Lue keskustelun säännöt.
Lapset "asuvat" mummolassa
18.11.2015 |
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Sua taitaa vaan harmittaa kun et saa mukuloillesi hoitajaa, vai kuinka on sinulta pois jos isovanhemmat haluavat hoitaa lapsenlapsiaan mielummin, kuin sinun lapsiasi?
edelleenkin se on isovanhempien tehtävä kieltäytyä, jos siltä tuntuu. Kieltäytyiväthän hoitamasta sinunkin muksuasi/muksujasi, niin tuskin kieltäytyminen on mikään ongelma, muille paitsi sinulle.
Mahtava asenne! (NOT.)
Taidat itse olla tällainen etävanhempi, jonka lapset on joku muu kasvattanut 75% ajasta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sua taitaa vaan harmittaa kun et saa mukuloillesi hoitajaa, vai kuinka on sinulta pois jos isovanhemmat haluavat hoitaa lapsenlapsiaan mielummin, kuin sinun lapsiasi?
edelleenkin se on isovanhempien tehtävä kieltäytyä, jos siltä tuntuu. Kieltäytyiväthän hoitamasta sinunkin muksuasi/muksujasi, niin tuskin kieltäytyminen on mikään ongelma, muille paitsi sinulle.
Mitä :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettet vaan olisi kateellinen, tai muuten sairas päästäsi, vai miksi koet asiaksesi puuttua toisten ratkaisuihin millään tavalla?
On toki outoa että lapset kutsuvat mummoa ja pappaa isäksi ja äidikseen, mutta oletko varma ettet ole käsittänyt väärin?
Ok, eli minä olen päästäni sairas ja kateellinen, kun asetalma on minusta aika kummallinen. Itse koen, että tässä on muut tahot sekaisin kuin minä itse.
Esimerkkitilanteita isäksi tai äidiksi kutsumisesta (omat vanhemmat eivät paikalla):
- Äiti, anna lisää maitoa!
- Iskä, katso miten iso kivi!
- Äiti, mennään jo ulos!
- Iskä, millon Pikku-Kakkonen alkaa?
jne.
AP
Tuota kateutta ym. huutelua en ymmärrä. Mikäli ap ei olisi paljastanut olevansa sukua saatika kertoneensa, että olisi itse tarvinnut lasten hoitoa niin kolmikon vanhemmat oisi heti kivitetty.
Mutta ap onkin mammojen mielestä kade joten kivitetään ap!
Ei hyvänen aika!
Vähintään voitte puhua asiasta isovanhempien kanssa, sanoa että tilanne ei ole normaali ja sen pitäisi muuttua.
Viimeiset vuodet työelämässä ovat usein raskaita. Mieli alkaa jo vetää eläkkeelle, uusien asioiden oppiminen ja tilanteiden muuttuminen tuntuu turhalta. Ja minkälaiset eläkepäivät on tiedossa? Lapsenlapset varmaan muuttavat loppullisesti isovanhemmilleen.
Koita rohkaista isovanhempia, että saisivat sovittua jonkinlaiset järkevät hoitoajat, vaikka yksi arki-ilta ja joka kolmas viikonloppu. Lapsille tietysti kurjaa, kun pitävät isovanhempia ensisijaisina hoitajina, mutta jos isovanhemmat romahtavat taakan alla, ei lapsilla ole edes toisinaan hoitajia.
Tutulta kuulostaa. Itse tiedän tapauksen jossa lapset mm. haluaa aina askarrella kerhossa isovanhemmilleen, ei vanhemmilleen. Isänpäivänä veivät isälle tarkoitetun, mummolassa askarrellun kortin isoisälleen ja kävelivät se kädessä isänsä ohi kuin tämä olisi vain ilmaa. Tapahtumapaikkana toki lasten mummola, jonne lasten vanhemmat olivat raahautuneet syömään kakkua ja samalla tapaamaan perjantaista asti hoidossa olleita lapsiaan. Hieno meno.
Miten tällainen vaikuttaa jatkossa lapsiin? Jos vauvasta asti olleet enemmän hoidossa kuin kotonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten aikuisena lapsen saanut ihminen kehtaa elää noin että lapsi/lapset käytännössä asuvat isovanhemmillaan. Serkullani on samanlainen tilanne, kaksi lasta jotka ovat vuoroviikoin hänellä ja lasten isällä (ovat siis eronneet) ja lapset itse puhuvat että heillä on iskän viikko ja mummun viikko, äidin viikkoa ei olekaan. Lapset ovat molemmat jo kouluiässä mutta nuorempi on elänyt näin lähes koko elämänsä. Osittain tilanne johtuu äidin työstä joka on vuorotyötä ja lapset tietenkin tarvitsevat hoitopaikan iltavuorojen ajaksi mutta lapset eivät ole äidillään edes tämän vapaapäivinä (koska hänkin ansaitsee vapaata) ja aamuvuoropäivinäkin mummu tulee herättämään lapset ja hoitamaan heidät kouluun. Eli mummolla on vapaata vain ne iskän viikot.
Vierailija kirjoitti:
Uskooko nämä kotona makaavat vanhemmat, jos joku tästä mainitsisi? Voiko nostaa ns. Kissaa pöydälle?
Mun tuttavan lapsenlapsilla samanlainen tilanne. Heillä ainakin vanhemmat ovat onnistuneet syyllistämällä saamaan aikaan sen, että isovanhemmat hoitaa. Isovanhemmat yrittäneet nostaa kissan pöydälle, ei auta. Isovanhemmat myös suojelee vanhempia, lastensuojeluilmoitusta ei voi tehdä kun ilmoituksen tekijä siinä vain vaikeuksiin joutuisi ja isovanhemmat valehtelisivat miten asiat ovat. Vanhemmat saa lapset hoitoon uhkailemalla: jos ette nyt hae näitä pois niin kävelen hankeen kuolemaan jne. Ja kyse ei ole masennuksesta tai mielenterveysongelmista, siitä vain että vanhemmat on itsekkäitä ihmisiä. Jatkunut vuosia. Vapaaehtoisia kotiapua lastensuojelun kautta isovanhemmat ehdottaneet, ei vanhemmat suostunut. Näille vanhemmille lapset ovat statussymboleita, joita tulee olla. Ulospäin muille ihmisille kaikki näyttää taivaalliselta, totuus tämä. Isovanhempien tulisi vain lopettaa auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämän kuvion perusta ole jo luotu isovanhempien ja heidän lapsensa lapsuudessa. Tuollaista kuviota on mahdotonta muuttaa ilman ulkopuolista apua. Ja sukulainen tai muu henkilökohtaisessa suhteessa oleva, kuten ap ei voi sitä tehdä.
Mitä ap voi tehdä, on herätellä nätisti isovanhempia miettimään omaa jaksamistaan pitkällä tähtäimellä. Riitääkö rahkeet hoitaa nämä lapset korkeakouluopintojen loppuun? Järjestää heidän häät? Hoitaa heidät oman elämän alkuun? Ottavatko sitten ikääntyneet 50-v lapsensa puolisoineen hoitoon...no tuo ilkeästi ajateltu, eikä ilkeily auta. Positiivisen kautta voi koittaa. Ja osoittaa arvostusta.
Jos isovanhemmat haluavat hoitaa, niin miksi muut ovat valittamassa? Jos isovahemmat ovat normaaliälyisiä, niin kyllä he osaavat avat suunsa ja sanoa etteivät he halua enää hoitaa. Toisilla on niin selkeä käsitys mikä on normaalia, mikä ei. Mutta voivatko lapset huonosti? Kohdellaanko heitä huonosti? Vai onko kyse pelkästään siitä, että asiat pitää tehdä juuri määrätyllä tavalla? AP:n määrittämällä "oikealla" tavalla? Onko se laspille parasta, että heidät huostaanotetaan, koska kutsuvat mummoa äidiksi?
Lapset ovat viikolla koulussa, illat harrastuksissa ja viikonloppuisin kavereilla tai vaikka leireillä, mutta autas armias jos he ovat usein mummolassa, niin lastensuojelua vaan kehiin!?
Ymmärrän kuinka ärsyttävää on kun isovanhemmat auttavat enemmän toista lastaan ja hoitaa hänen lapsiaan suhteessa toisiin sisaruksiin. Mutta kostaa se omille sisarusten lapsille heittämällä heidät lastensuojelun rattaisiin on vaan ärettömän itsekästä. Olettaen tietenkin, että isovanhemmat kohtelevat lapsia hyvin.
AP keskity hankkimaan jostain muualta itsellesi lastenhoitaja ja anna näiden aikuisten ihmisten hoitaa omat hoitojärjestelynsä. Jos se sopii heille, niin silloin se sopii heille, eikä se kuulu sinulle. Sinulle kukaan ei ole luvannut mitään automaattisesti, vaikka niin ehkä kuvittelet. Valitettavasti jos isovanhemmat eivät halua pitää yhteyttä he voivat jopa tehdä sen. Katkeruutesi ja lasu-ilmoitus ajaa heidät vielä siihen pisteeseen sinun kanssasi. Lapset ovat pieniä vain muutamia vuosia, jonka jälkeen he eivät hoitajia tarvitse. Sitten he kulkevat yksinään. Sitten kai olet onnellinen, etteivät he ainakaan ole isovanhempiensa kanssa.
Mutta jos olet niin huolissasi isovanhempien jaksamisesta, niin mitä jos sinä hoitaisit niitä lapsia joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä on saatu väännettyä AP:sta katkera ja kateellinen? Siis eihän tässä käsittääkseni ole yhtään sellaisesta kyse! Lähinnä huoli lapsista ja heidän isovanhempiensa jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
No sun tai miehesi sisarus. Itsehän kerrot, että kyse on sun lapsesi isovanhemmista. Eikös nyt olisi aika, että sinä tai miehesi puututte tilanteeseen?
Missä viestissä AP on sanonut, että kyse on hänenkin lapsensa isovanhemmista? On vain sanonut, että kysyi voiko lapsensa olla la-päivän hoidossa. Kai ne lapset muuallakin voi olla hoidossa kuin mummolassa.
Rivien välissä. Jos kyseessä olisi joku muu kuin ap:n omat vanhemmat tai appivanhemmat, ap ei edes ajattelisi tarjoavansa lastaan hoitoon ihmisille, joiden etukäteen tietää olevan näännyksissä kolmen pienen täysipäiväisestä hoitamisesta.
Ei tässä ole kysymys mistään "naapurista" eikä "ystävästä" vaan lapsen isovanhemmista (jotka nyt siis keskittyvät toisten lastenlastensa hoitamiseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ketju meni näköjään minun syyllistämiseksi ja arvuutteluksi, että olenko sukua ja miten näille ihmisille. Ei kai olisi pitänyt mainita mitään tuosta omasta lauantain hoitoavun tarpeesta. Tai sitten täällä vaan porukalla on tapana pitää omatkin lapset aina isovanhemmilla, kun näin moni on mielensä pahoittanut keskustelusta. AP
No ei kyllä kuulosta millään tavoin normaalilta tilanteelta. Ensinnäkin, mikä on lapsen oikeus saada aikaa ja huomiota omalta vanhemmaltaan? Onko lapsi vain joku heittopussi, jonka voi tyrkätä milloin kenenkäkin hoidettavaksi? Miksi lapset kutsuvat pappaa isäksi ja mummoa äidiksi? Onko isovanhemmilla oikeutta vapaa-aikaan? Miksi työttömänä olevat vanhemmat eivät hoida itse lapsiaan? Mihin he käyttävät kaiken vapaa-aikansa? Miksi se vapaa-aika on jatkuvasti tärkeämpää kuin omat lapset?
Kyllähän tuossa nyt on perustavanlaatuisesti jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ketju meni näköjään minun syyllistämiseksi ja arvuutteluksi, että olenko sukua ja miten näille ihmisille. Ei kai olisi pitänyt mainita mitään tuosta omasta lauantain hoitoavun tarpeesta. Tai sitten täällä vaan porukalla on tapana pitää omatkin lapset aina isovanhemmilla, kun näin moni on mielensä pahoittanut keskustelusta. AP
Haluaisit kuulla jotain mikä vahvistaa, että sinä olet oikeassa. Muut vaan näkevät asian eri tavalla. En aio syllistää ihmisiä jotka auttavat ( isovanhemmat), enkä näe syytä miksi syyllistää ihmisiä jotka pyytävät apua, vaikka tarvitsevatkin sitä useasti. Jos lapset voivat hyvin tuon järjestelyn kanssa, niin mitä me muut haukkumaan, vaikka kuinka eroaisi tyypillisestä lastenhoidosta. On lapsia jotka ovat viettäneet pitkiäkin kausia isovanhempien kanssa ja ihan hyviä aikuisia heistä tuli. Ja kyllä elämä on raskasta monelle. Ei vaan lapsia hoitaville isovanhemmille, mutta huolehditko sinä heidän jaksamisestaan?
Kuten sanoin aiemmin jätä se lastensuojelun kuormittaminen sellaisille perheiden lapsille, jotka oikeasti tarvitsevat sitä suojelua. Oletan, että nuo isovahemmat ovat kelvollisia, koska olithan sinäkin tarjoamassa lapsiasi heille hoitoon.
Minä en pahoittanut mieltäni. Minusta sinulla on vaan erittäin rajoittunut ajattelu miten lapsia voidaan hoitaa ja kasvattaa. Olisitko yhtä vastaan, jos lapsia hoitaisi heidän 18-vuotias sisaruksensa vaikka? Entä jos heillä olisi palkattu hoitaja kasvattamassa, kuten monella vaativaa uraa tekevällä? Vai ärsyttääkö se ettei sinusta heillä ole tarpeeksi "pätevää" syytä, jotta joku muu hoitaa heidän lapsiaan? Jos lapset voivat hyvin siellä mummolassa, anna heidän olla siellä. Eikö se lasten hyvin voinnin kuuluisi olla se tärkein kriteeri?
^Eihän AP ole itse viitannut sanallakaan lastensuojeluun...
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä kuulosta millään tavoin normaalilta tilanteelta. Ensinnäkin, mikä on lapsen oikeus saada aikaa ja huomiota omalta vanhemmaltaan? Onko lapsi vain joku heittopussi, jonka voi tyrkätä milloin kenenkäkin hoidettavaksi? Miksi lapset kutsuvat pappaa isäksi ja mummoa äidiksi? Onko isovanhemmilla oikeutta vapaa-aikaan? Miksi työttömänä olevat vanhemmat eivät hoida itse lapsiaan? Mihin he käyttävät kaiken vapaa-aikansa? Miksi se vapaa-aika on jatkuvasti tärkeämpää kuin omat lapset?
Kyllähän tuossa nyt on perustavanlaatuisesti jotain pielessä.
Olen itse viettänyt pitkiäkin aikoja mummoni kanssa kahdestaan kesäisin ja ne olivat ihania aikoja. Vaikka isäni työnsä takia oli paljon poissa, en ole millään tavalla katkera hänelle. Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, vaikkei se mikään"vanhemmat tulivat kotiin klo16.30 ja sitten vietimme laatu-aikaa yhdessä" lapsuus ollutkaan. Mutta eihän tässä ketjussa mietitä kuin oikeuksi, ei onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
^Eihän AP ole itse viitannut sanallakaan lastensuojeluun...
Sitä tosin on tarjottu ratkaisuksi ja mielestäni se on huono ratkaisu.
Kirjoittelenpa tähän nyt mummon näkökulman ehkäpä ihan tähän tai ainakin täsmälleen samanlaiseen tilanteeseen jota siis itse elän.
Olemme mieheni kanssa vähän reilu 50 vuotiaita ja meillä on tosiaan kolme lastenlasta "aina" hoidossa kun olemme vapaalla. Päivät nämä pikkuiset ovat päiväkodissa paitsi vauva. Lasten vanhemmat ovat molemmat kokopäiväisesti kotona.
Kun esikoinen syntyi kuutisen vuotta sitten hän oli meillä hoidossa viikonloppuisin ja joskus viikollakin yötä ihan syntymästään lähtien. Keskimmäisen lapsen syntyessä hoitomäärät vain lisääntyivät. Halusimme auttaa että nämä vanhemmat jaksaisivat edes ne arkipäivät (meidän työajat) lapsien kanssa. ja siitä se tarvitsevuus on vain lisääntynyt ja vanhempien jaksaminen vain vähenee. Myönnän että olemme väsyneitä mieheni kanssa, mitään parisuhdeaikaa meillä ei ole enää ollenkaan . Emme tunteneet isovanhemmaksi tulon iloa kun he kertoivat kuopuksen odotuksesta. Sillä sama kuvio on toistunut hänenkin kohdalla.
Se miksi emme "nosta kissaa pöydälle" on juurikin se että jos me lopetamme pikkuisten hoiudon he ovat huostaan otettuina hyvin pian. Olemme hoitaneet ja hellineet näitä vuosia hyvin paljon niin miettikääpä miten rakkaita heistä on meille tullut. Jos heidät otettaisiin huostaan sijoitettaisiin jonnekin niin mitkä meidän "oikeudet" esim. edes tavata heitä muusta puhumattakaan. Minun tuttavapiiriissä on yksi isovanhempi jolla oli samantapainen tilanne (tosin vain yksi lapsenlapsi) . Hän ajatteli että on lapsen etu tehdä lastensuojeluun ilmoitus. Prosessin lopputulema oli se että mummo ikävöi nyt lapsenlastaan vailla oikeastaan minkäänlaista suhdetta (edes tapaamisia on todella harvoin )lapseen jonka kanssa oli ennen päivittäin tekemisissä. Eli ihan itsekkäistä syistä me venymme.
Ymmärrän ap, että sua harmittaa, kun oma lapsesi jää selvästi vähemmälle kuin isovanhempien toiset lapsenlapset.
Kuulostaa kuitenkin vahvasti siltä, että vanhempiesi/appivanhempiesi on yksinkertaisesti pakko hoitaa tuota sisaruskolmikkoa, jottei se joutuisi aivan hunningolle. Kun vanhemmista ei ole pitämään heistä huolta, jonkun on se tehtävä. Isovanhemmat eivät varmasti halua, että lapset otetaan huostaan.
Voisit myös ottaa luottamuksen osoituksena sen, että lapsesi isovanhemmat uskaltavat vastata sinun hoitopyyntöösi ei. He siis tietävät, että olet hyvä vanhempi ja täysin kykenevä hoitamaan lapsesi itse. Se on tietysti harmi, että sinun lapsesi suhde isovanhempiin jää pakostakin löyhemmäksi kuin lapsen serkkujen.
Sua taitaa vaan harmittaa kun et saa mukuloillesi hoitajaa, vai kuinka on sinulta pois jos isovanhemmat haluavat hoitaa lapsenlapsiaan mielummin, kuin sinun lapsiasi?
edelleenkin se on isovanhempien tehtävä kieltäytyä, jos siltä tuntuu. Kieltäytyiväthän hoitamasta sinunkin muksuasi/muksujasi, niin tuskin kieltäytyminen on mikään ongelma, muille paitsi sinulle.