa kaverini yritettiin raiskata bussipysäkillä. Onneksi miehen kaverit eivät tulleet mukaan ja onneksi meitä oli kaksi, muuten raiskaus olisi onnistunut. Olimme provosoineet tätä hyypiötä kulkemalla toppavaatteissa ja puhumalla suomea.

Jatkan vielä sen verran, että tämä hyypiö ehti työntää käden kaverini housuihin ja paidan alle ja lääppimään sieltä. Kaverille ei tullut fyysistä vahinkoa sinänsä. Minua tyyppi ehti potkaista kipeästi. Pääsin mielestäni huomattavasti vähemmällä kuin kaverini. Oksettaa ajatuskin siitä, että joku vieras tyyppi tunkeutuu luvatta vaatteiden alle, saati sitten se, että hän ehtisi oikeasti raiskata ja tehdä ties mitä. Hyi helvetti.

No joo, miehet ja naiset syyllistyvät noihin kyllä hämmästyttävän samaan tahtiin. Niistä miehiin kohdistuvista tapauksista ei vaan ole samanlaista kööriä toitottamassa ja miehethän tekevät rikosilmoituksia pahoinpitelyistä vain 1-3:ssa % tapauksista ja kun vastaava luku naisilla on 8-14%.

The study also found that males and females carried out sexual violence at strikingly similar rates after the age of 18 -- 52% of males and 48% of females. The study classified sexual violence into a few categories: foresexual or presexual contact (kissing, touching, etc. against their will), coercive sex, attempted rape, and completed rape. Women were more likely to instigate unwanted foresexual contact.

Vierailija kirjoitti:

No joo, miehet ja naiset syyllistyvät noihin kyllä hämmästyttävän samaan tahtiin. Niistä miehiin kohdistuvista tapauksista ei vaan ole samanlaista kööriä toitottamassa ja miehethän tekevät rikosilmoituksia pahoinpitelyistä vain 1-3:ssa % tapauksista ja kun vastaava luku naisilla on 8-14%.

The study also found that males and females carried out sexual violence at strikingly similar rates after the age of 18 -- 52% of males and 48% of females. The study classified sexual violence into a few categories: foresexual or presexual contact (kissing, touching, etc. against their will), coercive sex, attempted rape, and completed rape. Women were more likely to instigate unwanted foresexual contact.

Mä en hetkeäkään usko, että naiset ilmottaa pahoinpitelyistä 8-14%, en hetkeäkään. En tiedä yhtäkään naista joka olisi pahoinpitelystä tehnyt ilmotuksen ja silti suurin osa on saanut osumaa useammin kuin kerran elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko perusmiehen tajuavan, miten paljon tytöt ja naiset joutuvat kokemaan seksuaalista ahdistelua. 

 

Ja sitä olisi paljon vähemmän, jos naiset eivät pukeutuisi teini-iästä saakka kuin huorat.

Minut raiskattiin teininä kahdesti ja vaatteina oli Leviksen farkut, maiharit, valkoinen t-paita ja paksu flanelliruutupaita, toisella kerralla Adidaksen verryttelyasu. Varmaan syynä oli tyrkkyvaatteeni :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko perusmiehen tajuavan, miten paljon tytöt ja naiset joutuvat kokemaan seksuaalista ahdistelua. 

 

Ja sitä olisi paljon vähemmän, jos naiset eivät pukeutuisi teini-iästä saakka kuin huorat.

Minut raiskattiin teininä kahdesti ja vaatteina oli Leviksen farkut, maiharit, valkoinen t-paita ja paksu flanelliruutupaita, toisella kerralla Adidaksen verryttelyasu. Varmaan syynä oli tyrkkyvaatteeni :D

 

 

Mut on yritetty raiskata kahdesti ja ekalla kerralla mulla oli punainen syystakki, sen alla huppari ja jalassa farkut ja lenkkarit. Toisella kerralla mulla oli farkut, lenkkarit, t-paita ja huppari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa,

tässäkin asiassa?

7 alapeukkua tuli vaikka olin oikeassa. Ahdistaako naisia totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä toinenkin mieleen. Nätti tyttö ei todellakaan saa isku yrityksiä oman ikäisiltä pojilta. Vanhat, oman isän ikäiset äijät kuolaa perään, mutta treffi seuraa ei todellakaan oman ikäisistä irtoa. Kännissä sit tullaan myöhemmin kertomaan, että "olin niin ihastunut suhun" mutta treffeille ei kukaan uskalla pyytää.

No, arvaa mitä?

Nuoria poikia ei yritä iskeä kukaan. Ei ne omanikäiset tytöt uskalla tulla iskemään, eikä tule myöskään ne oman äidin ikäiset.

Naiset saavat huomiota jo nuoresta alkaen ja on varaa valittaa, että kun "kuolataan perään". Miehet ovat jo nuoresta pojasta alkaen joutuneet miettimään, että "en taida kiinnostaa ketään, enkä kelpaa kenellekään".

 

Taustalla siis ajatus, että teinityttöjen pitäisi olla kiitollisia kun naapurin pena heittelee kommentteja kropasta? Tai kun vanhat miehet lähestyvät somessa irstaiden kommenttien kera? Juuri tuo on maailmassa vikana. Oletko koskaan lukenut käsitteestä "rape culture"? Suosittelen, saattaisi kolahtaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa,

tässäkin asiassa?

7 alapeukkua tuli vaikka olin oikeassa. Ahdistaako naisia totuus?

En ole missään kohtaa sanonut sinun olevan oikeassa. Otin vain huomioon mahdollisuuden siitä, että väitteesi voisi olla totta ja olisin mahdollisesti ylireagoinut kommenttiin. Viesti vaikuttaa minusta silti edelleen oman erinomaisuuden  hehkuttamiselta ja uhrin syyllistämiseltä. Syynä VOI olla oma filtterini mitä  luonnollisesti käytän asioiden tulkitsemiseen pahoista kokemuksistani johtuen(vähättelevä asenne, ei uskota esim. raiskauksen jälkeen kertomusta).

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva hässäkkä hormonien kanssa. Ensin murrosikä ja kuukautiset, sitten raskaudet ja synnytykset ja imetykset, sitten vaihdevuodet. Koko ajan on joku hemmetin poikkeustila kropassa päällä - tästä seuraa kipuja ja vaivoja ja pään hajoamista...

Tieteen kuvalehdessä oli juttu, että murrosikä ei johdu hormoneista vaan aivoista. Just saying.. t. Nainen 22v

Täytyy kyllä sanoa, että kymmenen kertaa mieluummin mä ottaisin turpaan kun tulisin raiskatuksi. 

Pelkään hyvin harvoja asioita, mutta raiskaus on yksi niistä. En vaan voi kuvitella miten ikinä toipuisin siitä, miten seksi rakastamani miehen kanssa voisi enää ikinä olla ennallaan, miten olisin enää koskaan ehjä. Oletteko, miehet, teinistä saakka joutuneet miettimään tällaista? Elättekö maailmassa, jossa joku muu saattaa koska tahansa päättää loppuelämänne suunnan tältä osin? 

Minäkin pidän niitä avaimia kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva hässäkkä hormonien kanssa. Ensin murrosikä ja kuukautiset, sitten raskaudet ja synnytykset ja imetykset, sitten vaihdevuodet. Koko ajan on joku hemmetin poikkeustila kropassa päällä - tästä seuraa kipuja ja vaivoja ja pään hajoamista...

Tieteen kuvalehdessä oli juttu, että murrosikä ei johdu hormoneista vaan aivoista. Just saying.. t. Nainen 22v

Niin ja aivot säätelee myös hormonitoimintaa. Hormonitoiminta aiheuttaa murrosiässä esim sen karvojen ja rintojen kasvun. Toisin sanoen aivoista johtuu että murrpsikä tulee ja murrosiässä hormonitoiminta aiheuttaa itse nämä murrosikä oireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa,

tässäkin asiassa?

7 alapeukkua tuli vaikka olin oikeassa. Ahdistaako naisia totuus?

En ole missään kohtaa sanonut sinun olevan oikeassa. Otin vain huomioon mahdollisuuden siitä, että väitteesi voisi olla totta ja olisin mahdollisesti ylireagoinut kommenttiin. Viesti vaikuttaa minusta silti edelleen oman erinomaisuuden  hehkuttamiselta ja uhrin syyllistämiseltä. Syynä VOI olla oma filtterini mitä  luonnollisesti käytän asioiden tulkitsemiseen pahoista kokemuksistani johtuen(vähättelevä asenne, ei uskota esim. raiskauksen jälkeen kertomusta).

En ymmärrä miten tajuat tuon oman erinomaisuuden hehkuttamiselta. No, ehkä se johtuu alemmuuskompleksistasi, jos toisella ei ole ollut "ongelmia" tai vaaratilanteita niin sinusta hän nostaa itseään (sinua) korkeammalle.

Luet kuin hullu noita rivien välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tätä väkivalta asiaa. Oon 26 vuotias nainen ja luonteeltani sellainen konfliktien välttelijä. En ole erityisen pienikokoinen vaan 172cm pitkä ja 58-75kg olen painanut aikavälillä jolla väkivaltaa itseäni kohtaan on tapahtunut. Väkivaltaa ja sitä epämiellyttävää huomiota.

14 vuotiaana perääni alettiin viheltelemään ja huutamaan. Vappuna olin kaupungilla humalassa ja ystäväni kuulo huutoni ja tuli katsomaan mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa housuni oli jo revitty pois ja vuotta nuorempi poika yrotti raiskata minua. Ystäväni onneksi repi pojan pois ja saattoi minut kotiin.

15 vuotiaana rintojani kommentoitiin mm. "Tsiigaa mitkä tissit" kommenteilla ohi kävellessä. Laivalla n. 30 vuotias mies käveli vastaan ja käveli suoraan puristamaan rinnoistani. Kaupungilla minut pahoinpideltiin, hhupuheiden vuoksi. Kaksi tyttöä potki minua ja 5 henkinen porukka katsoi vieressä ja kaksi porukan täysikäisistä miehistä kannusti viereasä. Tässä iässä koin myös toisen raiskausyrityksen, kun kotiin saattavalla 18 vuotiaalla pojalla olikin muut mielessä. Poika oli suht tuttu ja numerot oli aiemmin vaihdettu. Viimeiseksi keskusteluksemme jäi viestit "olisin vaan tahtonu kovasti rakastella sun kanssa" ja minun vastaus "onko se rakastelua jos ottaa väkisin?

16 vuotiaana heräsin poikaustäväni vierestä hänen enonsa asunnosta siihen, että tämä 35 vuotias enonsa nuoli minua. Revin hänen hiuksiaan ja potkin häntä ja huusin kunnes sain hänet lähtemään. Poikaystäväni oli sammuneena vieressä eikä aamullamuskonut minua. Kun hänen enonsa oli myöntänyt tekonsa hän vasta uskoi ja jätti minut viikon päästä, koska en suostunut enää tapaamaan hänen enoaan.

17-19 vuotiaana tapasin ihanan miehen joka vastusti kovasti naisten lyömistä. Muutettiin yhteen jonka jälkeen en saanut lähteä mihinkään ja jos lähdin hän rikkoi tavaroita. Vessan ovessa oli puoli vuotta pään menevä aukkonyrkin iskuista. Mies ei lyönyt minua jonka takia en nuorena ymmärtänyt että mies on minua kohtaan väkivaltainen. Kaverini alkoivat huomautella mustelmista, jotka olivat tulleet potkuista, tönimisestä, nipistämisestä ja tarttumisesta. Kun erottiin kaikki syyllistivät minua siitä, että jätin hyvän miehen.

20 vuotiaana tuntematon nainen löi minua baarin narikka jonossa ilman syytä. Kerran keski-ikäinen moes alkoikin vääntää kättäni kun käteltiin.

21-26 vuotta olen välttynyt väkivallalta. Olen hyvässä parisuhteessa enkä ole paljon ulkona liikkunut. En mene lenkille pimeällä ja minäkin kaivan ne avaimet ajoissa kotiin mennessä esiin.

Kyllä se jatkuvan väkivallan uhka on naisillakin.

Jännä, miten eri tavoilla elämät voivat mennä. Itselläni ei ole mitään tuollaista koskaan ollut. Ei väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa.

t. 28-v. nainen

No olet onnekas. Miten tuntuu, että viestistäsi heijastuu jotenkin vähättely ja uhrin syyllistäminen? Tiesitkö, että hyväksikäyttäjät valitsevat uhrinsa. Uhreina usein jo valmiiksi rikki olevia ja herkkiä. minä olin huonosta perheestä(alkoholistit), mutta oikeuttaako se satuttamaan lisää koska vaan pystyy ja voi? 

Todella harhainen olet jos tuosta löydät syyllistämistä. Kenties haet uhrin viittaa,

tässäkin asiassa?

7 alapeukkua tuli vaikka olin oikeassa. Ahdistaako naisia totuus?

En ole missään kohtaa sanonut sinun olevan oikeassa. Otin vain huomioon mahdollisuuden siitä, että väitteesi voisi olla totta ja olisin mahdollisesti ylireagoinut kommenttiin. Viesti vaikuttaa minusta silti edelleen oman erinomaisuuden  hehkuttamiselta ja uhrin syyllistämiseltä. Syynä VOI olla oma filtterini mitä  luonnollisesti käytän asioiden tulkitsemiseen pahoista kokemuksistani johtuen(vähättelevä asenne, ei uskota esim. raiskauksen jälkeen kertomusta).

En ymmärrä miten tajuat tuon oman erinomaisuuden hehkuttamiselta. No, ehkä se johtuu alemmuuskompleksistasi, jos toisella ei ole ollut "ongelmia" tai vaaratilanteita niin sinusta hän nostaa itseään (sinua) korkeammalle.

Luet kuin hullu noita rivien välejä.

Joo, tosiaan edelleenkin voi olla ettei viestin kirjoittaja tahtonut antaa tälläistä viestiä, mutta sellaisen kuvan siitä sain, että on uhrin oma syy(liikkunut väärässä paikassa, väärään aikaan, väärällä alueella, provosoinut pukeutumisellaan) jos tapahtuu ahdistelua. Toivottavasti se ei ollut hänen tarkoituksensa sillä vieti johon vastasi oli todella surullinen tarina, eikä yhtään ansaitse vähättelyä ja ihmettelyä.