Apua :( Mies vai lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En odottelisi kauaa. Sain ekan lapsen 27v ikäisenä. Tokan 29 v. Tokan jälkeen hormonit sekaisin. Ilman lääkkeitä ei ole edes kuukautisia! Kolmas tuli lääkkeiden avulla siis kun ikää oli 35 v. Eli koskaan ei voi tietää miten kroppa toimii, sairastutko jne. Mullakin oli ennen ekaa lasta täysin säännöllinen kierto, ekan jälkeen ei palautunut vaan oli tosi lyhyt. Jotenkin kakkonen kumminkin sai alkunsa. Kolmannesta ei olis tosiaan tullut mitään ilman lääkkeitä. Jos et jaksa lyhyillä ikäeroilla lapsia niin sulla alkaa olla jo kiire. Selitä tämä miehelle. Miehelläs on aikaa vaikka 50 v asti tehdä lapsia, sinulla voi olla vikat vuodet menossa. Joillakin 35 v ikäisillä jo hormonit temppuilee.

Juu naisilla on vähemmän aikaa lisääntyä, mutta he eivät yksin voi lisääntyä. Minusta on itsekästä ajatella että vain nainen saisi päättä kun kuitenkin mies ei selvästikkään ole valmis lapsia tekemään saatika halua. Painostus on pahasta kelle tahansa. Ja kyllä myös miestä pitää kuunnella. (Vastaaja 22/25)

Juu ei saa painostaa mutta ei myöskään vedättää.

Pitää keskustella kunnolla ja tehdä päätös. Tyyliin lasta aletaan yrittämään tuolloin tai sitten että on parasta erota.

Vierailija kirjoitti:

Huomaat minun olevan oikeassa??? Ei sun ylemmyydentunnolla taida olla rajaa... Vaikka et sitä toki uskotaan, niin lapsettomaksi jääminen on monelle naiselle todella kova paikka, en lähtisi sinuna vähättelemään lapsettomuuden aiheuttavaa surua. Ja mikä siitä miehestä niin hyvän tekee, jos ei ota alkuunkaan vaimonsa tunteita huomioon? Ei tuollainen mies olisi minulle hyvä, joten miksi pitäisin siitä kiinni omien unelmien kustannuksella??

Ja nainenko ottaa miehen tunteet huomioon tässä tapauksessa? Ja miksi niin monelle naiselle lapsi on paljon tärkeämpi kuin mies? Tämä asenne käy ilmi niistä surullisista tilastoista pikkulapsiperheiden eroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaat minun olevan oikeassa??? Ei sun ylemmyydentunnolla taida olla rajaa... Vaikka et sitä toki uskotaan, niin lapsettomaksi jääminen on monelle naiselle todella kova paikka, en lähtisi sinuna vähättelemään lapsettomuuden aiheuttavaa surua. Ja mikä siitä miehestä niin hyvän tekee, jos ei ota alkuunkaan vaimonsa tunteita huomioon? Ei tuollainen mies olisi minulle hyvä, joten miksi pitäisin siitä kiinni omien unelmien kustannuksella??

Ja nainenko ottaa miehen tunteet huomioon tässä tapauksessa? Ja miksi niin monelle naiselle lapsi on paljon tärkeämpi kuin mies? Tämä asenne käy ilmi niistä surullisista tilastoista pikkulapsiperheiden eroista.

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää miestä kannata jättää. Sulla on vielä aikaa tulla äidiksi. Pidätte vaikka vielä 5v hauskaa ja matkustelette sitten varmasti mieskin on asiaan valmis.

Nimenomaan pitää jättää koska hyvällä miehellä on oikeus hankkia hyvä kumppani itselleen.

Joo, ei tollaseen odotteluun kannata tuhlata aikaansa. Viiden vuoden päästä jos mies (yllättäen) pysyy kannassaan, niin sinä sit alat uutta suhdetta kasaamaan ja perhettä perustamaan, niin voi aika loppua kesken. Sitä voi olla vaikka kuinka hyvä mies, mut isäksi ei saata olla koskaan.

Siis mitähän v***ua? Saanen kysyä miten omat suhteenne hoidatte ja miten teidän miehenne kestää teitä kun olette toista heittämässä heti pois kun ei lapsia halua/ole siihen valmis?

Jos miehenne teidät pakottaisi lapsia puskemaan ulos kun ette sitä halua ja jättäisi teidät kun ette suostu niin miltäpä tuntuisi? Toinen on näköjää kertakäyttö kamaa ja arvoton teidän silmissä. Terve vaan....

-Nainen-

Miten niin heti? Ap on ollut suhteessa 7 vuotta, kyllä tuossa ajassa tietää haluaako lapsia puolisonsa kanssa vai ei. Mitä muuta voi tehdä kuin erota, kun toiveet eivät kohtaa noin tärkeässä asiassa?

Miksihän on ollut miehen kanssa yhdessä 7 vuotta jos tämä ei halua lapsia ja ap haluaa? Niinkö kauan piti odottaa ja seitsämän vuoden jälkeen sanoa heippa, kun ei nyt sitten niitä lapsia halunnutkaan. Olis miettiny 7 vuotta sitten tai ennen kun meni naimisiin... Myötä ja vastamäessä sanon minä!

Vierailija kirjoitti:

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Totta, mutta monelle miehelle on varmasti kova paikka olla kotiorja noin kolmen vuoden ajan. Ja tuolloinhan mies on arvossa hieman koiraa alemmalla tasolla. Mutta eihän se haittaa, kun on kuitenkin lapsi talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Totta, mutta monelle miehelle on varmasti kova paikka olla kotiorja noin kolmen vuoden ajan. Ja tuolloinhan mies on arvossa hieman koiraa alemmalla tasolla. Mutta eihän se haittaa, kun on kuitenkin lapsi talossa.

Kotiorja? No sitten me puhutaan eri asiasta. Minä kirjoitin ihan tavallisista ihmisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaat minun olevan oikeassa??? Ei sun ylemmyydentunnolla taida olla rajaa... Vaikka et sitä toki uskotaan, niin lapsettomaksi jääminen on monelle naiselle todella kova paikka, en lähtisi sinuna vähättelemään lapsettomuuden aiheuttavaa surua. Ja mikä siitä miehestä niin hyvän tekee, jos ei ota alkuunkaan vaimonsa tunteita huomioon? Ei tuollainen mies olisi minulle hyvä, joten miksi pitäisin siitä kiinni omien unelmien kustannuksella??

Ja nainenko ottaa miehen tunteet huomioon tässä tapauksessa? Ja miksi niin monelle naiselle lapsi on paljon tärkeämpi kuin mies? Tämä asenne käy ilmi niistä surullisista tilastoista pikkulapsiperheiden eroista.

 

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

 

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Miksi te lisääntyjät jankkaatte aina tuosta pikkulapsivaiheesta? Onhan se nyt jokaiselle tiedostavalle ihmiselle selvää, että lapset muuttavat elämää pysyvästi ja rajoittavatkin sitä ainakin sellaiset vajaa parikymmentä vuotta. Vai voiko sinusta jo 15-vuotiaan lapsen äiti laittaa omat ja puolisonsa tarpeet lapsen edelle, jos nämä ovat ristiriidassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaat minun olevan oikeassa??? Ei sun ylemmyydentunnolla taida olla rajaa... Vaikka et sitä toki uskotaan, niin lapsettomaksi jääminen on monelle naiselle todella kova paikka, en lähtisi sinuna vähättelemään lapsettomuuden aiheuttavaa surua. Ja mikä siitä miehestä niin hyvän tekee, jos ei ota alkuunkaan vaimonsa tunteita huomioon? Ei tuollainen mies olisi minulle hyvä, joten miksi pitäisin siitä kiinni omien unelmien kustannuksella??

Ja nainenko ottaa miehen tunteet huomioon tässä tapauksessa? Ja miksi niin monelle naiselle lapsi on paljon tärkeämpi kuin mies? Tämä asenne käy ilmi niistä surullisista tilastoista pikkulapsiperheiden eroista.

 

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

 

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Miksi te lisääntyjät jankkaatte aina tuosta pikkulapsivaiheesta? Onhan se nyt jokaiselle tiedostavalle ihmiselle selvää, että lapset muuttavat elämää pysyvästi ja rajoittavatkin sitä ainakin sellaiset vajaa parikymmentä vuotta. Vai voiko sinusta jo 15-vuotiaan lapsen äiti laittaa omat ja puolisonsa tarpeet lapsen edelle, jos nämä ovat ristiriidassa?

Minä vastasin edellisen viestin kommenttiin pikkulapsiperheiden erosta. Vanhemmuuden aiheuttamat haasteet parisuhteeseen tulevat varmasti yleensä esiin ensimmäisen viiden vuoden aikana. Jos on saatu esikoinen 15-vuotiaaksi, ollaan todennäköisesti onnistuttu selviytymään pahimmista konflikteista. 

Jos 10-vuotiaani karjuu huoneessaan ja mies aloittaa keskustelun samaan aikaan, voin aivan hyvin keskustella ensin mieheni kanssa ja sitten mennä katsomaan mikä lapsella on hätänä. Jos 1 v. karjuu huoneessaan, ryntään paikalle, vaikka mies tekisi mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin edellisen viestin kommenttiin pikkulapsiperheiden erosta. Vanhemmuuden aiheuttamat haasteet parisuhteeseen tulevat varmasti yleensä esiin ensimmäisen viiden vuoden aikana. Jos on saatu esikoinen 15-vuotiaaksi, ollaan todennäköisesti onnistuttu selviytymään pahimmista konflikteista. 

Jos 10-vuotiaani karjuu huoneessaan ja mies aloittaa keskustelun samaan aikaan, voin aivan hyvin keskustella ensin mieheni kanssa ja sitten mennä katsomaan mikä lapsella on hätänä. Jos 1 v. karjuu huoneessaan, ryntään paikalle, vaikka mies tekisi mitä tahansa. 

Aika huonon esimerkin annoit, mutta moni nainen unohtaa miehensä täysin siinä kohtaa kun on ns. pullat uunissa ja tämä vaihe jatkuu parisen vuotta synnytyksen jälkeen. Tottakai lapsi vaatii huomiota ja hoitoa, mutta ei se silti ole perustelu parisuhteen unohtamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Miehen huijaaminen on sitä että lupailee ja puhuu että myöhemmin kun oikeasti ei ollenkaan aiokaan lapsia hankkia.

Saa pidettyä lupauksillaan naisen joka tulee lopulta liian vanhaksi.

Olen nähnyt näitä tapauksia että kyllä niitä on.

Nainen on ollut sinisilmäinen ja uskonut.

Kun sitä haluaa luottaa puolisoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Miehen huijaaminen on sitä että lupailee ja puhuu että myöhemmin kun oikeasti ei ollenkaan aiokaan lapsia hankkia.

Saa pidettyä lupauksillaan naisen joka tulee lopulta liian vanhaksi.

Olen nähnyt näitä tapauksia että kyllä niitä on.

Nainen on ollut sinisilmäinen ja uskonut.

Kun sitä haluaa luottaa puolisoonsa.

Näitäkin on varmasti paljon, mutta kyllähän siinä naisenkin pitäisi havahtua jossain vaiheessa.

Mielestäni on kuitenkin "vaarallisempaa" huijata toisinpäin. Eli siis nainen jättää salaa ehkäisyn pois. Tässä tapauksessa tuloksena saattaa olla lapsi ja tuollainen ihmiselämällä leikkiminen ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät kestä sitä, että sen hetken kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa ja tunteessa menevät puolison edelle. Totta kai parisuhdettakin pitää hoitaa, mutta ensisijaisesti pitä hoitaa lapsia. Ne on tietoisesti tähän maailmaan hankittu ja vanhemmilla on velvollisuus antaa parhaansa lapsilleen.

Ja sillle ei vaan voi mitään, että lasten saaminen on niin iso mullistus, että siinä jokainen oppii jotain uutta itsestään ja puolisostaan ja joskus se tieto johtaa eroon. 

Totta, mutta monelle miehelle on varmasti kova paikka olla kotiorja noin kolmen vuoden ajan. Ja tuolloinhan mies on arvossa hieman koiraa alemmalla tasolla. Mutta eihän se haittaa, kun on kuitenkin lapsi talossa.

Tämäkin on totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Miehen huijaaminen on sitä että lupailee ja puhuu että myöhemmin kun oikeasti ei ollenkaan aiokaan lapsia hankkia.

Saa pidettyä lupauksillaan naisen joka tulee lopulta liian vanhaksi.

Olen nähnyt näitä tapauksia että kyllä niitä on.

Nainen on ollut sinisilmäinen ja uskonut.

Kun sitä haluaa luottaa puolisoonsa.

Näitäkin on varmasti paljon, mutta kyllähän siinä naisenkin pitäisi havahtua jossain vaiheessa.

Mielestäni on kuitenkin "vaarallisempaa" huijata toisinpäin. Eli siis nainen jättää salaa ehkäisyn pois. Tässä tapauksessa tuloksena saattaa olla lapsi ja tuollainen ihmiselämällä leikkiminen ei ole tervettä.

Ilman muuta on väärin jättää ehkäisy pois huijausmielessä, varmaan on pahempi. Ei se kuitenkaan ole mikään lieventävä asianhaara miehelle vedättää" että kun nyt on naisia jotka huijaa".

Lapsen hankkiminen / hankkimatta jättäminen on niin iso asia ihmisen elämässä että on todella törkeää huijata toista siinä asiassa tavalla tai toisella.

Jos mies ( tai nainen) ei halua lasta, sitä ei todellakaan pidä hankkia puolison mieliksi. Pitää etsiä kumppani joka on aidosti samalla linjalla.

Minun on vaikea uskoa että sellainen liitto loppupeleissä kestää , jossa näin tärkeässä asiassa ollaan kovin eri mieltä.

Toki naisen pitäisi havahtua jossain vaiheessa siihen että mies lykkää ja lykkää lapsen tekoa. Mutta kun sitä haluaa luottaa mieheensä ja uskoa että ollaan samalla puolella ja puhalletaan yhteen hiileen. Ei halua uskoa että toinen suorastaan valehtelee näin perustavaa laatua olevassa asiassa, niin voi käydä niin että huomaa totuuden liian myöhään.