En pysty tekemään muuta kuin itkemään!

Tietääkö miehesi että kirjoittelet hänen asiastaan tänne?

Voi yhden kerran. Joku sanoo böö ja sinä olet saman tien sitä mieltä, että kaikki mitä teet ja olet on väärin ja kelvotonta ja olet maailman huonoin ja ala-arvoisin vaimo ja ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä täältä kaipaat sitten, ap? Me emme pysty palstalta käsin antamaan miehellesi diagnoosia tai lupaamaan, että tilanne on vaaraton. Myötätuntoa olemme tarjonneet. Jotkut ovat yrittäneet kovemmalla kädellä herätellä sinua paniikista ajattelemaan vähän realistisemmin. Muuhun emme pysty. Mitä kaipaat oikeasti?

En oikeastaan kaipaa teiltä mitään. Haluan vaan saada itsestäni tätä tuskaa kirjoittamalla pois. Ilmeisesti sekin on väärin. Kaikki pitää pitää sisällään, niinhän meille Suomalaisille opetetaan....

Tuskaa? Eihän mitään vakavaa ole vielä todettu ja mieskin on sinun mukaasi ihan positiivisella mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö miehesi että kirjoittelet hänen asiastaan tänne?

Kaikkien miehethän tietää mitä te heistä tänne kirjoittelette, eikö?! -ei Ap

Sinä teet tuskasi miettimällä kaikkea pahaa ja rypemällä itsesäälissä. Kirjoittelemalla siitä tänne ja googlettelemalla tauteja. Sinulla on siinä vieressäsi mies jota voit hoitaa ja rakastaa. Hän ei ole todennäköisesti kuolemassa tänään. Keskity häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ap ylireagoisi, niin luuletteko vähättelevän suhtautumisen auttavan asiaa? Itse ymmärrän ap:n reagointia, olen myös samanlainen pelkääjä, sekä omien että perheenjäsenten vaivojen suhteen. Pelkään aina pahinta. Se ominaisuus on minussa ja sen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen. Kaikkein vähiten paniikkitilanteessa auttaa kuitenkaan se, että muut haukkuvat pystyyn. 

 

Ap:lle sanoisin, että yritä suhtautua asiaan, niin kuin suhtautuisit, jos sinulle merkityksettömällä ihmisellä oisi vastaava tilanne. Ajattelisit todenäköisesti tyynemmin, että vielä ei ole mitään vakavaa diagnosoitu, ja todennäköisintä on, että juttu on jokin hoidettavissa oleva. Riippuvuutesi ja rakkautesi miestä kohtaan saa nyt aikaan sen, että asian mittasuhteet hämärtyvät. Tsemppiä hurjasti ja mielenrauhaa!

Nimenomaan riippuvuus. Ja jonkinlainen itsekkyys tai huomionhakuista. Normaali panikoiva läheinen huolehtii omaisensa tutkimuksiin ja keskittyy tekemään kaikkensa että syy selviää ja rakkaalla olisi mahdollisimman hyvä olla. Ap sen sijaan kirjoittelee netissä jo ennen kyydin saapumista, kerää sääliä kertomalla miten hän rakastaa miestään ja ei voi olla erossa tästä. Miettii miten saa unta ja miten hän itse jaksaa kantaa tämän tilanteen. Voi toista. Eikä kavereitakaan ole. Sitten alkaa jo hautajaisten miettiminen ja itkunaamat ilmestyvät kuvaan. Marttyyrina lausuu kuinka huono vaino onkaan, jos joku uskaltaa kommentoida muuta kuin silittää päätä.

 

Mikset sinä keskity elämään sitä riippumatonta, epäitsekästä ja normaalia elämääsi, vaan sen sijaan haluat täällä netissä kirjoitella ja lyötyä lyödä?

Kyllä keskittynkin. Juuri nyt minulla ei ole mitään noin akuuttia tekemistä, joten voin käyttää hetken pohdiskellakseni ap:n toimia. Etkä sinä mikään lyöty ole. Draamaa, draamaa!

En ole ap, vaan tuon edellisen kirjottaja.

Tässä ketjussa kirjoittaa joku, joka voi henkisesti tosi huonosti. Ja se joku ei todellakaan ole ap.

Taitaa olla sama joka muissakin ketjuissa kiusaa. Ainakin kirjoitustyyli on sama.

Toi on just pahinta, kun ei tiedä diagnoosia. Toivotaan, että ap:n mies saa hyvän hoidon ja paranee. Älä välitä noista kurjista kommenteista. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Toi on just pahinta, kun ei tiedä diagnoosia. Toivotaan, että ap:n mies saa hyvän hoidon ja paranee. Älä välitä noista kurjista kommenteista. Tsemppiä.

En jaksa välittää enää mistään muusta kuin miehestäni. Meiän elämä on aina ollut muiden mielestä väärin elettyä tehtiin me miten vaan. Koetamme vain pysyä pystyssä toisiamme tukien. No tästä taas joku saa haukkumisen aihetta!! Ja kiitos sinulle sanoistasi :)

Hyvä kuulla että ei ollut hengebhätä. Mä ihailen tota rakkauttanne, toivotaan että saatte vielä pitkään rakastaa toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kuulla että ei ollut hengebhätä. Mä ihailen tota rakkauttanne, toivotaan että saatte vielä pitkään rakastaa toisianne.

Kiitos!näin toivon minäkin

Mua niin oksettaa nää joidenki kommentit täällä... Voimia sulle ap

Vierailija kirjoitti:

Mua niin oksettaa nää joidenki kommentit täällä... Voimia sulle ap

Kiitos! Toiset vaan haluaa satuttaa, mutta siihen olen jo liian tottunut!

Huhhuh mitä kommentointia joidenkin osalta. Ihan ymmärrettävää, että ap haluaa purkaa ahdistustaan kirjoittamalla, ja jollain toisellahan voi olla samanlaisia kokemuksia taustallaan, joku toinen voi toimia vertaistukena. Sen lisäksi ymmärrettävää, että ap ei kerro kaikkia ahdistuksiaan ja huoliaan miehelleen tällä hetkellä. Ei edistä miehen tilaa, että joku vaan panikoi koko ajan vieressä. Hyvä että ap kirjoittaa esimerkiksi tänne niitä pahimpia olojaan. Jos joku ei kestä lukea tätä ketjua, niin voi poistua jonnekin muualle tai aloittaa vaikka itse ketjun siitä aiheesta miten ei kestä muiden aloittamia keskusteluita.

Tsemppiä ap ja toivottavasti miehesti toipuu mahdollisimman pian!

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh mitä kommentointia joidenkin osalta. Ihan ymmärrettävää, että ap haluaa purkaa ahdistustaan kirjoittamalla, ja jollain toisellahan voi olla samanlaisia kokemuksia taustallaan, joku toinen voi toimia vertaistukena. Sen lisäksi ymmärrettävää, että ap ei kerro kaikkia ahdistuksiaan ja huoliaan miehelleen tällä hetkellä. Ei edistä miehen tilaa, että joku vaan panikoi koko ajan vieressä. Hyvä että ap kirjoittaa esimerkiksi tänne niitä pahimpia olojaan. Jos joku ei kestä lukea tätä ketjua, niin voi poistua jonnekin muualle tai aloittaa vaikka itse ketjun siitä aiheesta miten ei kestä muiden aloittamia keskusteluita.

Tsemppiä ap ja toivottavasti miehesti toipuu mahdollisimman pian!

kiitos ihanasta kirjoituksestasi!

Mulla oli reilu vuosi sitten hb 52 ja kaikki muutkin labra-arvot päälaellaan, epäiltiin syöpää ym.. Päivystyksenä sairaalaan, jossa pari viikkoa tutkittiin ja hoidettiin ja todetiin mm. pernisiöösi anemia. Toivottavasti miehelläsi ei ole mitään sen vakavampaa.

Täällä palstalla huomaa miten empatiakyvyttömiä jotkut ovat. Tai sitten ei ole ikinä itse koettu mitään kriisiä. Itse joskus avauduin täällä, kun elämä muuttui päivässä kuin painajaisuneksi. Tilanne oli niin paha, etten vielä tänä päivääkään ole asiasta puhunut ystävilleni. Täältä ja muualta netistä sain onneksi vertaistukea, vaikka joukkoon mahtui ihan törkeän ilkeitä kommentteja. Pahimmalta tuntuivat provon huutelijat, jotka olivat sitä mieltä että tällaista ei voi oikeassa elämässä tapahtua ja ettei kukaan tulisi keskellä kriisiä tänne kirjoittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli reilu vuosi sitten hb 52 ja kaikki muutkin labra-arvot päälaellaan, epäiltiin syöpää ym.. Päivystyksenä sairaalaan, jossa pari viikkoa tutkittiin ja hoidettiin ja todetiin mm. pernisiöösi anemia. Toivottavasti miehelläsi ei ole mitään sen vakavampaa.

Toivottavasti! Itsekin kärsin anemiasta ja senkin syytä etsitään. Mutta nyt se on se ja sama, kunhan mieheni tilanne selviää!

Rukoile hänen puolestaan ap. Ei siitä ainakaan haittaa ole. <3 Siunausta, halit!

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla huomaa miten empatiakyvyttömiä jotkut ovat. Tai sitten ei ole ikinä itse koettu mitään kriisiä. Itse joskus avauduin täällä, kun elämä muuttui päivässä kuin painajaisuneksi. Tilanne oli niin paha, etten vielä tänä päivääkään ole asiasta puhunut ystävilleni. Täältä ja muualta netistä sain onneksi vertaistukea, vaikka joukkoon mahtui ihan törkeän ilkeitä kommentteja. Pahimmalta tuntuivat provon huutelijat, jotka olivat sitä mieltä että tällaista ei voi oikeassa elämässä tapahtua ja ettei kukaan tulisi keskellä kriisiä tänne kirjoittelemaan.

Valitettavasti olen tämän kokenut myös joskus ennenkin! Onneksi löytyy myös ihania ja lämminhenkisiä ihmisiä, heille kiitos! -Ap