Apua :( Mies vai lapsi?

Kysyisin mieheltä miksi hän kokee elämän kokemisen loppivan lasten tuloon? Mitkä ovat ne asiat, joita hän haluaa toteuttaa ennen isäksi tulemista? Onko taloudellinen tilanteenne oikeasti huono? Milloin miehesi näkee että olisi lasten hankinnan aika ja montako lasta hän haluaa?

Huijaamaan et ala, mutta nyt on vakavan keskustelun paikka. Miehen ei ole pakko suostua isäksi, mutta rehellisiä ja täsmällisiä vastauksia hänen ln annettava jotya sinä voit tehdä päätöksiä omalta osaltasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut miehen kanssa 7v, joista 2v naimisissa. Lapsista on puhuttu, että hankitaan "sitten joskus". Olen 30v, joten "sitten joskus" alkaa olla nyt, mutta mies ei halua lasta. Syiksi sanoo rahan ja sen ettei ole saanut vielä kokea kaikkea, mitä on halunnut.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? En voi huijata ehkäisyssä, koska mies huolehtii siitä ja on tosi tarkka sen suhteen. Pitääkö mun jättää muuten hyvä ja huolehtivainen mies? En haluaisi pettääkään. Voiko jostain spermapankista saada siittiöitä? Mitä te tekisitte tai olette tehneet tässä tilanteessa?

Et kai oikeasti ole miettinyt että huijaisit ehkäisyssä? Ehkä pahinta mitä voi tehdä. Jos mies ei koe olevansa valmis lapsia saamaan niin hän ei ole. Hän tiedostaa silloin itsekkin että ei ole vielä valmis muista huolehtimaan. Olkoot vaikka 40v, mutta kaikki miehet/naiset eivät lapsia halua, mikä on tietysti sinulle huono kun sinä lapsia haluat. Joko sun täytyy yksinkertaisesti elää asian kanssa että hän ei ole valmis nyt tai ei koskaan välttämättä tai sitten lähdet lätkimään. Mutta suosittelen kyllä että mietit tarkkaan miksi eroaisit? Ketään ei voi painostaa lapsia tekemään saatika muutakaan, se vie viimisetkin halut lapsia tehdä. Voimia sinulle :)

Miten nää kouluttamattomat parikymppiset päättä yhteistyymin lisääntyäkin niin hanakasti ja sitten koulutetut kolmikybäset ei saa mitään aikaseksi. Yhteiskunnassamme on virhe. 

En odottelisi kauaa. Sain ekan lapsen 27v ikäisenä. Tokan 29 v. Tokan jälkeen hormonit sekaisin. Ilman lääkkeitä ei ole edes kuukautisia! Kolmas tuli lääkkeiden avulla siis kun ikää oli 35 v. Eli koskaan ei voi tietää miten kroppa toimii, sairastutko jne. Mullakin oli ennen ekaa lasta täysin säännöllinen kierto, ekan jälkeen ei palautunut vaan oli tosi lyhyt. Jotenkin kakkonen kumminkin sai alkunsa. Kolmannesta ei olis tosiaan tullut mitään ilman lääkkeitä. Jos et jaksa lyhyillä ikäeroilla lapsia niin sulla alkaa olla jo kiire. Selitä tämä miehelle. Miehelläs on aikaa vaikka 50 v asti tehdä lapsia, sinulla voi olla vikat vuodet menossa. Joillakin 35 v ikäisillä jo hormonit temppuilee.

Mä en ymmärrä, miksi lapsia haluamaton ei osaa sitä suoraan sanoa, vaan miksi pitää toista vedättää siinä "ehkä joskus" -juonessa mukana. Ehkä joskus tarkoittaa yleensä ei koskaan tai ei ainakaan sinun kanssasi.

Itse olen 41v nainen, joka on 15-vuotiaasta lähtien tiennyt, ettei missään tapauksessa aio koskaan hankkia omia lapsia. Mulla on kaksi entistä avomiestä, joille olen tämän ensitapaamisella kertonut. Ekan kanssa olin ikävuodet 16-23 ja toisen 26-30. Kumpikaan ei tainnut uskoa, että olen ihan tosissani, eikä mun mieli muutu ikinä. Molemmat on nykyään (ainakin) kahden lapsen isiä (tietääkseni). Ja minä olen onnellisesti naimisissa vanhemman miehen kanssa, jolla on (nyt) jo aikuiset lapset. Hänenkin kanssaan lapsikeskustelu käytiin heti, emmekä olisi menneet yhteen jos toinen meistä olisi halunnut (vielä) lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää miestä kannata jättää. Sulla on vielä aikaa tulla äidiksi. Pidätte vaikka vielä 5v hauskaa ja matkustelette sitten varmasti mieskin on asiaan valmis.

 

Mitä jos ei olekaan valmis ja ap on ottanut ison riskin tuhlata viimeiset hyvät vuotensa saada lasta ja ehkä jopa viimeisen mahdollisuutensa. Siitä sitten seuraavat 5v tai jotain ja mies vaihtaa nuorempaan ja tekee sen lapsen. Kuitenkin ap ja mies ovat olleet yhdessä kohta vuosikymmenen.

Mitäpä jos ap eroaa nyt vauvakuumeen vuoksi, hommaa uuden miehen vain vauvakuumeen takia, ja sitten kun lapset on 3 v huomaa, ettei rakastakaan nykyistä tai koe tätä oikeaksi elämänkumppanikseen, koska suhde on pohjautunut vain lapsentekohaaveelle? parisuhde on parisuhde.. eikö todella ole aikaa antaa toiselle vaikka kahta vuotta? miksi ajattelet että "entäs jos mies ei halua lapsia sittenkään?" ? etkö luota mieheesi? onko teillä suhteessa luottamusta ja aitoa uskoa siihen että olette yhdessä aina?

 itse olen 29 vuotias nainen ja en koe olevani valmis nyt saamaan lapsia, mitenkään. tuntuisi ihan kamalalta että mieheni jättäisi minut nyt vain siksi, etten ole valmis vielä ottamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta. Oletko miettinyt että miehesi haluaa varmasti onnistua vanhempana ja isänä, ja vastuun ottaminen sellaisesta voi aidosti pelottaa ja aiheuttaa jopa kaoottisia tuntemuksia herkimmissä, kun mietitään millaista hektistä lapsiperheen arki on.

Vierailija kirjoitti:

En odottelisi kauaa. Sain ekan lapsen 27v ikäisenä. Tokan 29 v. Tokan jälkeen hormonit sekaisin. Ilman lääkkeitä ei ole edes kuukautisia! Kolmas tuli lääkkeiden avulla siis kun ikää oli 35 v. Eli koskaan ei voi tietää miten kroppa toimii, sairastutko jne. Mullakin oli ennen ekaa lasta täysin säännöllinen kierto, ekan jälkeen ei palautunut vaan oli tosi lyhyt. Jotenkin kakkonen kumminkin sai alkunsa. Kolmannesta ei olis tosiaan tullut mitään ilman lääkkeitä. Jos et jaksa lyhyillä ikäeroilla lapsia niin sulla alkaa olla jo kiire. Selitä tämä miehelle. Miehelläs on aikaa vaikka 50 v asti tehdä lapsia, sinulla voi olla vikat vuodet menossa. Joillakin 35 v ikäisillä jo hormonit temppuilee.

Juu naisilla on vähemmän aikaa lisääntyä, mutta he eivät yksin voi lisääntyä. Minusta on itsekästä ajatella että vain nainen saisi päättä kun kuitenkin mies ei selvästikkään ole valmis lapsia tekemään saatika halua. Painostus on pahasta kelle tahansa. Ja kyllä myös miestä pitää kuunnella. (Vastaaja 22/25)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi keskustelu miehen kanssa siitä, että vanhenet, eikä sinulla ole aikaa odotella loputtomiin? Kummastuttaa, että sinullekin on ensimmäisenä tullut mieleen jonkin sortin huijausyritykset...

Olen yrittänyt keskustella. Mies on sanonut, että olisihan se lapsi mukava mutta sitten kun sängyssä pyydän jättämään ehkäisyn pois niin ei suostu. Ja kun kysyn, että eikö se lapsi olekaan mukava niin vastaus on aina "Ei nyt vielä". Ja siis tämä on tapahtunut useampaan kertaan.ap

No lapsi on iso asia ja lapsesta on vastuu sitten loppuelämän. Ehkä se ei ole ihan sellainen päätös mikä tehdään kesken sänkyhommien.

Lähipiiristä näkemieni kokemusten perusteella sanoisin, että sellainen suhde, jossa lastenhankinnasta ei päästä sopuun, on tuhoon tuomittu ennen pitkää jokatapauksessa. Tämä on iso (ellei se suurin) asia parisuhteen linjanvedoista.

Lasten teko on kaikkien oikeus. Jos toisen negatiivinen vastaus asiaan estää sen toiselta, tulee asia katkerana vastaan viimeistään sitten kun lasta on jo mahdoton saada, ja silloin alkaa syyttämään haluttoman puolison itsekkyyttä. Valitettavasti tämä raja tulee naisella vastaan nopeaankin, miehellä on periaatteessa aikaa vaikka loppuikä.

Hedelmällisyys naisella alkaa laskea nopeasti kun ikää on noin 35, ja yli neljänkympin jälkeen useimmiten turvaudutaan jo lääketieteeseen.  Itse raskaudenkin riskit nousevat ja keskenmenoja tulee kasvavalla osuudella. Puhumattakaan jos pitää etsiä isää spermapankista yksin, tulee asiaan vielä lisäviive.

Ei tämä asia varmasti ap:lle ole helppo, mutta mieti nyt tarkkaan olisitko valmis elämään ilman lasta ikuisesti. Vielä tässä vaiheessa voit vaikuttaa, annatko miehesi vaikuttaa äitiytesi toteutumiseen.

Voitte vielä odottaa pari vuotta mutta onko varma että mies haluaa lapsia? Sain lapseni 36 ja 39v. eli hyvin kerkiää.

Ei ole mitään takuita että löydät uuden miehen.

Tärkeintä on tietää että mies ei huijaa sinua. Sanoo myöhemmin mutta ajatus voi olla ettei koskaan halua lapsia.

Itse jättäisin lapset tekemättä. Hyvä parisuhde on arvokkaampi asia kuin vanhemmuus.

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Keskustele sen miehesi kanssa ja puhukaa takarajasta. Mulla on sama juttu kuin miehelläsi: olen 30v enkä tahdo vielä lasta, koska "tahdon vielä kokea asioita". Vuoden päästä taas ehkäisyn pois jättäminen voisi olla hyvin ajankohtaista.

Onneksi mieheni on samoilla linjoilla ja olemme keskustelleet asian halki ja sopineet, milloin alamme yrittää lapsen saantia. Olemme myös sopineet mitä teemme, jos lasta ei yrittämisestä huolimatta kuulu. Jos sen sijaan mieheni pyytäisi spontaanisti kesken sänkypuuhien jättämään ehkäisyn pois ja kun en suostuisi, tulkitsisi etten koskaan tahdo lasta ja jättäisi minut, järkyttyisin ja loukkaantuisin todella.

Puhukaa!

Annat vuoden aikarajan. Sen aikana joko erotaan tai aletaan yrittää lasta. Ja lopetat pilden antamisen siksi aikaa, että mies tekee päätöksen näiden kahden välillä. Miehillä on aikaa vedättää ja odottaa, naisilla ei. Niin se vaan menee. Jotkut miehet haluaa jatkaa teini-ikää viisikymppisiksi, "joojoo, lapsia ja vastuuta SITTEN JOSKUS". Usko pois, sitä päivää et ihan heti näe.

Itse tapailin näitä tapauksia ihan riittävästi. Sitten tuli kunnollinen mies, joka halusi lapsen, ja nyt olemme perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää miestä kannata jättää. Sulla on vielä aikaa tulla äidiksi. Pidätte vaikka vielä 5v hauskaa ja matkustelette sitten varmasti mieskin on asiaan valmis.

 

Mitä jos ei olekaan valmis ja ap on ottanut ison riskin tuhlata viimeiset hyvät vuotensa saada lasta ja ehkä jopa viimeisen mahdollisuutensa. Siitä sitten seuraavat 5v tai jotain ja mies vaihtaa nuorempaan ja tekee sen lapsen. Kuitenkin ap ja mies ovat olleet yhdessä kohta vuosikymmenen.

 

Mitäpä jos ap eroaa nyt vauvakuumeen vuoksi, hommaa uuden miehen vain vauvakuumeen takia, ja sitten kun lapset on 3 v huomaa, ettei rakastakaan nykyistä tai koe tätä oikeaksi elämänkumppanikseen, koska suhde on pohjautunut vain lapsentekohaaveelle? parisuhde on parisuhde.. eikö todella ole aikaa antaa toiselle vaikka kahta vuotta? miksi ajattelet että "entäs jos mies ei halua lapsia sittenkään?" ? etkö luota mieheesi? onko teillä suhteessa luottamusta ja aitoa uskoa siihen että olette yhdessä aina?

 itse olen 29 vuotias nainen ja en koe olevani valmis nyt saamaan lapsia, mitenkään. tuntuisi ihan kamalalta että mieheni jättäisi minut nyt vain siksi, etten ole valmis vielä ottamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta. Oletko miettinyt että miehesi haluaa varmasti onnistua vanhempana ja isänä, ja vastuun ottaminen sellaisesta voi aidosti pelottaa ja aiheuttaa jopa kaoottisia tuntemuksia herkimmissä, kun mietitään millaista hektistä lapsiperheen arki on.

 

Sitäpä se elämä on, joskus se vetää ihmisiä eri teille. Haluaako tämä ap luopua haaveistaan ja kulkea miehen kanssa samaa polkua? Kun mieskään ei itse tiedä selvästikään, mitä hän elämältään haluaa. Minusta siinä ei ole luottamuksesta kyse, vaan siitä, et mies ei halua lasta elämäänsä ettei hänen tulevat vapaudenhalut rajoitu.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Minä puhuin vedättämisestä. Mies haluaa elää omaa elämäänsä ilman rajoitteita ja vedättää tätä ap:tä siihen samaan. Samalla ap joutuu luopumaan omista haavestan miehen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan miksi kaikki täällä puhuu että mies huijaa? Kun tämä nainenhan tässä sitä huijaamista on suunnittelut ja yrittää toista pakottaa?

Minä puhuin vedättämisestä. Mies haluaa elää omaa elämäänsä ilman rajoitteita ja vedättää tätä ap:tä siihen samaan. Samalla ap joutuu luopumaan omista haavestan miehen vuoksi.

Kukaan ei JOUDU luopumaan haaveistaa kenenkään vuoksi jollei sitä itse halua. Ja voi miehelläkin olla haaveita.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää miestä kannata jättää. Sulla on vielä aikaa tulla äidiksi. Pidätte vaikka vielä 5v hauskaa ja matkustelette sitten varmasti mieskin on asiaan valmis.

Nimenomaan pitää jättää koska hyvällä miehellä on oikeus hankkia hyvä kumppani itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää miestä kannata jättää. Sulla on vielä aikaa tulla äidiksi. Pidätte vaikka vielä 5v hauskaa ja matkustelette sitten varmasti mieskin on asiaan valmis.

 

Mitä jos ei olekaan valmis ja ap on ottanut ison riskin tuhlata viimeiset hyvät vuotensa saada lasta ja ehkä jopa viimeisen mahdollisuutensa. Siitä sitten seuraavat 5v tai jotain ja mies vaihtaa nuorempaan ja tekee sen lapsen. Kuitenkin ap ja mies ovat olleet yhdessä kohta vuosikymmenen.

 

Mitäpä jos ap eroaa nyt vauvakuumeen vuoksi, hommaa uuden miehen vain vauvakuumeen takia, ja sitten kun lapset on 3 v huomaa, ettei rakastakaan nykyistä tai koe tätä oikeaksi elämänkumppanikseen, koska suhde on pohjautunut vain lapsentekohaaveelle? parisuhde on parisuhde.. eikö todella ole aikaa antaa toiselle vaikka kahta vuotta? miksi ajattelet että "entäs jos mies ei halua lapsia sittenkään?" ? etkö luota mieheesi? onko teillä suhteessa luottamusta ja aitoa uskoa siihen että olette yhdessä aina?

 itse olen 29 vuotias nainen ja en koe olevani valmis nyt saamaan lapsia, mitenkään. tuntuisi ihan kamalalta että mieheni jättäisi minut nyt vain siksi, etten ole valmis vielä ottamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta. Oletko miettinyt että miehesi haluaa varmasti onnistua vanhempana ja isänä, ja vastuun ottaminen sellaisesta voi aidosti pelottaa ja aiheuttaa jopa kaoottisia tuntemuksia herkimmissä, kun mietitään millaista hektistä lapsiperheen arki on.

 

Pointti onkin siinä, että jos et 29 vuotiaana (tai yli 30) koe olevasi valmis kantamaan vastuun lapsesta, et välttämättä ikinä koe olevasi valmis. Ja lapsia toivova ottaa suuren riskin, jos jää vain kiltisti odottelemaan. Miehesi voi vielä vaihtaa sinut nuorempaan, mutta nainen ei voi niin tehdä, joten aika nyt vain valitettavasti on rajallinen. Etenkin, jos toiveissa useampi lapsi. Ei kolmenkympin jälkeen enää tapahdu mitään mullistavaa kypsymistä, enemmän on kyse ihmisen luonteesta. Ja jos tässä eivät arvot ja toiveet kohtaa, niin pidemmän päälle se parisuhdekaan ei silloin kanna.

Lasten saamisessa ei ole mitään sellaista, jonka takia kannattaisi luopua hyvästä miehestä. Et kuulosta aloituksen perusteella sellaiselta naiselta, jolle vanhemmuus on elämäntehtävä. Heidän tapauksessaan asia voikin olla toisin, mutta useimmille lapsettomuus on ihan hyvä valinta.

Tällä palstalla on paljon ns. hurmosmammoja, joten otos on vääristynyt. Älä siis luota kommenttien saamiin peukutuksiin vaan mieti asia itse. Huomaat minun olevan oikeassa.