Tekisitkö vauvan 42v?

Vierailija kirjoitti:

Ikä painaa ja riskit lisääntyy..olisiko itsekästä?Tarkkaan täytysi ainakin vahtia ja varautua siihen että tulee vammainen lapsi..näin se ikävä kyllä on..

mutta tekisin..

No ne riskit ei ole juuri suuremmat kuin 40-vuotiaanakaan.

Olen nyt 40v ja pienen vauvan äiti. Kun noissa perhekerhoissa ym ollaan käyty, niin järjestetään yli 35-vuotiaana vauvan saaneet nauttii vauva-arjesta kotona ja on tyytyväisiä tilanteeseen. Nuoremmat taas valittavat noissa tapaamisissa, miten lapsi sitoo kotiin ja että tuntee jäävänsä paitsi ties mistä, kun kaverit ja mies käy juhlimassa ym. Sanoisin, että meillä vähän vanhemmilla on enemmän kärsivällisyyttä ja osaa arvostaa tätä niin nopeasti ohi kiitävät pikkulapsivaihetta.

Tulin isäksi viidennen kerran yli 50 v

Vierailija kirjoitti:

Tulin isäksi viidennen kerran yli 50 v

Vähän eri juttu. Toivottavasti joskus naisetkin saavat suomessa tulla äideiksi 50v tai yli eli saisi pakastaa munasoluja ja olisi mahdollista tulla myöhemminkin raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä omalta kohdaltani. Olen 41 ja lapseton, koska ei ole ollut miestä jonka kanssa lapsi tehdä. Ennen kuin nyt. Minä olin jo ajatellut että ei enää lapsia ruveta tekemään ja seurustelun alkuaikanakin sanoin miehelle että jos hän lapsia haluaa niin kannattaa etsiä muu nainen, koska minua ei mummoäitiys kiinnosta. Nyt on kuitenkin hyvän ja turvallisen suhteen myötä alkanut sittenkin ajatus äitiydestä kiinnostaa. Mies haluaisi lapsen. Mutta en tiedä miten jaksaa, olen monelle tapaa vähän raihnainen ja väsähtänyt jo, esivaihdevuosioireitakin ollut useampi vuosi jne. Todennäköisesti päädyn siihen että en tee lasta enää, koska tunnen itseni sen verran väsyneeksi.

Jos sulla on vaihdevuosioireita, niin tuskin enää hedelmöityt.

Ei se ainakaan mun suvussa ole toiminut. Olen jutellut tästä äidin ja isoäidin kanssa ja molemmilla on alkaneet kuumat aallot ja kk-kierron lyheneminen jo 10 vuotta ennen itse menopaussia. Ja isoäiti sai useamman lapsen vielä oireiden alkamisen jälkeen, viimeisen 47-vuotiaana. 

Olishan se aika noloa saada lapsi nelikymppisenä, kaikki kyselee että voi onko tuo sun lapsenlapsi. Sitä paitsi se riski saada kehitysvammainen tms lapsi on suurempi mitä vanhempi äiti on.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku nelikymppinen tuntee itsensä jo vanhaksi ja raihnaaksi?

-tv N53

 

En tiedä, kun ei mulla mitään varsinaista sairauttakaan ole. Mutta ei vaan enää oikein mitään jaksa eikä mikään huvita. Mieluiten sitä vaan käpertyy sohvan nurkkaan ja vaan oleilee, kaikki muu tuntuu kovin rasittavalta. 

Kaverin nelivitonen työkaveri sai lapsen hedelmöityshoitojen avulla, lapsi on parivuotias ja kokoajan sairaana, eli tämä on joka viikko kotona sairaan lapsen takia. Eli tuossa iässä ei vissiin enää pahemmin terveitä lapsia saa...??

Sain kuopuksen 37 vuotiaana. Itse en henkilökohtaisesti olisi tehnyt lasta enää 42 vuotiaana. Olen nyt 51v ja olen ihan tyytyväinen, että kuopus on jo murrosiässä. Totta kai se tuntuisi oikealta, jos tässä iässä olisi ala-asteikäinen lapsi vielä. Mutta kun ei ole, olen tyytyväinen, etten ole tehnyt lapsia vielä päälle nelikymppisenä. 

Tuttavani sai kuopuksen samana vuonna kuin minä ja hän on syntynyt 1957 eli oli silloin 44 vuotias. On nyt 58v ja on aika rättipoikki työelämässä ja odottaa vain eläkkeelle pääsyä ja monesti sanoo, että kamalaa, kun on vielä kaksi lasta kotona (ensimäisen sai 41vuotiaana) ja ei jaksaisi muuta kuin tulla töistä kotiin, syödä ja rojahtaa sohvalle. Mutta kotona odottaa vielä monenlaista murrosikäisten asioiden hoitamista ja selvittelyä ja pulmien ratkaisua ja riitelyä ihan pikkuasioista.

Mielestäni asiaa pitäisi ajatella myös tulevan lapsen kannalta, eikä vain oman tämänhetkisen halun ja jaksamisen mukaan. Varmasti moni nelikymppinen jaksaisi vielä vauvavuoden tai useammankin, mutta vastuu ja huoli lapsesta jatkuu paljon sen jälkeenkin.

Vaikka nelikymppisenä olisikin täysissä ruumiin ja sielun voimissa, täytyy muistaa että 10-20 vuoden päästä tilanne voi olla täysin toinen.

Jos suvussa on esimerkiksi paljon sairauksia alle 60-vuotiailla, niin kannattaa ottaa vähän selvää, mikä on todennäköisyys sairastua itse kun lapsi olisi vielä teini-ikäinen. Enkä tarkoita mitään pirujen maalailemista seinille, vaan ihan omia realiteetteja. Jos on suuri todennäköisyys saada esim. aivoverenvuoto (koskettaa juurikin keski-ikäisiä naisia), niin onko reilua lapselle joutua jo nuorena omaishoitajaksi tai pahimmillaan vielä menettää läheinen ja rakas ihminen niin nuorella iällä?

En tuomitse 40v äitejä, mutta omat kokemukset ovat saaneet miettimään asiaa monelta kantilta. Sairastua voi toki kuka tahansa iästä riippumatta, mutta iän mukana riskit kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Olishan se aika noloa saada lapsi nelikymppisenä, kaikki kyselee että voi onko tuo sun lapsenlapsi. Sitä paitsi se riski saada kehitysvammainen tms lapsi on suurempi mitä vanhempi äiti on.

Harva nelkytvuotias näyttää nykyään isoäidiltä. En tiedä mikä sun tilanne on, mutta en kaveripiiristäni tiedä ketään jolla olisi niin surkeasti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku nelikymppinen tuntee itsensä jo vanhaksi ja raihnaaksi?

-tv N53

 

Tuota minäkin ihmettelen. Itse saimme ainoan lapsemme, kun olin 42 v. Kaikki meni onneksi hyvin. Kroppa kesti raskauden hyvin, olin lähes koko ajan hyvässä kunnossa ja valvomiset oli siedettäviä. Tietysti oli hyvä tuuri matkassa...

Tekisin jos ei olisi lasta tai vain yksi lapsi.

Olen aina halunnut 2 lasta ja 2 lasta meillä onneksi onkin. Lapset tehty 27v. ja 32v.

Ennen vanhaan oli joka mökissä emäntä, jolla oli vauvoja ja taaperoita helmoissa päälle 40-vuotiaana. Huvittavaa tämä nykypäivän kauhistelu.