Lapset "asuvat" mummolassa
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä toisen perheen lapsenlapset saavat vaatteet, harrastuksiin kuskaamiset, lelut, toistuvat yökyläilyt ja jopa kömpän siivouksen ja ruoat kaappiin isovanhemmilta. Toisesa perheessä omat vanhemmat hoitavat pääosin lapsensa mutta kun nämä lapset ovat harvoin isovanhemmilla pääsevät he leffaan, kylpylään jne. Toinen perhe valittaa tästä kun eivät tajua että isovanhemmat pyörittävät heidän arkeaan ja siksi ei jää paukkuja muuhun "lapsiluksukseen".
Mitä isovanhemmat sanoo näille valittajille?
Mä tunnen kanssa tällaisen uuvuttajaperheen. Eipä siitä sen enempää. Mutta kerran siellä mummo teki kepposen! Olivat lähdössä matkalle ja olivat laskelmoineet että mummo mukaan viikoksi niin saavat lomailla. Mummo ei lähtenytkään :D siinähän olivat viikon kädettöminä.
Kamala tilanne! Vanhemmat eivät selvästi ole kypsiä vanhemmiksi. Tukiperhe olisi tässä varmasti oikea ratkaisu.
Tilanne toimii tuollaisena niin kauan kuin isovanhemmat jaksavat. Kaverini vanhemmilla oli vähän sama tilenne. Kaverini siskolla oli elämänhallinta vähän hukassa ja kaksi lasta olivat todella paljon työikäisten isovanhempien luona hoidossa. Tilanne toimikin ihan hyvin niin kauan kunnen toinen isovanhemmista sairastui syöpään ja toinen sai samanaikaisesti neurologisia ongelmia. Kumpikin isovanhemmista toipui kyllä niin, että pystyivät palaamaan työelämään. Lastenlasten hoitaminen ei sairasteluista huolimatta siltikään kovin vähentynyt ja isovanhemmat ovat silminnähden uupuneita. Ikä alkaa painaa ja parin vuoden sairasteluistakaan ei ole varmasti täysin toivottu. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaverini ei voi viedä omaa lastaan edes muutamaksi tunniksi isovanhemille hoitoon, koska näkee heidän uupumuksensa. Siskon elämäntilannekin on nyt parempi, mutta jostain syystä siskonsa ei osaa lainkaan ajatella, että isovanhemmat ovat kokeneet rankkoja ja olisivat hekin varmasti lepohetkensä ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne toimikin ihan hyvin niin kauan kunnen toinen isovanhemmista sairastui syöpään ja toinen sai samanaikaisesti neurologisia ongelmia. Kumpikin isovanhemmista toipui kyllä niin, että pystyivät palaamaan työelämään. Lastenlasten hoitaminen ei sairasteluista huolimatta siltikään kovin vähentynyt ja isovanhemmat ovat silminnähden uupuneita. Ikä alkaa painaa ja parin vuoden sairasteluistakaan ei ole varmasti täysin toivottu.
Mikähän siinä on, että kun oikein kunnolla pääsee tällaisen elämän makuun, niin edes isovanhempien vakava sairaus ei herätä myötätuntoa. Usein vielä mahdolliset muut lapset sitten huolehtivat näistä sairaista vanhemmistaan, kun toiset vaan edelleen imevät heistä kaikki energiat mitkä irti saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne toimikin ihan hyvin niin kauan kunnen toinen isovanhemmista sairastui syöpään ja toinen sai samanaikaisesti neurologisia ongelmia. Kumpikin isovanhemmista toipui kyllä niin, että pystyivät palaamaan työelämään. Lastenlasten hoitaminen ei sairasteluista huolimatta siltikään kovin vähentynyt ja isovanhemmat ovat silminnähden uupuneita. Ikä alkaa painaa ja parin vuoden sairasteluistakaan ei ole varmasti täysin toivottu.
Mikähän siinä on, että kun oikein kunnolla pääsee tällaisen elämän makuun, niin edes isovanhempien vakava sairaus ei herätä myötätuntoa. Usein vielä mahdolliset muut lapset sitten huolehtivat näistä sairaista vanhemmistaan, kun toiset vaan edelleen imevät heistä kaikki energiat mitkä irti saavat.
Sanopa muuta. Tässäkin tapauksessa kaverini miehineen on aina se, joka menee mökille korjaamaan kattoa, nostamaan venettä tai tekemään polttopuita. Kaverin siskon tilanne on nykysin ihan ok ja uusi puoliso on järki-ihminen. Hänestä vain jotenkin paistaa sellainen asenne, että kenenkään muun elämä ei ole yhtä rankkaa kuin hänen. Hän on ihan tavallisessa toimistotyössä, jossa työasiat saa varmasti jättää taakseen, kun oven kiinni painaa. Silti hän on aina niin uupunut, työ on rankkaa ja kiirettä piisaa. Näinhän toki on varmasti nykyisin kaikilla. Viikonloppuisin juuri hänen pitää saada nukkua pitkään ja palautua ja kavereidenkin kanssa on päästävä viihteelle harva se viikonloppu. Täytyy vain ihmetellä, kun hänen lisäkseen tiedän muitakin samankaltaisia tapauksia.
^Niin tuttua! Kummasti näillä riistäjillä on aina se rankin elämä, vakavimmat sairaudet (heidän flunssansa voittaa aina ihmisten sairaalajaksojakin vaativat sairaudet), huonoin rahatilanne, vaikein työ (jos nyt sellaista vaivautuvat edes tekemään) jne. Heitä pitää auttaa ja tukea ja paapoa joka asiassa, mutta heiltä ei kannata ikinä erehtyä kysymään edes pientä apua. Jos tällainen ihminen soittaa, on aina ihan varmaa että puhelun pointti on että hän tarvitsee jotain tavaraa/apua/rahaa. Ja kieltäydypä itse kerrankin auttamasta, niin saat kuukausien vihan päällesi.
Tuo elämän raskauden valitus on tuttua myös meidän sisarusparvessa!!! Yhdellä on aina niiiiiiin paljon rankempaa kuin kaikilla muilla. Töissä on vaikeaa ja se vie kaikki mehut. Toki hoiva-alalla onkin varmasti aina rankkaa. Vapaa-ajalla sisar ei jaksa tehdä mitään. Ruokakin on vain einestä. Ei jaksa tehdä käsitöitä, harrastaa eikä siivota, kun töissä on niin vaikeaa. Lapset ovat melkein joka viikonloppu mummoloissa hoidoissa. Silti ei pääse koskaan vanhemmille avuksi, eikä ole oikein koskaan rahaa osallistua yhteisiin kustannuksiin, kun ostetaan pienillä eläkkeillä kituuttaville vanhemmille jotain lahjaa.
Jännä kyllä, että myös meidän muiden sisarusten perheissä on näinä vuosina tapahtunut vaikka mitä. On ollut irtisanomisia, pakkomuuttoja, puolisoiden sisaruksilla ja vanhemmilla on ollut vakavia sairauksia, joista pari on päätynyt kuolemaan. Meillä muilla on kroonisia sairauksia jne. Itselläni on ollut työpaikalla todella vakava tilanne, josta en vaan vaitiolovelvollisuuden takia ole voinut puhua mitään. Mieheni on joutunut suorittamaan omalla työpaikallaan irtisanomia ja tämän takia hän on mm. saanut uhkauksia. Kun porukalla nähdään, niin kukaan ei vaan ei jaksa eikä saa edes suunvuoroa tämän yhden valitukselta...
Jep. Vastapalveluksia todellakin on turha odottaa. Omassa tuttavapiirissä isovanhemmat hoisivat lapsenlapsiaan koko kesälomansa, lasten vanhemmat työttömänä kotona. Lasten mummo sitten sairastui hoitojakson lopulla ja pyysi että jos voisivat hakea lapset kotiin ja saisi kyydin päivystykseen. No mitä tekevät näiden lasten vanhemmat? Raivostuvat, kun mummo ei hoitanutkaan lapsia lomansa viimeistä viikonloppua, vaan kehtasi sairastua. Mummo joutui menemään sairaalaan taksilla, vieläpä heittämällä lapset matkalla kotiinsa, koska se oli ainoa keino saada lapset palautettua vanhemmilleen... Tällaista menoa.
Lisää kokemuksia! Näitä lukiessa tajuaa miten kauheita aikuiset ihmiset kehtaavat olla...
Mikä ongelma tämmösillä ihmisillä sitten pohjimmiltaan on?
Narsismi? Muut ihmiset ovat olemassa vain heidän arpeitaan täyttämään
Nyt menee jo yli. Tämä pariskunta on saanut ruinattua että isovanhempien pitää muuttaa heitä lähemmäs. Lähemmäs tarkoittaa tässä tapauksessa maksimissaan muutaman sadan metrin päähän. Nykyisin heillä on n. 10km väliä. Isovanhemmat laittoivat lopulta syksystä asti painostettuina omakotitalonsa myyntiin ja nyt etsivät vuokra-asuntoa tuolta kerrostaloalueelta. Vain että on vielä helpompi hoitaa lapsia joka hiton päivä ja lapset saavat itse mennä mummolaan milloin lystäävät (eli aivan jatkuvasti.) Ei heru enää myötätuntoa! Mielestäni turha valittaa että on raskasta, jos itse suostuu muuttamaankin muiden pillin mukaan. No nyt minutkin varmasti jo tästä tunnistaa, että terveisiä vaan!
t: AP, joka ei enää voi käsittää
.. Ja lisäyksenä että he ovat asuneet kyseisessä omakotitalossa vuosikymmenet ja todella viihtyvät siellä. Kannattaako uhrata oma kotitalokin vain muutaman lastenhoitovuoden takia. Kohta lapset ovat sen verran isoja, että alkaa kiinnostaa kaverit ja meikkaaminen, eikä varmasti mummolassa enää olla päivittäin. Jospa talo ei menisi kaupaksi ja tulisivat järkiinsä... AP
Nämä vanhemmat ovat selvästi narsisteja. Imevät isovanhemmista lastenhoitoapua, rahat, terveyden, arkiapua, KAIKEN! Nyt kyllä AP ja muut nostakaa asia ihan perhekokkouksessa pöydälle ja sanokaa suoraan, ettei vetele! Ja ihan näille kaikille osapuolille. Tämä jatkuu niin kauan kunnes isovanhemmat kuolevat väsymykseensä. He ovat näiden narsistien uhreja, miellyttävät vaikka pää kainalossa. Millä lie peloteltu.
Helvatun siipeilijät. Näitä löytyy paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nämä vanhemmat ovat selvästi narsisteja. Imevät isovanhemmista lastenhoitoapua, rahat, terveyden, arkiapua, KAIKEN! Nyt kyllä AP ja muut nostakaa asia ihan perhekokkouksessa pöydälle ja sanokaa suoraan, ettei vetele! Ja ihan näille kaikille osapuolille. Tämä jatkuu niin kauan kunnes isovanhemmat kuolevat väsymykseensä. He ovat näiden narsistien uhreja, miellyttävät vaikka pää kainalossa. Millä lie peloteltu.
Helvatun siipeilijät. Näitä löytyy paljon.
Niinpä. Mutta uskallapa mennä väliin tuollaiseen tilanteeseen, aina saa molempien osapuolien vihan vaan niskaansa :(
Niin tuttua! Koko ajan vaaditaan enemmän. Lapsien jatkuva hoito ei riitä, vaan pitäisi tehdä remontit ja taata asuntolainat ja tehdä ruuat ja hoitaa koira ja miniän hevonenkin ja tätä rataa. Sitten itketään ja ollaan kateellisia jos toiset lapsenlapset ovat saaneet lauantaina karkkipussin tai päässeet just jonnekin elokuviin tms :D